Wtf on jengillä vikana kun nykyään suhteet ei kestä vuotta pidempään ja avioliitoista yli puolet laukeaa alle 5 vuoden aikana. Wtf on nykyään jengin ajatusmaailma kun ei suhteet kestä ja heti kun on jotain ongelmia niin pakataan laukut ja poltetaan sillat. WTF on mätänä nykykulttuurissa joka suosii ja ihannoi sinkkukulttuuria ja yksinelämistä? WTF WTF
Nykyaika kuuluu sinkuille
What the fuck
8878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuskin kyse on suoranaisesta sinkkukulttuurin ihannoinista, ainakaan sinkkuyksilön tasolla. Kyse on varmaan maailmamme muuttumisesta. Ennen oli tärkeintä varmistaa toimeentulot ym. perustarpeet avioliiton avulla. Nykyään sen sijaan yhteiskunta huolehtii toimeentuloon liittyvistä perustarpeista siinä määrin, että voimme keskittyä parisuhteen suhteen ihan muihin juttuihin. Tähän kun vielä lisätään maailman "pieneneminen" mm. tv:n ja netin ansiosta, niin ollaan tilanteessa, jossa parisuhdekriteerit ja -tavoitteet ovat taivaissa. Ja toisaalta parisuhteen lopettaminen ja uuden etsiminen on niiiin helppoa. Jo vain. Parisuhteet päättyvät kun ihminen laskee 1 1 = minä saan vähemmän kuin annan.
Maailma on muuttunut. Kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen kärsimään, sillä ero on nykyään "sosiaalisesti hyväksytty" ja toimeentuloon ei tarvitse puolisoa. Ei tämä ole negatiivinen asia, ajatelkaa nyt mitä tekee huonossa liitossa eläminen mielenterveydelle ja itsetunnolle.
Vaihtamisen ollessa ihmiset eivät vaivaudu yhtään kehittämään itseeän, vaan luulevat ongelmien ratkeavan kumppania vaihtamalla. Ja lopulta eivät kymmenet lyhempi- tai pidempiaikaiset kumppanitkaan ihmisen henkiselle puolelle hyväksi ole.
Lemmenmarkkinat ovat alkaneet toimia kuten työmarkkinatkin. Etenkin miehellä pitäisi olla takanaan runsaasti parisuhteita (kokemusta) näyttönään kyvyistään ja hänen pitää myöskin viihdyttää naista alinomaa tai tämä vaihtaa seuraavaan, jonka viihdyttämispotentiaalia ei ole vielä ehdyttänyt.
Epärealistiset luulot parisuhteista luovat muuten hyvästä suhteesta kärsimyksen.
Jo työelämä opetti laman aikana, että kaikki loppuu aikanaan. Määräaikaisesta määräaikaiseen, mikään ei kestä.Pian sitä tottui samaan pallotteluun suhde-elämässäkin...
Nykyään on niin helppo vaan erota. Jos ei innosta ni "vaihtaa" seuraavaan. Miks tarttis jäädä "paikkailemaa" jo edes mennyttä suhdetta... Tuskin ketään on tarkoitettu elämään vaan toista varten...
Kyllä helvetti mieluummin olen yksin kuin väenväkisin kestäisin jotain emansipaation ylipapitarta jonka mielestä hänen osansa parisuhteessa on olla mahdollisimman monessa asiassa mahdollisimman poikkiteloin, ruinata mahdollisimman paljon etuuksia täysin vailla vastinetta ja lopulta ottaa puolet kaikesta omaisuudesta ja lähteä toteuttamaan itseään. Ei kukaan täysijärkinen sellaista verenimijää katsele.
Kaikki voittavat; neitoset saavat toteuttaa itseään miten parhaaksi katsovat, ja vastineeksi saan olla rauhassa.
Kaikista on tehty jotain ihme kuninkaita ja kaikki tulee tarjottimelle liian helposti. Ihmisistä tulee velttoja, laiskoja viihteen orjia.
Porukka ei sitten kestä vastoinkäymisiä.
Samaten on olemassa kaiken maailman myyttejä parisuhteesta ja sen tuomasta onnellisuudesta. Vieläkin on monia jotka uskovat, että parisuhde/avioliitto tuo jonkun ikuisen onnen ja autuuden. Sitten kun se ensimmäinen vastoinkäyminen tulee, juostaan karkuun.
Minua itseä naurattaa myöskin suuresti nämä jutut, joissa parisuhteissa vaadittaisiin jotain näitä ihme koulutusta muistuttavia juttuja.
Mielummin olen sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa.
Oma suhteeni päättyi 4-vuoden jälkeen. Mies oli narsisti. Ei mikään haukkuma nimike vaan ihan oikea diagnoosi. Ei kertonut sitä heti vaan tuli selville vasta jälkeenpäin.
Monta kertaa yritin ymmärtää, mutta kaikella rajansa. Enpä usko, että kukaan voisi toivoa esim. kaverinsa jatkavan sellaista suhdetta jos tietää mitä se elämä narsistin kanssa on.
Elämä kantaa ja uusia miehiä tulee vastaan. Mielummin olen sinkkuna kuin romutan elämäni miehen kanssa jonka kanssa ei voi yrityksistä huolimatta elää. Eli mielummin yksin kuin erittäin huonossa seurassa.