en taida enää osata rakastaa. niin liian monta kertaa miehet ovat minua satuttaneet. olen uskonut, toivonut ja rakastanut, luottanut. joka kerta olen saanut paskaa silmilleni. nimenomaan nettimiehiltä. yksi on hakenut laastarisuhdetta, toinen vain seksiä, kolmas on ollut sitoutumiskyvytön pelimies, neljäs etsii niin täydellistä naiusta että tuskin kukaan voi hänen vaatimuksiaan täyttää. yhteistä kaikille on kuitenkin ollut se, että he ovat olleet "tavallisia", tavallisen näköisiä, ei mitään varakkaita adoniksia. minä kun luulin että nimenomaan"tavikset" täällä netissä etsivät ihan vakavalla mielellä rakasta itselleen.
todella moni on kadonnut siinä vaiheessa kun olen paljastanut tunteeni, ja katsonut luottaen tulevaan, luullut että yhteiset hetkemme tarkoittivat sitä että mies välittää tosissaan. monen monta kertaa totesin, että miehet haluavat vain saalistaa, ja kun he saavat haluamansa, oli se sitten seksiä tai tunnetasolla, he menettävät mielenkiintonsa.
kerta toisensa jälkeen itkin ja ihmettelin että miksi en osaa olla niin kuin ne naiset jotka ovat viileitä ja tavoittamattomia, joiden perässä miehet itku kurkussa juoksevat vuodesta toiseen, ja nainen ei välitä tuon taivaallista. Olin varma että en koskaan muutu samanlaiseksi, koska olen täysin tunneihminen.
nyt tuli todistetuksi miesten saalistusvietti. ja samalla pyörrän puheeni siitä että MINÄ en muuttuisi kylmäksi. viimeinen kolaus oli niin paha, että en osaa enää tuntea mitään. en osaa enää rakastaa. en osaa rakastua. olen turta. sydämeni ympärillä on teräksinen kuori. sen alla on haavoitettu sieluni joka ei enää koskaan eheydy. niin, nyt sitten miehet roikkuvat perässäni lampaana katsellen. hah. on mistä valita. en vain enää pysty antautumaan kenellekään. en ota enää riskejä, koska en enää kestä sitä tuskaa. haluaisin rakastaa, mutta en pysty. peruuttamaton vahinko on tapahtunut. en haluaisi noita miehiä satuttaa, mutta en voi muutakaan. itsepähän minuun ihastuivat, joku taisi jopa rakastua.
todella moni on kadonnut siinä vaiheessa kun olen paljastanut tunteeni, ja katsonut luottaen tulevaan, luullut että yhteiset hetkemme tarkoittivat sitä että mies välittää tosissaan. monen monta kertaa totesin, että miehet haluavat vain saalistaa, ja kun he saavat haluamansa, oli se sitten seksiä tai tunnetasolla, he menettävät mielenkiintonsa.
kerta toisensa jälkeen itkin ja ihmettelin että miksi en osaa olla niin kuin ne naiset jotka ovat viileitä ja tavoittamattomia, joiden perässä miehet itku kurkussa juoksevat vuodesta toiseen, ja nainen ei välitä tuon taivaallista. Olin varma että en koskaan muutu samanlaiseksi, koska olen täysin tunneihminen.
nyt tuli todistetuksi miesten saalistusvietti. ja samalla pyörrän puheeni siitä että MINÄ en muuttuisi kylmäksi. viimeinen kolaus oli niin paha, että en osaa enää tuntea mitään. en osaa enää rakastaa. en osaa rakastua. olen turta. sydämeni ympärillä on teräksinen kuori. sen alla on haavoitettu sieluni joka ei enää koskaan eheydy. niin, nyt sitten miehet roikkuvat perässäni lampaana katsellen. hah. on mistä valita. en vain enää pysty antautumaan kenellekään. en ota enää riskejä, koska en enää kestä sitä tuskaa. haluaisin rakastaa, mutta en pysty. peruuttamaton vahinko on tapahtunut. en haluaisi noita miehiä satuttaa, mutta en voi muutakaan. itsepähän minuun ihastuivat, joku taisi jopa rakastua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä siinä vaiheessa voi jo katsoa peiliin, jos on monta kertaa joutunut petetyksi. Ehkäpä preferenssejä kannattaisi tarkistaa.
Oma teoriani on se, että olet ollut liian "saalis", ja se houkuttelee "saalistajia". Yksinkertaista ja selkeää. Olet halunnut niin kovasti suhdetta. Maailma on täynnä psykopaatteja, jotka vainuavat sellaisen haavoittuvuuden.
Olen pahoillani puolestasi. Ei sen puoleen, en itsekään enää viitsi naisten suuntaan katsella. Minua ei edes ole petetty, olen vain seurannut sitä touhua sivusta niin paljon. Ei kiitos sitä lajia.
Etkö sitten millään tavalla osannut heitä epäillä, että olisivat sellaisia? Meinaan kun on naisia, jotka eivät ota opikseen ja hakeutuvat aina tietyntyyppisten miesten seuraan. Tietty, jos kaikki on olleet nettimiehiä, niin mistä noista osaa arvata edes. Oletko sä itse sitten keskinkertaista paremman näköinen, vai ihan ns. tavallisen näköinen itsekin? Mä olen mies ja etsin vakavissani naista itselleni. Neljä miestä kun on vielä suht vähän, joten ei sinunkaan kannattaisi vielä antaa periksi. En minäkään ole antanut periksi, vaikka olen varmaan viidesti joutunut pettymään naisiin.
Olen minäkin turta nainen, mutta en anna kenenkään rakastua itseeni etten satuta. Vain jos minulla on mahdollisuus pitää toisesta todella, niin ehkä joku saisi rakastua. En uskalla olla miesten kanssa missään tekemisissä etten satuta, vain potentiaalin kanssa siis voisin olla tekemisissä. Minä en voi enää rakastaa oikein, se tuo vain tuskaa. Tunteettomana lähes, on erikoista olla.
sänkyyn miehen kanssa vasta sen jälkeen, kun pappi on sen aamenensa sanonut.
Lyhyt, mutta tehokas tapa.
Miehellä on saalitushimo ja kun se on tyydytetty ja huomattu saalis helpoksi, niin ei sitten enää kiinnosta.
Naimisiinmenon jälkeen miestä on koulutettava.
Hänet on opetettava heti kunnioittamaan vaimoaan
ja tekemään työtä yhteisen elämän hyväksi.
Naisen on myös pidettävä koti ja itsensä siistinä ja kauniin, että mies viihtyy myös kotioloissa.
Jos saa lapsen, niin mies on otettava tähän rumbaan mukaan, siitä syntyy yhteishenki koko perheeseen.
Kunnioitus on siis ansaittava.
Naisen on joskus hyvä olla joissain asioissa avioliitossa hieman miehen niskan päällä ei siis lattiariepuna.
Miehenä minun on myönettävä etten haluaisi tutustua naiseen joka on mennyt sänkyyn ties kuinka monen kanssa ennen naimisiinmenoa. Ihan vain sen vuoksi että itsekin olen samanlainen, minulla on perhekeskeinen ja hieman vanhanaikaisempi ajattelutapa. En myöskään haluaisi tutustua petettyihin naisiin jos he ovat joutuneet petetyiksi koko elämänsä aikana. Kertoo aika paljon ihmisestä jos sokeasti luottaa kehen tahansa eikä vähällä järjellä varustetut oikein sytytä. Se vielä puuttuisi jos pitäisi aikuiselle naiselle ryhtyä "isäksi" ja opettaa järjen käyttöä.
Kirjoitus oli näitä korjauksia vaille hyväksyttävä:
- Vaimon kuuluu kunnioittaa miestään. Jos hän sen ansaitsee, sitten mies vastavuoroisesti rakastaa häntä.
- Vaimo hoitaa pääsääntöisesti lapsen. Kun lapsi on varttunut, mies opettaa hänelle moraalin ja innoittaa henkisiin ja ruumiillisiin harrastuksiin. Tällainen oikea työnjako kasvatuksessa luo viihtyisen perhehengen, ei se, että lapsella on kaksi äitiä.
- Mies on perheen pää, ja yleensäkin vaimoa päätä pidempi, joten hän myös toimii päättävässä asemassa.
Saman olen itse kokenut. Sisällä asuu pieni patoutunut tarve saada rakastaa ja olla rakastettu. Ennen minua satutettiin useiden miesten toimesta niin että minusta tuli turta. Nyt kun enää oikein jaksa välittää kenen kanssa olen, ei minusta kukaan saa irti mitään koska en mitään uskalla itsestäni toiselle antaa. Olen kylmä ja pelkään pientäkin sitoutumista. Haluan lakata pelkäämästä että tunteitani voin näyttää, mutta ei arpeutunut sydän taida siihen enää pystyä.