nyt muutama tunti sitten tapahtui se mitä en uskonut tapahtuvan-minä ja miesystäväni erottiin. Minä luulin kaiken olevan kunnossa,eilen keskustelimme messengerin välityksellä suhteestamme ja sen ongelmista ja tänään hän tuli käymään luonani(kun päätimme että parempi puhua kasvokkain) ja kertoi tehneensä yöllä päätöksen ettei meidän kannata jatkaa. Toki puhuimme vielä asiosta mutta hän pysyi päätöksensä takana.
Ehdimme olla yhdessä yli 2v ja hänen kanssaan tunsin että tämä on nyt sitä suurta rakkautta. Monien asioiden summa eromme oli mutta minä kun olen aina ollut sitä mieltä että asiat pystyy selvittämään puhumalla. Mutta niin ei käynyt. Ja oli hänen tunteensakin minua kohtaan hieman laimentuneet. Ja minä kun olen ajatellut ettei se rakkaus aina roihuakaan,että välillä on kausia jolloin toisen naama tympii ja välillä taasen tuntuu niinkuin olisi vastarakastunut. Eikä meillä mitään ihmeempiä riitojakaan ole ollut.
En ole vielä kunnolla sisäistänyt asiaa,välillä olo on ok ja välillä suru saa vallan. Yhtään särkynyttä sydäntä en olisi enää kestänyt. Toki elättelen toiveita että hän huomaisikin tehneensä erehdyksen..kai tämä on jotain itsesuojeluvaistoa.
Pahalta tuntuu ja en tiedä miten selviän. Kiitos jos jaksoit lukea!
Ehdimme olla yhdessä yli 2v ja hänen kanssaan tunsin että tämä on nyt sitä suurta rakkautta. Monien asioiden summa eromme oli mutta minä kun olen aina ollut sitä mieltä että asiat pystyy selvittämään puhumalla. Mutta niin ei käynyt. Ja oli hänen tunteensakin minua kohtaan hieman laimentuneet. Ja minä kun olen ajatellut ettei se rakkaus aina roihuakaan,että välillä on kausia jolloin toisen naama tympii ja välillä taasen tuntuu niinkuin olisi vastarakastunut. Eikä meillä mitään ihmeempiä riitojakaan ole ollut.
En ole vielä kunnolla sisäistänyt asiaa,välillä olo on ok ja välillä suru saa vallan. Yhtään särkynyttä sydäntä en olisi enää kestänyt. Toki elättelen toiveita että hän huomaisikin tehneensä erehdyksen..kai tämä on jotain itsesuojeluvaistoa.
Pahalta tuntuu ja en tiedä miten selviän. Kiitos jos jaksoit lukea!
Vastaukset 7
Vanhimmat
keskustelitte suhteestanne messengerin välityksellä ?
Vaikuttaa oudolta ? Minkälainen suhde se sellainen on ? Jos kerran suhde, niin puhutaan avoimesti kasvokkain.
Sitten tuosta...sinä siis tunsit että kyseessä oli suuri rakkaus...entä hän ??
En jaksa tuntea myötätuntoa tällaisia kirjoittajia kohtaan, jotka ovat olleet aivan kuin sokeina, muka suhteessa. Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että aina on kaikki mahdollista kun ihmisistä on kyse.
Tuo meseily, sitä ei ymmärrä kukaan. Jos te olette mesettäneet niin on aivan saletti että hän on myös muiden kanssa mesettänyt. Ja ehkä jo toinen tiedossa.
Realismia, totuutta ja silmät auki NAINEN. Vai oletko ihan tyttönen vielä.
nainen olen,31-v. Siis siksi mesetimme koska asumme eri paikkakunnilla ja se tulee halvemmaksi kuin yhteydenpito puhelimella..Ja siksi sovimmekin että hän tulee tänään käymään koska kasvokkain puhuminen on järkevämpää.
Niin,tunsin että hän on suuri rakkauteni ja luulin hänen tuntevan samoin. Tiedän että hän on rakastanut minua mutta nyt sitten tunteet olivat alkaneet hiipumaan. Asiaan vaikutti myös hänen elämäntilanne,työttömyys jne.sekä meidän suhteessa häntä ärsyttäneet asiat joista hän ei ollut puhunut vaikka olimme sopineet että asioista pitää puhua jos ne alkavat häiritsemään.
Olen nähnyt elämässäni realismia liiaksi asti joten siksi olisin toivonut että tämä asia onnistuisi koska se tuntui niin hyvältä alusta saakka.
No ymmärrätkö ja hyäksytkö sä hänen syynsä siihen kun pisti homman poikki?
myöntää että en oikein. Siis minusta asioista olis pitäny puhua yhdessä eikä vain niin että hän itse mietti asioita. Myös hänen tekemisensä vaikutti minun tekemisiin joten syytä oli molemmissa vaikka en nyt syyllistä haluakaan etsiä.
Minä uskon että monet väärinkäsitykset olis voitu oikaista jos olisimme aukaisseet suumme ja puhuneet kunnolla. Kyllähän me puhuimmekin mutta emme tarpeeksi perusteellisesti. Että siksi en ymmärrä,ihan kuin liian helpolla ois annettu periksi.
Ehkäpä se oli miehen pakotie. Ehkäpä hän oli itse miettinyt kaikki päässään valmiiksi ja antoi sitten tulla vaan, mikä mieltä vaivasi. Häntä häiritsi se, että on työtön ja sinä varmastikin töissä. Häntä häiritsi elämäntilanne, mikä se sitten olikin. Jokin teidän suhteessa taisi sitten myös ärsyttää jonkin verran.
kyllä hän oli itsekseen asioita miettinyt ennenkuin se tuli ilmi. Vaikka olin hänelle jo suhteen alussa sanonut ettei hän vaan tekisi minulle niin että jättäisi suurinpiirtein varoittamatta vaan että asioista pitäis ensin puhua kunnolla. Olen kokenut sen useaan kertaan ja enää en halunnut sitä kokea. Tympeää että emme keskustelleet kunnolla,kun hän tuli niin hän oli jo päätöksensä tehnyt ja mitä sen jälkeen hänelle puhuin oli vain pintaraapaisua. Enhän siinä tilanteessa osannut ajatella kunnolla koska järkytys oli kova. Olen päättänyt että laitan hänelle sähköpostia kunhan saan ajatukset jäsenneltyä,minun mielestäni hänen pitää kuulla myös oma kantani asioihin. Kyllähän nyt jälkikäteen huomaa että monia asioita olis pitäny tehdä toisin mutta harmi ettemme puhuneet asioista aiemmin.
Työtön olen minäkin joten se tuskin vaikuttaa asiaan. En tiedä ajatteliko hän ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta kun kumpikin on tavallaan tuuliajolla. Minä en kuitenkaan ajatellut niin.
Mulle kävi pari viikkoa sitten ihan sama juttu, ainoo vaan että suttiin yhessä. Mies sanoi ettei rakasta enää. Loppujen lopuksi se ei viitsinyt yrittää eikä halunnut ketään elämäänsä, ja kun on nin lapsellinen niin ajatteli rakkauden loppuneen vaikka oli hiipunut. Ite hyväksyn asian, parempi olla yksin kun elää ihmisen kanssa joka ei ole valmis panostamaan suhteeseen. Kyllähän se päähän ottaa, mutta turha surra kun vahinko on jo käynyt. Elämä jatkuu.