Isot etuhampaat

Hei !

Tässä yksi vaihtoehto mietittäväksesi :).

Itselläni (olen nyt 29-v.) on aina ollut isot etuhampaat, jotka kaiken lisäksi olivat ulkonevat. Olin myös joutunut tapaturmaan joskus 6-vuotiaana, jolloin molemmista etuhampaista lohkesi pala (toisesta ihan hiukan ja toisesta n. 1/3), ja nämä puuttuvat kohdat korvattiin muovilla (oli siis oma juuri ja omaa hammasta muuten).

Muovia uusittiin viimeisen kerran vielä yläasteella, mutta sen jälkeen hampaat saivat olla. Muovi alkoi ajan myötä joistakin kohdin tummua, ja kun siihen lisätään hampaiden iso koko ja ulkonevuus, ei yhdistelmä ollut tietenkään kovin mieltä ylentävä :(. Eli toisin sanoen jouduin aina piilottelemaan hampaitani.

No, viime loppukeväästä sain nyt sitten tarpeekseni, ja nostin luottokorttirajaa sen verran, että pystyn nyt muutoksen toteuttamaan. Menin yksityissairaalan hammaslääkäriyksikköön asiakkaaksi ja minusta todettiin, että posliinikuoret olisivat oikea vaihtoehto haluamani muutoksen aikaansaamiseksi.

Kun kerta posliinikuoret kerran laitettaisiin, päätin ottaa kaikkiin nökyviin hampaisiin valkaisun tätä ennen, jotta posliinitkin voidaan sitten sovittaa samaan uuteen sävyyn. Valkaisu toteutettiin Zoom!-tekniikalla, jonka lopputulokseen olinkin todella tyytyväinen :).

Posliinikuorien laittaminen tarkoittaa tätä: Omasta hampaasta poistetaan alareunasta, etu-, -taka ja sivupinnoista niin paljon ainesta, että jäljelle jää litteä lyhyt hammas (omassa tapauksessani neljä yläetuhammasta). Tämän jälkeen koko suusta otetaan muotit. Sitten näiden väliaikaisten "tynkähampaiden" päälle laitetaan suojaksi muovi- tms. ainetta, jotta potilas pystyy pärjäämään hampailla ulkoäöllisesti tulevan viikon ajan (suojaa myös mahdolliselta vihlomiselta). Lisäksi viereisistä "kokonaisista" hampaista määriteltiin väri, jotta posliinikuoret voitaisiin tehdä juuri samansävyisiksi.

Tämä väliaikainen hampaiden päällinen yhtenäinen suojus näytti ihan oikeilta hampailta (siihen oli muotoiltu hammasvälien näköiset kohdat jne), vaikka toki normaalia lyhyemmiltä hampailta :). Mutta ihan hyvin niillä pärjäsi viikon verran. Piti olla erityisen varovainen pureskelun suhteen, eikä esim sähköhammashajaa saanut käyttää näihin hampaisiin. Tämä siksi, koska muovipäällinen oli täysin väliaikainen, ja se pitäisi pystyä helposti irrottamaan ( että hampaiden tulisi siinä kohtaa vastata täydellisesti niitä samoja hampaita joista muotti on otettu) viikon päästä. Siksi väliin ei laiteta mitään kiinnikeainetta.

Viikon päästä olivat hammasteknikon tekemät uudet posliinikuoret valmiit asennettaviksi näiden omien "tynkähampaiden" päälle (väliaikainen suojus lähti ihan napsahtaen irti mekaanisesti). Itselläni näin tehtiin kahden hampaan sijaan neljälle etuhampaalle, koska suussani oli ollut niin ahdasta, että keskimäisitä etuhampaista olisi jouduttu tekemään muuten aivan liian kapeat.

Nyt posliinikuoret siis sementoitiin paikalleen ja koko operaatio oli näin ollen valmis. Posliinikuoriset hampaat ovat aivan kuin omat hampaat, niihin on täysin sama tuntuma kuin omiin hampaisiin, ja niitä kohdellaan ja hoidetaan ihan samalla tavalla kuin mitä ennenkin omia hampaita. Ja ne siis ovat myös aivan pysyvä ratkaisu. Sen verran on sanottu, että ihan kaikista kivikovinta näkkileipää ei suositella syötäväksi, mutta eihän muutenkaan ole tarkoitus käyttää hampaita työkaluina.

Niin, se ainoa ero on siis suunnaton ero ulkonäössä. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja samaa palautetta olen sitten saanut muiltakin. Nyt hampaat ovat suorat, kauniit, litteät, valkoiset - ja ihanan kokoiset, eli eivät siis enää suuret ja liian pulleat :).

Yhtenä poikkeuksena koko systeemissä oli itselläni se, että minulle laitettiin posliinit kahteen kertaan, koska ensimmäisiin en ollut tyytyväinen. Hampaat olivat silloin mielestäni vielä liian isot ja alaspäin levenevät, myös vielä hiukan ulkonevat ja mielestäni turhan pulleat. Tämä johtui osittain siitäkin, että hammaslääkäri, joka hampaat oli kaivertanut, ei ollut osannut ottaa juuri oikeista kohdista ainesta pois, mikä aiheutti sen, että hammasteknikolla ei ollut mahdollista rakentaa juuri sellaisia hampaita, mitä tarkoituksenani oli. Lisänä asiassa oli vielä se, että itselläni ja hammaslääkärillä sekä -teknikolla oli ilmeisesti hieman eri käsitykset siitä, miltä hampaideni tulisi loppujenlopuksi näyttää.

Toisella kertaa siis hammasteknikko oli itse paikalla, kun hammaslääkäri pienensi omia hampaitani (ekat posliinit poistettiin poraamalla sitä ennen) uudestaan, jolloin ainesta saatiin juuri oikeista kohdista pois.

Tämä jouduttiin käymään läpi siltikin, vaikka olin jo alunpitäenkin tehnyt photoshopilla vertailukuvat siitä mitä minulla nyt on ja siitä mitä haluaisin lopputuloksen olevan. Tämän tein uudestaan uusilla valokuvilla vielä ennen toisten posliinien tekoa. Tämä on tosiaan yksi asia mitä suosittelen, eli tekee itse mahdollisimman yksityiskohtaiset mallikuvat, joista ilmenee hampaiden koko ja muoto suhteessa muihin ympäröiviin hampaisiin. Koska hammaslääkärillä tai -teknikolla voikin olla yllättävä näkemysero omaan mielipiteeseen verrattuna.

Eli lopullinen lopputulos oli kuitenkin onneksi juuri haluamani :). Ja: onneksi myös sain nämä uudet posliinit samaan hintaan, eli uudestaan tehdystä työstä ei peritty lisäkuluja.

Eräs asia, mikä myös epäilytti aluksi, oli se että kun hampaiden kokoja muutellaan melkoisen paljon, niin miten käy ienrajan suhteen, siis että onko hammas sitten sieltä kuitenkin yhtä leveä/kapea kuin mitä alunperin, ja että miten ylipäätään ienrajan muoto mukautuu uusiin hammasmuotoihin ja -leveyksiin. Tämä huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, ja ienrajat (kuten kaikki neljä hammastakin) näyttävät täysin oikeilta ja aidoilta.

Kävin operaation jälkeen vielä uudestaan hammasvalkaisun tehneellä hammashygienistillä, joka nyt teki uusien hampaiden mukaan koko suusta muotit valkaisun omaa ylläpitoa varten (1-2 kertaa vuodessa tehdään oma hoitokuuri aineella, joka maksaa n. 18 euroa per hoitojakso (=muutama päivä)). Nämä ylläpitomuotit kuuluivat valkaisun alkuperäiseen kokonaishintaan, mutta ne tehtiin tietenkin vasta posliinikuorten asentamisen jälkeen, jotta ovat sitten oikeanmuotoiset. tämä kyseinen hammashygienistikin ihasteli lopputulostani, ja että miten hampaat ovatkin niin, ettei niistä yhtään voisi arvata, että ovat osittain keinotekoiset. Hänhän oli edellisen kerran valkaisussa ollessani nähnyt vain lähtötilanteen (alkuperäiset hampaani), ja tunnusti nyt sen perusteella epäilleensä hiukan, että mitenköhän suuri muutos mahdetaan posliineilla pystyä tekemään.

Ymmärrän epäilyksesi "keinohampaita" kohtaan. Itse olisin suhtautunut hyvin varauksella siihen, jos tehtäisiin kokonaan uusi hammas (eli siis juuren tilalle tulisi nasta tms, tai että minkäänlaista juurta ei olisi ollenkaan ja hammas tehtäisiin siltana ja kiinnitettäisiin vain vierisiin hampaisiin.). Mutta koska posliinikuorella voidaan tehdä melkeinpä minkä näköinen hammas tahansa, ja oma hammasaines (vaikkakin pienennetynä) juurineen säilyy kuitenkin alla, oli tämä ratkaisu mielestäni hyvinkin helppo.

Nyt on sitten tullut opeteltua hymyilemän ihan uudella tavalla... Ainoa asia mikä mietityttää, onkin että miksi ihmeessä en tehnyt tätä kaikkea jo vuosia aikaisemmin :)!

Jos minun pitäisi valita, kumman riesan haluan:
"isot" etuhampaat vai keraamiset laminaatit muuten täysiin terveisiin hampaisiin,
niin ehdottomasti pitäisin omat "isot" hampaani sellaisinaan.