erosin muutama kuukausi sitten miehestäni. Seurusteltiin 1,5 vuotta. Mies oli epävarma tunteistani,(ihan turhaa) hänellä oli huono itsetunto ja on vieläkin, kävi kerran kurkkuuni kiinni, oli mustasukkainen, kävi käsiksi seksuaalisesti kun olin sammunut,raivosi edessäni aseen kanssa ja uhkasi pamauttaa aivonsa pihalle, teki yöllisiä pistokkaita jos en vastannut puhelimeen (olin nukkumassa), ajoi sen takia edestakaisin yht. 150 km, kävi ja lähti kotiin. Muuttui jättämiseni jälkeen viileeksi ja välinpitämättömäksi ja tein puoli vuotta töitä että sain tavarani hänen luotaan.sai silmittömiä raivareita kun ehdotin että tulen hakemaan. Niistäkin oli viestit tallessa, mutta hävisivät kun kännykkäni hajosi ja vein sen huoltoon. Paras on se, että minä toinen hullu olen halunnut hänet takaisin elämääni, mutta hän haluaa miettiä, aikaa, antoi kaikkensa eteeni, hänen pitää nyt kasata itseensä ym ym. Olen kirjoittanut jättämiseni jälkeen hänelle kuukauden päivät joka päivä, viestitellyt, soitellut jossa kerron ja sanon haluavani hänet takaisin elämään rinnalleni ja kuinka paljon rakastan.
Nyt kun olen vasta avautunut ystävilleni tästä, he kehoittavat minua ottamaan yhteyttä viranomaisiin ja laittamaan miehen tilille tekosistaa. Probleema on se että minulla ei ole mitään todisteita, lääkärissä en käynyt kun hän kuristi, ainao asia on eräs kirje jonka kirjoitin hänelle ja siinä kerroin nämä ja sanoin kaikesta huolimatta olen valmis hänenen kanssaan elämään ja olemaan. Nyt harmittaa kaikki ne viestit, kaikki ne kirjeet, miten olen voinut olla niin typerä?? Umpirakastunut ja sokaistunut hänen antamastaan huomiosta ja rakkaudesta. Asioita kun puhuu ulos niin kummasti silmät avautuvat. Voihan se olla että mies pitää minuakin sekopäisenä yhteydenottojeni takia, ei pahemmin vastaile viesteihini ja olen varma että hänellä on tallessa kaikki, joka ikinen viesti ja kirje minulta.
Naiset voivat tosiaan olla idiootteja, en itsestäni tätä kyllä uskonut!! huh huh!! Olen sanonut miehelle että aion puhua hänen vanhepiensa kanssa hänestä, mutta on tietenkin saanut raivarit ja sanonut että ulkopuolisia ei tähän sekoiteta. Ja minä olen ollut se uhkailija.
järjetöntä, maailma on ihan hullu paikka.
Nyt kun olen vasta avautunut ystävilleni tästä, he kehoittavat minua ottamaan yhteyttä viranomaisiin ja laittamaan miehen tilille tekosistaa. Probleema on se että minulla ei ole mitään todisteita, lääkärissä en käynyt kun hän kuristi, ainao asia on eräs kirje jonka kirjoitin hänelle ja siinä kerroin nämä ja sanoin kaikesta huolimatta olen valmis hänenen kanssaan elämään ja olemaan. Nyt harmittaa kaikki ne viestit, kaikki ne kirjeet, miten olen voinut olla niin typerä?? Umpirakastunut ja sokaistunut hänen antamastaan huomiosta ja rakkaudesta. Asioita kun puhuu ulos niin kummasti silmät avautuvat. Voihan se olla että mies pitää minuakin sekopäisenä yhteydenottojeni takia, ei pahemmin vastaile viesteihini ja olen varma että hänellä on tallessa kaikki, joka ikinen viesti ja kirje minulta.
Naiset voivat tosiaan olla idiootteja, en itsestäni tätä kyllä uskonut!! huh huh!! Olen sanonut miehelle että aion puhua hänen vanhepiensa kanssa hänestä, mutta on tietenkin saanut raivarit ja sanonut että ulkopuolisia ei tähän sekoiteta. Ja minä olen ollut se uhkailija.
järjetöntä, maailma on ihan hullu paikka.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Neuvoni on, että lopetat sen suhteen välittömästi. Mies on sillä tavalla mieleltään sairas, ettei todellakaan parane, mutta sinulla voi henki mennä jonkun kerran, kun rupeaa taas pahoinpitelemään.
Hanki poliisilta miehelle lähestymiskielto sinuun päin. Ja mahdollisimman pian.
Salaa puhelinnumerosi ja muuta uudelle paikkakunnalle uuteen osoitteeseen ja osoitetiedot tietysti salaat.
Ja,jos et näitä temppuja tee - turhaan kyselet neuvoja täällä.
Suhteella ei ole mahdollisuuksia, koska pahoinpielyn uhka on jatkuvasti olemassa ja mies psykopaatti, joka ei hoitamalla parane. Ei ole mitään parannuskeinoa,joka auttaisi häntä.
Jätä se mies mahdollisimman pian !
miehestä välittömästi. Mikäli jatkat,uskallan väittää ettei siinä hyvin sinun kannaltasi käy!Elin 4,5v.miehen kans,joka käytti henkistä että fyysistä väkivältaa.Teot olivat raakoja.Muistan kyllä kuinka "riippuvainen"miehestä olin vaikka tajusin,että tekee mulle vain pahaa.Kuvioihin kuului päivittäin sairaalloinen/vainoharhainen mustasukkaisuus myös.Puheluni tarkisti,vierestä kuunteli jos puhuin puhelimeen sekä syytti harva se päivä pettämisestä.Totuus oli,et koskaan en pettäny vaan hän useimmiten.Pettämisestä ei kestäny hänelle sanua,siitä ois seurannu turpakäräjät!Eräänä yönä hän taas saapui päissään kotia ja olin jo nukkumassa.Repi väkisin sängystä,kuristi kaksin käsin kurkusta ja lopuksi heitti portaat alas.Tuli viel peräsä ja väänsi kättä vastapäivään.Poliisit ja ambulanssi tuli.Mies meni putkaan ja minä sairaalaan.Käsi leikattiin ja on ny puolet metallia.Sain elinikäisen vamman,menetin työpaikan,koska en pysty enää raskasta fyysistä työtä tekeen.Se oli VIIMINEN kerta!Kovan työn takana on ollu "nousta suosta ylös".Mut kertaakaan en oo tapahtuneen jälkeen exän perään enää haikaillu.Riippuvuudesta irti pääseminen kesti yllättävän kauan.En varmastikkaa olisi yksin selvinnyt,mutta sain ammattiapua heti tapahtuneen jälkeen.Toivon,et tämän luettuasi ymmärrät,et ny sun ois viel hyvä lähtä,ku sulla on terveys tallella.Voimia sulle :)
Sinä, edellisen viestin kirjoittaja olet harvinaisen oikeassa. Onnittelut, että pääsit psykopaattikiusaajastasi eroon - ja olet vielä hengissä. Kaikille ei käy yhtä hyvin !
Toivottavasti elämäsi on nyt parempaa ja ihmisarvoisempaa.
Kiitos onnitteluista :) Helppoa ei ole ollut, mutta voiton puolella olen. Käden kuntoutus vei kauan,jotta sai sen jollakin tavalla toimimaan. Entisenlainenhan siitä ei enää tule. Koulun penkille lähdin, koska entistä työtäni en voinut enää vamman takia jatkaa. Itsetunto oli pohjalukemisa ja sen työstäminen jatkuu tänä päivänäkin. Painajaiset unista ovat lähteneet, mutta pelkotilat tapahtuneen jälkeen kestivät useampia kuukausia. Muuten olen nämä pahat asiat saanu aika hyvin työstettyä, mutta oikeudenkäynti tapahtuneesta on vielä edessäpäin. Ikävä kyllä, joudun mennä paikan päälle ja nähdä tämä "sankari" silmästä silmään. Onneksi yhteisaulasa ei tarvi olla, koska lähestymiskielto on voimassa,toinen jo laatuaan. Ensimmäinen kesti vain 3kk, koska kyseessä oli perheen sisäinen lähestymiskielto. Toinen lähestymiskielto tuli vuodeksi syystä että, kun edell.lähestymiskielto oli päättynyt, "sankari" murtautui mun kotiin. Luojalle suuri kiitos etten ollut kotona! Jokainen voi vaan aatella, mistä syystä mun asuntoon meni lukitun oven kautta.!!! En voi muuta sanoa kuin että en toivo IKINÄ kenenkään kokevan sitä,mitä olen joutunut kokemaan.!Te,jotka emmitte, pärjätäkkö yksin eron jälkeen...Te kyl pärjäätte ja selviätte :) Selvisin mäkin vaikken pari vuotta takaperin siihen uskonut. Vuosi on tapahtuneesta ja mun on tosi hyvä olla, kun ei tarvi pelätä päivästä toiseen henkensä puolesta. Toivottavasti tää kirjotus auttaa teitä uskomaan itteenne, jotka emmitte ja ymmärtämään, missä vaarassa olette.
kun luin kirjoituksesi. Mikä sinut sai pysymäään suhteessa, rakkaus? Rakkaus tuntuu tekevän ihmisen sokeaksi, minut ainakin...vaikka luen näitä asioita paljon nyt kaiken jälkeen niin silti joku ihme hulluus saa minut vaan jatkamaan yhteydenottoja mieheen, joka on käynyt kurkkuuni kiinni.
Pakko päästää jotenkin irti. Sen tiedän että pärjään ilman häntäkin, mutta se että en halua sitä.
Mikäli jatkat suhdetta, ota myös mukaan suunnitelmiin se mahdollisuus, että sinulta voi pahimmassa tapauksessa mennä henki.
Et kai halua, että seuraava huonekaluhankintasi on oma ruumisarkku.
Mutta itsepä tiedät mitä teet, vaikea on meidän ulkopuolisten auttaa muuta kuin nettineuvoja antamalla.
Ehkä ei kannata seuraavan pahoinpitelyn jälkeen enää tulla tänne kyselemään.
Toivottavasti tiedät ja tiedostat, että pahoinpitelevät miehet eivät muutu, eivät "parane", iän myötä kyllä pahenevat ja kaikki ns."uudet alut" on jo valmiiksi pilattu, koska mies saa niistä sytykettä ja vahvistusta omalle vinonutuneelle käytökselleen. Että silleen.
Heitit vaikian kysymyksen ;) Erosta on jo vuosi, mutta vieläkään en osaa sanua, mikä mut siinä ihmisesä piti "kiinni". Rakkaudesta oli kyse alkuvuosina, mut ei enää viimisenä vuotena. Epäilen, että itsetunto ja kunnioitus puuttu multa sen kohtelun jäliltä, ettei enää tajunnu/osannu tehä avun hakemiseksi mitään. Päivät meni siihen, että piti ittensä hengisä. Pelko, että toinen mut tappaa, oli läsnä päivittäin. 2kk ennen viimistä kertaa sain mustan silmän, kuristusjälet kaulas ja puukkoki oli kaulalla ja kerkes jo sanua mulle, et ny lähti sulta huora henki! Se tilanne pelastui, kun naapuri tuli paikalle sekä poliisit. Sen jälkeen yritin yksin keksiä ratkaisua, miten päästä siitä eroon. Mutta tilannehan oli jo niin pitkällä, ettei se tavallisella tavalla enää onnistunu! Samankaltaisia tapahtumia oli useita kuukaudessa. Ystävät tiesivät ja heiltä kysyin neuvoa, mitä tehä, mut vaikiahan se on neuvoa, jos ei oo asiasta tietoa tai omakohtaista kokemusta. Luulenpa vaan, että se viiminen kerta, misä kyllä ikävä kyllä menetin terveyteni, täytyi tapahtua, jotta sain tilanteeseeni apua. Jo sairaalassa ollessani sain ympärille ammatti-ihmisiä, jotka neuvoivat, miten toimia ja pistivät asiat eteenpäin, jotta sain apua myös kotiutuksen jälkeen. Olen jälkeen päin toivuttuani shokista, kiittänyt heitä. Apua kyllä saa, kunhan sitä pyytää. Ite en vaan siinä tilanteesa enää jaksanu ymmärtää, mistä sitä hakia ja vastapuoli tietty hoki koko aika, ettei mua usko kukaan, jos apua haen. Avun saanti kannatti... Nyt on hyvä olla :)
Mikä saa sinut rakastamaan miestä, joka on kurkussasi kiinni? Jos tiedät pärjääväsi yksin ilman pahoinpitelevää miestäsi, miksi valitset ennemmin miehesi kuin elämän ilman pahoinpitelyä? Oletko riippuvainen hänestä vai mikä on todellinen syy?
suhteessamme oli enemmän hyvää kuin pahaa, Väkivalta ei ollut jokapäiväistä, joka viikkoista tai edes kuukausittain toistuvaa. Sen n. 2 vuoden seurustelun aikana hän kävi kerran kurkkuuni kiinni. en puolustele häntä, mutta kun rakastaa toista ja tietää että toinen ei ole sellainen , jos olisi, se olisi tapahtunut useammin.
Olen lukenut näitä juttuja täällä ja n.90% täällä kirjoitetaan toistuvasta ja jatkuvasta pahoinpitelystä. Ymmärrän siinä tapauksessa itsekin lähteä samantien, kirjoittamatta tänne, puhumatta asiasta, mutta tälläinen yksittäinen tapaus ei ole mielestäni niin yksiselitteinen asia.