Ongelma on siinä, etten pysty ollenkaan hyväksymään itseäni sellaisena ja sen kokoisena, näköisenä kun olen. En hyväksy itseäni, niin miten koskaan voisin kelpuuttaa kumppanikseni ihmistä joka hyväksyy minut ja haluaa minut sellaisena, kun olen.
Olen kokeillut kaikenlaista, mutta aina on vastassa se, että jo pelkästään oman itseni ajattelu masentaa. Joskus näen itseni positiivisessa valossa, mutta se kestää yleensä hyvin lyhyen aikaa ja näin tapahtuu hyvin harvoin.
Olen pattitilanteessa, sillä en tiedä että mitä tekisin tai edes että miten etenisin asiassa.
Usein nautin siitä, että saan aiheuttaa itselleni kipua ja kärsimystä. Olla syömättä pitkiä aikoja tai juosta niin pitkiä lenkkejä, että voimat ovat kerta kaikkiaan aivan lopussa.
Mikä avuksi?
Olen keskikokoinen, 165 cm pitkä, kokoa 36, tavallisen näköinen nainen.
Olen kokeillut kaikenlaista, mutta aina on vastassa se, että jo pelkästään oman itseni ajattelu masentaa. Joskus näen itseni positiivisessa valossa, mutta se kestää yleensä hyvin lyhyen aikaa ja näin tapahtuu hyvin harvoin.
Olen pattitilanteessa, sillä en tiedä että mitä tekisin tai edes että miten etenisin asiassa.
Usein nautin siitä, että saan aiheuttaa itselleni kipua ja kärsimystä. Olla syömättä pitkiä aikoja tai juosta niin pitkiä lenkkejä, että voimat ovat kerta kaikkiaan aivan lopussa.
Mikä avuksi?
Olen keskikokoinen, 165 cm pitkä, kokoa 36, tavallisen näköinen nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt kun on joulu tulossa, nii rupee läskittää ittees, ei 165cm ja 36 kg painava muijja voi olla normaali. ota ny ittees niskasta kiinni
36, ei kioloa. Täysin normaalin kokoinen nainen.
mistä olet saanut päähäsi että ulkonäkö on ihmisen tärkein asia? Eikö olisi tavoitteena tulla ja kasvaa ns. "hyväksi ihmiseksi"? Ei sinua kukaan halua vaikka olisit kuinka kaunis ja k-pää luonteeltasi. Joten jätä tuo ulkonäkökeskeisyys. ja mistä johtuu tuollainen itsensä "ruoskiminen"? En kelpaa en kelpaa jne...?
Lapsuudestasiko?....
Just joo... sulla on kyllä jokin ihme henkinen juttu... luulotauti tai jotain..
Sähän olet just täydellisen kokoinen.
No kuitenkin, mikäli tämä ei ole provo niin suosittelen säännöllistä liikuntaa. Käy jumpissa ja vaikka bailatinossa tai jossain mikä tuntuu mielekkäältä. Kun käyt tarpeeksi usein, niin kehosi tuottaa endorfiinia mikä tuo sulle hyvän olon tunteen ja olet tyytyväinen itseesi.
Syö terveellisesti. ÄLÄ JÄTÄ KOSKAAN SYÖMÄTTÄ!
Ei kai sulla vaan ole anoreksia tulossa?
Suosittelen ammattiapua, sillä ajatusmaailmasi on täysin väärillä raiteilla. Kokosi on juuri täydellinen naiselle eikä sun tarvitse laihtua.
Kuuntele mitä muut sulle sanovat.
Onkohan että ihmiset valittavat ulkonäöstä sen takija koska eivät saa tarpeeksi hellyyttä?? ja sitte tuntee noin sen takija että saa toisen.. no jaa pakkokait sitä on ihmisen tuntea olonsa hounoksi välillä ja ei se ole niin epänormaalia. mutta tollainen loppuu kun toinen sanoo tarpeeksi useasti olevansa todella tyytyväinen häneen.. ja asia on myös näytettävä.. muutenkin kuin sanoillla. Ihmisen tarvii vaan saada tuntea olevansa just hyvä noin etc. ongelma ei ole niin iso kuin luullaan. Rakkaus sitäpaitsi kaunistaa. kun toista rakastaa niin ei ulkonäöllä enää ole niin kamalaa merkitystä.. kyllä se on teoissa eikä kuoressa se ongelma...
Kaikenlaista on tullut kokeiltua, ja myönnänhän minä (siksi tänne nyt kirjoitinkin), että eihän tällainen ole normaalia.
Kyllähän kumppanin löytyminen ja antoisa ihmissuhde ovat niitä asioita, joita kaipaan. Erosta on puolitoista vuotta ja exä kylläkin muistutti (muituttanee vieläkin mielessäni) että en oikein ole mitään, enkä kelpaa kenellekkään.
Liikkumisesta tuli aluksi hyvä olo, mutta nyt liikunnan pitää koko ajan kestää pitempään ja olla rankempaa, jotta tulisi hyvä olo.
Ideoita, vinkkejä, hiukan apuja nyt kaipailen, tarvitsisin.