Suomalaiset näyttävät olevan kovin herkkähipiäisiä kansaa äänimerkin käytön suhteen. Se on kuitenkin tarkoitettu varoitukseksi ja auton katsastuksessakin töötin pitää toimia.
Otetaan tässä nyt muutama viikon sisään sattunut esimerkki ja tasapuolisesti kaikista tienkäyttäjien ryhmistä.
Kaveri seisoo liikennevaloissa ensimmäisenä ja puljaa radion tms. härvelin kanssa. Vihreät vaihtuvat, mutta kuski ei sitä näe tai reagoi asiaan. Tööttään takana, jolloin pää nousee, auto singahtaa ja keskisormi kohoaa mielenosoituksellisesti. Olisiko pitänyt odottaa hiljaa ja antaa punaisten vaihtua uudelleen?
Auto aikoo tulla kolmion takaa eteen hidastamatta, jolloin joudun tekemään paniikkijarrutuksen ja painan tööttiä sekä vilautan valoja. Kuski vetää liinat kiinni ja mulkaisee vihaisena, myös huitoo kojussaan pää punaisena. Olisiko pitänyt tulla mahdollisen sokean pisteen takaa ilman merkinantoa - kylkeen?
Aion ohittaa päätiellä ajavan talvipyöräilijän. Huppujensa ja kypäränsä alta ei hän takuulla kuule takaa tulevan auton ääntä. Annan pienen äänimerkin tiedoksi tulostani. Taustapeilistä näen polkijan heristävän nyrkkiä. Olisiko pitänyt luottaa siihen, että fillaristi menee sivummalle omia aikojaan?
Keskustassa jalankulkija päättää astella punaisia päin, jolloin tööttään tullessani risteyksen yli. Jalankulkija hyppää kaksi askelta taakse ja alkaa keskarin näyttö. Olisiko pitänyt tulla mahdollisesti päälle - liukas katu on petollinen kaikille osapuolille?
Miksi äänimerkkiin suhtaudutaan noinkin kielteisesti? Aivan kuin olisin tien päällä vittulemassa, kun muiden virheestä annan merkin olemassaolostani ja varoitan mahdollisesta vaaratilanteesta.
En tarkoita, että torvien pitäisi soida kuin Ranskassa tai Italiassa, mutta ei sitä pidä käyttämättäkään jättää, jos tarvetta on.
Otetaan tässä nyt muutama viikon sisään sattunut esimerkki ja tasapuolisesti kaikista tienkäyttäjien ryhmistä.
Kaveri seisoo liikennevaloissa ensimmäisenä ja puljaa radion tms. härvelin kanssa. Vihreät vaihtuvat, mutta kuski ei sitä näe tai reagoi asiaan. Tööttään takana, jolloin pää nousee, auto singahtaa ja keskisormi kohoaa mielenosoituksellisesti. Olisiko pitänyt odottaa hiljaa ja antaa punaisten vaihtua uudelleen?
Auto aikoo tulla kolmion takaa eteen hidastamatta, jolloin joudun tekemään paniikkijarrutuksen ja painan tööttiä sekä vilautan valoja. Kuski vetää liinat kiinni ja mulkaisee vihaisena, myös huitoo kojussaan pää punaisena. Olisiko pitänyt tulla mahdollisen sokean pisteen takaa ilman merkinantoa - kylkeen?
Aion ohittaa päätiellä ajavan talvipyöräilijän. Huppujensa ja kypäränsä alta ei hän takuulla kuule takaa tulevan auton ääntä. Annan pienen äänimerkin tiedoksi tulostani. Taustapeilistä näen polkijan heristävän nyrkkiä. Olisiko pitänyt luottaa siihen, että fillaristi menee sivummalle omia aikojaan?
Keskustassa jalankulkija päättää astella punaisia päin, jolloin tööttään tullessani risteyksen yli. Jalankulkija hyppää kaksi askelta taakse ja alkaa keskarin näyttö. Olisiko pitänyt tulla mahdollisesti päälle - liukas katu on petollinen kaikille osapuolille?
Miksi äänimerkkiin suhtaudutaan noinkin kielteisesti? Aivan kuin olisin tien päällä vittulemassa, kun muiden virheestä annan merkin olemassaolostani ja varoitan mahdollisesta vaaratilanteesta.
En tarkoita, että torvien pitäisi soida kuin Ranskassa tai Italiassa, mutta ei sitä pidä käyttämättäkään jättää, jos tarvetta on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kertoo vaan siitä miten herkkähipiäistä kansa on.
Vähän sama homma, jos ohitat jonkun, sekin otetaan vittuiluna. Taitaa huono itsetunto joitakin vaivata, kun ei kestetä mitään. Vähän enemmän pitäisi olla pilkettä silmäkulmassa.
Olen kanssasi samaa mieltä, suomessa ei uskalla käyttää äänimerkkiä, kun se koetaan saman tien vihamielisyyden osoitukseksi ??
Suomalaisellahan ei saa huomauttaa edes ystävällisesti mistään asiasta, koska se tulkitaan piilovit**luksi. Valitettavan yleistä.
Liikennevaloissa jos edelleajava ei huomaa valojen vaihtuneen, monesti vilkutan ensin pitkillä valoilla että "haloo" (yleensä tästä ei vielä pahastuta), jos se ei tepsi, niin sitten torvea ja seuraavaksihan edessäolevalla on jo herne nenässä. Joskus olen itse se valoissa uneksija ja kun torvi soi takana, nostan lapasen pystyyn merkiksi että sorry, ei ollut tarkoitus viivytellä mutta sattuuhan sitä.
Suomalaisten herkkä nahka on kaiken lisäksi vielä erityisen kireällä. Kun silmät laittaa kiinni, niin perseestä aukeaa.
.
Tapahtui taannoin.. Pari nuorta kaljupäätä pysähtyi jenkkillä edelläni valoihin, kuski tyytyväisenä luu ulkona ja heittelee rosket ikkunasta pihalle. Valot vaihtuu vihreälle ja mitään ei tapahdu. Odotan takana aikani ja tööttään. Sälli kääntyy, kattoo taakse ja nostaa keskisormen. Minä kohteliaana tervehdin takaisin. Sälli repäsee oven auki ja säntää autoani kohti. Minä aukaseen ikkunaa ja jätkä jää kattoo hölmönä, kääntyy takaisin, menee autoon ja jää odottaamaan. Takana pitkä letka autoja. Ei auttanu muu kuin kiertää auto, jonka jälkeen vasta tyyppi lähtee meneen. Kyllä huvitti tapahtuma ja tyyppien käytös! Onneksi oli sen verran järkeä naperolla päässä ettei tullu mun auton ripaa kokeileen. Että silleen, kivaa tämä Suomen liikennekulttuuri..
Ainakin tässä tapauksessa, joka jostain syystä jäi mieleeni. Pari viikkoa sitten olin ajautunut kaksikaistaisen vasemmalle puolelle ja ramppi jonne olin matkalla kääntyi oikealle. Oikea kaista oli melkolailla täysi joten en siihen heti tunkenut mutta kun ramppi alkoi lähestyä ja sopiva paikka tuli niin laitoin vilkun päälle ja muljautin tuohon koloon, kuitenkin senverran nopsasti että vilkunlaittamisesta takana oleva ei ehdi tiukata koloa kiinni vaan pääsen siihen (pääkaupunkiseudullahan ei tällaista käytöstä ole, mutta täällä maakunnissa tunnutaan pitävän kunniakysymyksenä että eteen ei päästetä ketään). Päästessäni oikealle kaistalle kuulin vaimeaa piippausta ja vilkaisin peiliin, vanha pappa mikrassaan karvahattu päässä soittaa torvea. Olin vissiin tullut vikaväliin.. minua tuo tapahtuma lähinnä huvitti. Ei varmalla joutunut kaveri mikrallaan hidastamaan yhtään.
Sitä siinä sitten pohdiskelin että olisiko pappa naamatusten kehdannut sanoa että se väli on varattu ja kaikki muutkin samankokoiset. Sehän olisi tarkoittanut auton pysäyttämistä kaistalle ja odottamista että iltapäiväruuhka on ohi. hohhoijjaa. Kannatan silti töötin käyttöä, onhan se hyvä väline juuri valoissa nukkujien herättämiseen, jota on käynyt joskus itsellenikin.
Joskus se on v**tuilua, tai osoitus tyhmyydestä.
Esimerkki:
Auto sammuu valoihin. Takana seisova ei tööttäilyltään kuule, että edessä oleva auto ei yrityksistä huolimatta käynnisty eikä startti jaksa vääntää autoa eteenpäin. Sammuneen auton kuski hyppää töötin säestämänä ulos siirtääkseen autonsa tien sivuun, joka ei loivassa ylämäessä ole mikään helppo temppu... Tööttäilijän takana oleva kuski hyppää lopulta autostaan ja menee auttamaan auton siirrossa, mutta tööttäilijä tööttäilee edelleen.
Minulla ei yllämainitun esimerkin kaltaisessa tilanteessa hermot kestäisi. Olisi pakko mennä ehdottamaan tööttäilijälle roolien vaihtoa; minä voisin välillä istua hänen autossa tööttäilemässä kun hän siirtäisi autoni pois tieltä...
Joskus tööttiä myös käytetään ääliömäisesti valistusmielessä. Tööttiä painetaan vaaratilanteen jälkeen vaikka syytä olisi ollut painaa sitä vaaratilannetta ennen.
Ei ihme, että töötin käyttö usein otetaan v**tuiluna. Tavallaan on kuitenkin kumma että töötti koetaan hyökkääväksi, koska se voi yhtä hyvin viestittää että tööttääjällä ei ole tilanne hallinnassa...
Mielestäni tööttiä saisi käyttää nykyistä enemmän, kun siihen on aihetta, mutta aina ei tarvitse nojata siihen tööttinappiin. Itselläni on esim. tapana herättää valoihin nukahtanut pikaisella töötin napautuksella, jolloin töötistä tuskin edes lähtee ääntä, mutta edessä oleva kuitenkin huomaa sen. Useimmiten se tuottaa toivotun tuloksen, mutta harvemmin mitään keskisormia tai vastaavaa.
Taitaa laki rajata töötin käytön vaaratilanteesta varoittamiseen, mutta on se kieltämättä käyttökelpoinen muissakin tilanteissa. Voimistuva-ääniset töötit ovat siitä hyviä että niillä voi tehdä vaimean huomautuksen tai töräyttää kunnolla jos vaara vaanii.
Viimevuosina on tullut käytettyä tööttiä (ja käsijarrua) vähän enemmän, aikaisemmin ne oli pelkkiä katsastusvarusteita joita testattiin kerran vuodessa :)
Mielenkiintoista myös, mihin tarkoitukseen eri kulttuureissa tööttiä käytetään. Täällähän on esim. jalankulkijan "primitiivireaktio" juosta alta pois jos joku painaa tööttiä, mutta esim. Kairossa tällainen jalankulkija tulisi tod.näk. yliajetuksi. Kairossa jalankulkija ymmärtää töötin käskynä pysähtyä siihen paikkaan missä on (tyypillisesti kaistojen välissä), jolloin autoilija kiertää paikallaan seisovan jalankulkijan.
Mielenkiintoisia näkökulmia asiaan. Tämä valoihin sammunut auto on yksi niitä tyypillisiä tööttiin nojaamista aiheuttavia tilanteita.
Tööttäminen tosiaan voi olla myös viesti äänimerkin antajan omasta paniikkitilanteesta. Tuollaista vain ei ole tullut vastaan. Parisen viikkoa sitten "teini-Escort" ajoi liukkaalla lumimyräkällä perässä aivan tappituntumassa. Laiton sitten vilkkua vasemmalle ja ryhmityin, mutta oli vastaantulijoita ja suht. kapoinen risteys piennarkinosten vuoksi.
Eipä kuulunut mitään äänimerkkiä, vaikka sen ansiosta olisin voinut ajaa eteenpäinkin, jos olisin tiennyt takaa tulevalla Eskon lähteneen hanskasta. Taustapeilistä vain näin, että kaveri ajoi tilanteessa tyynesti penkan kautta ojaan - ei sentään tullut tyynesti perään.
Kairon-malli voisi olla toimiva. Saataisiin säännöllistä pujotteluharjoitusta ilman että pitäisi mennä Rauno Aaltosen oppiin.