Oletetaan nyt kaksi toisiinsa ihastunutta henkilö, jotka eivät ole kertoneet toisilleen tunteistaan. Heillä on toistensa numerot ja sähköpostiosoite. Kuinka usein pidetään yhteyttä? Onko väliä kumpi aloittaa? Kuvaako yksipuolisuus sitä, että toista ei edes kiinnosta? Mitä, jos tavataankin ihan oikeassa elämässä, mutta toinen ei silti aloita keskusteluja?
Sekä miehet että naiset vastailkaa.
Sekä miehet että naiset vastailkaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai sillä väliä ole kumpi aloittaa. Jotkut voi vaan hermostua, jos he ovat ainoita, jotka ottaa aina yhteyttä. Yksipuolisuus voi tarkoittaa sitä että toinen ei ole kiinnostunut, tai sitten se on vaan sen tyylinen. Oikeassa elämässä se tarkoittaa sitä, että joko toinen ei ole kiinnostunut, se on ujo, se ei ole muutenkaan kovin puhelias.
on niin, että älykkäät puhuvat vähän.
ettei toista kiinnosta ja / tai sillä on ollut toinen koko ajan jemmassa...
ei välttämättä , voihan olla että toinen ajattelee ettei halua häiritä, tai jotain muuta sellaista kummallista.
Ja minä ainakin laitan tekstareita ja viestiä silloin kun siltä tuntuu, jos toista se vaivaa niin ilmoittaa sitten tai kärsii;), ja jos ei sitä minun viestit kiinnosta niin ei se sitten ollutkaan mua varten ja sehän on vaan hänen tappionsa.
mutta pikku vinkkinä: kysymällä/puhumalla asiat selviävät.
Ei saakeli, että sitä voikin olla vaikeaa nyt. Siinä on tarjottimellä jotain uskomattoman hienoa ja kaunista, mutta ei uskalla paljastaa tunteitaan ennen kuin on liian myöhäistä. Puhukaa ihmiset, puhukaa toisillenne tunteistanne. Ei tällaista toista kertaa halua kokea ja tämän kokemuksen jälkeen pitäisi kyllä pystyä avautumaan heti kun siltä rupeaa tuntumaan. On mieli maassa ja maa vielä niin musta. Viesteiltiin vaan niitä näitä, mutta en saanut aikaiseksi millään edes kirjoittaa mitään syvällisempää, vaikka mielessä olikin asiaa. Ei nainenkaan sitten kysellyt mitään syvällistä, kun luuli vaan etten ole tosissaan kiinnostunut.
että on liian myöhäistä?
Yritä vielä hani!
Jos ei anna niin ei mitään saa!
Oi, tuli liikkis:)
Yritin kyllä. Kerroin kaiken tunteistani ja sain hänen ajatukset sekaisin. Samaan putkeen vielä ostin kukkia, en ihan normaalia puskaa ja mukaan pistin vielä tilanteeseen sopivan runon laulusta itse muokattuna, niin että se natsasi varmasti. Mutta ei... purin kaikki viimeisetkin tunteet pohjia myöden tämänkin jälkeen ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Tunnetta tuntui olevan, mutta se tunne taisi kuolla sitten enkä onnistunut sitä enää herättämään henkiin. Pitää kokeilla, joko tänä yönä saisi unen päästä kiinni.
No hyvä että yritit.Pointsit multa!
Nyt se nainen ainakin tietää mitä ajattelet ja ehkäpä harkitsee asiaa.
Vaikutat ihanalta mieheltä.(vaik enhän mä tietty tiedä mitä siinä on tapahtunu jne) Jos tämä nainen ei nyt halua olla kanssasi niin varmasti joku osaa arvostaa sua.
Kiitti vaan sulle kommenteista. Nyt on tuntunut jo vähän paremmalta, mutta asiat vaan pyörivät yhtenään mielessä. Onneksi tänään oli muuten hyvä päivä ja sopivaa hauskaa, että vähäksi aikaa sai ajatukset muualle. Mutta yö on edessä ja luultavasti mielessä alkaa jonkimoinen myllerrys. Tällaista tunnemyrskyä en ole ennen kokenut, eikä kukaan nainen ole minulta ennen yöunia näin vienyt.
Sinuakin varmasti helpotti kun sait sanotuksi tunteesi eikä tarvitse sitten vuosien päästä miettiä että josko siitä olisi tullutkin jotain. Toivotaan, että vastapuoli pystyisi jotain edes vastaamaan.
Helpottihan se, kun sai kerrotuksi tunteensa. Mutta vieläkin vaan asiat pörräävät mielessä, eikä unta oikein tule. Töissä heti hiljaisemmissa hetkissä tämä asia pyörii mielessä. Kumma juttu. On minulla ennenkin ollut haikea tunne jonkun naisen vuoksi ja ehkä vähän ollut hankalaa nukahtaa. Mutta kun tätä on nyt jatkunut viikon.
Mietiskelin, että olisikojen ujouden määrä tunteiden kertomisen suhteen olla suorassa suhteessa naisen kiinnostavuuteen ja siihen, mitä lähempänä sitä oikeaa hän vaikuttaa olevan. Jos tapaa jonkun tyypin, joka on vaikka vaan vähän omaa tyyppiä tai ei ollenkaan, niin se ei niin paljon hetkauta, vaikka päästäisi sammakon suustaan ja homma menisi käsille. Mutta kun siinä edessä onkin SE, jonka on unelmoinut löytävänsä, meneekin lukkkoon pelätessään möläyttävänsä jotain typerää menettänsä hänet. No joo... en tiedä liekö tuossa järkeä, mutta puhumaan pitäsi pystyä kuitenkin.
Onkohan jotain samaa näissä meidän urheilijoissa. Hannu Manninen ja Janne Ahonen ovat maailmancupissa niin menestyviä, mutta annapas olla kun mennään arvokisoihin. Silloin kaikki tuntuu menevän päin honkia, eikä mikään onnistu, kun se unelma olisi siinä melkein käden ulottuvilla.
olen luonteeltani aktiivinen ja puhelias, joten pidän kyllä yhteyttä ainakin jonkin verran (ei kai sitä nyt kokoajan kehtaa jotain lähetellä, vaikka ehkä haluaiskin). Eli luulen, että tuo yhteydenpito on myös luonteesta kiinni, toiset vaan eivät osaa olla aloitteellisia, vaikka ehkä haluaisivatkin.