olen 20v aviossa ollut .laittanut eron vireille huhtikuussa ja harkinta meni umpeen juuri. sama elämän helvetti jatkuu; puoliso juo, taustalla 4v sitten sairastettu masennus. lapsia on 4, nuorin 9 ja he kärsivät riitelystä ja isän juomisesta. mies jäi kesällä kiinni pettämisestä ,oli aloittanut suhteen pääsiäisenä. annoin osin anteeksi ja lasten takia yritin mutta tässä maan päällisessä helvetissä tuntuu elämä olevan aivan mahdotonta. juuri äsken lähti taas päissään kuin käki huutaen ja haukkuen minut pataluhaksi.tuntuu kuin kyyneleet eivät loppuisi koskaan, tuleeko tälle loppua vai palanko loppuun itse tässä ristitulessa.itkeä en jaksa, huutaa en voi, pitää vain kärsiä.
pelottaa
pärjäänkö yksin lasten kanssa
4869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kauan annat sen jatkua. Kyllä sinä tulet pärjäämään lasten kans. Ota nyt se ero.
No voi hyvänen aika sentään!!!
Tiedän, että eroaminen ei välttämättä ole mitenkään helppoa, mutta mitä ihmettä sinä kirjoittelet ja valitelet täällä palstalla, kun et kumminkään näemmä toimi itsesi ja lastesi hyväksi?!
Jos se harkinta-aikakin on jo mennyt umpeen, niin miksi ihmeessä et kerää kipsuja, kampsuja ja lapsia ja muuta heidän kanssaan omaan kotiin??!!!??? Miksi hemmetissä kiusaat siellä itseäsi ja lapsiasi??? Ei se mitään auta, että nettipalstalle kirjoittelet. Toiminta auttaa!!!!!! Tajua se, hyvä nainen!!!
Olen vakuuttunut siitä, että kun sen ratkaisevan askelen otat, huomaat viimeistään muutamien viikkojen sisällä, että elämän laatusi on todella noussut ja sekä sinä että lapset voitte paremmin!!!!!
Helvettisi tulee jatkumaan juuri niin kauan kun ITSE annat sen jatkua! Äly hoi!!!
Tulet pärjäämään varmasti ilman miestäsi. Saat mielenrahan ja muutenkin rauhan kotiinne. Lapset alkavat voida paremmin. Voit sopia lasten kanssa tietystä "työnjaosta" kotiaskareiden suhteen.
Minun mieheni vain joi kotona. Ei pettänyt, eikä käynyt juuri missään. Hän syyteli minua ja haukkui milloin mistäkin syystä. Riiteli myös lasten kanssa. Ei myöntänyt missään vaiheessa sitä, että hänellä on alkoholiongelma. Otin eron, kun en enää jaksanut sitä syyttämistä ja sitä, että itselläni oli jatkusvasti huono olo. Itkin paljon sen takia, mitä hän minulle sanoi. Pettämistä en kylläkään olisi sietänyt. Sinun tapauksessasi noita syitä on vielä enemmän kuin minulla oli. Älä anna myös lapsiesi kärsiä. Jos et ajattele itseäsi, niin ajattele lapsiasi. Tule kyllä pärjäämään.
Sina olet hankkinut lapset. Hoida nyt velvollisuutesi ja takaa heille rauhallinen kasvuymparisto.
Tiedat aivan tarkkaan etta parjaat lastesi kanssa, viela paremmin kun saatte olla rauhassa ja puuhata yhdessa rauhallisessa kodissanne. Sina olet lapsillesi velkaa sen etta et jo aiemmin ole saaanut heita pois tusta kamalasta ymparistosta. Vai haluatko sina etta heistakin tulee hermoraunioita ja yhteiskuntaa pelkaavia arkoja aikuisia?
Vie aivan ensin lapsesi turvalliseen asuntoon ja sitten vasta menet entiseen kotiinne hakemaan valttamattomimmat vaatteet ym., mieluiten jonkun miespuolisen aikuisen kanssa. Sattuisikohan veljesi olemaan nyrkkeilija?