Mikä on järkevä tapa tehdä avioehto, jos sovitaan miehen panostavan pelkästään yritykseen ja vaimo hoitaa kodin yksinään. Talolainat maksetaan puoliksi.
yrittäjän avioehto
make
34
3842
Vastaukset
- arvostuksista
Jos vaimo on kotiäitinä ts. buustaamassa miehen uraa, hänelle ei kerry omaa eläkettä yms. Silloin käytännössä avioehdoton malli on yleensä parempi, siis jotta nainen ei jää puille paljaille.
Työssäkäyvän suhteen voi taas miettiä asiaa erikseen.
Toisaalta yrittäjyyden tulot voivat olla jättisuuret tai velkaa tulla konkurssin verran. Tässä tapauksessa oikeastaan riippuu sitten tilanteesta: kotiäitinä toimivalle "kroisoksen" puolisolle joskus tavataan tehdä avioehto, jossa on määritelty etukäteen tasinkosumma, jonka hän saa eron/kuoleman sattuessa, taas jos kyse on alkavasta firmasta, jossa kovat riskit avioehto itse asiassa suojaa vaimoa.
Mitään yleistä vastausta en siis osaa antaa, riippuu aivan siitä, miten haluatte omaisuusasianne järjestellä. - työn teosta
Ensinnäkin, kenenkään kotona oleva puoliso ei "buustaa" työssäkäyvän uraa tai tee kenenkään yrityksestä menestyvämpää. Oman uran eteneminen on omista kyvyistä kiinni. Kotiin jäävä puoliso hoitaa kotityöt ja vaikuttaa siellä tehtäviin hommiin.
Oikeudenmukaista on laskea vaimosi työlle suoraan arvo. Jos vaimollasi on koulutus, josta hän luopuu, voit ajatella vaimosi työn arvon olevan suhteessa hänen koulutuksellaan töissä käyvän ihmisen työn arvoon.
Avioliittonne keston aikana on reilua, että vaimosi saa sellaisen elintason, johon hän omilla kyvyillään yltäisi. Luonnollisesti vaimosi tulisi jotenkin osallistua myös perheen yhteisiin menoihin ja lasten elatukseen. Jos taas annat vaimollesi tätä korkeamman elintason, olet ollut antelias. Muista, että avioerotilanteessa tällainen anteliaisuus lasketaan vahingokseksi!
Avioerossa sinun pitää antaa vaimollesi se, mitä hän olisi pystynyt omilla kyvyillään säästämään, jos hän olisi käynyt töissä. Jälleen kerran täytyy tietenkin olettaa, että vaimo olisi osallistunut perheen kuluihin töissä käydessäänkin ja vain osa hänen tuloistaan olisi jäänyt säästöön. Tietenkin tulee ottaa huomioon se, miten vaimo on elänyt. Jos hän elänyt leveästi niin, että hän on kuluttanut enemmän, kuin olisi koskaan voinut tienattakaan, ei tietenkään sinun tarvitse hänelle vielä lisää rahaa syytää avioerossa.
Avioeronnut työteliäs nainenkin saa Suomessa aika helposti työtä. Hänen palkkatasonsa on kuitenkin varmasti tippunut työelämästä poissaolon takia. Jotenkinhan hänelle on korvattava se erotus, mikä syntyy lähes minimipalkan ja sen palkan välillä, minkä hän saisi, jos olisi käynyt koulutustaan vastaavassa työssö jatkuvasti koko avioliiton ajan.
Avioerossahan on aina kaksi ihmistä, eikä mitenkään ole sinun vastuullasi korvata ex-vaimollesi tuota palkkojen erotusta. Suomessa on sosiaaliturva ja jotain toimia toimeentulonsa järjestämiseksi aikuiselta naiseltakin voidaan vaatia.
Sellainen avioehto voi olla yksinkertainen, jossa sovitte, että aviopuolisot saavat osittaisen avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Esimerkiksi, että vaimollasi on oikeus 40% sinun omaisuudestasi. Jos menestyt, hän saa yllinkyllin sen, minkä omin kyvyin olisi saanut. Mikälki et menesty, ei vahinkokaan hänelle iso ole.- selvennys
Sen verran edelliseen selvennystä, että jos vaimollasi on avio-oikeus 40%:iin sinun omaisuudesta hän saa vioerossa puolet tuosta 40% eli 20%.
Lisäksi vielä hyvä ohje. Tee avioehdossa selväksi, että yritykseesi puolisolla ei ole lainkaa avio-oikeutta. Se on teille molemmille selkeämpää, sillä yurityksei arvon määritys avioerotilanteessa on todella vaikeaa ja on turha sotkea yrityksen henkilökuntaa ja asiakkaita kenenkään eroon.
Avioehtoa tehdessänne muistakaa myös testamentti. Jokainen meistä kuolee. Enemmin tai myöhemmin. On järkevää pohtia, minne omaisuus menee onnettomuuden sattuessa. - yrittäjän vaimo
Jo on karua tekstiä. Tässä vastaus muutamiin sovinistisiin kommentteihin (jotka eivät kyllä kommentoimista kaipaa):
"Ensinnäkin, kenenkään kotona oleva puoliso ei "buustaa" työssäkäyvän uraa tai tee kenenkään yrityksestä menestyvämpää. Oman uran eteneminen on omista kyvyistä kiinni. Kotiin jäävä puoliso hoitaa kotityöt ja vaikuttaa siellä tehtäviin hommiin."
Kyllä muuten "buustaa". Mies saa yleensä vaimon ollessa kotona keskittyä työhön täysipainoisesti. Ei tarvi lähteä töistä kesken hakemaan lapsia tarhasta tai laittaa niitä kouluun, ei valvoa öitä vaan saa todellakin keskittyä bisneksen pyörittämiseen.
Ruokakin on valmiina ja vaatteet. Ja vaimo.
"Avioliittonne keston aikana on reilua, että vaimosi saa sellaisen elintason, johon hän omilla kyvyillään yltäisi."
Ja kukahan ne kyvyt määrittelee esim 17 vuoden kotonaolon ja lapsista huolehtimisen perusteella?
"Avioerossa sinun pitää antaa vaimollesi se, mitä hän olisi pystynyt omilla kyvyillään säästämään, jos hän olisi käynyt töissä."
Edelleen :kuka määrittelee vaimon KYVYT ja säästämisen osaamisen?
"Jos hän elänyt leveästi niin, että hän on kuluttanut enemmän, kuin olisi koskaan voinut tienattakaan, ei tietenkään sinun tarvitse hänelle vielä lisää rahaa syytää avioerossa. "
"jaahaah, sitä ollaan vielä selvännäkijäkin. Kuka tietää vaikka vaimostasi olisi tullut kuuluisa tv-juontaja tai hän olisi tavannut jonkun TOSI RIKKAAN tyypin joka olisi rakastanut hänta ja hemmoitellut ihan pilalle jos hän ei olisi tyytynyt tavalliseen yrittäjään? Kuka tietää jos olis jos"
"Avioerossahan on aina kaksi ihmistä, eikä mitenkään ole sinun vastuullasi korvata ex-vaimollesi tuota palkkojen erotusta."
Hyvä, huomaat että tässä puhutaan avioliitosta ei elatussuhteesta. Saamattomilla kuvitelluilla palkoilla ei ole mitään tekemostä avioliiton loppumisen kanssa.
Hae itsellesi ilmainen piika! Siinä olet varmaan omimmillasi. - nainen.
yrittäjän vaimo kirjoitti:
Jo on karua tekstiä. Tässä vastaus muutamiin sovinistisiin kommentteihin (jotka eivät kyllä kommentoimista kaipaa):
"Ensinnäkin, kenenkään kotona oleva puoliso ei "buustaa" työssäkäyvän uraa tai tee kenenkään yrityksestä menestyvämpää. Oman uran eteneminen on omista kyvyistä kiinni. Kotiin jäävä puoliso hoitaa kotityöt ja vaikuttaa siellä tehtäviin hommiin."
Kyllä muuten "buustaa". Mies saa yleensä vaimon ollessa kotona keskittyä työhön täysipainoisesti. Ei tarvi lähteä töistä kesken hakemaan lapsia tarhasta tai laittaa niitä kouluun, ei valvoa öitä vaan saa todellakin keskittyä bisneksen pyörittämiseen.
Ruokakin on valmiina ja vaatteet. Ja vaimo.
"Avioliittonne keston aikana on reilua, että vaimosi saa sellaisen elintason, johon hän omilla kyvyillään yltäisi."
Ja kukahan ne kyvyt määrittelee esim 17 vuoden kotonaolon ja lapsista huolehtimisen perusteella?
"Avioerossa sinun pitää antaa vaimollesi se, mitä hän olisi pystynyt omilla kyvyillään säästämään, jos hän olisi käynyt töissä."
Edelleen :kuka määrittelee vaimon KYVYT ja säästämisen osaamisen?
"Jos hän elänyt leveästi niin, että hän on kuluttanut enemmän, kuin olisi koskaan voinut tienattakaan, ei tietenkään sinun tarvitse hänelle vielä lisää rahaa syytää avioerossa. "
"jaahaah, sitä ollaan vielä selvännäkijäkin. Kuka tietää vaikka vaimostasi olisi tullut kuuluisa tv-juontaja tai hän olisi tavannut jonkun TOSI RIKKAAN tyypin joka olisi rakastanut hänta ja hemmoitellut ihan pilalle jos hän ei olisi tyytynyt tavalliseen yrittäjään? Kuka tietää jos olis jos"
"Avioerossahan on aina kaksi ihmistä, eikä mitenkään ole sinun vastuullasi korvata ex-vaimollesi tuota palkkojen erotusta."
Hyvä, huomaat että tässä puhutaan avioliitosta ei elatussuhteesta. Saamattomilla kuvitelluilla palkoilla ei ole mitään tekemostä avioliiton loppumisen kanssa.
Hae itsellesi ilmainen piika! Siinä olet varmaan omimmillasi.Jep. Katselin juuri, että olipas hemmolla mustavalkoista tekstiä.
- gyntt
nainen. kirjoitti:
Jep. Katselin juuri, että olipas hemmolla mustavalkoista tekstiä.
Sehän oli ihan hauska. Huumorintaju on tietysti asia, jota toisilla on ja toisilla ei.
- yrittäjän vaimo
gyntt kirjoitti:
Sehän oli ihan hauska. Huumorintaju on tietysti asia, jota toisilla on ja toisilla ei.
Ymmärsin kyllä, että kirjoitus oli sarkastisessa mielessä kirjoitettu mutta ei tarpeeksi niin ettei sieltä paistanut "totta toinen puoli"-ajatus läpi.
Moni tänne kirjoittajista ajattelee juuri tuolla tavoin ja kirjoitus oli omiaan pönkittämään näiden uhoa.
Teetätte juristilla avioehdon missä todetaan ettei XX yritys ole avio-oikeuden piirissä. Suojaa myös vaimoasi jos sen yrityksen arvo erohetkellä sattuisikin olemaan negatiivinen....
- o-MII-tuinen hö-PÖT-täjä
omakohtaisesta kokemuksesta ja tuttavapiiriä seuranneena voin kertoa asioiden useasti etenevän näin:
Papin aamenen jälkeen mies vilkuttaa oviaukossa
" heippa, hei kulta ! " Hän palaa 20 vuoden kuluttua kotiin rikastuneena (ehkäpä myös rakastuneena?). Vaimo on suorittanut kaiken työn, joissa onkin pelkkiä menoja, eikä ollenkaan tuloja. Siinäpä sitten laskeskellaan, mikä kuuluu sinulle ja mikä minulle.
Heittäydypäs M36 nyt vaimon rooliin, miten hän pitää huolen, että omaankin taskuun kertyy jotain
kiitokseksi 14 tuntisista työpäivistä.
Tunnetusti yrittäjänä menestymiseen ja rikastumiseen vaaditaan työtä, työtä ja työtä.
Ainakin täälläpäin on näin, en tiedä miten muualla...
Ei millään jaksaisi yksin vastata koko taloudenhoidosta ja lapsista, kun vois joskus olla toinenkin komentamassa ja käskemässä...
Usko pois tämä on tosi uuvuttavaa, myöskään itsellä ei ole iltavapaita, viikonloppuvapaita
tai kesälomia.
Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu jo perheidenkin sisällä avio-ehtojen myötä ?
Lasketaanko Thaimaan matkat jälkikäteen poistoiksi naisenkin kukkarosta, vaikka todellisuudessa mies "määrää" reissut, koska kotimaassa ei pääse irti työpaineista. Vaimolle sopisi paljon mieluummin "leikkiä" kotia ja oikeaa perhe-elämää omassa kotipihassa tai mökillä soudellen edes runsaan viikon verran vuodessa.
Avioehdot pitää sopia sellaisiksi, että motiivi (valoa tämän pimeän tunnelin päässä) on myös naiselle jatkaa vuodesta toiseen yksinäistä puurtamista.
Eihän tätä muuten JAKSA ! Perinteiset yrittäjämiehet jäävät muutoin tällä vuosituhannella HOMPPELIPOJIKSI ! o-MII-tuinen hö-PÖT-täjä kirjoitti:
omakohtaisesta kokemuksesta ja tuttavapiiriä seuranneena voin kertoa asioiden useasti etenevän näin:
Papin aamenen jälkeen mies vilkuttaa oviaukossa
" heippa, hei kulta ! " Hän palaa 20 vuoden kuluttua kotiin rikastuneena (ehkäpä myös rakastuneena?). Vaimo on suorittanut kaiken työn, joissa onkin pelkkiä menoja, eikä ollenkaan tuloja. Siinäpä sitten laskeskellaan, mikä kuuluu sinulle ja mikä minulle.
Heittäydypäs M36 nyt vaimon rooliin, miten hän pitää huolen, että omaankin taskuun kertyy jotain
kiitokseksi 14 tuntisista työpäivistä.
Tunnetusti yrittäjänä menestymiseen ja rikastumiseen vaaditaan työtä, työtä ja työtä.
Ainakin täälläpäin on näin, en tiedä miten muualla...
Ei millään jaksaisi yksin vastata koko taloudenhoidosta ja lapsista, kun vois joskus olla toinenkin komentamassa ja käskemässä...
Usko pois tämä on tosi uuvuttavaa, myöskään itsellä ei ole iltavapaita, viikonloppuvapaita
tai kesälomia.
Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu jo perheidenkin sisällä avio-ehtojen myötä ?
Lasketaanko Thaimaan matkat jälkikäteen poistoiksi naisenkin kukkarosta, vaikka todellisuudessa mies "määrää" reissut, koska kotimaassa ei pääse irti työpaineista. Vaimolle sopisi paljon mieluummin "leikkiä" kotia ja oikeaa perhe-elämää omassa kotipihassa tai mökillä soudellen edes runsaan viikon verran vuodessa.
Avioehdot pitää sopia sellaisiksi, että motiivi (valoa tämän pimeän tunnelin päässä) on myös naiselle jatkaa vuodesta toiseen yksinäistä puurtamista.
Eihän tätä muuten JAKSA ! Perinteiset yrittäjämiehet jäävät muutoin tällä vuosituhannella HOMPPELIPOJIKSI !En ymmärrä purkaustasi ... jos puolisoista toinen ei tahdo avioehtoa, niin asiahan on sillä selvä -- avioehtoa ei tule ... tosin voi tulla avioero ennen kuin mies firmaansa ryhtyy panostamaan ... mutta ehkä se olisikin parasta kaikille ... riippuu aivan tilanteesta ja puolisoista (sekä arvomaailmoistaan).
Ellei ole avioehtoa, niin silloin firma tietenkin on mukana mahdollisen avioeron osituksessa ... tosin vaimon sopii toivoa, että sinä päivänä miehen firman arvo ei ole negatiivinen ... koska sekin vaikuttaa ositukseen, ja sellaisessa tapauksessa yrittäjän eduksi.
Minun puolestani ihmiset voivat tehdä tai olla tekemättä avioehtojaan ... päätyvät sitten avioehdottomuuteen noilla perusteillasi, tai sitten erään täällä aktiivisesti kirjoittaneen yrittäjän argumentein avioehtoon. Kunhan tietävät mitä valintansa merkitsee ... suuntaan jos toiseenkin.- mielestäni ...
M36 kirjoitti:
En ymmärrä purkaustasi ... jos puolisoista toinen ei tahdo avioehtoa, niin asiahan on sillä selvä -- avioehtoa ei tule ... tosin voi tulla avioero ennen kuin mies firmaansa ryhtyy panostamaan ... mutta ehkä se olisikin parasta kaikille ... riippuu aivan tilanteesta ja puolisoista (sekä arvomaailmoistaan).
Ellei ole avioehtoa, niin silloin firma tietenkin on mukana mahdollisen avioeron osituksessa ... tosin vaimon sopii toivoa, että sinä päivänä miehen firman arvo ei ole negatiivinen ... koska sekin vaikuttaa ositukseen, ja sellaisessa tapauksessa yrittäjän eduksi.
Minun puolestani ihmiset voivat tehdä tai olla tekemättä avioehtojaan ... päätyvät sitten avioehdottomuuteen noilla perusteillasi, tai sitten erään täällä aktiivisesti kirjoittaneen yrittäjän argumentein avioehtoon. Kunhan tietävät mitä valintansa merkitsee ... suuntaan jos toiseenkin.Monen liiton rikkova tekijä.
Tässä sinä nyt kyllä hyökkäät vaimoa vastaan.
Sopii toivoa ettei ole negatiivinen.
Mitä potaskaa.
Yrityksen saa näyttämään mitä tahtoo paperilla.
Äläkä ala selitellä lisää soopaa.
M36 puolueellisuutesi tuli selväksi.
Ennenkuin mies firmaansa ryhtyy panostamaan,
voi hertti leidi mitä paskaa.
Kantasi asiaan tuli selväksi. mielestäni ... kirjoitti:
Monen liiton rikkova tekijä.
Tässä sinä nyt kyllä hyökkäät vaimoa vastaan.
Sopii toivoa ettei ole negatiivinen.
Mitä potaskaa.
Yrityksen saa näyttämään mitä tahtoo paperilla.
Äläkä ala selitellä lisää soopaa.
M36 puolueellisuutesi tuli selväksi.
Ennenkuin mies firmaansa ryhtyy panostamaan,
voi hertti leidi mitä paskaa.
Kantasi asiaan tuli selväksi.Eiköhän avioliitot aivan muihin asioihin kariudu kuin avioehtoon.
JA edeleen, ei sitä ole pakko hyväksyä vaikka toinen sitä esittääkin. Vastaavasti, ei toisen ole pakko mennä vihille ilman avioehtoa ... tai ole pakko olla avioliitossa puolison kanssa kuka ei tahdo allekirjoittaa avioehtoa.
Elämässä on valintoja, kukin valitsee mikä hänelle ja perheelleen oikein ja parasta. On se valinta sitten avioehdoton tai avioehdollinen avioliitto.
Mikä on vaikeata ymmärtää tässä ... tai kuinka niin se on puolueellista ajattelua minulta. Kukin avio- tai kihlapari tekee mikä heille hyvä ... kunhan tietävät mitä ovat tekemässä.
Yritys minkä arvo on negatiivinen ei ole tavatonta ... joko yritys panostaa alussa tuotekehitykseen mutta ei ole saanut vielä myyntiä tai tuotantoaan pystyyn. Tai, yritys hoidettu huonosti ja se konkurssin partaalla.- o-MI-tuinen hö-PÖT-täjä
M36 kirjoitti:
Eiköhän avioliitot aivan muihin asioihin kariudu kuin avioehtoon.
JA edeleen, ei sitä ole pakko hyväksyä vaikka toinen sitä esittääkin. Vastaavasti, ei toisen ole pakko mennä vihille ilman avioehtoa ... tai ole pakko olla avioliitossa puolison kanssa kuka ei tahdo allekirjoittaa avioehtoa.
Elämässä on valintoja, kukin valitsee mikä hänelle ja perheelleen oikein ja parasta. On se valinta sitten avioehdoton tai avioehdollinen avioliitto.
Mikä on vaikeata ymmärtää tässä ... tai kuinka niin se on puolueellista ajattelua minulta. Kukin avio- tai kihlapari tekee mikä heille hyvä ... kunhan tietävät mitä ovat tekemässä.
Yritys minkä arvo on negatiivinen ei ole tavatonta ... joko yritys panostaa alussa tuotekehitykseen mutta ei ole saanut vielä myyntiä tai tuotantoaan pystyyn. Tai, yritys hoidettu huonosti ja se konkurssin partaalla.ymmärrän ettet yhden lapsen etäisänä pysty samaistumaan neljän lapsen äidin rooliin.Tarvittaisiinhan siihen empatiaa ...
Tarkoitukseni täällä on ollut kartoittaa näillä
tuulesta temmatuilla kysymyksilläni puoliso ei allekirjoita... ja tämä mikä olisi järkevin tapa tehdä avioehto... kartoittaa miehen päänsisältö
ja kenen hyväksi he raatavat.
Tässä teille vastaukset naiset, mitä miehenne ajattelevat... - pitäisi tienata?
o-MI-tuinen hö-PÖT-täjä kirjoitti:
ymmärrän ettet yhden lapsen etäisänä pysty samaistumaan neljän lapsen äidin rooliin.Tarvittaisiinhan siihen empatiaa ...
Tarkoitukseni täällä on ollut kartoittaa näillä
tuulesta temmatuilla kysymyksilläni puoliso ei allekirjoita... ja tämä mikä olisi järkevin tapa tehdä avioehto... kartoittaa miehen päänsisältö
ja kenen hyväksi he raatavat.
Tässä teille vastaukset naiset, mitä miehenne ajattelevat...Miksi kotona olleen puolison pitäisi tienata avioliitolla? Eihän hän tienaisi siinäkään tapauksessa, että töissä käyvä olisi normaalituloinen?
En ole koskaan ymmärtänyt tätä väitettä, että kotiin jäänyt puoliso jotenkin "mahdollistaisi" toisen menestyksen. Voisiko joku selventää asia minulle esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
A) Loppuuko sen töissä käyvän puolison menestys, mikäli kotiin jäänyt puoliso meneekin töihin? Loppuuko jonkun yrityksen myynti, jos johtajan kotona on pesemättömiä sukkia? Jos johtajalla on paljon pesemättömiä sukkia, vaipuuko hän itkien eteisen nurkkaan, vai pesettääkö hän sukkansa jossain muualla? Menestyykö yritys tällöin huonommin?
B) Jos jonkun nihmisen vaurastuminen riippuu kotiin jäävästä puolisosta, niin mitä ne kotiin jääneet puolisot tekevät väärin, joiden puoliso ei vaurastukaan? Käsittääkseni tälläisiä tapauksía on varsin monta, enemmänm kuin vaurastuneita.
C) Miten ne ihmiset ovat vaurastuneet, joilla ei ole kotiin jäänyttä puolisoa? Onko sinkku tuomittu lyhyeen työpäivään ja sitä kautta ikuiseen köyhyyteen? Millä keinoin ne ihmiset ovat vaurastuneet, joiden puoliso käy myös töissä? Ovatko he kaikki anastaneet rahaa jostakin.
Vielä kysyisin: miten ihmeessä juuri varakkaiden ihmisten puolisot kertovat avioerotilanteessa, että he ovat tehneet kotona 14 tunnin työpäiviä. Itse kun katselen varakkaita perheitä, niin siellä on au-pairit ja siivoojat. Lapset käyvät Steiner-koulua 8-16 ja heidän korvakipujaan ei jonotella terveyskeskuksissa vaan vakuutuksen turvin yksityislääkäreillä. Lisäksi olen jäähallilla tavannut varsin tunnettujakin yrittäjiä ja johtajia lapsiaan harrasytuksiin kuskaamassa.
Kumma, että juuri näihin varaustuneiden ihmisten perheisiin sattuu niitä puolisoita, jotka erossa huomaavat luutunneensa lattiat käsin vanhalla villapaidalla. Ja joka päivä. o-MI-tuinen hö-PÖT-täjä kirjoitti:
ymmärrän ettet yhden lapsen etäisänä pysty samaistumaan neljän lapsen äidin rooliin.Tarvittaisiinhan siihen empatiaa ...
Tarkoitukseni täällä on ollut kartoittaa näillä
tuulesta temmatuilla kysymyksilläni puoliso ei allekirjoita... ja tämä mikä olisi järkevin tapa tehdä avioehto... kartoittaa miehen päänsisältö
ja kenen hyväksi he raatavat.
Tässä teille vastaukset naiset, mitä miehenne ajattelevat...En ole päivittänyt "vuosiin" S24 käyntikorttiani ... minulla on jo kaksi lasta, joista vanhempi asuu vuoroviikoin "naapurissa" asuvan äitinsä luona ... nuorempi vanhempiensa kanssa tässä koko ajan ... empatiaa "kommuunissamme" riittää aivan varmasti kaikille osallisille...
Kartoituskysymyksesi olivat oikein hyviä, varmasti moni mies ja nainen sai pohdittavaa.
Avioehtohan voidaan laatia koskemaan vain avioeroa (tai myös kuolemaa) ... se siis turha ellei erota ... mutta kun erota voi vaikkei toinen tahtoisikaan. Päästään tähän "muna vai kana ensin" pohdintaan.
a) ei avioehtoa, entä jos puoliso A päättää "jättää" ... kuittaako hän kaiken lisäksi "tilin" osituksessa?
b) on avioehto, entä jos puoliso B päättää "erotaa" ... jäänkö osattomaksi kaikesta?
Perusteluja molemmille näkemyksille minusta on, puolisot päättäköön mikä heille paras ja oikeudenmukaisin vaihtoehto (ehto tai ei). Pakkohan avioehtoa ei ole tehdä ... eikä myös solmia avioliittoa.
Mitä kummempaa ymmärtämistä tässä voisi olla?- o-MI-tuinen hö-PÖT-täjä
pitäisi tienata? kirjoitti:
Miksi kotona olleen puolison pitäisi tienata avioliitolla? Eihän hän tienaisi siinäkään tapauksessa, että töissä käyvä olisi normaalituloinen?
En ole koskaan ymmärtänyt tätä väitettä, että kotiin jäänyt puoliso jotenkin "mahdollistaisi" toisen menestyksen. Voisiko joku selventää asia minulle esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
A) Loppuuko sen töissä käyvän puolison menestys, mikäli kotiin jäänyt puoliso meneekin töihin? Loppuuko jonkun yrityksen myynti, jos johtajan kotona on pesemättömiä sukkia? Jos johtajalla on paljon pesemättömiä sukkia, vaipuuko hän itkien eteisen nurkkaan, vai pesettääkö hän sukkansa jossain muualla? Menestyykö yritys tällöin huonommin?
B) Jos jonkun nihmisen vaurastuminen riippuu kotiin jäävästä puolisosta, niin mitä ne kotiin jääneet puolisot tekevät väärin, joiden puoliso ei vaurastukaan? Käsittääkseni tälläisiä tapauksía on varsin monta, enemmänm kuin vaurastuneita.
C) Miten ne ihmiset ovat vaurastuneet, joilla ei ole kotiin jäänyttä puolisoa? Onko sinkku tuomittu lyhyeen työpäivään ja sitä kautta ikuiseen köyhyyteen? Millä keinoin ne ihmiset ovat vaurastuneet, joiden puoliso käy myös töissä? Ovatko he kaikki anastaneet rahaa jostakin.
Vielä kysyisin: miten ihmeessä juuri varakkaiden ihmisten puolisot kertovat avioerotilanteessa, että he ovat tehneet kotona 14 tunnin työpäiviä. Itse kun katselen varakkaita perheitä, niin siellä on au-pairit ja siivoojat. Lapset käyvät Steiner-koulua 8-16 ja heidän korvakipujaan ei jonotella terveyskeskuksissa vaan vakuutuksen turvin yksityislääkäreillä. Lisäksi olen jäähallilla tavannut varsin tunnettujakin yrittäjiä ja johtajia lapsiaan harrasytuksiin kuskaamassa.
Kumma, että juuri näihin varaustuneiden ihmisten perheisiin sattuu niitä puolisoita, jotka erossa huomaavat luutunneensa lattiat käsin vanhalla villapaidalla. Ja joka päivä.menestyshakuinen mies ei halua kiiruhtaa klo 17 hakemaan lapsia päiväkodista. Hän ei jousta lasten hoidossa, jotta vaimo pääsisi omille kursseille, iltavuoroon tms. Hänelle lasten hoito on liian sitovaa,raskasta,alentavaa tai jotain sentapaista.
Vaimo on se joka "antaa oman elämänsä pois, jotta
mies voi toimia täydellä terällä" Eletään täysin
miehen ehdoilla. Kaikenlainen muu toiminta kuin
se mikä sopii miehelle, on haittaamassa miehen uraa.Mies tekee juuri niinkuin itse tahtoo, milloin hänelle itselleen sopii. Vaimo muovautukoon siihen, muuten hänestä on enemminkin haittaa.
Vaimon on vaikea toteuttaa itseään tämän miehen rinnalla, koska mies EI JOUSTA perheen hyväksi.
Hänen yritystoimintansa kärsii muuten.
Tämä on todellakin vain yhden sortin miestyyppiä.
On varmasti monen tyyppisiä erilaisia myös.
Oma tarkoitukseni ei ole rahastaa, vaan saada täältä vastaus siihen, mika olisi oikeudenmukainen, kohtuullinen korvaus tästä oman
elämän muokkaamisesta toisen ihmisen hyvinvoinnin ja uralla etenemisen hyväksi.
Minusta ei ole oikeudenmukaista viedä puolta toisen omaisuudesta, muttei myöskään jättää
toista 0 e taskussa.
Ei täältä mitään valmiita vastauksia saa tietenkään.Jokaisen ne on mietittävä tykönänsä. - itsensä toteuttamisesta
o-MI-tuinen hö-PÖT-täjä kirjoitti:
menestyshakuinen mies ei halua kiiruhtaa klo 17 hakemaan lapsia päiväkodista. Hän ei jousta lasten hoidossa, jotta vaimo pääsisi omille kursseille, iltavuoroon tms. Hänelle lasten hoito on liian sitovaa,raskasta,alentavaa tai jotain sentapaista.
Vaimo on se joka "antaa oman elämänsä pois, jotta
mies voi toimia täydellä terällä" Eletään täysin
miehen ehdoilla. Kaikenlainen muu toiminta kuin
se mikä sopii miehelle, on haittaamassa miehen uraa.Mies tekee juuri niinkuin itse tahtoo, milloin hänelle itselleen sopii. Vaimo muovautukoon siihen, muuten hänestä on enemminkin haittaa.
Vaimon on vaikea toteuttaa itseään tämän miehen rinnalla, koska mies EI JOUSTA perheen hyväksi.
Hänen yritystoimintansa kärsii muuten.
Tämä on todellakin vain yhden sortin miestyyppiä.
On varmasti monen tyyppisiä erilaisia myös.
Oma tarkoitukseni ei ole rahastaa, vaan saada täältä vastaus siihen, mika olisi oikeudenmukainen, kohtuullinen korvaus tästä oman
elämän muokkaamisesta toisen ihmisen hyvinvoinnin ja uralla etenemisen hyväksi.
Minusta ei ole oikeudenmukaista viedä puolta toisen omaisuudesta, muttei myöskään jättää
toista 0 e taskussa.
Ei täältä mitään valmiita vastauksia saa tietenkään.Jokaisen ne on mietittävä tykönänsä."Vaimon on vaikea toteuttaa itseään "
Harva meistä saa vapaasti toteuttaa itseään. Ei siellä töissäkään pelkästä riemusta olla itsään toteuttamassa.
On aika mustavalkoinen näkemys, että mies ei hoitasi lapsiaan. Ainakin kaikissa minun tuntemissa perheissä isä laittaa ruokaa, käy kaupassa ja hoitaa lapsiaan. Oli yrittäjä, johtaja tai duunari.
Ei minusta kuitenkaan ole ihan mahdottomasti vaadittu, että vaimo lopettaisi sen 14 tuntia päivässä kestävän luutuamisensa ja ottaisi lapsia vastaa koulusta, jos kerran kotona on. Aika paljon näkyy tuolla busseissa ja jaökakäytävillä lapsia, joita äiti ei kouluun saata.
Tiedän yhden aika ison ihmisryhmän, joka toteuttaa itseään varsin vapaasti: varakkaiden miesten kotona olevat vaimot.
- ajatella etukäteen
Asia on juuri niin, että asia pitäisi ajatella etukäteen. Avioero on sellainen tilanne, että on aika vaikea alkaa vaatimaan osapuolilta "reiluutta".
Jokaisella meillä on varmaan oma mielipiteemme kotona tehdyn työn arvosta. Jokainen sen mielipiteen pitääköön.
Minusta avioliitto ei kuitenkaan saa olla ltapa vaurastua. Se ei saa myöskään olla tapa hankkia itselleen ilmaista palvelijaa. - maksaa puolet?
Miten vaimosi aikoo maksaa talolainasta puolet, jos hän on kotona, eikä hänellä ole tuloja? Tarkoitatko, että sinä maksat vaimosi puolesta hänen osuutensa talolainasta? Tällöin annat vaimollesi lahjan, josta pitäisi maksaa lahjavero. Kannattaa olla varovainen..
Ei kyse ole lahjasta, kumpikin aviopuoliso osallistuu kykyjensä mukaan perheen elatukseen ja maksujen hoitoon ... ei se ole lahja, saati verotettava asia.
*****************
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.- valitettavasti
M36 kirjoitti:
Ei kyse ole lahjasta, kumpikin aviopuoliso osallistuu kykyjensä mukaan perheen elatukseen ja maksujen hoitoon ... ei se ole lahja, saati verotettava asia.
*****************
4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.Tässä asiassa olet valitettavasti väärässä. Muuten kyllä usein oikeilla jäljillä. Avioliittolain tarkoittama kohta tarkoittaa nimenomaan velvollisuutta ottaa osaa perheen elatukseen. Kykyjensä mukaan.
Avipuolisot eivät voi lahjoittaa avioliiton aikana toisilleen omaisuutta ilman lahjaveroa. Ainoa kerta, kun näin voi tehdä on avioeroon liittyvä ositus. Avioeron ositusta on käytetty keinona verottomaan omaisuuden siirtoon ja on tapauksia, joissa avioeron toinen vaihe on jätetty ilmoittamatta ja avioero on rauennut. Silti ositus, ja veroton varallisuuden siirto jää voimaan. valitettavasti kirjoitti:
Tässä asiassa olet valitettavasti väärässä. Muuten kyllä usein oikeilla jäljillä. Avioliittolain tarkoittama kohta tarkoittaa nimenomaan velvollisuutta ottaa osaa perheen elatukseen. Kykyjensä mukaan.
Avipuolisot eivät voi lahjoittaa avioliiton aikana toisilleen omaisuutta ilman lahjaveroa. Ainoa kerta, kun näin voi tehdä on avioeroon liittyvä ositus. Avioeron ositusta on käytetty keinona verottomaan omaisuuden siirtoon ja on tapauksia, joissa avioeron toinen vaihe on jätetty ilmoittamatta ja avioero on rauennut. Silti ositus, ja veroton varallisuuden siirto jää voimaan.Väität että kyse lahjasta puolisolta A puolisolle B, jos A hoitaa suuremman osuuden yhteisestä asuntolainasta. Ei ole.
Noh, entäpä jos/kun A valmistaa ja ostaa ruoat, pesee ja silitää pyykit, hoitaa lapset, jne. Sekö lahja B:lle ?
Jos verottaja tulkitsisi perheen taloudenpitoa, kuten sinä kuvittelet, niin olisipa jälkieverotettavia tässä maassa.
Puolisothan voisivat hoitaa asian tietenkin niinkin, että A tekee laskuja palveluistaan B:lle, kuka kuittaa ne lainan lyhennyksinä ... onneksi verottaja ei edellytä noin typerää kirjanpitoa.
Kyllä, jos B lahjoittaa koko omaisuutensa puolisolle A, silloin kyse lahjasta. Mutta ei silloin, jos perheen lainanlyhennykset hoidetaan kuten tässä kejussa on ollut kyse.- yhä vaan
M36 kirjoitti:
Väität että kyse lahjasta puolisolta A puolisolle B, jos A hoitaa suuremman osuuden yhteisestä asuntolainasta. Ei ole.
Noh, entäpä jos/kun A valmistaa ja ostaa ruoat, pesee ja silitää pyykit, hoitaa lapset, jne. Sekö lahja B:lle ?
Jos verottaja tulkitsisi perheen taloudenpitoa, kuten sinä kuvittelet, niin olisipa jälkieverotettavia tässä maassa.
Puolisothan voisivat hoitaa asian tietenkin niinkin, että A tekee laskuja palveluistaan B:lle, kuka kuittaa ne lainan lyhennyksinä ... onneksi verottaja ei edellytä noin typerää kirjanpitoa.
Kyllä, jos B lahjoittaa koko omaisuutensa puolisolle A, silloin kyse lahjasta. Mutta ei silloin, jos perheen lainanlyhennykset hoidetaan kuten tässä kejussa on ollut kyse.Ap:n mukaan puoliso on kotona, eikä hänellä ole tuloja. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Jos tämä lainan maksu tapahtuu siten, että toinen puolisoista maksaa toisen puolesta, on kyseessä lahja.
Verottaja tulkitsee lakia ihan samalla tavalla kuin minäkin. On useita tapauksia, joissa puoliso on laitettu verolle omaisuudesta, joka on ilmaantunut "tyhjästä". Asunto on omaisuutta. 3000 euron lahjan voi joka tpoinen vuosi vaimolleen antaa verotta. Ylimenevästä osasta menee vero.
Kokonaan toinen asia on, että näyttö on vaikeaa ja verottajalla on muutakin tekemistä.
Asiasta on kyllä ihan julkista tietoa mm. Veronmaksajien sivuilla ja esim Taloustaito lehdessä vuosittain. - aviopuolisoilla
yhä vaan kirjoitti:
Ap:n mukaan puoliso on kotona, eikä hänellä ole tuloja. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Jos tämä lainan maksu tapahtuu siten, että toinen puolisoista maksaa toisen puolesta, on kyseessä lahja.
Verottaja tulkitsee lakia ihan samalla tavalla kuin minäkin. On useita tapauksia, joissa puoliso on laitettu verolle omaisuudesta, joka on ilmaantunut "tyhjästä". Asunto on omaisuutta. 3000 euron lahjan voi joka tpoinen vuosi vaimolleen antaa verotta. Ylimenevästä osasta menee vero.
Kokonaan toinen asia on, että näyttö on vaikeaa ja verottajalla on muutakin tekemistä.
Asiasta on kyllä ihan julkista tietoa mm. Veronmaksajien sivuilla ja esim Taloustaito lehdessä vuosittain.Jos tää suoritetaan tilisiirtoina, voiko jäädä kiinni?
yhä vaan kirjoitti:
Ap:n mukaan puoliso on kotona, eikä hänellä ole tuloja. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Jos tämä lainan maksu tapahtuu siten, että toinen puolisoista maksaa toisen puolesta, on kyseessä lahja.
Verottaja tulkitsee lakia ihan samalla tavalla kuin minäkin. On useita tapauksia, joissa puoliso on laitettu verolle omaisuudesta, joka on ilmaantunut "tyhjästä". Asunto on omaisuutta. 3000 euron lahjan voi joka tpoinen vuosi vaimolleen antaa verotta. Ylimenevästä osasta menee vero.
Kokonaan toinen asia on, että näyttö on vaikeaa ja verottajalla on muutakin tekemistä.
Asiasta on kyllä ihan julkista tietoa mm. Veronmaksajien sivuilla ja esim Taloustaito lehdessä vuosittain.Ei kyse ole lahjasta, jos kotona oleva puoliso laskuttaa omasta työstään saman summan.
Verottaja tietää oikein hyvin ettei näyttöä saisi lahjasta.
Niin tai näin ... normaali perheissä ei pienintäkään pelkoa ettäkö verottaja asiaa penkoisi yhtään tai koskaan -- ja sinä päivänä kun niin tekisi, ovat tämän maan asiat harmaan talouden osalta todella hyvällä mallilla.aviopuolisoilla kirjoitti:
Jos tää suoritetaan tilisiirtoina, voiko jäädä kiinni?
... koska koko aihe teoreettinen ... mutta olkoon...
yksi maksaa, ja toinen maksanut osuutensa esim. K-kaupasta kotiin kantamanaan ruokana... ei sekään ole lahja miehelle.- kaksi asiaa
M36 kirjoitti:
... koska koko aihe teoreettinen ... mutta olkoon...
yksi maksaa, ja toinen maksanut osuutensa esim. K-kaupasta kotiin kantamanaan ruokana... ei sekään ole lahja miehelle.On aivan eri asia ostaa kotiin leipää tai osallistua perheen elatukseen. Siinä ei puhuta lahjasta, maksoi kulut kumpi hyvänsä. Myös aviopuolisoiden väliset kohtuulliset rahan siirrot, sikäli, kun ne liittyvät perheen elatukseen eivät ole lahjoja.
Asunto on omaisuutta. Jokaisella on oma verotushistoriansa. Mikäli ihmiselle, jolla ei ole koskaan ollut omaisuutta, eikä tuloja, ilmestyy yht'äkkiä asunto omaiuudeksi verottaja varmasti kysyy, kuinka omaisuus on hankittu.
Tämä pätee kaikkeen omaisuuteen. Ongelma on ihan yhtä iso aviopuolisoiden, kuin lasten ja vanhempien välillä. kaksi asiaa kirjoitti:
On aivan eri asia ostaa kotiin leipää tai osallistua perheen elatukseen. Siinä ei puhuta lahjasta, maksoi kulut kumpi hyvänsä. Myös aviopuolisoiden väliset kohtuulliset rahan siirrot, sikäli, kun ne liittyvät perheen elatukseen eivät ole lahjoja.
Asunto on omaisuutta. Jokaisella on oma verotushistoriansa. Mikäli ihmiselle, jolla ei ole koskaan ollut omaisuutta, eikä tuloja, ilmestyy yht'äkkiä asunto omaiuudeksi verottaja varmasti kysyy, kuinka omaisuus on hankittu.
Tämä pätee kaikkeen omaisuuteen. Ongelma on ihan yhtä iso aviopuolisoiden, kuin lasten ja vanhempien välillä.Niin, taitavat Suomessa asuntolainojen normaali kuukausi erä kiikkua hehtaarilleen 800 - 1200 EUR/kk ... eli 27 - 40 EUR/vrk.
Jos sitten puolisot omistavat talon puoliksi, vastaavat lainasta puoliksi, mutta mies maksaakin vaimonsa osuuden esim. 15 EUR/vrk. ja se on lahjaveron kiertoa ... niin saa olla, kiinni ei jää.
Ei nyt varsinaisesti liity tähän, mutta verosuunnitteluun kumminkin ja lahjaveron kiertoon.
Miehellä velaton 1.000.000 EUR asunto-osake Eirassa, vaimolla ei omaisuutta. Jos lahjoittaisi vaimolleen puolet, lahjavero menee. Jos avioeroavat, tasinkoa tulee vaimolle puoli milliä, ei veroseuraamusta. Tasinko suoritetaan asunto-osakkeilla. Avioituvat uudelleen.
- johtajan vaimo
Näistä kirjoituksista usein huomaa, että ei olla oltu tekemisissä oikeasti yritysperheen elämän kanssa. Kauhea katkeruus kuultaa vaimoja kohtaan jotka putsaavat miehen oikeudetta avioerossa.
Näin käykin jos rikas yrittäjä ottaa vaimon, joka hakee eroa esim. alle 5 v:n liiton jälkeen.
Kerron lyhyesti oman elämän tarinani, joka muuten ON tosi:
Menin naimisiin fiksun opiskelijapojan kanssa. Olin itse innostunut käsi- ja taideteoll. opiskelija.
Lapsia tuli niin kuin nuoreen perheeseen on tapana tulla. Tein töitä kunnes lapsia oli 3 ja miehen perustama yritys alkoi tuntua kannattavalta.
Otimme riskin! Minä jäin kotiin hoitamaan kotia, puutarhaa (joka on mieheni ylpeys ja entinen harrastus) ja tietenkin lapsia. Mies ryhtyi urakkaan: hän teki pyöreitä päiviä ja raatoi kunnes firma oli hyvällä jalansijalla.Työjako oli yhdessä päätetty koska jos halusimme, että "rikastumme", firma on saatava kannattamaan. Ja me onnistuimme.
Tänään ole edelleen kotona. Joku voisi kutsua minua edustusrouvaksi, joka on saanut kaiken ilmaiseksi.
Minä en ole tehnyt muuta kuin synnyttänyt lapsia, valvonut yökausia heidän kanssaan, kuljettanut eri harrastuksiin, vahtinut koulunkäyntiä, harrastanut silloin kun lapset nukkuvat päiväunia, kipaissut silloin ostoksilla kun joku on vahtinut lapsia, jättänyt kaikki opiskeluuni liittyvät haaveet, lomaillut silloin kun miehellä on loma, järjestänyt lukemattomia illallisia ja tapaamisia mieheni työhön liittyvien ihmisten kanssa. Siivonnut, pyykännyt, sisustanut, hoitanut puutarhaa.Olen aikatauluttanut elämäni miehen työn mukaan halusin tai en.
Miehelläni on työn lisäksi tapaamisia, pikkujouluja, jääkiekkomatkoja, golfturnauksia, sählykerhoa, tenniskehoa ym "pakollista"työn puitteissa.
Meillä on ihan onnellinen avioliitto näin. Kumpikin on joutunut tinkimään paljon menestyksen eteen.
MUTTA jos tulisi ero pitäisikö minun muka monen teidän mielestä lähteä tyhjin käsin vuokrakaksioon koska olen saanut elää rahakasta elämää miehen kustannuksella?
Minähän voisin olla maailmankuulu taiteilija jos en olisi uhrannut elämääni perheelle vaan vaatinut mieheni jättämään yrityshaaveet ja hoitamaan kotia, jotta MINÄMINÄMINÄMINÄ saan kokeilla menestynkö.
Katsokaas joskus se menestys on kahdenkauppa.
Olisihan voinut käydä niinkin että yrityksestä olisi jäänyt meille miljoonavelat puoliksi...- Miljoonavelat
kyllä vieläkin.
Lisäksi ei omaisuutta jaeta lyhyen avioliiton jälkeen.
Ei oikeuskaan ole sokea. Hyvin kirjoitit, eikä tilanteeseenne minusta kenelläkään pitäisi olla huomauttamista. Liittonne ja kumppanuutenne toimii, ja siitä "hyötyvät" kaikki. Olette valinneet avioehdottoman avioliiton, kuten nykyään lähes 70% pareista jotka avioliiton solmivat.
Olkoonkin, ettei avioehdolla tai avioehdottomuudella ole merkitystä elleivät puolisot eroa (ja ehto laadittu vain avioeron varalle).
Tosin jos eroavat, sillä kumpi lähtee tai jättää tai lempaa pihalle ei ole merkitystä ositukseen.
On aivan luonnollista että "erotettu" puoliso kuka joutuu lisäksi maksamaan tasinkoa puolisolleen avioehdottomassa erossa voi katkeroitua. Samoin, puoliso kenet varakkaampi siippa on pistänyt "vaihtoon" avioehdollisesta avioliitosta, kokee saaneensa osakseen suurta vääryyttä.
Avioehdon hyvä puoli on siinä, että se voidaan rajata koskemaan jotakin tiettyä omaisuutta tai aikaa mitä ennen hankittua omaisuutta se koskee.
Eikä avioehdosta huolimatta sinun olisi tarvitsisi jäädä osattomaksi vaikka ero tulisikin (toivotaan ettei), se olisi hoidettu esim. niin että omistaisit miehesi firmasta osuuden. Samoin, talo on puoliksi kummankin jos se puoliksi omistetaan (kuten yleensä on) ... on avioehtoa tai ei ole. Jälleen, sovittavia asioita.
Kukin aviopari tehköön sellaiset järjestelyt mitkä heille tuntuvat sopivimmalta -- kunhan tietävät mitä ovat sopineet.- johtajan vaimo
M36 kirjoitti:
Hyvin kirjoitit, eikä tilanteeseenne minusta kenelläkään pitäisi olla huomauttamista. Liittonne ja kumppanuutenne toimii, ja siitä "hyötyvät" kaikki. Olette valinneet avioehdottoman avioliiton, kuten nykyään lähes 70% pareista jotka avioliiton solmivat.
Olkoonkin, ettei avioehdolla tai avioehdottomuudella ole merkitystä elleivät puolisot eroa (ja ehto laadittu vain avioeron varalle).
Tosin jos eroavat, sillä kumpi lähtee tai jättää tai lempaa pihalle ei ole merkitystä ositukseen.
On aivan luonnollista että "erotettu" puoliso kuka joutuu lisäksi maksamaan tasinkoa puolisolleen avioehdottomassa erossa voi katkeroitua. Samoin, puoliso kenet varakkaampi siippa on pistänyt "vaihtoon" avioehdollisesta avioliitosta, kokee saaneensa osakseen suurta vääryyttä.
Avioehdon hyvä puoli on siinä, että se voidaan rajata koskemaan jotakin tiettyä omaisuutta tai aikaa mitä ennen hankittua omaisuutta se koskee.
Eikä avioehdosta huolimatta sinun olisi tarvitsisi jäädä osattomaksi vaikka ero tulisikin (toivotaan ettei), se olisi hoidettu esim. niin että omistaisit miehesi firmasta osuuden. Samoin, talo on puoliksi kummankin jos se puoliksi omistetaan (kuten yleensä on) ... on avioehtoa tai ei ole. Jälleen, sovittavia asioita.
Kukin aviopari tehköön sellaiset järjestelyt mitkä heille tuntuvat sopivimmalta -- kunhan tietävät mitä ovat sopineet.Kiitos M36 useista kiihkottomista puheenvuoroistasi. Niitä näkee täällä harvoin.
En ymmärrä miksi suurin osa on näitä MINÄMINÄMINÄKAIKKIMINULLE-tyyppejä. Ilmeisesti heillä ei ole itsellään oikeasti mitään.
Sinulle, joka epäilet/toivot miljoonavelkojen vielä ehkä joskus kaatuvan päällemme.
Olet väärässä. Sanoin, että olen nainut fiksun miehen. Velkaa ei ole. Eikä enää ole tarvetta ottaa. Asiat on hoidettu kunnolla tulevaisuuttakin ajatellen.
- Martin
Me tehtiin vaimon kanssa avioehtosopimus, jolla saatiin toi asia kuntoon. Ostettiin kohtuuhintaan toi sopimus osoitteen www.avioehtosopimus.fi kautta. Oli ihan OK ja joutuisa palvelu.
-Martin - yritysten_puolesta
mielenkiintoista tekstiä molemmin puolin, pari juttua jää askarruttamaan:
Entä jos kyse on 2. polven yrityksestä eli jomman kumman vanhemmat on tehnyt jo vuosikymmenet pyöreitä päiviä ja heidän lapsi ostaa yrityksen ja jatkaa 'menestystä' tekemällä kovasti töitä. Toinen puolikas on sitten kotosalla ja hoitaa asiat siellä. Yritys ei tietääkseni ole perintö vaan sukupolvenvaihdoksena tehty osakekauppa.
Tai mitäs jos mies on yrittäjä ja koettaa kehottaa vaimoa hankkimaan muualta töitä kun lapset jo riittävän vanhoja, mutta vaimo haluaakin olla vielä kotona ja sitten eletään vain miehen tuloilla?
Ei kai niitä lapsiakaan tarvi aikuiseksi asti äitin kotona hoitaa, vaan töistä poissaolo olisi max luokkaa 3v / lapsi? Ellei sitten yhdessä toisin asiasta sovi..
Ketjun esimerkeissä jossa vaimon tulee saada 'lopputili' voi olla aika karuja piirteitä; jos vaikka:
Mies tekee paljon töitä ja vaimo hoitaa lapset = mies saa toteuttaa työhaavettaan, mutta menettää paljon aikaa lasten kanssa. Minkä arvoinen on 1 tunti oman pienen lapsen kanssa?
Vaimo menettää työhaaveet, mutta saa olla lastensa kanssa kotona ilman rahahuolia.
Kun omaisuutta on kertynyt, vaimo jättää ja saa puolet rahoista ja tietenkin lapset, eihän pitkää päivää tehneellä isällä ole mitään oikeuksia lapsiin. Firma kaatuu kun yhtäkkiä pitää löytyä puolet omaisuudesta rahana ja 20 henkeä menettää työnsä. Mitäpä iskä, uutta firmaa, vaimoa ja lapsia miettimään vaan..
Mielestäni yritykset pitäisi irtaannuttaa parisuhteista täysin, ero tilanteessa tulisi käsitellä vain yksityistä omaisuutta, kuten rahat omilla tileillä, talo jossa asutaan jne.. Ei ole millään tavalla järkevää että yritystoimintaa tuhoutuu siksi, että yrittäjä ei tulekaan toimeen puolisonsa kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1155965Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324067- 823352
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182986Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522054Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004- 1431795
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431787Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569