Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 10 vuotta joista muutama naimisissa. Lapsiakin on 2. Nyt olen sitten laittanut elämäni solmuun. Minulla on toinen, ollut jo joitakin kuukausia.MIeheni ei tästä tiedä. Olen tietenkin muuttunut tänä aikana etäiseksi ja kylmäksi. Ongelmia on ollut jo ennen tätäkin. Riitelyä. Seksi ei ole toiminut vuosiin, olemme olleet lähinnä kämppäkavereita.En tiedä pitäisikö erota? En voi jatkaa avioliittoa tämmöisessä valheessa. Jos jatkettaisiin olisi pakko kertoa mitä olen tehnyt ja tiedän, että mieheni haluaisi silloin eron heti. Enkä tiedä tästä suhteesta tulisiko siitä mitään sen vakavampaa vaikka eroaisinkin.Pelottaa tulevaisuus, en uskalla kertoa miehelleni, että haluan eron. Kertokaa mielipiteitännne asiaan
umpikujassa
petturi
71994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei muuta lisättävää.
Vaikeaselkoinen on kysymys
olet yksi meistä monista,pari kuukautta on aika lyhyt aika elämässä.Et ehkä tunne häntä vielä,oletko vain ihastunut.Se on ihana tunne aina
jos tunne on molemminpuolinen.Arvostatko elämääsi äitinä perheessäsi.Toisalta turha on elämäänsä pilata vaikeassa parisuhteessa,jos se toimi.Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä,joskus kovasti.
On kuin omasta tilanteestani vielä muutama viikko sitten. Reilu 10 v liittoa takana, 2 lasta. Vuosien ajan tilanne huonontunut kotona, niin henkinen kuin fyysinen läheisyys kotona muutaman vuoden ajan jo käytännössä nollassa. Etäisyys ja kylmyys on ollut jo pitkään molemminpuolista. Vuosia sitten aikani yritin puhua ja parantaa tilannetta, mutta luovutin. Reilu vuosi sitten törmäsin henkilöön, jonka kanssa synkkaa hyvin, mutta oletin pitkään kiinnostuksen olevan vain yksipuolista, kunnes pari kuukautta sitten paljastui tunne molemminpuoliseksi... se on vain toistaiseksi jätetty henkiselle tasolle.
Lopulta vähän aikaa sitten rohkaistuin ja otin eron puheeksi, toisesta mies ei tiedä vieläkään. Paljastui, että molemmat olimme miettineet eroa. Mutta ettei asia ole liian yksinkertainen, niin mies haluaa yhä lasten vuoksi yrittää (ja mahdollisesti myös kulissien vuoksi...eihän kunnianhimoinen mies voi olla eronnut). Niinpä meillä on menossa terapia, mutta en ole enää tilanteen tähän pisteeseen päästyä kovin luottavainen terapian apuun. Myös terapiassa meinasivat, että pahasti on solmussa asiat, vaaditaan radikaaleja muutoksia, jos tästä vielä jotain tulisi. Katsotaan mitä tuleman pitää, aika näyttää... Solmun alkupää on kuitenkin aukaistu.
ihanaa kuulla, että joku muukin on samanlaisessa tilanteessa. Ei sillä että tilanteessa nyt mitään ihanaa on...
Olemme miettineet tuota terapiaa itsekkin mutta jotenkin molemmista tuntuu, että tilanne on mennyt sen tietyn pisteen yli eikä kummallakaan ole kauheasti mielenkiintoa mennä.Tuntuu siltä että roikun tässä avioliitossa vain ja ainoastaan sen takia, että on niin helppoa olla ja mennä itse. Kauheata sanoa tuota edes ääneen. Tiedän senkin, että jos tämä minun ihastukseni olisi valmis eroamaan omalla tahollaan niin minun ei tarvitsisi enää hetkeäkään miettiä mitä tekisin.
kohta: "mies haluaa yhä lasten vuoksi yrittää...".
Mutta mitä sinä itse haluat? Molemmat olette miettineet eroa ja sinulla ainakin on syvä ihastuminen toiseen mieheen. Oletko kysynyt itseltäsi miksi olet edelleen yhdessä miehesi kanssa. Mikä pitää teidän avioliittoanne kasassa? Minkälainen on tulevaisuutesi, jos jäät?
Opettele itsenäiseksi ja kuuntelemaan omia tunteitasi äläkä jäsennä itseäsi miesten kautta.
Johan sinä ap tuossa omassa teksitssäsi annat itsellesi vastauksen: "En voi jatkaa avioliittoa tällaisessa vaiheessa". Joten mitäpä sitä sitten enää jatkamaan...
puhut kyl kuin minunsuullani, menin sanattomaksi
asiat aivan samoin, ja en tiedä mitäpitäs tehä
ku toinen on menny tässä ajassa aivan lukkoon ei puhu pukahda, vielä se et ei oikeen voi edes aukoo solmuja