muuttua/säilyä/jatkua/kasvaa ystävyytenä?
Voiko rakkaussuhde mielestänne
nymfi
151110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuntuisi, että jos todella rakastaa, niin ei pysty enää ystävyyteen sen jälkeen. Toista satuttaa kuitenkin. Mutta joitakin tapauksia tiedä, missä ystävyys on helppo, kun rakkautta ei ole alunperin ollut, vaan ihastusta vain.
tietää, mitä tarkoitat sillä, että "toista satuttaa kuitenkin?" Voisiko ystävyys olla mennyttä jalompaa ja kuitenkin rakkauden sisällyttäen menneen yläpuolella? Anteeksi antavampaa, suvaitsevaisempaa, luotettavampaa? Jos ajatellaan, että ystävyys perustuu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen, joka tällöin syntyy, onko siltä pohja pois tässä uudessa tilanteessa?
ei musta ole järkevää, jos toisella on tunteita, niin aivan tarkoituksella alkaa kovin läheiseks.
Ja miten siinä voi pitää ne tunteensa ystävyyden tasolla, jos oikeasti tuntee muuta? Tuskin mitenkään. Eipä se ole kovin jaloa alkaa itseensä siinä rikkomaan ja toista suututtamaan sillä, et ei voi tunteille mitään. En tiedä ystävyydestä onko pohjaa vai ei, mutta miks ruveta tarkoituksella sellaseen tilanteeseen, mistä tietää, että siitä voi olla seurauksena vain pettymystä tai mustasukkaisuutta tai muuta inhottavaa joka tapauksessa. Sen verran pitäs itsestäänkin välittää, et tajuaa et joku päivä siitä kuitenkin kärsii, jos se "ystävä" löytäis jonkun uuden ja sitä pitäis sitten katsella.
Voisko siinä olla aivan täysin onnellinen toisen puolesta, en usko. Ei se voi koskaan olla tasa-arvoista ystävyyttä, jos toiselta haluaisi odottaa enemmän, kuin mitä toisinpäin.
"rakkauden roihun jälkeen laimea ystävyys on kuin joisi eilistä kahvia" -Wagner, sarjakuvasika
että paikka on hukassa "koko maailmankaikkeudessa" tämän suhteen. Jotenkin haluaisi uskoa ystävyydestä enemmän..! Ne tunteet on vielä valitettava tosiasia...! Kiitos kannanotoistanne! Se "eilinenkahvi vertaus" oli hauska.
Erittäin hyviä ystäviä osa eksistä, toiset taas on ottanu palkokasvin nii syvälle et eivät ees moikkaa.. Ystävyys ei toimi jos jompikumpi ei oo päässy yli tai haikailee takas. Sinänsä en oo koskaan ymmärtäny et miten se ihminen joka oli maailman ihanin ja muutenki loistavaa seuraa voi eron jälkee olla maailman paskin ja kusipäisin...
Kyllä se minun mielestä voi jatkua ystävyytenä ja jopa kasvaa ystävyytenä. Mutta niinkun joku jo tuossa mainitsikin, ystävyys toimii vain ja ainoastaan silloin kun kummallakaan ei ole mitään romanttisia tunteita toista kohtaan.
Itse erosin nelisen vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistani. Olimme yhdessä seitsemän vuotta ja eroa tästä ajasta tehtiin kaksi vuotta. Missään vaiheessa emme inhonneet toisiamme, eroon ei liittynyt mitään dramatiikkaa eikä kolmansia osapuolia. Huomattiin vaan olevamme hyviä ystäviä enemmänkin kun rakastavaisia ja kaksi vuotta yritimme saada kipinää takaisin ja ramppasimme jopa kaikenmaailman pariterapiat läpi. Mutta kun ei niin ei. Ero oli äärimmäisen vaikea, kun siitä lopulta päätettiin. Oli niin tottunut toiseen... Mutta elämä lähti pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin ja paha olo lieveni ja hävisi pikkuhiljaa kun huomasin, että ihan samalla tavalla sitä voi vielä silloin tällöin käydä kahvilla, vaihdella kuulumisia, soitella jne. Ero ei tarkoittanutkaan sitä, että toista ei voi ikinä enää nähdä...
Jossain vaiheessa tapasin uuden miehen, jonka kanssa synkkasi ja jonka kanssa lopulta muutin yhteenkin. Uusi miesystäväni onneksi ymmärsi tilanteen ja luojan kiitos, hänellä on myös sen verran hyvä itsetunto ja luottamus minuun, että ystävyys exän kanssa on voinut jatkua. Alku oli toki hiukan omituista ja yritinkin ihan tietoisesti aina muistaa kertoa jos ex oli soittanut tai itse olin soittanut hänelle ja kerroin mitä asia koski ja tavattiin yleensä kahvikupposen ääressä kolmistaan jne. Kuulostaa oudolta, mutta poikakaverini ja exäni kuitenkin tunsivat toisensa jo entuudestaan ja ehkä sekin teki asiasta helpompaa...
Nyt tuntuu hassulta ajatella elämää exän kanssa enkä oikeastaan enää edes osaisi ajatella häntä siinä mielessä. Ihan kun hän olisi ollut aina vaan kaveri...
kuulla...siis toivoa on! Sitä tarvitsen ja toivoin kuulevani. Jotenkin koen, että ystävyys on niin paljon enemmän kuin rakastumisvaiheen huuma, vai olisiko viisaampaa sanoa kantavampaa!
sinä ehkä et arvosta rakasumista, mutta sille joka arvostaa sitä enemmän kuin ystävyyttä on ystävyys hankalaa ja kuin eilistä kahvia. Ja toiseksi, varmaan on mahdotonta rakastuakin, jos ystävät menee aina edelle tai näkee sen aina tärkeämpänä. Ja puhun rakastumisesta enkä mistään ihastumisen poikasesta.
useimmiten palvoo omaa mielikuvaansa toisesta...Ystävä on oma itsensä, miellyttämisen tarvetta ei ole.
useimmiten? mitä tuo on tarkoittavinaan? Entäs jos ei palvo, tietysti ei voi tietää toisesta kaikkea läheskään, mut ei kyllä tule tilaisuutta tietääkkään sitten. Ja jos ei uskalla tässä elämässä heittäytyä tunteille, niin saa olla sitten ilman. Ystävät on jossakin elämänvaiheissa tärkeitä, mut sitten kun ne jatkavat elämäänsä ja elämäntilanteet muuttuvat, niin aika paljosta on luopunut, jos ei uskalla tuntea niiden vuoksi. Varsinkin kun ne eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita, mut sinulla ilmeisesti ovat.
Eikä ketään tarvitse miellyttää väkisin, ystävällisyys tulee luonnostaan jos on tullakseen. Ja miten muka sanot,et useimmiten palvoo omaa mielikuvaansa? Muista että puhut vain omalla suullasi, et muiden. Mielikuvan palvominen pitää oikeat ihmiset kaukana sinusta. Yhtä teoreettistä olisi pitää avaruuden olioista.
ystävällisyys on eri asia kuin ystävyys! Sinun kommenteissasi on joteesakin vihamielinen sävy...? Ei ole ollut tarkoituskaan "puhua muiden suulla!" Muistutan, mistä tämä keskustelu alkoi. Kipuilen juuri eroon tunteista ja kyselin, voisiko yleensä sellaisen jälkeen jatkaa ystävänä???Olen kokenut elämäni rakkauden, ja nyt suuntalinjat on hakusessa!!!!
No jos toinen haluaa pyyhkiä sut elämästään kun suhde meni viduiksi, niin anna olla!
halusin hänet pois, mutta HÄN haluaa jatkaa ystävälinjalla???
No satuttiko se sua jollain tavalla, vai iskikö sulle vaan kyllästyminen? Mitä sä itse haluat? Jos sä et halua kaveerata exäsi kanssa, niin sitten tietenkin annat olla.