Aina puhutaan henkilöiden välisestä kemiasta... Kertokaa mulle, mitäse teidän mielestä on?
Kemiaa??
.... :) ....
294279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sen kemian vain omalta puoleltani...viimeksi kemiani alkoivat toimimaan heti kun katseeni osui kyseiseen henkilöön ja kiinnostus heräsi samantien Hänessä vain oli sitä ihmeellistä kipinää, joka osui juuri minuun ja se vei jalat alta...
*hohhoijaa*
Se on just sitä mieletöntä kipinää, jalkojen alta menoa ja hyvää yhdessäolon tunnetta. YhteisiÄ katseita, YHTEISIÄ hetkiä...nauruja...
SEN VAAN TUNTEE KENEN KANS "KOLAHTAA" JA ON KEMIAA! EIKÖHÄN SE SINUNKIN KOHDALLE JOSKUS KOLAHDA;)
Onpa tainnut kolahtaa jo!
Halusin vaan "varmistella" ja tietää onko "se sitä" muidenkin mielestä.
Kunpa vielä sais tietää tuntuuko se Hänestäkin siltä...
rohkeesti ja omin sanoin...
sinun kanssasi tuskin syntyisi mitään kipinää, mutta tuohon alla olevaan viestittelijään tunsin heti jonkinlaista yhteyttä ;))...tiedä vaikka tuttujakin oltais...
menee rivit sekaisin
siihen tarvitaan vain katse ja elimistö kyllä reakoi, tuntuu joka paikassa. Se iskee kuin salama ja hetki menee, että saa taas otteen asioihin. Kun kemiat pelaa, sen kyllä tietää, ei sitä tarvitse selittää...
Kyllä sen tietää heti eikä 15. päivä, onko kemiaa vai ei. Se kolahtaa päähän kuin metrinen halko salakavalasti takavasemmalta, ja siinähän ihmettelet, mikä tuli!?
Kun näin ihastukseni ensimmäisen kerran,siitä on aikaa, se oli siinä...eikä tunteesta pääse eroon!
fiilis..! Itsellä kävi niin, että uskottelin kemian kadonneen - ja nyt se tuli miljoona volttia kovempana takaisin!
johtuu usein siitä, kun yrittää tukahduttaa jotain, mikä kytee pinnan alla, eihän se onnistu...
sana... Tänäänkin huomasin, miten välillämme kipinöi - ja niin se on aina ollut, vaikka ollaan muuta teeskennelty! Katuminen ei oo paskankaan arvoista, mutta...
Mut teeskenneltävä kun on....kipinöintiä on ollu siiä asti, kun sut näin eka kerran! Mitä meinaat katumisella??
kaipa asian ois voinut tunnustaa ees itselleen aiemmin, ja ehkä sitä kautta tehdä jotain... Vaikkakaan en tiedä, voiko tälle mitään tehdä nytkään...
asiat vaan jää...ei riitä puhtia viedä eteenpäin.Mut silloin voi jäädä jotain todella ihanaa kokematta :)
kun on tullut todettua, että meillä on vain tää yks elämä, on herännyt kysymys: olisiko syytä tehdä asialle jotain? Aika näyttää, perhosia vatsassa...
..minäkin. Elämä kiitää koko ajan ja mitä jää käteen...haluisin kokea niin paljon. Saada ja antaa.Sen oikean kanssa..
Jokainen hetki toisen seurassa vahvistaa sitä käsitystä, että tässä vois olla se Suuri Juttu... Ja tässä iässä voinee olettaa osaavansa erottaa feikin ja faktan...
siitä erotus-jutusta en oo ihan varma, mutta ei sitä ihastu/rakastu miten sattuu. Varsinkin kun on jo elämän kokemusta takana. Miks pitää olla vaan kaikenlaisia kahleita, jotka estää kaiken, mitä haluais?
Mikä on suurta ja ihanaa, se onkin tavoittamattomissa :(...äsken tuntui helpolta, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sen vaikeammalta saavuttaminen tuntuu...
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvemmaksi tunne tulee - ja sitä tietoisemmaksi tulee siitä, mitä kaikkea muuta asiaan sisältyy. Ei simppeliä ollenkaan! Silti en luovu toivosta, etteikö Suuri Juttu olis tavoittavissa. Hyvää kannattaa aina odottaa, ja parasta etenkin! ;)
asia laajenee ja sitten miettii, mitäs tää tuo tullessaan muuta..mihin mä lähden mukaan ja kehen muihin vaikuttaa. mut ei tarvii tehdä liian monimutkaista asiasata...me naiset osataan vääntää yksinkertainen juttu monelle mutkalle. Vain sinä ja minä
matkan varrella itse kukin joutunut sopeutumaan asiaan jos toiseenkin ilman, että sitä on meiltä kysytty. Olisiko aika ottaa asiat sellaisena kuin tulevat, etukäteen murehtimatta... Ja elää unelma todeksi sen sijaan, että elämä menee ohi unelmoidessa...
itse oon mestari murehtimaan etukäteen, pelkään mitä se muutos tuo tullessaan, meneekö asiat huonompaan suuntaan. Epävarmuus on pahasta...vaikka unelmissa asiat on kauniissa kehyksessä ruusuisesti kiedottuna. Voi kun tietäs,sais ees pienen varmuuden..?
suhteellisen vakaa käsitys siitä, että käsillä olis Once In A Life time-tapaus. Toteutuspuoli vaan on niin kovin selkiintymätön! Mutta ken elää, se näkee - pelko pois!
Vai kuvitteleekohan sitä vaan, kun on ihastunut... Mistäs sitä tietää miten menis, jos tämän tyypin kans lyöttäytyiskin yhteen... Joka tapauksessa, päivän piristys ja unien komistus.
ei oel enää päivän piristys, komistus kylläkin... rasittavaa olla vaan ihastunut, kun haluis todella, todella PALJON enemmän!!
..itsekin voisin jotain ihastusta suurempaa kehitellä... :D Mutta se nyt vaan ei oikein käy kun elämäntilanne on mitä on.
..joku pystyy ottamaan noin iisisti nää jutut, siinä olis oppimista muillekin. Vaan mehen ollaan yksilöitä kaikki ja ihan eri tapauksia, lähtökohdat ym..
täytyy tässä vaan katsella miten tilanne etenee... Jos ei etene niin ei sitten. Meistä molemmat yrittää käyttäytyä fiksusti, mutta saa nähdä kauanko pystytään. :)