ensinnäkin kirjoitan miehenlogiikkaa palstalle, koska täällä suurin lukijakunta viesteistä päätellen.
Aihe ei liity suoraan kummankaan sukupuolen logiikkaan vaan meihin ihmisiin yleensä. Joten siirry seuraavaan viestiin, jos elämäsi on liian lyhyt tuhlattavaksi jouluaiheiseen mielipiteeseen.
En tuo vistissäni valoa maailmaan, vaan syyllistän ja puran kiukkuani.
Haluan joulun takaisin. Olen ääriäni myöden täynnä tätä kaupallista "joulutunnelmaa" jossa tavaramäärällä mitataan hyvä joulu.
Voisiko joulun uskonnollisen pinnan alta löytyä sittenkin jotain meille maaillistuneillekin läheistä ja koskettavaa?
Okei. Kyllähän voi olla että juuri sinun kotiisi tarvitaan uusi littanaTv ja näin joulun alla toosat ovat ehkä tarjouksessa. Voit siis perustella krääsä hankintasi näin.
Mutta. Olen huolissani meistä ihmisistä. Miksi vietämme joulua? Ohjaavatko sosiaaliset paineet meitä viettämään sitä? Onko joulua pakko viettää? Onko se kaiken sen stressin arvoista? En kertakaikkiaan kestä sitä valitusta! Älä vietä joulua jos saat sen valmisteluista mahahaavan ja migreenin!
Itse en enää nykyisin vietä joulua siitä sen alkuperäisestä syystä, toki se siellä taustalla on. Mielestäni joulussa on hienointa se aika jonka jokainen saa viettää perheensä ja rakkaidensa kanssa.
On kuitenkin sydäntäraastavan surullista tietää että moni joutuu viettämään joulunsa aivan yksin. Toki toisilla tietoinen valinta, mutta uskoisin että suurin osa ihmisistä haluaisi ympärilleen joulunakin hyviä ystäviä, rakkaita ihmisiä, joiden kanssa nauttia yhteisestä ajasta. Jokainen meistä varmasti haluaa olla rakastettu ja tärkeä.
Voisitko sinä ottaa kotiisi joulua viettämään yksinäisen ystäväsi? Vanhuksen, naapurin, tai sinkun jolla ei ole perhettä?
Toinen asia mitä mietin on tämä: Mitä muistat lapsuutesi jouluista?
Minä en muista joululahjoja. Minä muistan sen tunnelman. Kun kuusi tuotiin sisään ja sain pikkusiskoni kanssa koristella sen, samalla keittiössä äiti ja isä häärivät jouluaterian parissa. Illalla laulettiin äidin ja siskon kanssa joululauluja ja serkkujen perhe tuli meille illan viettoon. Oli kynttilöitä, häimyisää, kaunis tuoksu joka puolella ja kaunista musiikkia - Barbit ja muut lahjoiksi saadut tavarat olivat niin vähäpätöisiä tekijöitä tuossa tunnelman syntymisessä.
Minä haluaisin antaa lapsilleni sitten joskus samanlaisia muistoja ja uskon että ne syntyvät kun koko perhe on yhdessä. Kun koko perhe rakentaa yhdessä pikkuhiljaa kotiinsa joulua. Askartelee yhdessä, lukee yhdessä joulusatuja tekee yhdessä ruokaa, koristelevat yhdessä joulukuusen.
Kalliita lahjoja ei edes tarvita, eikä kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle. Muistatko oliko teillä jouluna pölyä sohvan alla kun olit pieni? En muista minäkään. Jokaisen kaapin ja komeron ei siis tarvitse olla desinfioitu.
Jos kutsutte luoksenne ystäväperheitä jouluksi, kutsukaa myös se yksinäinen ystävä.
Tänä jouluna itse en osta yhtä ainutta joululahjaa vaan teen ne itse. Jotain pientä ja söpöä. Ehkä seksikästäkin ;)
Aihe ei liity suoraan kummankaan sukupuolen logiikkaan vaan meihin ihmisiin yleensä. Joten siirry seuraavaan viestiin, jos elämäsi on liian lyhyt tuhlattavaksi jouluaiheiseen mielipiteeseen.
En tuo vistissäni valoa maailmaan, vaan syyllistän ja puran kiukkuani.
Haluan joulun takaisin. Olen ääriäni myöden täynnä tätä kaupallista "joulutunnelmaa" jossa tavaramäärällä mitataan hyvä joulu.
Voisiko joulun uskonnollisen pinnan alta löytyä sittenkin jotain meille maaillistuneillekin läheistä ja koskettavaa?
Okei. Kyllähän voi olla että juuri sinun kotiisi tarvitaan uusi littanaTv ja näin joulun alla toosat ovat ehkä tarjouksessa. Voit siis perustella krääsä hankintasi näin.
Mutta. Olen huolissani meistä ihmisistä. Miksi vietämme joulua? Ohjaavatko sosiaaliset paineet meitä viettämään sitä? Onko joulua pakko viettää? Onko se kaiken sen stressin arvoista? En kertakaikkiaan kestä sitä valitusta! Älä vietä joulua jos saat sen valmisteluista mahahaavan ja migreenin!
Itse en enää nykyisin vietä joulua siitä sen alkuperäisestä syystä, toki se siellä taustalla on. Mielestäni joulussa on hienointa se aika jonka jokainen saa viettää perheensä ja rakkaidensa kanssa.
On kuitenkin sydäntäraastavan surullista tietää että moni joutuu viettämään joulunsa aivan yksin. Toki toisilla tietoinen valinta, mutta uskoisin että suurin osa ihmisistä haluaisi ympärilleen joulunakin hyviä ystäviä, rakkaita ihmisiä, joiden kanssa nauttia yhteisestä ajasta. Jokainen meistä varmasti haluaa olla rakastettu ja tärkeä.
Voisitko sinä ottaa kotiisi joulua viettämään yksinäisen ystäväsi? Vanhuksen, naapurin, tai sinkun jolla ei ole perhettä?
Toinen asia mitä mietin on tämä: Mitä muistat lapsuutesi jouluista?
Minä en muista joululahjoja. Minä muistan sen tunnelman. Kun kuusi tuotiin sisään ja sain pikkusiskoni kanssa koristella sen, samalla keittiössä äiti ja isä häärivät jouluaterian parissa. Illalla laulettiin äidin ja siskon kanssa joululauluja ja serkkujen perhe tuli meille illan viettoon. Oli kynttilöitä, häimyisää, kaunis tuoksu joka puolella ja kaunista musiikkia - Barbit ja muut lahjoiksi saadut tavarat olivat niin vähäpätöisiä tekijöitä tuossa tunnelman syntymisessä.
Minä haluaisin antaa lapsilleni sitten joskus samanlaisia muistoja ja uskon että ne syntyvät kun koko perhe on yhdessä. Kun koko perhe rakentaa yhdessä pikkuhiljaa kotiinsa joulua. Askartelee yhdessä, lukee yhdessä joulusatuja tekee yhdessä ruokaa, koristelevat yhdessä joulukuusen.
Kalliita lahjoja ei edes tarvita, eikä kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle. Muistatko oliko teillä jouluna pölyä sohvan alla kun olit pieni? En muista minäkään. Jokaisen kaapin ja komeron ei siis tarvitse olla desinfioitu.
Jos kutsutte luoksenne ystäväperheitä jouluksi, kutsukaa myös se yksinäinen ystävä.
Tänä jouluna itse en osta yhtä ainutta joululahjaa vaan teen ne itse. Jotain pientä ja söpöä. Ehkä seksikästäkin ;)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tässä vielä jouluaihen runo jonka kirjoitin viime vuonna ennen joulua..
******************************
liukastelen jouluruuhkassa
ihmiset ovat vihaisia
tönivät toisiaan
ja minä kaadun
on jo pimeää
astun kauppaan
tunnelmalliseen putiikkiin
joulumusiikki soi
ihmisiä etsimässä lahjoja
rakkailleenkin
mies korutiskin luona
katselee kultariipusta
timantteja
se sädehtii kauniina
romanttista
lahja vaimolle
ei
lahja rakastajatterelle (salarakkaalle)
vaimolle mies on ostanut uuden kahvinkeittimen..
nuoripari katselee vieressä sormuksia
ohi kävelee nuori nainen
hiukset hulmuten
katseet vaihtuu pojan kanssa
tavanneet ennenkin
kuuma yö pikkujoulujen jälkeen
ottavat joskus uusiksi
kihlattu haaveilee perheestä pojan kanssa
on onnellinen
posket hehkuu
kuullut eri tarinan pikkujouluista
vanha pariskunta lastenlasten kanssa liikenteessä
katselevat leluja pukinkonttiin lasten vanhempien apuna
vaari vakavasti sairas
kukaan muu ei tiedä
ei mene joulutunnelma pilalle
ehtiihän sen kertoa myöhemminkin
heittää vitsiä iloiseen tapaansa
myyjä meikkiosastolla
hymyilee asiakkaille iloisesti
hyvät joulut toivottaa
onneksi on töissä meikkiosastolla
tietää mitkä meikit peittävät parheiten
mustelmat kasvoissa
joulusuunnitelmat eivät menneet yksiin miehen kanssa
miehen suunnitelma on ehkä sittenkin parempi...
puhelimeni soi
minua odotetaan liikkeen ulkopuolella
komea mies
hymyillen halaa
tarraan kiinni suutelen
tiedän myös tyttöystävän
olen super trendikäs
olenhan toinen nainen
lähdemme elokuviin
päässäni soi
joulumusiikki....
minua ei petetä minä petän
myös itseäni
Ei sitten tarvita tositeeveetä, ei.
Elämä voi olla taruakin karumpaa. Vaan kuka uskaltaa katsoa totuutta silmiin noin rehellisesti?
Tai kuka kerran katsonut jaksaa enää kiinnostua koko jouluhörhötyksestä?
Mielelläni ottaisin jonkun yksinäisen luokseni iltaa istumaan, kun vaan löytäisin jostain sellaisen ihmisen siihen hätään. Niin ja aikuisiahan tässä jo ollaan ja ollaan sovittu ettei mitään lahjoja osteta. Kummipojalle tietty täytyy jotain ostaa ja äidille sekä siskolle vien varmaan jonkun jouluisen kukka asetelman. Loppu onkin sitten syöpöttelyä, mukavien jutustelua ja rennosti ottamista vanhempien luona.
Meillä joulun kaupallisuus on jo menettäny arvonsa. No tottakai lahjat kuuluu asiaan, ja broidin kanssa kilpaillaan lahjojen määrässä. (vanha perinne ajalta kun kaikki piti laskea tasan, sulle mulle sulle mule, jne,)
Mut se perimmänen pointti meillä on olla yhdessä, perhejuhla perinne ruokineen kotona talven keskellä rakkaimpien kanssa. Taustalla näkyy vahvasti kansanperinne ja kristillinen sanoma löytyy symboliikasta (joka on lainattu pakanallisesta kansanperinteestä) Jouluateria ja joulusauna on ehkä ne kohokohdat samalla siinä ollaan tiivisti yhdessä ja muistellaan lapsuuden jouluja.
Ei se tavaramäärä vaan piparin ja kuusen tuoksu tuo joulun mulle. Ja samalla siihen kuuluu pimeys ja pakkanen. Sillon ollan kiireettömiä ja perinteiden uhreja, mulla on tavalliseen tapaan saunanlämmitys avannon teko ja kuusen ja jätkänkynttilöiden haku sekä hevosten joulunajan hoito. Velipoika huolehtii kotikaljasta ja kaloista ja äiti ja isä huoletii joulusiivouksen ja ruoat. Ne on niin rutinoituneita asioita että muuttaminen tntuu vaikeelta. Joulu on mulle oikeastaan ainoa pysyvä asia tässä maailmassa.
Lähimmäksi joulun tunnelmaa olen päässyt Jouluna,jolloin ilmoittauduin Veikko Hurstin vapaaehtoiseksi avustajaksi Kisahallin joulujuhlaan jouluaattona,Helsingissä..
Ruokaa,juomaa,vaatteita jaettavaksi ilmaiseksi.Veikko Hursti opastamassa meitä vapaaehtoisia,että "nyt tarjoilette pojille pöytiin kuin parhaimmissa pidoissa.."Ja me tarjoilimme....Kulttuuria.Seela Sella lausui runoja ja 500 rappioalkoholistia tms.istui penkillä hiljaa ja kuunteli.
...
Kuume kaataa minut sänkyyn,mutta minä hymyilen!
Se oli uskomatonta. Haluaisin mennä vielä joskus vastaavaan. Se on muuten aivan tasan ja totta, että siellä ei tarvitse etsimällä etsiä joulun tunnelmaa.
miettinyt, että kas kun ei kukaan ole hoksannut alkaa myymään joulukuusia pystystä. Siis olisi tietty metsäalue, josta saisi korvausta vastaan käydä valkkaamassa joulukuusen ja kaataa sen mukaansa.
Olisi varmaan monelle kaupunkilais lapselle elämystä kerrakseen käydä itse kaatamassa oma joulukuusensa.
Täällä landellahan se kaadetaan naapurin metsästä ei omasta.
Lapset jotenkin tekevät joulun, niiden vilpitöntä iloa katsellessa tulee joulumieli itsellekkin.
Joulussa on kaikki rituaalit ja valmistelut myös se tekijä joka saa Joulun tuntumaan Joululta.
Ehkä siksi, että luultavasti kaupunkilaiset eksyisivät sinne metsään. Eikä hyödyttäisi seurata omia jälkiään, jos paljon muitakin jälkiä risteilisi siellä lumihangessa. Jos sitä lunta edes olisi.
sen tarttis olla kuin istutettu puupelto.
osannut ajatella asiaa niin matemaattisesti. -Entä, jos maanomistaja ajattelee, että kaupunkilaiset eivät osaa "käyttäytyä" metsässä eli taittelevat latvat poikki tms.
suurin riskitekijä lienevät hirvet. Tarvittaisiin suoja-aitaus, mikä ei ole halpa.
Olenko ihan metsässä?
ovat epäesteettisia. Eroosio-ongelma?
Ei hirvet syö kuusia. Varkaita varten paremminkin vois tarvita aidan.
nuo kuusivarkaat. Mutta voiko eri hirvillä olla erilainen maku?? Tässä jotain aiheeseen liittyvää.
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/alalce-n.htm
Käytännössä puupeltoihin tullee hirviä siksi, että lannoitetussa maassa kasvava puu on luontaista "mehevämpi".
Onkohan kellään palstalaisella kokemusta viljellyn joulukuusen kestävyydestä siinä oikeassa virassaan?
http://www.metsavastaa.net/index.cfm?docID=5904
tuhlaukselta kasvattaa kuusta 10 vuotta yhden viikon takia... henkilökohtaisesti olen luonnonmukaisesti kasvaneen kuusen kannattaja.
Ymmärrän yskäsi.
Mutta minä olen sitä mieltä, että jokainen voi itse sanoutua irti kaupallisuudesta, jos sitä kammoaa. Mistä joulussa on kysymys? - se on jokaisen oma asia. Itse en allekirjoita sen uskontoni opetuksia, mutta vietän joulua ja minulle se tarkoittaa rauhoittumista, valopilkkua pimeän talven keskellä.
Tottakai jokainen suhtautuu nostalgisesti lapsuuden jouluihin, mutta mennyttä aikaa ei saa takaisin. Perinteitä voi silti vaalia. Ja samalla jokainen voi ihan itse valita hössöttäkö ja stressaako, siivoaako ja kokkaako.
Minä en ole vuosiin ostanut joululahjoja. Ylipäätään, mitä minä jouluun tarvitsen, on rauha, kynttilät, leffat, lanttulaatikon ja joululaulut. Vaikka kuinka loisi tunnelmaa ja kaikki olisi täydellistä, ei sitä joulun fiilistä saa tekemällä tehtyä, vaan minulle se on välittämistä.
Yksi rakkaimmista joulumuistoistani on se, kun olin vaihto-oppilaana Etelä-Amerikassa ja jouluna juutalainen isäntäperheeni laittoi minua varten pienen muovikuusen vilkkuvine ja joululauluja soittavine valoineen sekä pari lahjaa kuusen alle. Oli 40 asteen helle. Siltikin sain kiinni joulufiiliksestä, ja juuri siksi, että perheeni yritti, muisti ja teki jotain sen asian hyväksi, joka oli minulle tärkeä.
Nyt olen menossa muovisen joulun ihmemaahan, Yhdysvaltoihin, jouluksi. Saan olla läheisteni kanssa ja nauttia taas erilaisesta joulusta. Ihmiset sen minulle tekevät.
Vanhempani ovat poteneet huonoa omaatuntoa siitä, että meillä oli niin köyhä lapsuus. Jouluna oli vain välttämättömin, lahjat hankittiin kirpputorilta ja isä oli töissä. Ei, en minä muista mitään tuollaista. Jännitin pukintuloa ja toivoin löytäväni mantelin puurosta. Halusin lukea jouluevankeliumin, koska kävin pyhäkoulussa. Jännitys on poistunut, perhe on hajonnut ja uskoni on muotoutunut... ja siltikin joulu löytyy sydämestäni joka vuosi.
täälläkin herkistyy kun kirjoitetaan joulusta...
On siinä niin paljon. Kaikkea.