Vielä lukion aikaan olivat luokkatoveritytöt jonkin sortin tuttavia kanssani. Juttelimme jopa. Mutta kun opiskelu alkoi ja on nyt venynyt järkyttävän kauan olen huomannut ettei moista tilannetta ole enää päässyt syntymään. Miesvaltaisella opiskelualalla on harvoja naisia ja ne ketkä ystävystyvät ihan "frendimielessäkin" opiskelijapoikien kanssa eivät ole laskeneet minua joukkoonsa. Muita piirejä naisystäviä saadakseni ei ole tällä hetkellä.
Esimerkiksi useita vuosia sitten päätin olla ystävällismielinen eräälle samoilla kursseilla olleelle tytölle. Päämääräni oli puhdas tuttavalinja ihan vaan harjaantuakseni moisten kanssa juttelemaan. No, tilanne meni kuitenkin semmoiseksi että kahden kesken hän tervehti minua mutta isommassa joukossa vältteli seuraa. Mitähän tuostakin pitäisi sanoa. Ymmärrän kyllä että kun kerran paljon coolimpaakin seuraa löytyy niin mikäs siinä.
Tällä hetkellä olen "jämähtänyt" kaveriseuraan jonka löysin niin kauan aikaa sitten että uusiin miespuolisiinkaan opiskelijoihin on ollut hankala tutustua, saatika naispuolisiin. Tosin äskettäisellä kurssilla kävi taas oudosti. Tutustuin käytännössä pariin vuoteen ensi kertaa uusiin porukoihin johtuen ryhmätyöstä. Lisäksi eräs kursille osallistunut nainen suostui juttelemaan myös minun kanssani ja tervehtii vieläkin ohikulkiessa. Ja toinen saman kurssin nainen käyttäytyi hieman mielenkiintoisesti mutta ei ole noteerannut sittemmin.
Esimerkiksi useita vuosia sitten päätin olla ystävällismielinen eräälle samoilla kursseilla olleelle tytölle. Päämääräni oli puhdas tuttavalinja ihan vaan harjaantuakseni moisten kanssa juttelemaan. No, tilanne meni kuitenkin semmoiseksi että kahden kesken hän tervehti minua mutta isommassa joukossa vältteli seuraa. Mitähän tuostakin pitäisi sanoa. Ymmärrän kyllä että kun kerran paljon coolimpaakin seuraa löytyy niin mikäs siinä.
Tällä hetkellä olen "jämähtänyt" kaveriseuraan jonka löysin niin kauan aikaa sitten että uusiin miespuolisiinkaan opiskelijoihin on ollut hankala tutustua, saatika naispuolisiin. Tosin äskettäisellä kurssilla kävi taas oudosti. Tutustuin käytännössä pariin vuoteen ensi kertaa uusiin porukoihin johtuen ryhmätyöstä. Lisäksi eräs kursille osallistunut nainen suostui juttelemaan myös minun kanssani ja tervehtii vieläkin ohikulkiessa. Ja toinen saman kurssin nainen käyttäytyi hieman mielenkiintoisesti mutta ei ole noteerannut sittemmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvä tuuri elämässäsi, kun ne kotkottavat ja vikisevät kanalaumat pysyvät kaukana.
Olet liian fiksu, siinä syy.
Et ole ainoa, tunnen vaikka kuinka paljon ja ne fiksut miehet saavat onneksi olla rauhassa.
Se fiksuus on nykyään kuin suojakypärä, joka suojelee onnettomuuksilta...................
Oma nainen on jo kellistettynä, mutta ihmettelin samaa joskus, ett miks ei ole naispuolisia naisia kavereina. Noh siis suurinosa naisista on tylsiä ja liian "naisellisia". Moni nainenkin on sanonut/täällä kirjoittanut, että ennemmin lähtee miesten kanssa iltaolulle kuin muiden naisten seurassa. Naiset juoruavat toisista naisista. Osaatko sä? Katsotko muita naisia vihamielisesti ja kerot kavereille kuinka ruma käsilaukku sillä oli. Et todellakaan. Vaan sä kerrot, että kuinka pringles purkista saa tehtyä tekopillun :-) Eli siis etsi tälläinen nainen, jonka kanssa tulee juttuun helposti. Muut naisethan on niitä heh hah naisia, joiden kanssa yritetään jutustella jotain ihan muuta. Miten sen sitten löytää. Kyllä sä huomaat heti ensimmäisistä lauseista. Muista, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa. On todella kauniita ja vähen kauniimpia.
Olen samaa mieltä kanssasi, että suurin osa naisista ovat tylsiä, vaikka olenkin nainen :)
Miten voi olla mahdollista sellainenkin, että naiset ja miehet rakastuvat toisiinsa, jos kerta molemmat ovat erilaisia - naiset juoruaa ja kiikuttavat käsilaukkuaan ja miehet taasen nauttivat olutta ja löhöilevät. Jännää.
Itse en tosin ole yhtään kiinnostunut käsilaukuista ja en muutenkaan ole käytökseltään niin naisellinen. Tulen ehkä ajatusteni kaa paremmin toimeen miehen kaa, koska miehet ovat "rämäpäisempiä" ja valmiina pitään hauskaa. Mutta osa miehistä ovat liian juntteja... kertoilevat mielellään alapää-tarinoita, kaljoittelevat... touhu menee silleen yli, ettei pysytä enää hyvän maun rajoissa.
... olen nainen.
Olen juuri kuvailemallasi käyttäytyvä nainen. Mutta en ihan niin pinnallinen... itse asiassa miespuolinen luokkalainen alkoi juttelemaan minulle ja hengaamaan enemmän kanssani - hän on eri tyyppinen kuin minä, mutta mukava. Outoa on, että me emme ole olleet sen koommin tekemisissä ja tämä ns "ystävyys" alkoi yks kaks.
Opistolla emme ole erityisemmin yhteydessä, vaan olemme molemmat omissa porukoissamme... mutta koulun ulkopuolella olemme jonkin verran enemmän yhteydessä. Ongelmana tässä on se, että hän on saanut ihailijakerhon luokan muista tytöistä ja on vähän pakollaan heidän jengissä. Minä olen noita tyttöjä vanhempi ja ehkä siksi hän välillä hakeutuu minunkin seuraan.
Itse en tiedä miten toimia - totta kai hän saa tulla minun ja parin muun seuraan, mutta hänen ihailijakerhonsa ei tykkää hyvää ja minulla ja parilla muulla ei mene ajatukset yhteen ko. porukan kanssa. Ihan kuin tämä poika tasapainoilisi molempien ryhmien välillä... en ole varma, saanko liittyä hänen seuraansa ja pitääkö meidän pitää ns. "ystävyytemme salassa"? Ja kun tämä ystävyys alkoi yks kaks, niin en ole varma, mitä hän tarkoittaa - onko taustalla ihastusta?
Itsellä oli kanssa lukio aikana muutamia tyttöjä(kaverina), joiden kanssa pystyi ihan turisemaan niitä näitä.
No nyt olen opiskelen toista vuotta koneinssiksi. Arvaa paljon tulee olltua yhteydessä tyttöihin? Ei yhtään naista koko luokalla, eikä rinnakkais luokalla. Harrastukset on tyyliä only for men. Baareissa riekkuminen ei oo koskaan innostanut. Helevetin hyvät lähtökohdat löytää itsellensä, joku tyttö.
Eipä oo ihme, että miehiä nykyään menee parturi ja sosiaali linjoille...
kuin ihan vaan tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Kyllähän kaikki normi-ihmiset (joita on suurin osa ihmisistä) JUTTELEE kenen kanssa vaan.
"Päämääräni oli puhdas tuttavalinja ihan vaan harjaantuakseni moisten kanssa juttelemaan" Tässä tapauksessa sanoisin, että tutustu kavereidesi naisystäviin. Silloin ei tarvi spennata ollenkaan, kun tiedät, että nainen on varattu ja teidän välille ei voi tulla mitään elämää suurempaa. Sitten sitä huomaa, miten samanlaisia miehet ja naiset perusajatuksiltaan ovat ja ehkä se juttelukin alkaa sujumaan luonnostaan, eikä tarvitse ajatella, että tässä pitäisi olla jotenkin erityisen harjaantunut jutellakseen naisten kanssa. Loppujen lopuksi luonnollisuus taitaa olla merkittävin tekijä, että ihmiset pitävät sinusta ja ajattelevat, että tossa on kiva tyyppi.
Hyvinhän sulla menee, kun on "edes" vanha kaveriporukka tallella. Joillakin ei ole oikeastaan minkäänlaista sosiaalista verkostoa. Koeta laajentaa tutavapiiriäsi, siitä itsetuntokin kohentuu, kun huomaa olevansa ihan normaali tyyppi(kokemusta on). Ei sillä ole niin väliä, ovatko tuttavat miehiä vai naisia, kunhan on tuttavia.
niin mies on se joka haluaa viedä sen jollekin ihan muulle asteelle?
Itse opiskelin 4 vuotta miesvaltaisella alalla. Onneksi opinnot päättyi ja pääsin siitä ikuisesta piinasta, että joka jätkä halusi tutustua ja joka jätkä halusi jotain syvempää kuin ystävyyttä. Tai no ehkä 70% niistä. Mutta minun ongelma oli oikeasti se, että kenellekkään ei riittänyt pelkkä ystävyys. Osa tajusi kun torjuin suoralta kädeltä, että haluan vain olla ystäviä ja että muuhun en halua. Osa ei tajunnut ja aiheutti erittäin epäkivaa skismaa kaveriporukoissa. Samoissa porukoissa kun liikuttiin, myös vapaa-ajalla. Luokkahenki oli loistava, kukaan ei toista haukkunut tai puhunut p*aa selän takana. Itse olin ahtaalla milloin kenenkin takia.. Tykkäsin, että minulle oltiin kavereita ja tykkäsin olla kaveri jos vain kaveriksi jollekin kelpasin.
4vuotta on pitkä aika. Viimeinen vuosi oli jo vaikeaa kun miehet oli koko ajan toinen toisilleen enemmän tai vähemmän mustasukkaisia ja kilpaili huomiosta. Tai välttelivät yhteisiä tapahtumia jos minä olin siellä. Ääripäitä, koskaan ei tiennyt millä tuulella kukakin oli.
Moni varmaan luulee että olin onnentyttö tuossa asemassa. Minulle tilanne oli hankala. Minusta kuviteltiin paaaljon asioita joita en ollut tehnyt tai joihin en ollut osallinen. Seukkasin muka millon kenenkin kanssa ja mitä enemmän pojat minun seurassa viihtyi sitä enemmän olin jakanut itseäni ;(
Enkä todellakaan jakanut olin ehkä maailman pihtarein akka.
Tänäpäivänä. Porukka on hajonnut ympäri suomea jälleen. Olen kovin yksinäinen kun minun kuvitellaan edelleen seukkaavan, kuka kenenkin kanssa luulee minun olevan. Oikeita ystäviä jäi vain muutama. Ne, jotka ymmärsivät että tilanteessani olin ahtaalla enkä mm. siitä syystä halunnut sitoutua keneenkään.