Ajattelin kertoa teille hiukan omasta elämästäni, joka toivottavasti laittaa ajattelemaan. Olen nyt 21 -vuotias. Noin 15-vuotiaasta asti olen ollut ahdistunut syömisestä ja lihomisesta ja sellaisesta. Kun menin lukion ekalle laihdutin 10 kiloa, ja olin alipainon rajoilla, menkat ei toimineet pariin vuoteen ja silleen. No sitten vanhemmat ja kaikki huolestuivat ja lopetin ja annoin painon nousta. No sehän sitten nousikin oikein mukavasti, meni taas hiukan yli odotusten. NO siinä sitten meni noin 3 vuotta että sain sen tasapainoon, ja vieläkin oon hiukan masentunut siitä mitä se on. Toivoisin vaan että vaikka aikuisilla on oikeus puuttua lapseensa vielä 15-vuotiaana niin he ymmärtäisivät mistä on kyse jos siinä iässä haluaa olla laiha. Se on ihan normaalia... ei lasten tarvii olla aikuisten kokoisia vielä silloin, niillä on kyllä aikaa olla sen kokoisia sitten myöhemmin, ja koskaan ei tarvii olla liian iso. Olen ehdottomasti sellaisen ruokavalion kannalla jossa syödään mikä maistuu hyvältä eikä nipoteta turhista. Olen pikkuhiljaa tajunnut myös sen että laskemalla montako kiloa syön päivässä niin en liho samalla kilomäärällä :) mutta vaikeaa se on ollut. Kommentteja jos annetaan niin vastaan kyllä. :)
hei vaan
................
1140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä se niin on että elämästä pitää nauttia eikä koko ajan ottaa kaikkea turhan vakavasti!:)