olen lueskellut tätä palstaa jo pitkään ja varsinkin kaikki keskeytysketjut pistävät silmääni sillä haluan aina tietää miksi ihmiset ovat lopettaneet vuotensa kesken sillä itse ajattelin kähteä ensi kesänä ja haluan tietysti ottaa selville kaiken mahdollisen mitä voi etukäteen odottaa
mutta sitten olen törmännyt aivan putoon ilmiöön!
täällä keskeyttäneet purkavat tuntojaan siitä kuinka hei eivät halunneetkaan olla sovittua aikaa ja palasivat kotiin, mutta korostavat, että perhe oli ihana ja siinä ei ollut mitään vikaa ja työt olivat helppoja, mutta silti asiat eivät olleetkaan niin kunnossa, että voisi jatkaa vain eteenpän vaan on keskeytettävä
ihmittelen siis, _mikä ihme_ menee niin vikaan silti? en halua syyttää täällä ketään, vaan haluaisin vain vastauksia sillä minusta tuntuu niin hassulta, että au pair toisensa jälkeen kirjoittaa täällä että jätin aivan ihanan perheen, mutta ikinä ei tosiaan kerrota, miksi, mikä oli tarkka syy
ymmärrän tilanteen, että perhe on mukava mutta työajat ja toimenkuva vain rassaa, mutta sitten menee yli ymmärryksen kun töissäkään ei ole vikaa
kiitos vastauksista, luulen että taas osaan tämän jälkeen varautua paremmin mahdollisiin mutkiin, sillä voihan olla että itsekin tulen olemaan yksi mukavan perheen ja työn jättäjistä jos löytyy todellakin niin painava syy lähtöön, mutta luulen että kovin helpolla minä en lähde....
mutta sitten olen törmännyt aivan putoon ilmiöön!
täällä keskeyttäneet purkavat tuntojaan siitä kuinka hei eivät halunneetkaan olla sovittua aikaa ja palasivat kotiin, mutta korostavat, että perhe oli ihana ja siinä ei ollut mitään vikaa ja työt olivat helppoja, mutta silti asiat eivät olleetkaan niin kunnossa, että voisi jatkaa vain eteenpän vaan on keskeytettävä
ihmittelen siis, _mikä ihme_ menee niin vikaan silti? en halua syyttää täällä ketään, vaan haluaisin vain vastauksia sillä minusta tuntuu niin hassulta, että au pair toisensa jälkeen kirjoittaa täällä että jätin aivan ihanan perheen, mutta ikinä ei tosiaan kerrota, miksi, mikä oli tarkka syy
ymmärrän tilanteen, että perhe on mukava mutta työajat ja toimenkuva vain rassaa, mutta sitten menee yli ymmärryksen kun töissäkään ei ole vikaa
kiitos vastauksista, luulen että taas osaan tämän jälkeen varautua paremmin mahdollisiin mutkiin, sillä voihan olla että itsekin tulen olemaan yksi mukavan perheen ja työn jättäjistä jos löytyy todellakin niin painava syy lähtöön, mutta luulen että kovin helpolla minä en lähde....
Vastaukset 22
Vanhimmat
itse olen jäämässä kotiin joulun jälkeen. perhe on ihana, työtä on liikaa.
mietin asiaa paljon lähtiessäni ja olin varma että minusta on tähän, koska olen ahkera ja en välitä kotitöistäkään jos niitä on.
nyt täällä kolme kuukautta oltuani huomaan, että kyse ei ollutkaan kevyistä kotitöistä... perhe on niin ihana että sen voisin kestää jos vuorokauteen saisi tunnin tai kaksi lisää.
minulla on täällä niin vähän vapaa-aikaa, että en ehdi tekemään mitään niistä jutuista, mistä tykkäsin kotona. vaikka ehtisinkin, en jaksa, koska kotityöt ovat todellakin fyysisiä.
luulen, että tämä on se isoin syy. on vaikea suomesta käsin todellakin kuvitella työn määrää ja kuinka sitä aikaa sitten jää. sitä ajattelee että "no kyllähän sitä parissa tunnissa ehtii vaikka mitä!" mutta toisaalta, ei sitä kotonakaan ehdi, niin miten ehtisi muuallakaan.
eli omaksi ohjeekseni sanoisin todellakin tämän kliseen, kysy tarkkaan työtehtävät ja työajat. älä hyväksy epämääräisiä määritelmiä.
mieti samalla kuinka hyvin kuvittelet itsesi sopeutumaan tulevaan päivärytmiin ja mieti minkälaisia asioita ehdit sillä vapaa-ajallasi tekemään ja jaksatko tehdä niitä esim työpäivän jälkeen. varsinkin jos työpäiväsi tulevat loppumaan myöhään 19-20. se ei toisaalta tunnu myöhältä, mutta usko tai älä, kun suomessa on tottunut aloittamaan rentoutumisen perheen kanssa 16-17 niin se on vaikeaa totutella tähän.
mutta monet pystyvät siihen! ja jos uskot että itsestäsikin on siihen, niin älä anna vaivata. mutta älä myöskään pelkää epäonnistumista!
onnea siun vuodellesi! :)
ja varmasit jokaisella edellisen lisäksi painavat lähtösyynä muut pienet asiat jotka saavat mielen matalaksi. mutta ne ovat varmasti ihan tavallisia kulttuurishokin oireita jotka kaikkien olisi joskus hyvä ehkä käydä läpi niin tietäisivät millaista se todellakin on. voi todellakin mieli jyrsiä maata niin hirveästi, ettei elämisestä ja olemista tule mitään, jos ei ole kunnon tukea vierellä. se ei varsinaisesti kuitenkaan mielestäni tulisi olla syy lähtöön.
se, että olisi parempaa tarjolla. Minulla on taalla mies ja loistava sosiaalinen verkosto. Parempi palkkainen työ houkuttaa, ja ennen kaikkiea oma koti. Yllamainitsemani seikat paranisivat huimasti, mm. enemman aikaa viettaa tarkeiden ihmisten kanssa jne. Tuntuu aarettoman typeralta tassa iassa kysella joka kerta perheelta onko heilla mitaan sita vastaan etta ystavani tai mieheni tulee kaymaan, kun olisi mahdollista viettaa yotkin yhdessa jos vain asuisin omillani. Olen elanyt jo kertaalleen taman vaiheen ollessani teini, nyt siis tuntuu lahinna typeralta tallainen.
Tilanteeni on siis muuttunut huimasti siita mita se oli tanne tullessa. Kielitaitokin riittaa jo muihin hommiin. Elamaa ei vain voi aina ennustaa.
Ja lisattakoon tahan viela etta minulla on siis jo yksi vuosi takana toisessa maassa, eli samalla myos tuntuu etta tama on jo aika nahty juttu. Ja tamahan oli sitten vain oma mielipiteeni.
En myoskaan nosta itseani millekaan jalustalle. Lahden ihan hyvalla omallatunnolla, en usko etta olen korvaamaton.
Sinä jolla parempaa on tarjolla, riippuu tietty paljon miten lähdit perheestä. Annoitko heille aikaa etsiä jonkun tilallesi? Tottakai tilanteet muuttuvat. Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, että aupparini etsii muita hommia jos olisi edes jonkilaisen varoitusajan antanut. Jätti meidät vain pulaan ja sanoi maanantaina, että sori huomenna lähtee.
Sitten toinen asia, ihan vain mielenkiinnosta. Sanoit että sinulla oli jo vuosi takana toisessa maassa ja, että tämä oli jo nähty juttu. Jos oli nähty juttu, miksi sitten lähdit?
että ymmärsi tuon "tämä on jo nähty"-jutun kesken toista vuotta. itselläni on ollut hiukan samanlainen olo (5 kesäauppari-kesää viettäneenä) mikäli perheen kanssa kaikki ei ole mennytkään ihan niin hyvin kuin suunniteltua... väistämättä tulee mieleen, että eikö jo voisi kenties ottaa opiskeen ja lähteä tekemään muita "parempia" töitä joissa siis myös parempi palkka, enemmän itsenäisyyttä ja valtaa/vapautta jne eli kuten esim hotelleista saa monesti respasta tai vaikka lasten ohjaajana (lastenkerho) töitä niin, että majoitus, ruokailu yms on kustannettu hotellin puolesta eli asetelma melko sama kuin aupair-jutuissa, palkkaus hiukan parempi ja se sovittu vapaa-aika todella on vapaa-aikaa sekä sen saa käytää ihan kuinka haluaa (tarvitsematta huomioida sitä kuinka perheen äiti suhtautuu jos tulee yömyöhään kotiin, haluaakin syödä jotain muuta kuin mitä muut syö tai nukkua viikonloppuna pitkään jne)
Miksi siten lähti toisenkin kerran auppariksi jos oli jo yhden vuoden kokenut? Vai oliko eka vuosi niin mahtavaa ja toka vuosi kit kamalaa?
no varmaankin eka vuosi ollut niin mukava että haluaa kokea samanlaista uudelleen ja mahdollisesti uudessa maassa jolloin oppii toisenkin kielen tai vastaavasti lisää kokemuksia samasta maasta jne mutta jos kaikki ei perheen kanssa menekään niin kuin suunniteltu (tai jos kuvitelmat siitä vuodesta onkin niin ruusuiset kuin edellisvuodesta jäi, ja perhe taas on hiukan "huonompi") niin helpostihan siitä tulee sellanen olo että nyt on aika lähtee tekemään jotain ihan muuta.
aupairin hommahan on joskus myös melko tylsää puurtamista, päivästä toiseen samanlaista touhua ja etenkään siis jos ei ole kiinnostunut vaikkapa lastenhoitoalasta niin se voi olla tuskaakin mikäli lapset ovat hankalia eikä näe siinä sellaista itsensäkouluttamis-aspektia. miksi siis ei vaihtaisi parempipalkkaiseen ja kenties enemmän omaa alaa liippaavaan "oikeaan työhön"?
Jos on yksityinen perhe työnantajana, niin täytyisi suhtautua työhön vastuullisesti ja hoitaa sovittu homma loppuun, jos ei sairastu yms. vakavampaa.
Yksityisen on aina paljon vaikeampaa toimia työnantajana. Työhaastattelut tehdään omalla vapaa-ajalla, samoin kustannukset omasta pussista.
Järkyttävintä minusta tämän palstan jutuista on ollut huomata, että keskeyttäneitä tyttöjä ei OLLENKAAN huoleta, miten lapset asiat ottavat. Lapsille ei ole mitenkään hyväksi, että hoitaja vaihtuu muutaman kuukauden välein. Vastuullisuutta peliin.
perheitä ja lapsiakin on niin erilaisia. jotkut hakevat ihan tarkoituksellakin esimerkiksi joka kesäksi uutta aupairia ja viettävät talvet (lapset koulussa ja iltapäivähoidossa) keskenään ilman ulkopuolisen kotiapua. toki monet lapset ottavat raskaasti jos hoitaja vaihtuu viikoittain tai vaikka muutamankin kuukauden välein, mutta on myös sellaisia perheitä, jotka ovat kauttaaltaan hiukan "menevämpää sorttia" ja kenties muuttavat isän työn perässä usein jne eli ovat tottuneet muutoksiin. toisaalta taas löytyy niitä toisia ääripäitä joissa perheeseen otetaan lastenhoitaja kun lapsi syntyy ja hän lopettaa työnsä noin 10v päästä tästä eli kun lapset ovat sen ikäisiä että perhe ei tarvitse enää kotiapua. on niin monenlaista, että mielestäni on turha yleistää. mielestäni sekin jo että perhe on valinnut tien jossa käyttää aupairia (joka viipyy sopimuksen mukaan talossa yleensä joko 6-9-12kk) on melko kyseenalaista lasten kannalta jos lähdetään heidän parastaan miettimään, jokaisen perheen on itse suhteutettava sitä mikä perheelle tuntuu hyvältä - jotkut haluavat että talossa on sama henkilö "alusta loppuun" ja joillekin taas se on ihan normaalia että "kotiapulainen" vaihtuu muutaman kuukauden välein.
tottakai monia varmasti mietityttää se kuinka lapset asian ottavat. kuitenkin jokaisen on huolehdittava myös omasta hyvinvoinnistaan ja jos aupair-vuosi muuttuu jostain syystä pakkopullaksi, on myös lasten etu, että ko. henkilö poistuu talosta ja tilalle tulee uusi jolla on enemmän mielenkiintoa, aikaa, vastuullisuutta yms panostaa lapsiin. lapsen parastahan sekin ajattelu on, että "huono aupair" lähtee pois ja tilalle tulee "parempi" jolla ajatukset keskittyy siihen varsinaiseen työhön eikä siihen, kuinka nopeasti ajan saisi kulumaan että pääsisi pian pois perheestä muihin hommiin.
tämä 'nähty juttu'- tunne tosiaan tuli vasta kun aloin tajuamaan, että minulla olisi resursseja muuhunkin. Samalla tarmolla lähdin kakkosvuoteen, mutta kuten sanoit tilanteet muuttuvat ja elävät. Ymmärrän täysin pettymyksen tapauksissa, joissa jompukumpi osapuoli laittaa pillit pussiin varoittamatta, se ei ole reilua eikä mukavaa kenenkään kannalta.
ei ole kenenkään parhaaksi että talossa on au pair joka ei todella viihdy. Se kun tahtomattaankin paistaa läpi monessa asiassa. Pitää myös muistaa, että au pair vuodesta tulee nauttia, kukaan ei ole hyväntekeväisyyttä harrastamassa.
Ei missään työpaikkailmoituksessa sanota, että tule meille nauttimaan. Mistä ihmeestä te sellaisen olette saaneet päähänne, että jos et ihan joka hetki nauti työstäsi, niin sitten pitää tai saa vaihtaa paikkaa. Haloo! Ei ole ihan aikuisten maailmasta. Kyllä aikuisten työnteko on pitkälti kovaa puurtamista ja vastuunottoa. Saavutetut tulokset sitten antavat tyydytystä.
Ja ihan varmasta monilla perheille etusijalla todella ovat lapset. Itse halusin aupparin, jotta lapset voisivat viettää iltapäivän muutamat tunnit ennen vanhempien kotiintuloa omassa kodissaan rauhallisissa oloissa, eivätkä iltapäiväkerhon hälinässä. Au pair on silloin heidän seuranaan. Voivat vaikka mennä päiväunille, jos tekee mieli.
Edelleen olen sitä mieltä, että nykyiset aupparit eivät ole kovinkaan kiinnostuneita lapsista. Se on ollut minulle aika järkytys huomata. En tiedä, uskallanko enää ottaa riskiä aupparin palkkaamisen kanssa. Lapsille olisi ensi vuodeksi tiedossa paikka hyvin pienimuotoisessa iltapäiväkerhossa. Saattaa jäädä hyväpalkkainen ja -etuinen aupparipaikka joltain saamatta.
Se on tosi rankkaa joka ikinen vuosi käydä sama rumba läpi. Tytöt ovat tosi herttaisia ja kunnollisia, mutta sitten kahden kuukauden jälkeen rupeaa suu menemään mutruun syystä tai toisesta. Yritän siinä sitten selitellä, että taitaa kulttuurishokki vähän iskeä, alkuviehätys mennä yms., mutta älä huoli, näin käy jokaiselle, kohta helpottaa. Sitten pitää vähän lahjoa vaikka viikonloppumatkalla johonkin tai lahjakortilla. Sitten on taas kaikki hyvin jouluun saakka. Mutta joululomalta paluun jälkeen taas sama valitus, kuinka on niin ikävä kotiin. Siinä taas menee oma vapaa-aika, kun saa illat lohdutella ja tsempata tyttöjä. Ja sitten vielä sopertava, että ei tunne olevansa perheenjäsen. Kääk! Noh, sitten löytyy poikaystävä tai muuten on taas hauskaa ja kotiin ei haluttaisi palata ollenkaan.
Koittakaa ajatella, että se "en nauti täysillä" voi olla ihan väliaikaista, eikä edellytä sen suurempia toimenpiteitä.
En minäkään siitä nauti tipan tippaa, mutta tähän saakka olen pitänyt sitä tärkeänä, koska lapset ovat olleet pieniä ja au pair on ollut mielestäni paras ratkaisu. Mutta nyt alkaa mieli muuttumaan
totta, au pairiksi lähteminen on helppo ja turvallinen tapa lähteä maailmalle. Moni valitsee sen ihan vain siksi. Deal with it.
Tosin moni myös hoitaa silti hommansa kunnialla ja huomaa jopa pitävänsä siitä. Motiivit vain on hyväksyttävä. Ei ne (läheskään) kaikki au pairit tule perheeseenne vain ja ainoastaan siksi että rakastavat lapsia ja kodinhoitoa. Se nyt vaan on helppo tapa elää ulkomailla.
Hah, itse joskus kun olin aupairi niin en todellakaan lähtenyt matkaan lapsirakkaudesta ja silkasta auttamisen halusta. Minua eivät lapset kiinnostaneet tippaakaan. Kuvittelin että se johtui kokemattomuudesta, mutta kyllä nyt kypsemmällä iällä voin todeta, että ei, minä nyt vaan kerta kaikkiaan en pidä lapsista.
Tosin enpä kyllä muutenkaan muista kenenkään lähteneen edellä mainituista syistä. Helpompaa kuin lähteä opiskelemaan... vuosi aikaa miettiä suuntaansa... oppii kieliä... itsenäisyyttä...
Itse en ottaisi aupairia. Minä tiedän mitä ne tekevät kun vanhemmat eivät ole paikalla=D
sitten säästöön lasten koulutusta ja eläkepäiviä palmun alla varten. Luulenpa vaan kuitenkin, että vastuulliset ihmiset pärjäävät tässä maailmassa parhaiten. Koittakaa pärjätä.
Puhuit että au pairina olo on kuin olisi työpaikalla. Ei se nyt aivan näin kuitenkaan ole, mieti mitä palkkaa siitä saa..jotain väliltä 200-500 kk.
Kyllähän se nyt vaan niin on, että au-pairina olo on työtä. Sillä koulutuksella mitä useimmilla tytöillä on, ei kummoisia töitä saada.
Jos olisitte töissä pienellä palkalla ja maksaisitte siitä veroja,vuokran, sähkön, veden ja ruuan, kaikki siivousaineet ja pyykinpesupulverit, kuukausikortit, kielikurssit yms niin aika paljon saa tienata että esim. se 400€ jäisi jälkeen kaiken tuon jälkeen.
Lisäksi töissä ollaan ylennsä pidempiä päiviä kuin reilut 30 tuntia viikossa...Ja meidän au-paireilla on ollut paljon lomia ja usein mahdollisuus pitää pitkiä viikonloppuja.
"ihmittelen siis, _mikä ihme_ menee niin vikaan silti?"
Useimmat au pairit nayttavat pakenevan ongelmiaan kotimaassa eli:
- Ex-poikaystava
- Opiskelevat epasopivaa alaa
- 'en tieda mita tekisin elamallani'
Monelle kaljanjuonti kavereiden kanssa on elaman tarkoitus joten kun se verkosto puuttuu, on pakko menna takaisin Olvia juomaan kotimaahan.
Kun joku noista ongelmista selviaa, esim. ex-poikaystava haluaa au pairin takaisin, au pair on lahdossa takaisin tukka putkella.
Jatan myos kivan perheen ja syy on aivan liian pitkat paivat!
Aloitan aamulla klo 7:30 ja pitaisi loppua 18:00 mutta joskus venyy siihen poikien nukkumaan menoaikaan eli 19:30...