Miten on....?

Siitä tilanteestahan pääsee pois vaihtamalla työpaikkaa tai vaan sanomalla ihastuksen/rakastuksen kohteelle mitä tuntee ja kattoo miten asia siitä lähtee. Tai sitte alottaa vähä kevyemmin ja pyytää sitä ulos tms. Eipä tossa tilanteessa ole ku joko/tai vaihtoehtoja koska nykynen välitila ei ole siedettävä... Ite en ole koskaan ihan rakastunut työkaveriin, mutta täälä on yks söpö poika/mies (mun ikänen) joka tuoksuu ihan pirun hyvälle, miehelle, aina.. Yritän huomaamattomasti kulkea sen ohi mahollisimman usein ja nuuhkin sen tuoksua... Vähä noloa jos jään kiinni... :D

ekaa kertaa elämäs miu luppakorvat kuulee,että"onnettomasti rakastunut"..

jos oikke kovasti pakastat sitä,ni nykäse sitä hihasta tai käy kinttuu kii.. ;) eli rohkeesti vaa juttusille.ja työpaikkaa ei kannata vaihtaa,paitsi jos se TODELLAKIN haittaa jo työntekoa!

jos siitä sitte jotai kehkeytyy,ni sithä ne"vaikeet"ajat vasta alkaakin,siis samalla työpaikalla..

rakkaus on pahin sairauksista(tai muute vaa erittäin vaikea laji) ;)

kävi niin minullekin,aika oli todella sairasta,tuntui kuin henkikin loppuu ja aina hiki;)kotona vaan mökötti ja mietti. Kävi niin onnellisesti että tämä ei ollut yksipuolista, tai tiedä sitten, pari kertaa rehvattiin ja sen tietää mitä se oli;)Tein niin että kun huomasin sen katseen menin vaan rohkeasti jutskaan ja annoin palaa,ajattelin että parempi ne parit hetket kuin ei mitään.nyt alkaa huuma haihtua ja voi hengähtää,olo alkaa olemaan huomattavasti helpompi.

Mäkin olen onnettomasti rakastunut työkaveriini. nytkin sydän jo itkee tulevaa viikonlopun eroa. Maanantaihin on niiiiin pitkä aika. Monta pitkää, tyhjää tuntia aikaa vain ajatella häntä. mäkin hajoon....