selviääkö oma

En jaksa alusta saakka sepostaa,kun olen sen tänne jo aiemmin tehnyt. Nämä vain tän hetken tuntemuksia. Mies muutti pois runs. vuosi sitten.(tietty toinen nainen)Haluaa kuulema yrittää, mut ei oikein käytännössä näy.Ihmettelin et nainenkin haluu tätä asiaa vetkuttaa.Ehkä rakastaa miestäni niin kuin minäkin, eikä kumpikaan meistä halua luovuttaa. Mies ilm. ettei aio erota minusta ja tyt.yst. motkottaa siitä. Minä kun kyselen "liittomme"hoitamisesta ym.niin ukon pää ei kestä, mut typyn painostukset kyllä kestää.Mies vaan sanoo mulle, et jos mä en usko enää meidän onnistumiseen,niin sillon on turha jatkaa. Ittehän se ei tunnu uskovan,ku ei haluu puhua. On kuulema niin monesti jo puitu tää.Vakuuttaa rakastavansa ja yritt.mut omassa tahdissaan.Kysyin sitäkin,eikö halua erota lapsien, rahan tms. takia. Mies vaan sanoo et niin kauan kun ei olla erottu ni on toivoa(miten toikin pitää tulkita)ja tyt.yst. kuulema tietää sen.Ihmeitä se typykin kestää. Itse puolustan sentään yli 25 vuoden yhteiseloa ja hän runs. vuoden suhdetta. Käy kerran pari viikossa luonamme.Yritin yhden ainoan kerran typyn kanss keskustella,mut ei halunnut, vaan soitti miehelleni et "ahdistelen"häntä. Ukko tietty suuttu ja sano et koht jää ilman asuntoa varmaa.No saivat varmaa sovittua kun kerran siel viel asuu.itse olen reilu vuoden lääkityksellä sitten lopetin. Se oli vika tikki, koska meni pipo vinoon. Nyt taas saikulla ja pilleri huulessa.En varmaan saa koskaan voimia lopettaa tätä touhuu.Ikävä kuristaa niin et välillä tuntuu taju lähtevän,oksettaa ja huippaa, vaik aikaa onkin jo kulunu, ei silti helpota.Ihmettelen vaan miten kaikki muut tuntuvat selviävän ja alottavan uuden suhteen ja miten yleensä saa itsensä koottua.Yhtenä päivänä helpottaa ja sillon ajattelee et nyt jaksan, parin tunnun päästä kaikki taas heittää häränpyllyy.Jaksamistä kaikille jotka myös kamppailevat tämmösen asian kanssa.
2512
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

En tietysti tiedä taustoja mutta pitkään jatkunut sotku kuormittaa joka tapauksessa jokaista osapuolta.

Tuntuu että olet jumittunut kilpailuasemaan siitä kumpi miehen saa, sinä jolla on vaimona pitkä historia vai tämä tyttöystävä, joka on uusi tulokas, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran oleellinen miehellesi, että hän pysyy kuvioissa mukana.

Tällaisessa kilpailuasetelmassa on se vika että se tekee mahdottomaksi kenenkään miettiä mitä itse elämältään ja parisuhteeltaan oikeasti haluaa. Sitä vaan koittaa takertua menettämisen- jopa häviämisen pelossa, koska taustalla kummittelee kolmaskin osapuoli.

Tilanteen yläpuolelle on vaikea asettua ja löytää vastaukset siihen mitä itse todella tahtoo.
Kuulostaa erittäin hankalalta, mutta ei kannattaisi kilpailla.

Jos asiallinen keskustelu kolmannen osapuolen kanssa ei toimi eikä miehesikään jaksa kommunikoida, voisi olla paras ottaa askel ehjempään suuntaan itse.

Koita suunnata energiasi omaan elämääsi. Älä suoranaisesti toivota miestäsi helvettiin, mutta älä myöskään kysele perään. Koita hyväksyä avoimena myös vaihtoehto ettei suhteenne jatku- ja jos mahdollista koita selkeyden vuoksi sulkea ulkopuolelle myös tämä kolmas osapuoli.

25 vuoden suhde ei katkea toiseen ihmiseen. Se katkeaa siihen että joku mättää joko molempien tai joissain tapauksissa myös toisen sisällä ja näin ollen syö suhdetta. Et voi päättää toisen puolesta, et asioiden kohtaamista etkä valintaa.

Voit kuitenkin päättää omasta elämästäsi.

Pohdi ensikädessä omaa elämääsi. Voisitko tehdä jotain joka antaisi elämään sisältöä parisuhteen ohi- jos liitto kaatuu niin toimisi voimanantajana, jos ei niin ainakin antaisi toisinaan muuta ajateltavaa.

Kun sitten ajattelet liittoanne, koita nousta toisen naisen tuottaman kilpailuvimman ja katkeruuden yläpuolelle ja miettiä mikä suhteessanne oli hyvää ja mikä ei toiminut. Kirjoita vaikka asiasta. Tämän voi tehdä kirjemuodossa myös miehellesi, mutta tärkeintä se olisi itsellesi.

Pohdi miten toimisit kenties eri tavoin jos suhteenne saa mahdollisuuden. Mutta tiedosta myös se, että elämäsi jatkuu myös jollei suhde jatku.

Näissä asioissa on aina paljon pelkoa ja katkeruutta. Niitä ei pidä kieltää, mutta ei niiden myöskään tarvitse antaa hallita ajattelua ja päätöksentekoa. Tunteita voi tuulettaa myös tietoisesti. Lähtemällä lenkille. Siivoamalla. Tekemällä jotain konkreettista käsillään.
Kuulostaa ajanhukalta, mutta ei ole sitä.

Mutta oma eheytyminen auttaa jaksamaan ne parhaiten. Joskus suhde toiseenkin saattaa selvitä kun tietää ja tuntee oman tilanteensa suhteesta riippumatta.

Pillerit on kainalosauva. Viimeinen vaihtoehto. Parempi on tuntea itsensä ja sitäkautta löytää sen jaksamisen takaisin myös ilman pillereitä.
Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Jaksamista.

Äänestä

Ei kenenkään oikeasti saa alentua toista ihmistä taistelemaan. Meitä hyviä muitakin on tässä maassa tarjolla. Ei muutakun etsimään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tai miehen pää kirjoitti:

En jaksa alusta saakka sepostaa,kun olen sen tänne jo aiemmin tehnyt. Nämä vain tän hetken tuntemuksia. Mies muutti pois runs. vuosi sitten.(tietty toinen nainen)Haluaa kuulema yrittää, mut ei oikein käytännössä näy.Ihmettelin et nainenkin haluu tätä asiaa vetkuttaa.Ehkä rakastaa miestäni niin kuin minäkin, eikä kumpikaan meistä halua luovuttaa. Mies ilm. ettei aio erota minusta ja tyt.yst. motkottaa siitä. Minä kun kyselen "liittomme"hoitamisesta ym.niin ukon pää ei kestä, mut typyn painostukset kyllä kestää.Mies vaan sanoo mulle, et jos mä en usko enää meidän onnistumiseen,niin sillon on turha jatkaa. Ittehän se ei tunnu uskovan,ku ei haluu puhua. On kuulema niin monesti jo puitu tää.Vakuuttaa rakastavansa ja yritt.mut omassa tahdissaan.Kysyin sitäkin,eikö halua erota lapsien, rahan tms. takia. Mies vaan sanoo et niin kauan kun ei olla erottu ni on toivoa(miten toikin pitää tulkita)ja tyt.yst. kuulema tietää sen.Ihmeitä se typykin kestää. Itse puolustan sentään yli 25 vuoden yhteiseloa ja hän runs. vuoden suhdetta. Käy kerran pari viikossa luonamme.Yritin yhden ainoan kerran typyn kanss keskustella,mut ei halunnut, vaan soitti miehelleni et "ahdistelen"häntä. Ukko tietty suuttu ja sano et koht jää ilman asuntoa varmaa.No saivat varmaa sovittua kun kerran siel viel asuu.itse olen reilu vuoden lääkityksellä sitten lopetin. Se oli vika tikki, koska meni pipo vinoon. Nyt taas saikulla ja pilleri huulessa.En varmaan saa koskaan voimia lopettaa tätä touhuu.Ikävä kuristaa niin et välillä tuntuu taju lähtevän,oksettaa ja huippaa, vaik aikaa onkin jo kulunu, ei silti helpota.Ihmettelen vaan miten kaikki muut tuntuvat selviävän ja alottavan uuden suhteen ja miten yleensä saa itsensä koottua.Yhtenä päivänä helpottaa ja sillon ajattelee et nyt jaksan, parin tunnun päästä kaikki taas heittää häränpyllyy.Jaksamistä kaikille jotka myös kamppailevat tämmösen asian kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu