Ajattelin nyt kertoa oman tarinani, koska läheisilleni tai edes tutuille en uskalla. Ei se paha ole, saa vain minut tuntemaan tyhmäksi.
Noh, poikaystävälläni on ollut alkoholin kanssa ongelmia koko seurustelumme ajan. Ei jää putki päälle tai mitään, mutta silloin kun ottaa, niin ottaa ja kunnolla. Ei muista mitään seuraavana päivänä. Ei se kuulosta pahalta. Ensin siedin sitä ja autoin sammuneen poikaystäväni hangesta omaan sänkyyn nukkumaan. Sitten alkoi henkinen väkivalta. Alistaminen. Kaikki hänen muut tyttöystävät ovat olleet minua parempia, ottaisi ne heti takaisin jos saisi.
Viime uutena-vuotena sitten valehteli päin naamaa, ja suutuin siitä. Hän lähti, ja tuli muutaman tunnin päästä takaisin. Umpihumalassa. "huora" oli ensimmäinen sana hänen suustaan nähdessään minut. Olin kun en huomaisikaan, jolloin hän tarttui minusta kiinni ja toisti sanomansa. Yritin päästä pois, mutta piti kiinni niin kovaa, etten päässyt. Mustat ranteet sain muistoksi. Ja seuraavana aamuna ei muistanut mitään.
Hetken aikaa meni hyvin. Lupasi lopettaa viinan juonnin, koska se teki hänestä agressiivisen. Kunnes tuli hänen ystävänsä syntymäpäivät.
Minulle soitettiin illalla yhdentoista aikaan ja pyydettiin hakemaan agressiivisesti käyttäytyvä poikaystäväni pois. Ja minähän menin. Jo autossa hän kävi minuun käsiksi. Kun päästiin kotiin, hän halusi auton avaimet. No en tietenkään anna siinä humalatilassa olevalle avaimia. Huoritteli ja tarttui kiinni. Uhkaili. Ja aamulla taas oli illasta muistona mustat ranteet, hänellä katkennut filmi.
Kuukausi sitten hän taas haukkui minut puhelimessa, kun oli kavereittensa kanssa baarissa. Uhkaili ja huoritteli. Minä yritin olla välittämättä ja toivoin, ettei se löytäisi kotiin. Jäisi jonnekin. Mutta ei. Tuli kotiin, haukkui. Onneksi ei käynyt käsiksi, veljeni oli tyttöystävänsä kanssa meillä, ehkä se oli pelastukseni. Veljeni sai hänet puhuttua ympäri.
Seuraavana aamuna ei taas mitään muistikuvaa. Pyysi anteeksi, kertoi kaiken mitä muisti, kaikki valheet joita oli minulle kertonut koko seurustelun aikana.
Maanantaina vastasin hänen puhelimeensa (luvan kanssa). Se oli rikospoliisi. Poikaystäväni oli saanut syytteen pahoinpitelystä. Henkilö, joka ilmoituksen oli tehnyt, oli suht suurikokoinen, ja silti nenä oli murtunut. Silloin aloin miettimään, mitä jos minä olisin ollut siinä? Mitä jos se kyseinen henkilö ei olisi osunut poikaystäväni kohdalle sinä iltana? Olisiko hän purkanut agressionsa minuun? Mitä minulle olisi käynyt?
Ei tarinani ole paha.
Nyt hän ottaa olutta ja saunoo kavereidensa kanssa meillä. Tuli todella paha olo, siksi kirjoitin. Kuin pääsisin karkuun tätä pelkoa. Pelkoa, että tämä ilta ehkä avaa silmäni. Ehkä tämä ilta on se, jolloin huomaan, että minun on lähdettävä. Ehkä tänään huomaan, ettei ihminen sisimmissään muutu.
Noh, poikaystävälläni on ollut alkoholin kanssa ongelmia koko seurustelumme ajan. Ei jää putki päälle tai mitään, mutta silloin kun ottaa, niin ottaa ja kunnolla. Ei muista mitään seuraavana päivänä. Ei se kuulosta pahalta. Ensin siedin sitä ja autoin sammuneen poikaystäväni hangesta omaan sänkyyn nukkumaan. Sitten alkoi henkinen väkivalta. Alistaminen. Kaikki hänen muut tyttöystävät ovat olleet minua parempia, ottaisi ne heti takaisin jos saisi.
Viime uutena-vuotena sitten valehteli päin naamaa, ja suutuin siitä. Hän lähti, ja tuli muutaman tunnin päästä takaisin. Umpihumalassa. "huora" oli ensimmäinen sana hänen suustaan nähdessään minut. Olin kun en huomaisikaan, jolloin hän tarttui minusta kiinni ja toisti sanomansa. Yritin päästä pois, mutta piti kiinni niin kovaa, etten päässyt. Mustat ranteet sain muistoksi. Ja seuraavana aamuna ei muistanut mitään.
Hetken aikaa meni hyvin. Lupasi lopettaa viinan juonnin, koska se teki hänestä agressiivisen. Kunnes tuli hänen ystävänsä syntymäpäivät.
Minulle soitettiin illalla yhdentoista aikaan ja pyydettiin hakemaan agressiivisesti käyttäytyvä poikaystäväni pois. Ja minähän menin. Jo autossa hän kävi minuun käsiksi. Kun päästiin kotiin, hän halusi auton avaimet. No en tietenkään anna siinä humalatilassa olevalle avaimia. Huoritteli ja tarttui kiinni. Uhkaili. Ja aamulla taas oli illasta muistona mustat ranteet, hänellä katkennut filmi.
Kuukausi sitten hän taas haukkui minut puhelimessa, kun oli kavereittensa kanssa baarissa. Uhkaili ja huoritteli. Minä yritin olla välittämättä ja toivoin, ettei se löytäisi kotiin. Jäisi jonnekin. Mutta ei. Tuli kotiin, haukkui. Onneksi ei käynyt käsiksi, veljeni oli tyttöystävänsä kanssa meillä, ehkä se oli pelastukseni. Veljeni sai hänet puhuttua ympäri.
Seuraavana aamuna ei taas mitään muistikuvaa. Pyysi anteeksi, kertoi kaiken mitä muisti, kaikki valheet joita oli minulle kertonut koko seurustelun aikana.
Maanantaina vastasin hänen puhelimeensa (luvan kanssa). Se oli rikospoliisi. Poikaystäväni oli saanut syytteen pahoinpitelystä. Henkilö, joka ilmoituksen oli tehnyt, oli suht suurikokoinen, ja silti nenä oli murtunut. Silloin aloin miettimään, mitä jos minä olisin ollut siinä? Mitä jos se kyseinen henkilö ei olisi osunut poikaystäväni kohdalle sinä iltana? Olisiko hän purkanut agressionsa minuun? Mitä minulle olisi käynyt?
Ei tarinani ole paha.
Nyt hän ottaa olutta ja saunoo kavereidensa kanssa meillä. Tuli todella paha olo, siksi kirjoitin. Kuin pääsisin karkuun tätä pelkoa. Pelkoa, että tämä ilta ehkä avaa silmäni. Ehkä tämä ilta on se, jolloin huomaan, että minun on lähdettävä. Ehkä tänään huomaan, ettei ihminen sisimmissään muutu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä sä odotat, sitäkö että heräät sairaalassa kun otetaan valokuvia murtuneesta,leuastasi, nenästäsi, umpeen muuratuista silmistäsi, tiedätkö millaista on syödä pillillä monta viikkoa kun leaukaluut on murtuneet ja sulla on raudat niskassa ja leuassa..Sitäkö odotat, se hetki on lähempänä kuin arvaatkaan.
toista tyhmäksi tuntematta. Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että täällä keskustelupalstoilla voidaan haukkua toisia tuntematta. Tässä tapauksessa mun sympatiat on alkuperäisen kirjoittajan puolella, ikinä ei ole helppoa lähteä noin vaan suhteesta. Se voi olla että poikaystäväsi käy kiinni vielä, sinä tulet tarvitsemaan paljon tukea, yritä puhua joillekin kavereillesi tilanteesta, tietävät tiukan paikan tullen tilanteestasi.
Aloita hyvä ihminen oman itsellisen elämän suunnittelu ja kokoaminen, ennen kuin on liian myöhäistä. Pahimmillaan voip mennä henki noissa karkeloissa.
Joten mietit, otat selvää ja suunnittelet, mutta et todellakaan hiisku puolisollesi mitään.
Tarvit oman elämän, oman asunno ja omat kuviot -salaa mieheltäsi.
Soita alueesi turvakotiin ja kysy toimintaohjeita,kun mies on väkivaltainen. Voit myös muuttaa turvakotiin (salaa mieheltäsi) ja hoitaa asioitasi sieltä. Apua saat turvakodin henkilökunnalta.
Katso: www.turvakoti.net
Kunnan sosiaalipuoli tietää mahdollisuuksista saada kunnan vuokra-asunto.
Poliisilta voit kysyä kuinka saat lähestymiskiellon puolisollesi. Poliisi voi antaa sen "pikana."
Maistraatissa voit salata oman (tulevan) kotisi osoitteen ja hanki uusi numero tai prepaid -puhelin,jotta miehesi ei pääse häiritsemään sinua.
Onko sinulla sisaruksia, hyviä kavereita tai ystäviä, jotka voisivat auttaa sinua muuttovalmisteluisaa yms ? Kaikki on tehtävä salaa mieheltäsi.
Joe et saa tavaroitai muuten sieltä nykyisestä asunnostasi, pyydä poliisia mukaan vahtimaan muuttotilannetta.
Hanki mahdollisuuksien mukaan itsellesi ammattiapua /terveyskeskuksen psykologi, mielenterveystoimisto tai vastaava).
Ja sitten vaan goodbye miehellesi. Lopullisesti ja ehdottomasti.
Äläkä ota häntä koskaan takaisin, muuten meno vaan pahenee!
Katso myös www.narsistienuhrientuki.info
vielä ole kovin paha. Ihan riittävän paha kuitenkin.
Tuollaista ei tarvitse sietää ja ajan myötä se vain pahenee ja raaistuu. Kun suljet silmäsi ja yrität hyväksyä tilanteen, annat vain poikaystävällesi luvan kohdella itseäsi huonosti.
Sait hyviä neuvoja tuossa edellä. Nyt sun on aika toimia.
Onneksi teillä ei ole lapsia. Itse jouduin kolmen lapsen kanssa elämään tuollaisen miehen kanssa. Lähdin, ennen kuin varsinaista hakkaamista ilmeni.
Silti ne hirveät nimittelyt, tönimiset ja muut jätti jälkensä niin minuun kuin lapsiinkin. Ei siitä koskaan täysin pääse yli.
Sulla on vielä mahdollisuus selvitä täysin ehjänä ja elää normaalia elämää tervejärkisen kumppanin kanssa.
Käytä se mahdollisuus ennen kuin on myöhäistä!
Se on siinä.
luuletko ruumispussista enää karkuun pääseväsi tota suhdetta!!! Hei herää jo todellisuuteen!!!
itse olen vielä iha teini-ikäinen ja osittain kokenut samoja kokemuksia mutta itse olen aina ollut tempperamenttinen ihminen ja päättänyt että minun ei tarvitse niin p***** kohtelua kestää joten olen tehnyt kaikkeni että olen saanut elää tasapainoisesti ilman väkivallan pelkoa. Äitini kuoli bronkiektasiatiin eli harvinaiseen keuhkoputki sairauteen, en edes muista äitiäni kunnolla mutta isäni muistan...-.- hän sekosi täysin äiti kuolemasta, kaikki meni aluksi hyvin lukuunottamatta hänen väsymystä, agressiota ja juomista. Kävi silti töissä ja osti kauapsta minulle ruokaa. Sitä kesti noin 4 vuotta kunnes isäni äiti kuoli (minun mummi) jolloin isä ei muualla ollutkaan kuin kapakassa, toi huoria kotiin ja nosteli minua aina silloin tällöin seinälle ja löi naamaan. Tultuani murrosikään minusta tuli osittain isäni takia hieman agressiivinen mutta itse en sekaantunut alkoholiin tai muuhun järjettömyyteen, koulut menivtä hyvin ja kavereita oli, heitä en vain ikinä tuonut kotiin. Isä oli usein niin kännissä jolloin en viitsinyt häntä edes pelätä, pieni tönäisy niin hän oli sammuneena lattialla..muistan kerran talvella kun isä tuli kotiin taas kännissä, oli nukkumassa ja hän huusi minua alakertaan, minähän menin, hän taas yritti heittää minua maljakolla mutta kordinaatio oli niin huono että meni ihan metsään. Sanoi että tappaisi minut silloin hän tarttui minua kurkusta ja kaatoi maahan ja sanoi että olin samanlainen pikku l***a kuin äitini. Silloin riitti, nousin seisomaan ja kohotin käteni ja löin isää nyrkillä suoraan kasvoihin, jolloin seurauksena oli nenänmurtuma.. juoksin yläkertaan ja isä seurasi minua keittiöveitsen kanssa jolloin tiesin että kuolisin. Minulla kävi onni, rakas naapurini oli tullut ihmettelemään meteliä ja ONNEKSI isäni oli kännipäissään jättänyt oven auki (ovi oli kiinni mutta ei lukossa) muistan hänen sanoneen "jos menet yläkertaan, soitan poliisit" sinä iltana minut vietiin lastenkotiin, en kanna kaunaa isälleni sillä hänet todettiin sairaaksi mutta joutui maksamaan korvausta henkisestä väkivallasta, olen onnellinen ja tulevaisuudessa odottaa hienoja asioita, toivon että et jää fyysisen/henkisen väkivallan uhriksi vaan jätät poikaystäväsi ja jatkat elämää normaalisti
Tuo on tuttua... eksä muutaman kerran käytti minuu nyrkkeilysäkkinään. Sukulaisiltani en voinut apua pyytää, koska asuivat yli 400km:n päässä, mutta onneks apuun tulivat ihanat ystäväni, alkujaan miehen kavereita. Paras kaveripoikani tuli jopa mukaan, kun menin kertomaan asiasta eksälle, koska molemmat tiesimme, ettei hän käy kimppuun jos muita on paikalla. Samana iltana sain oman asunnon, lähes kk:n kyllä hain ja etsiskelin, seuraavana päivänä kavereiden kanssa tavarat pois sieltä ja eksän luota muutosta seuraavana päivänä sain avaimet uuteen asuntoon ja sinne tavarat.
Nykyään elämä hymyilee. Kihloissa toista vuotta, paikkakunta vaihtunut yli 400km etelämpään ja asunnossamme mönkii 7kk poika. :)
ap kirjoittajalle: Kerro jollekin, johon luotat ja tiedät hänen olevan sinun puolellasi siitä, mitä on meneillään. Jos pelkäät miestäsi, niin ei siitä tule mitään. Tsemppiä!
Lähde pois. Äläkä mee takaisin..
Tein itse virheen ex-mieheni kanssa, olimme silloin olleet puolisen vuotta yhdessä kun tuli juhannus vuonna 2008.. Minä halusin mennä ystävieni kanssa juhliin missä ei käytetty lainkaan alkoholia, (absolutisteja, kuten minäkin.) Kun taas ex-mieheni halusi ottaa hieman reippaammin ja minun oli pakko toimia kuskina hänelle, kun en suostunut, hän (noin, 10 kaljan jälkeen) otti kannettan pöydältä ja heitti minua sillä. Olin juoksemassa ulos asunnostamme kunnes hän veti minua hiuksista ja kaatoi minut maahan. Sitten alkoi tämä huorittelu yms haukkuminen ja lyöminen. Yritin lyödä takaisin mutta en osunut, sain hänen silmälasinsa rikottua. Ja siitä hän suuttui enemmän, hän otti minusta kiinni, heitteli pitkin seiniä, potki minua ja lopulta alkoi kuristamaan. Muistan sen kun en saanut henkeä, kun kyyneleet valuivat poskiani pitkin. yritin huutaa, mutta minulta ei tullut ääntä.. Exäni ilmeisesti huomasi että minulla alkoi olla tajunlähtö lähellä ja hän lopetti. Ennen kuin hän lähti asunnostamme, hän vielä potki minua molempiin kylkiin ja jalkoihin. Olin paniikissa, ja yritin etsiä puhelintani, löysin sen ja soitin veljelleni joka asuu 120km päässä, hän käski soittaa poliisit mutten uskaltanut. Jälkeenpäin kaduttaa... Veljeni pyysi minut luokseen ja menin taksilla.. Taksikuski kyseli paljon mutta en pystynyt kertomaan hänelle mitä oli käynyt. .. Pari pvää sain olla rauhassa veljeni luona, kunnes exäni soitti pyyteli anteeksi ja halusi tavata. Suostuin tapaamiseen, kävimme kahvilla ja olin niin sokeasti rakastunut että annoin anteeksi. Menin hänen mukana yhteiseen kotiimme ja 2008 vuoden jouluaattoon asti meni hyvin.. Kunnes "joulupukin" tuoma viinapullo alkoi maistumaan exmiehelleni yllättävän hyvin ja hän kävi taas kimppuuni. Onneksi sain hänet suostuteltua muuttamaan juhannuksen jälkeen pois vanhasta asunnostamme uuteen ja muutimme kerrostaloon. Onneksi naapureitamme oli kotona, ja kuuli kun me riitelimme. Seinänaapurimme soitti poliisit ja jälkeenpäin sain kuulla että minulta oli lähtenyt jo taju, kun poliisit tulivat. Monen eri tahon kautta olen saanut itseäni kasaan, ja nykyään minulla on jo uusi mies, mutta aina on silti pieni pelko takana. Entä jos hän tekee minulle samoin? Mutta exmiehelleni tein selväksi eron jälkeen että sinä et minua enää satuta. Se vaati minulle paljon tukijoukkoja mukaan, mutta se auttoi.
Lähde pois, ole rohkea.
Toivottavasti onnistut ja pidä huoli itsestäsi.!
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/
Tuolta olen itse saanut neuvoja ja paljon apua..
VOIMIA SINULLE!
Älkää hyvät ihmiset haukkuko tyhmäksi ihmistä joka kamppailee tuollaisen ongelman kanssa. Se on niin kovin helppoa sanoa tuo "jätä se". Jättäminen on kuitenkin vaikeampaa. Itse olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa ja laittanut ukon pihalle monta kertaa. Ilmoittanut että tämä on tässä, saanut uhkauksia tämän jälkeen kohdistuen sekä minuun , että lemmikkeihini. Viimeisellä kerralla vaihdatin lukot. Kun sitten tulin kotiin niin siellähän tää paskiaine istuu. Oli saanut jotenkin huoltomiehen puhuttua ympäri päästämään hänet sisälle. Pollisithan siihen taas piti soittaa. Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että nyt alat ajattelemaan itseäsi ja voimaannut. Kerää sisua ja kerro jollekkin ystävällesi miten asiat on. Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Menet vaikka jonkun ystäväsi luo asumaan vähäksi aikaa. Ilmoitat poikaystävällesi, että olet lähtenyt ja et näe teille yhteistä tulevaisuuta. Et vastaa hänen puheluihinsa tai annat ystäväsi vaikka vastata ja kertoa ettet halua puhua tämän kanssa. Järjestelet rauhassa itsellesi uuden asunnon ja et missään nimessä kerro poikaystävällesi minne muutat. Hän varmasti saa sen selville mutta sinun ei sitä hänelle tarvitse kertoa koska et ole häntä varmasti kotiisi haluamassa. Ystäviltä saat tukea. Älä jää yksin. Ja kuuntele ystäviesi mielipiteitä myös. Ne voivat olla kullan arvoisia.