Niin eli voisitteko auttaa mua. Olen 23 vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Pikajuttuja on ollut, mutta ei mitään vakavaa. Haluaisin ihmisen viereeni, jonka kanssa voisi jakaa niin ilot kuin surut. Eli ongelma on kun en tutustu miehiin missään muualla kuin baarissa, enkä usko että kukaan sieltä mitään vakavaa hakee. Mä en vain ole tajunut miten ihmiset tutustuu toisiin ja mulla se tuntuu ihan mahdottomalta. Ujouteni estää tekemästä aloitteen ja se että olen ihan mahdoton keksimään mitään puheenaihetta. Tuntuu kuin ikuinen sinkkuden leima olisi painettu otsaani. Miten pääsen siitä eroon auttakaa mua pliis.
Miehet auttakaa
nainen vain
102958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No älä nyt ainakaan sinne baariin mene.
että älä baariin mene. Totuus on että suurin osa löytää sen baareista
onko se sitten hyvä juttu...en jaksa miettiä.
että suurin osa parisuhteista muodostuu, jostakin yhteydestä, ennestää toisensa tuntevien välille. Koulu on varmaan yksi suurimpia yhyttäjiä, työpaikat ja harrastuspiirit. Kaveripiirin kautta on todella moni tutustunut, illanistujaisissa, tupareissa, juhannusjuhlissa jne.
Baarikin on käypä tutustumispaikka - ainakin pienemmissä ja keskisuurissa kaupungeissa. Mikäli käyt samassa "kantapaikassa" lauantaisin edes kerran kuussa, niin miehet alkavat jo tunnistaa sinut ja tulevat juttelemaan tai olet tässä vaiheessa huomannut itse jonkun kiinnostavan, teet ns. taustakyselyä kavereilta ja lähdet itse juttusille.
Paljon parisuhteita syntyy tytöillä isoveljen/serkkujen kavereiden kanssa. Tunnen myös monia pariskuntia, jotka on ns. yhytetty kavereiden taholta yhteen.
23-vuotiailla on vielä helppoa, koska varmasti n. puolet (ehkä jopa suurempi prosentti) ikäryhmästä 20-25 on vielä vapaalla jalalla ainakin suurimman osan vuotta. Yli kolmekymppisissä tilanne on aivan toinen. Iske nyt, kun vielä pääset valkkaamaan!
Mun mielestä toi kaveripiiristä yhyttäminen tuntuu jotenkin tosi sisäsiittoiselta touhulta. On ikäänkuin joku suljettu piiri, ja sitten sen sisältä valkataan joku. Rajoittavaa.
näin se vaan tosielämässä menee. Olen myös sitä mieltä, että sukuun tunkemiset (eli kaverin siskon pokaaminen) tai sisäpiiri yhytykset ovat aika kaameita.
Tutustumista kuitenkin helpottaa, kun näillä tapauksilla on valmiina jo paljon keskustelun aiheita, eli esim. mitä kaveripiirissä tapahtuu. Toiseen on voinut tutustua rauahassa, ilman takaa-ajatuksia ja ennen kaikkea tilaisuuksia jutella tulee säännöllisesti.
Kuten alkuperäinen sanoi, on vaikea keksiä jutun aloituksia tuntemattomien kanssa, varsinkin jos ns. "iskumielellä" liikenteessä. Moni menee lukkoon siinä tilanteessa. Tilanne paranee iän myötä, mutta sitten huomaa, että ei niitä vapaita vaan ole liikkeellä :( ei ystäväpiirissä eikä baarissa.
mitees sitten, jos ei ole mahdollista mikään kaverin kumminkaiman tuttu iskeä. Jos ei ole sellasta kaveriporukkaa, et siinä on ketään, tai ei loput on pariutunut keskenään? Kun ei niit kavereitakaan saa ihan miten helposti vain, ja tyhmä syy on olla kaveri siks, et aikois iskeä kaverin kautta. Se kaveri pistäis kyllä kapulat rattaisiin jos tajuais. Helppohan se on tosi nuorena kun on paljon kavereita, mut vanhemmiten ei mikään ole niin jäykkä ja pysyvä juttu kuin joku kaveriklikki, mikä ei elä yhtään.
Opettelemaan "non-sense small-talkia" - sillai tulee juttuun työkavereiden, puolituttujen ja uusien ihmisten kanssa helposti ja nopeasti ja saa yleiskuvan ihmisestä.
Ei siis tarvi olla mitään "sivistynyttä keskustelua" - vaan heittää/sanoo jotain, ihan sama mitä ja mistä. Melkein parempi mitä itsestäänselvempi ja vähäpätöisempi asia, tyyliin: "mummielest toi uus pomo on hauska", "oot sä ikinä käyny tos paikas?", "munmielestä toi auto näyttää ihan kilpparilta" - sanoo jonkun yhden lauseen ja hymyilee päälle, jos toista kiinnostaa jutella niin kyllä se sit vastaa jotain.
Oon huomannut tärkeän asian että ihmisten välisessä kommunikoinnissa sillä ei oo niin väliä mitä sanoo, pääasia että ilmaisee jotenkin olemassaoloaan. Sen kun ymmärtää niin osaa aloittaa juttelua aika helposti, en ole itsekään mikään supliikkimies, mutta kun keksin tuon niin tuli paljon helpommaksi tutustua, siitä sitten eteenpäin kiinnostuksenkin alkaa huomaamaan aika helposti.
Jos punastuttaa ekojen yritysten jälkeen, niin ei siihen maailma lopu, ei opi kuin kokeilemalla =)
Kyllä baareissa on niitä jotka vakavaa seuraa haluavat, missä muualla sitä uusia ihmisiä tapaisi kuin baareissa?
Tietty jos oot ujo niin ehkä seuraasi tulevat vain ne "naisten naurattajat". Ite oon kanssa ujo ja siksi naiseltakin vaaditaan jotain aloitekykyä. Me ei koskaan kohdattaisi baarissa!
Vika ei ole baareissa vaan siinä etteivät oikeat ihmiset kohtaa toisiaan. Ujous on saatanasta, naisilla hyväksyttävämpää mutta miehellä sama kuin olisi rutto.
ps: noin nuoren ei kannata pelätä jäävänsä sinkuksi. Väkisinkään ei kannata suhteeseen pyrkiä, huono parisuhde on aina pahempi kuin sinkkuus.
Minä haluisin kans tietää sen kikan milla niitä naisia sais. Ite oon niin ujo että ei puheesta ei tuu mitään ku menee ihan lukkoon! Alkoholiakaan en juuri käytä että siitäkään ei oo apua.