oon umpikujassa. ero tuli puoli vuotta sitten n.2 vuoden seurustelun jälkeen. syynä stressin aiheuttama työuupumus ja toisen osapuolen painostus, tuntui että räjähdän. Ikinä en ole eroon hänestä halunnut, mutta milläs saat sen hänelle nyt läpi. ei millään.
En tiedä olenko tyhmä vai sokea vai mikä, mutta mies kävi suhteen aikana kerran käsiksi, vahti ja epäili, vaikkei ollut syytä. Ero tuli ja haluan kipeesti hänen luokseen takaisin, mutta vaikeeta on. Mies uskoo että häntä on taas kerran kusetettu, käytetty vaan hyväkseen. olemme nähneet ja pitäneet yhteyttä, mutta mies ei osaa sanoa juuta eikä jaata, suhteessa kyllä todellakin näytti tunteensa, ei jäänyt epäselväksi mitä hän tuntee ja mitä hän haluaa.
Nyt sanoo antaneensa kaikkensa, mutta häntä vain käytettiin taas hyväksi (on joutunut kokemaan kovia, epäonnistumisia naissuhteissaan) Ei sano juuta eikä jaata, sanonut kyllä että sattuu vieläkin, sanoo myös että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, johdattelee, mutta ei kuitenkaan sano selkeästi mitään. Varalla hän ei minua pidä, sen tiedän, koska hän ei ole mikään häntäheikki, ei käy baareissa pahemmin.
Olen ajatellut että voiko olla mahollista että hänellä on myös jonkin sortin luonnehäiriö? Se, miten paljon olen hänelle kertonut omista tunteistani ja ajatuksistani (kirjeitä, tekstiviestejä, soittoja) niin hän ei usko että olen tosissani. En itsekään ihan heti olisi takaisin ottamassa jättäjääni, mutta että kaiken sen jälkeen miten olen hänelle todistanut ja näyttänyt mitä tunnen, haluan , miten olen pahoillani ja selittänyt mistä kaikki johtui. Sanallakaan en ole häntä syyttänyt mistään, syyttää vain itse itseään.
Jep, onhan tämä itsensä piinaamista, mutta kun....kerran elämässään törmää siihen oikeaan ja me olemme kumpikin nyt törmänneet. No, aika näyttää oliko hän tosissaan puheissaan.
En tiedä olenko tyhmä vai sokea vai mikä, mutta mies kävi suhteen aikana kerran käsiksi, vahti ja epäili, vaikkei ollut syytä. Ero tuli ja haluan kipeesti hänen luokseen takaisin, mutta vaikeeta on. Mies uskoo että häntä on taas kerran kusetettu, käytetty vaan hyväkseen. olemme nähneet ja pitäneet yhteyttä, mutta mies ei osaa sanoa juuta eikä jaata, suhteessa kyllä todellakin näytti tunteensa, ei jäänyt epäselväksi mitä hän tuntee ja mitä hän haluaa.
Nyt sanoo antaneensa kaikkensa, mutta häntä vain käytettiin taas hyväksi (on joutunut kokemaan kovia, epäonnistumisia naissuhteissaan) Ei sano juuta eikä jaata, sanonut kyllä että sattuu vieläkin, sanoo myös että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, johdattelee, mutta ei kuitenkaan sano selkeästi mitään. Varalla hän ei minua pidä, sen tiedän, koska hän ei ole mikään häntäheikki, ei käy baareissa pahemmin.
Olen ajatellut että voiko olla mahollista että hänellä on myös jonkin sortin luonnehäiriö? Se, miten paljon olen hänelle kertonut omista tunteistani ja ajatuksistani (kirjeitä, tekstiviestejä, soittoja) niin hän ei usko että olen tosissani. En itsekään ihan heti olisi takaisin ottamassa jättäjääni, mutta että kaiken sen jälkeen miten olen hänelle todistanut ja näyttänyt mitä tunnen, haluan , miten olen pahoillani ja selittänyt mistä kaikki johtui. Sanallakaan en ole häntä syyttänyt mistään, syyttää vain itse itseään.
Jep, onhan tämä itsensä piinaamista, mutta kun....kerran elämässään törmää siihen oikeaan ja me olemme kumpikin nyt törmänneet. No, aika näyttää oliko hän tosissaan puheissaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi ja tuli samoja asioita esille mitä on omassa suhteessa ollut. Eromme on tapahtunut kuukausi sitten pitkän miettimisen jälkeen, muutto erilleen on vasta tapahtunut. Kirjoituksessasi oli samaa miehen epäileväisyys kaikkea kohtaan, ei usko että olen ollut tosissani. Olen kirjoittanut pitkiä sähköposteja, viestejä, yrittänyt puhua, ehdottanut parisuhde terapiaa yms. Kaikki sanomiset hän on vain ottanut itseensä ja parisuhde terapiaan ei suostu lähtemään. Minä olen se joka kallonkutistajaa kaipaa. Hän kokee huonommuutta sanomisistani vaikka ne on minun tunteita ja kuinka minä koen asiat. Hänellä ei ole kykyä ottaa vastaan kritiikkiä, jos sanon jostakin niin aina aletaan vertaamaan asiaa minuun ja syyllistämisen kierre on valmis. Kaikesta mistä yrittää puhua niin on tullut riitaa. Edellinen suhteeni päättyi pettämiseen ja jo senkin takia on vaikeaa luottaa, mutta olen yrittänyt puhua tunteistani ja kertoa mistä mikäkin asia johtuu. Tuntuu etten ole saanut ymmärrystä sanomilleni asioille. Myös ex miehelläni on ollut huonoja kokemuksia suhteista ja luulen että hänen luotto aikuisiin ihmisiin on mennyt jo varhais lapsuudessa. Hän pelkää niin kovasti jo sellaisia asioita mitä ei ole tapahtunut. Kaksi siipirikkoa ei ole hyvä yhdistelmä, siinä ruokkii helposti toisen epävarmuutta. Minulla on paljon mies puolisia kavereita ja kaikista exäni epäili että minulla on ollut kaikkien kanssa jotain. Hänen puoleltaan tapahtui jatkuvaa kyseenalaistamista tunteitani kohtaan enkä saanut toivomaani vasta kaikua tunteilleni. Exäni ei ole hyvä tunteiden näyttäjä kun taas minä olen. Todellakin sitä alkaa elämään jo "toisen mieliksi" ja siten ettei vaan tulisi mitään sellaista josta tulisi sanomista vaikka sitä sanomista tulee joka tapauksessa. Se on sellainen kierre jossa helposti laskee ihan tyhmästä asiasta "hätävalheen". Nyt kun tätä eroprosessia on käynyt läpi niin on tullut ilmi kuinka paljon on olettamuksia mitkä ei pidä paikkaansa ja kuinka ihmiset toimii kun ovat epävarmoja. Kyllä hyvään suhteeseen ei kuulu liika epäileminen ja asioiden penkominen. Sellaiseen väsyy ja se sattuu myös omaan itsetuntoon kun tietää ettei toinen luota. Toisen tunteiden huomioon ottaminen kuuluu hyvään suhteeseen ja se että kuuntelee mitä toinen sanoo. Exäni muisti pahalla hetkellä vain kaiken negatiivisen ja syyllisti minua lahjakkaasti siinä kuinka väärin olen kaiken tehnyt sun muuta. Uusien riitojen lisäksi vanhatkin nostettiin esille ja se ei ole kivaa. Mielestäni jos asia on kerran sovittu sitä ei enää nosteta esiin. Asiat jäi aina jotenkin leijumaan ilmaan. Exäni ei vaan luottanut mihinkään ja totta kai kun hän uskoo vaan omiin luuloihinsa ja alkaa elämään niin et ne on totta. Se taas on minulta pois, tuli monesti tunne "kun olet hankala" sinua ei tarvitse rakastaan. Hänen kielenkäyttönsäkin muuttuu toista loukkaavaksi. Hän alkaa käyttäytyä kuin seinään ajettu eläin. Exälläni ei ollut luonnetta tulla asioissa vastaan ja anteeksi hän on pyytänyt vain pari kertaa. Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa ja jos omia heikkouksia ei tiedosta niin silloin ei voi kyllä kehittyäkään ihmisenä. Itse olisin ollut valmis tekemään vaikka sun mitä, että olisimme saaneet asiamme kuntoon, mutta kun ei tunne maailma kohtaa niin ei. HArmittaa tosi paljon ja tämä on vaikein eroni, koska tunteita on mutta kun ei voi elää suhteessa missä joka kolmas päivä otetaan yhteen jostakin älyttömästä ja jatkuvasti on riittämätön olo. Itse olen myös ajatellu että mikä "luonnehäiriö" miehelläni on kun suuttuessaan hän menee kuoreensa, ei päästä lähelleen, ei ota lähelleen eikä suostu selvittämään asioita. Mistä johtuu jatkuva pelko ja epäileminen. Ei voi antautua toiselle ihmiselle kun pelkää koko ajan pahinta... Itse hän myöntää osan mutta ei kuitenkaan kykene keskustelemaan asiasta. Ehkä kaikkeen vaikuttaa hänen lapsuutensa ja siihen liittyvä huolehtimisen ja turvallisuuden tunteet. Se on tosi vaikeaa kun rakastaa ja tuntuu ettei saa sitä vasta kaikua toiselta ja jos sanoo jotain kivaa niin toinen vaan katselee seiniä. kait exäni ei ole tottunut positiivisiin asioihin suhteessa tai hänen on vaikea ottaa vastaan kehuja. VAikeita juttuja...
lohduttavaa kuulla etten ole sentään ainoa joka täällä painii vastaavan asian kanssa. Olen sitä miettinuyt että hulluhan minun tarvii olla koska edelleen jaksan, mutta se että jaksan kertoo vaan sen että rakastan häntä yli kaiken. Hän ei vain näe sitä, ei pysty näkemään koska jättämiseni aiheutti hänelle, hänen itsetunnolleen kolahduksen. "Normaali itsetunnon" omaava ihminen ei käyttäytyisi ehkä enää näin puolen vuoden jälkeen edelleen samalla tavalla kuin hän.
No, mutta vaikka pystyn elämään yksinäni tämä asia kummittelee taustalla on jokapäiväisessä elämässäni mukana, se vaivaa siksi koska hän merkitsee minulle niin paljon. Jos hän ei olisi niin tärkeä, en olisi niin varma tunteistani, niin en jaksaisi tätä, enkä ottaisi häneen mitään yhteyttä, Mutta kun tiedän hänen tilanteensa, ja tiedän hänen tunteensa niin rakkaus laittaa odottaa, eikä minulla ole kiire.
Sanokaa mitä sanotte, mutta en luovuta ennen kuin loppuratkaisu on tehty.
Kuulosti niin tutulle tuo tarina. Ihan tuli sellainen olo, että tunnen tuon miehen.
varmaan riittää...tämä kaveri on pohjois-suomessa.
No, aika näyttää mitä tuleman pitää. Odottavan aika vaan on pitkä
ei juo viinaa onko aineissa?
ei käytä aineita. Ei kyllä täysin absolutisti ole, mutta ei hänen juomisensa ole joka viikonloppuista pikemminkin kerran kuukaudessa tai kahdessa. Eikä hän ikinä ole juonut itseään ihan piippuun.
No, mutta kiitos kaikille vastaajille. Ilmoittelen ehkä myöhemmin miten kävi!