Niin, itseäni tässä surkimukseksi haukun.
Tilanne menee näin: Kolmatta vuotta töiden kautta olen ollut suhteessa varatun miehen kanssa, suhteeseen on sisältynyt paljon tunteita, molemminpuolin. Ei niinkään seksiä tms. Pari kertaa olen yrittänyt lähteä, en vain pysty irtaantumaan. Viimeisin oli kyllä fiasko, tein niin selväksi, että tämä oli nyt tässä. Ja sitten taas petti itsekuri. Laitoin viestin, että tavattaisiinko, samalla salaa toivoin, ettei olisi vastannut a)mitään b) ettei sovi. Mutta kuinka ollakaan, sopi, ja heti, ja samana päivänä. Kertokaa ihmiset, miten pääsen tästä miehestä eroon? Tiedän, että hän on eroamassa omasta liitostaan, mutta haluaisin antaa sinne tilaa, en halua olla erosotkuissa mukana. Jos eroaa, niin ilman minun myötävaikutustani. Ja jos vielä sitten välittää minusta yhtä paljon, niin voimme katsoa uudelleen.
Jopa miehen veljet, joihin olen tutustunut, ovat sitä mieltä, että me kuulumme yhteen.
Mutta mutta...vaisto sanoo, että jonain päivänä näin on, silti haluaisin nyt aikalisän, ihan vain, että mies saisi rauhassa selvittää asiansa kotona.
Ajattelenko asian ihan pieleen?
Mietin sen niin, että jos tällä tavoin menetän miehen lopullisesti, niin sitten niin kuuluu olla.
Kommenttejanne kiitos (moraalisaarnoja en kaipaa, ne asiat ovat VARSIN hyvin selvillä)
Tilanne menee näin: Kolmatta vuotta töiden kautta olen ollut suhteessa varatun miehen kanssa, suhteeseen on sisältynyt paljon tunteita, molemminpuolin. Ei niinkään seksiä tms. Pari kertaa olen yrittänyt lähteä, en vain pysty irtaantumaan. Viimeisin oli kyllä fiasko, tein niin selväksi, että tämä oli nyt tässä. Ja sitten taas petti itsekuri. Laitoin viestin, että tavattaisiinko, samalla salaa toivoin, ettei olisi vastannut a)mitään b) ettei sovi. Mutta kuinka ollakaan, sopi, ja heti, ja samana päivänä. Kertokaa ihmiset, miten pääsen tästä miehestä eroon? Tiedän, että hän on eroamassa omasta liitostaan, mutta haluaisin antaa sinne tilaa, en halua olla erosotkuissa mukana. Jos eroaa, niin ilman minun myötävaikutustani. Ja jos vielä sitten välittää minusta yhtä paljon, niin voimme katsoa uudelleen.
Jopa miehen veljet, joihin olen tutustunut, ovat sitä mieltä, että me kuulumme yhteen.
Mutta mutta...vaisto sanoo, että jonain päivänä näin on, silti haluaisin nyt aikalisän, ihan vain, että mies saisi rauhassa selvittää asiansa kotona.
Ajattelenko asian ihan pieleen?
Mietin sen niin, että jos tällä tavoin menetän miehen lopullisesti, niin sitten niin kuuluu olla.
Kommenttejanne kiitos (moraalisaarnoja en kaipaa, ne asiat ovat VARSIN hyvin selvillä)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, haluaisin et olisit onnellinen. Mut ku tää kuulostaa perustapaukselta (Mun kokemuksen mukaan ja niitä vuosia jo muutama on). 90% mun työkavereista (miehet) pettää jos saavat mahdollisuuden, n. 15 vuoden otannalla. Naiset ei niinkään mut luulen et johtuu perheen suojelemis-ilmiöstä tai jostain. Must on kauheeta et ne sit soittaa ja kysyy voiks mä sanoo et ne oli mun luona tai jotain. No mä oon naimisissa joten en voi niitä auttaa mut musta on törkeää kuinka vaimoa ja lapsia pitää noin nöyryyttää. Musta pitäis olla selkärankaa sit sanoa et mä meen toisen luo ja tää on tässä. Mut mä väitän et suurin osa noista pettäjistä haluaa kerskailla et saa naisia ja et perhe-elämä kukoistaa. Toi on legenda: "mä olen eroamassa et kyl me voidaan .....". Lähes aina miehen vaimo ei edes tiedä et mies on hoitelemassa muita.
ps. itsekään en ole pulmunen mut "ne" ajat jäi suhteen alkuhetkiin. nimim. mies-38v .