soiko hälytyskellot

Unohtui muuten tuosta yksi todella torkeä piirre hänessä:
eli tyttöystävä oli aina kun hän jostain kiukustui : huora.

Fiksu nainen! Hyvä, kun havaitsit ajoissa, ettei ole aivan täyspäinen tapaus tämä psykopaatti.

Ei ole terve se mies eikä koskaan tule terveeksi. Toivottavasti se mies ei tule tappaneeksi ketään naistaan, vaikka varmasti jokaisen kanssa melskaakin ja pahat puolensa näyttää.
Kyllä näillä luonteeltaan vinoutuneilla on aivan tietyt toimintakaavat, jotka oppii tuntemaan ja sittemmin tällaisiä reikäpäitä varomaan.
Olkaa naiset varovaisia ! Näitä on liikkeellä.

Olin ja olen kai yhäkin kiltti, sinisilmäinen ja huolehtivainen tyttö. menin naimisiin suunnilleen ensimmäisen ihastuksen kanssa koska hän vain tuli ja tempaisi mukaansa... Tajusin kyllä jo ajoissa että vaikeeta tulee olemaan, kun mies oli jotenkin outo jo serusteluaikana...Ja menneisyydessä oli traumoja joita ei oltu hoidettu mitenkään. Rakkaus oli kuitenkin tulista.
Odotin aika pian lasta ja itketti muutenkin. Mies alkoi viipyä töissä, juoda spontaanisti ja katoilla... Ei tullutkaan kun oli kutsuttu vieraita tai piti mennä kylään ja siinä sitten selittelin. Puhui pahaa sukulaisistani ja ystävistäni ja välit näihin viileni, siksikin kun hävetti ja masensi. Mies teetätti kaikenlaista esim jätti pyykit pitkin lattioita tai uima ja urheilukamat haisemaan kassiin. Odotin aina pari viikkoa ja sitten pesin kun en kestänyt ja puhe ei auttanut. Kun lapsi syntyi, olin totaalisen yksin. Lisäksi paljastu hänen ei kovin hellä puolensa: alkoi karjunta, tavaroiden tempominen, ruokien paiskominen. Hän syytteli lasta vaikka se oli vasta vauva ja käsitteli kaikkea muuta kuin varovasti. Minua töni ja kerran puristi seinää vasten. Pelasi tietokonetta tuntikaupalla ja kävi ällöillä pornosivuilla. Kun se paljastui vahingossa ja otin puheeksi, naama oli outo ja naureskeli omituisesti. Joskus uhkaili tehdä jotain itselleen esim ampua ja kerran raivarin jälkeen katse seisahtui jonnekin ja piti etusormeaan ensin ohimolla ja sitten korvan takana. Huhhuh. Välillä lihoi 15 kiloa ja valvoskeli öisin. Kehotin tietysti menemään lääkäriin, turhaan. Mutta ulospäin kaikki oli jees, oli vakityöt, omistuskoti, auto, lapsi jne... ja siksi vaikea luopua kaikesta. Näkihän sitä ukkelia vain pari tuntia päivässä plus yöllä. Oma ideaali oli, että kun kerran on naimisiin menty ja lapsi saatu niin ei erota ellei ole pakko. Ja lopulta olikin pakko. Nyt olo on onnellinen sillä ero oikeasti oli vain helpotus. On siistimpää ja rauhallisempaa ja iloisempaa. Mies kun ei sietänyt turhaa nauramista vaan suuttui jos joku oli liian hyvällä päällä. Hiki, sylki ja tavarat lensi yllättäin. Miehen asiat kai ei ole ihan yhtä hyvin kuin meillä kun hoiva ja yleisö on poissa. Ja vielä, kysy kaverilta onko normaalia jos et itse pysty arvioimaan. Itse kuvittelin kauan, että nuoret miehet nyt on sellaisia ja toivoin että asiat parantuu vielä. Ei parannu vaan pahenee.

Siriusva kirjoitti:

Olin ja olen kai yhäkin kiltti, sinisilmäinen ja huolehtivainen tyttö. menin naimisiin suunnilleen ensimmäisen ihastuksen kanssa koska hän vain tuli ja tempaisi mukaansa... Tajusin kyllä jo ajoissa että vaikeeta tulee olemaan, kun mies oli jotenkin outo jo serusteluaikana...Ja menneisyydessä oli traumoja joita ei oltu hoidettu mitenkään. Rakkaus oli kuitenkin tulista.
Odotin aika pian lasta ja itketti muutenkin. Mies alkoi viipyä töissä, juoda spontaanisti ja katoilla... Ei tullutkaan kun oli kutsuttu vieraita tai piti mennä kylään ja siinä sitten selittelin. Puhui pahaa sukulaisistani ja ystävistäni ja välit näihin viileni, siksikin kun hävetti ja masensi. Mies teetätti kaikenlaista esim jätti pyykit pitkin lattioita tai uima ja urheilukamat haisemaan kassiin. Odotin aina pari viikkoa ja sitten pesin kun en kestänyt ja puhe ei auttanut. Kun lapsi syntyi, olin totaalisen yksin. Lisäksi paljastu hänen ei kovin hellä puolensa: alkoi karjunta, tavaroiden tempominen, ruokien paiskominen. Hän syytteli lasta vaikka se oli vasta vauva ja käsitteli kaikkea muuta kuin varovasti. Minua töni ja kerran puristi seinää vasten. Pelasi tietokonetta tuntikaupalla ja kävi ällöillä pornosivuilla. Kun se paljastui vahingossa ja otin puheeksi, naama oli outo ja naureskeli omituisesti. Joskus uhkaili tehdä jotain itselleen esim ampua ja kerran raivarin jälkeen katse seisahtui jonnekin ja piti etusormeaan ensin ohimolla ja sitten korvan takana. Huhhuh. Välillä lihoi 15 kiloa ja valvoskeli öisin. Kehotin tietysti menemään lääkäriin, turhaan. Mutta ulospäin kaikki oli jees, oli vakityöt, omistuskoti, auto, lapsi jne... ja siksi vaikea luopua kaikesta. Näkihän sitä ukkelia vain pari tuntia päivässä plus yöllä. Oma ideaali oli, että kun kerran on naimisiin menty ja lapsi saatu niin ei erota ellei ole pakko. Ja lopulta olikin pakko. Nyt olo on onnellinen sillä ero oikeasti oli vain helpotus. On siistimpää ja rauhallisempaa ja iloisempaa. Mies kun ei sietänyt turhaa nauramista vaan suuttui jos joku oli liian hyvällä päällä. Hiki, sylki ja tavarat lensi yllättäin. Miehen asiat kai ei ole ihan yhtä hyvin kuin meillä kun hoiva ja yleisö on poissa. Ja vielä, kysy kaverilta onko normaalia jos et itse pysty arvioimaan. Itse kuvittelin kauan, että nuoret miehet nyt on sellaisia ja toivoin että asiat parantuu vielä. Ei parannu vaan pahenee.

jos reagoit toisen tasapainottomaan, aggressiiviseen käytökseen itkemällä tai suuttumalla olet hullu ja tasapainoton.

Aggression jälkeen tällainen ihminen on taas kuin silkkaa hunajaa ja aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun häneltä tivaa miksi hän käyttäytyi niin aggressiivisesti/pelottavasti/epäoikeudenmukaisesti/oudosti hän syyllistää sinut ja alkaa puhua että sinä tarvitset psykiatria.
Huonolla itsetunnulla varustettu uhri alkaa kaivella vikaa itsestään ja antaa toisen jatkaa alistamistaan.
Joka saa yhä härskimpiä muotoja ja väkivallan puuskien ja henkisen terrorin alla uhri alkaa tulla hysteeriseksi: itkee, huutaa, saa hyperventilaatiokohtauksia, päätä särkee, oksettaa...
Mutta piinaaja on murtanut hänen itsetuntonsa ja uhri vain lojuu suhteessa, kunneka ohimoon singonnut kivi tai arkaan paikkaan osunut isku lopettaa piinan...Tai onnellisessa tapauksessa uhri kerää voimansa ja viimeinkin pakenee...


Tällaiset ihmiset ovat

syyllistäminen, kirjoitti:

jos reagoit toisen tasapainottomaan, aggressiiviseen käytökseen itkemällä tai suuttumalla olet hullu ja tasapainoton.

Aggression jälkeen tällainen ihminen on taas kuin silkkaa hunajaa ja aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun häneltä tivaa miksi hän käyttäytyi niin aggressiivisesti/pelottavasti/epäoikeudenmukaisesti/oudosti hän syyllistää sinut ja alkaa puhua että sinä tarvitset psykiatria.
Huonolla itsetunnulla varustettu uhri alkaa kaivella vikaa itsestään ja antaa toisen jatkaa alistamistaan.
Joka saa yhä härskimpiä muotoja ja väkivallan puuskien ja henkisen terrorin alla uhri alkaa tulla hysteeriseksi: itkee, huutaa, saa hyperventilaatiokohtauksia, päätä särkee, oksettaa...
Mutta piinaaja on murtanut hänen itsetuntonsa ja uhri vain lojuu suhteessa, kunneka ohimoon singonnut kivi tai arkaan paikkaan osunut isku lopettaa piinan...Tai onnellisessa tapauksessa uhri kerää voimansa ja viimeinkin pakenee...


Tällaiset ihmiset ovat

Todellakin uhri voi LOJUA. Itse laskeskelin tulevia vuosia, paljonko lasten kouluikään, aikuistumiseen, omaan eläkeikään ja vihdoin autuaammille maille! Selittelin pahaa pois ja yritin olla ärsyttämättä. Yritin jopa ohjailla lapsia niin etteivät vain hermostuttaissi isää. Ja silti isä aina jostain napsahti ja karjui miten lapsi "pakottaa" hänet suuttumaan mikä merkitsi ravistamista ja seinään tai maahan painamista ja naamasta puristamista. Minua väänsi käsivarreta, nipisteli, kirosi ja haukkui. Tavaraa meni rikki. Mies jälkikäteen sanoi että eipä muista, ei ole ikinä tehnyt kelleen pahaa, ei meillä ole perheväkivaltaa. Lopulta jouduin lääkäriin ja sain tukea riuhtaista itseni ulos helvetistä. Ei kukaan voi tajuta miten vaikeaa se on paitsi joka on itse ollut samassa tilanteessa ja olo ihan nolla. Hävettää ja pelottaa ja itsetunto on romuna. Mies on iskostanut päähän, että olet huono äiti ja et tule pärjäämään rahallisesti ja kukaan ei tule tukemaan erossa, ei edes omat vanhemmat. Eikä anteksipyyntöä sillä miehen mielestä hän se tässä on kaltoinkohdeltu kun on jätetty. Vammatkin tuli vain vahingossa. Hyvät itkevät ihmiset, menkää jonkun läheisen luo heti ja antakaa hänen auttaa ajoissa. Ei se ole häpeä ja kuka äiti ei haluaisi omaa lasta auttaa?

TekLa kirjoitti:

Todellakin uhri voi LOJUA. Itse laskeskelin tulevia vuosia, paljonko lasten kouluikään, aikuistumiseen, omaan eläkeikään ja vihdoin autuaammille maille! Selittelin pahaa pois ja yritin olla ärsyttämättä. Yritin jopa ohjailla lapsia niin etteivät vain hermostuttaissi isää. Ja silti isä aina jostain napsahti ja karjui miten lapsi "pakottaa" hänet suuttumaan mikä merkitsi ravistamista ja seinään tai maahan painamista ja naamasta puristamista. Minua väänsi käsivarreta, nipisteli, kirosi ja haukkui. Tavaraa meni rikki. Mies jälkikäteen sanoi että eipä muista, ei ole ikinä tehnyt kelleen pahaa, ei meillä ole perheväkivaltaa. Lopulta jouduin lääkäriin ja sain tukea riuhtaista itseni ulos helvetistä. Ei kukaan voi tajuta miten vaikeaa se on paitsi joka on itse ollut samassa tilanteessa ja olo ihan nolla. Hävettää ja pelottaa ja itsetunto on romuna. Mies on iskostanut päähän, että olet huono äiti ja et tule pärjäämään rahallisesti ja kukaan ei tule tukemaan erossa, ei edes omat vanhemmat. Eikä anteksipyyntöä sillä miehen mielestä hän se tässä on kaltoinkohdeltu kun on jätetty. Vammatkin tuli vain vahingossa. Hyvät itkevät ihmiset, menkää jonkun läheisen luo heti ja antakaa hänen auttaa ajoissa. Ei se ole häpeä ja kuka äiti ei haluaisi omaa lasta auttaa?

Ei auta äiti, jos hän sattuu olemaan narsisti ja sadisti. Tämä on totta.

Mutta, hei ihmiset etsikää tietoa ja levittäkää tietoa. Sitä löytyy nykyisin todella paljon.

Esimerkiksi:

Raimo Mäkelä: naamiona terve mieli
Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä ?
Raimo Myllärniemi: Narsismi - vamma ja voimavara
Joutsiniemi et al. Naimisissa narsisitin kanssa

www.narsistienuhrientuki.info

Ja kuulema hakusanalla "Sam Vaknin" löytyy oikein pätevä tiedosto narsistiasioista suomeksi.
Itse en ole vielä ehtinyt siihen perehtyä.

TekLa kirjoitti:

Todellakin uhri voi LOJUA. Itse laskeskelin tulevia vuosia, paljonko lasten kouluikään, aikuistumiseen, omaan eläkeikään ja vihdoin autuaammille maille! Selittelin pahaa pois ja yritin olla ärsyttämättä. Yritin jopa ohjailla lapsia niin etteivät vain hermostuttaissi isää. Ja silti isä aina jostain napsahti ja karjui miten lapsi "pakottaa" hänet suuttumaan mikä merkitsi ravistamista ja seinään tai maahan painamista ja naamasta puristamista. Minua väänsi käsivarreta, nipisteli, kirosi ja haukkui. Tavaraa meni rikki. Mies jälkikäteen sanoi että eipä muista, ei ole ikinä tehnyt kelleen pahaa, ei meillä ole perheväkivaltaa. Lopulta jouduin lääkäriin ja sain tukea riuhtaista itseni ulos helvetistä. Ei kukaan voi tajuta miten vaikeaa se on paitsi joka on itse ollut samassa tilanteessa ja olo ihan nolla. Hävettää ja pelottaa ja itsetunto on romuna. Mies on iskostanut päähän, että olet huono äiti ja et tule pärjäämään rahallisesti ja kukaan ei tule tukemaan erossa, ei edes omat vanhemmat. Eikä anteksipyyntöä sillä miehen mielestä hän se tässä on kaltoinkohdeltu kun on jätetty. Vammatkin tuli vain vahingossa. Hyvät itkevät ihmiset, menkää jonkun läheisen luo heti ja antakaa hänen auttaa ajoissa. Ei se ole häpeä ja kuka äiti ei haluaisi omaa lasta auttaa?

särkenyt,kerrallaan tuntikausia räyhännyt mies selittää eroamme kun viimein poliisien avulla pääsimme pois: sinun syytä koko ero, kun sinä niin riehaannuit!

Eikä mikään alkoholisti, melkein täysin absolutisti, ei todellakaan tyhmä eikä tietämätön, mutta se toinen puoli vain jotenkin sairas.

hakannut, uhkailut, kirjoitti:

särkenyt,kerrallaan tuntikausia räyhännyt mies selittää eroamme kun viimein poliisien avulla pääsimme pois: sinun syytä koko ero, kun sinä niin riehaannuit!

Eikä mikään alkoholisti, melkein täysin absolutisti, ei todellakaan tyhmä eikä tietämätön, mutta se toinen puoli vain jotenkin sairas.

Nimenomaan se toinen puoli ihmisestä on jotenkin sairas.

Näissä ihmisissä on kaksi eri persoonallisuutta.
Toinen aivan uskomattoman viehättävä ja fiksu persoona. Ja sitten tämä toinen kauhistuttavan ruma ja kieroutunut puoli.

Tällaisesta ihmisestä on minullakin kokemusta. Se on aivan käsittämätöntä, miten nopeasti se ihana ihminen muuttuu hirviöksi. Ihan ilman mitään syytä.
Ja taas päin vastoin. Eikä koskaan itse muista pahoja sanojaan ja tekojaan.

Jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kaksijakoinen persoona.

aivan oikein! kirjoitti:

Nimenomaan se toinen puoli ihmisestä on jotenkin sairas.

Näissä ihmisissä on kaksi eri persoonallisuutta.
Toinen aivan uskomattoman viehättävä ja fiksu persoona. Ja sitten tämä toinen kauhistuttavan ruma ja kieroutunut puoli.

Tällaisesta ihmisestä on minullakin kokemusta. Se on aivan käsittämätöntä, miten nopeasti se ihana ihminen muuttuu hirviöksi. Ihan ilman mitään syytä.
Ja taas päin vastoin. Eikä koskaan itse muista pahoja sanojaan ja tekojaan.

Jonkinlainen persoonallisuushäiriö, kaksijakoinen persoona.

Niille tulee se "pimeä hetki" ja pahoja alkaa tapahtua...Eivätkä kohta muista ollenkaan mitä tuli tehdyksi.

Persoonaallisuushäiriöisiä, tottakai. Useat myös psykopaatteja.

Jos asia kiinnoastaa lisää tietoa löytyy www.narsistienuhrientuki.info.

Ja kannattaa katsoa myös hakusanalla "Sam Vaknin". Siellä pitkä luettelo narsistien tyypillisiä ominaisuuksia. Tiedosto on suomeksi.