Aika hämmentäviä (ja raivostuttavia) tuppaavat naiset joskus olemaan. Mulla on oikeastaan täsmälleen samanlainen tilanne, kuin mistä Dilemma kertoo ystävyys-palstalla. Naistuttuni siis haluaa vain ystävyyttä, mutta antaa minun kärvistellä ihastuneena kertomatta sitä, ettei hänellä itsellään ole samanlaisia tunteita. En halua tarkempia yksityiskohtia kertoa, mutta olen saanut muuta kautta tietää sen.
Varmaan hänkin kuvittelee, ettei ole antanut mitään merkkejä siitä, että olisi syvemmin kiinnostunut. Voi hemmetti! Joka kerta kohdatessamme hän antaa merkkejä vain katsomalla minuun. Eikö hän tajua että se sattuu. Tai siis se katse tuntuu ihanalta, mutta tieto siitä, etten enempää voi saada sattuu syvälle.
Älkää nyt hyvät naiset odottako, että mies tekisi aloitteen ennenkuin voitte kertoa missä mennään. Kai se hivelee itsetuntoa, kun mies tekee niin paljon työtä Minun eteen.
Ja tietenkin sama pätee myös toisinpäin, jos sellaisia tilanteita nyt edes on.
Varmaan hänkin kuvittelee, ettei ole antanut mitään merkkejä siitä, että olisi syvemmin kiinnostunut. Voi hemmetti! Joka kerta kohdatessamme hän antaa merkkejä vain katsomalla minuun. Eikö hän tajua että se sattuu. Tai siis se katse tuntuu ihanalta, mutta tieto siitä, etten enempää voi saada sattuu syvälle.
Älkää nyt hyvät naiset odottako, että mies tekisi aloitteen ennenkuin voitte kertoa missä mennään. Kai se hivelee itsetuntoa, kun mies tekee niin paljon työtä Minun eteen.
Ja tietenkin sama pätee myös toisinpäin, jos sellaisia tilanteita nyt edes on.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joskus kun sitten ottaa asian puheeksi, ei mies "ollut mitään sellaista ajatellutkaan".. Ja minä olen se idiootti.
Ja mitä sitten tapahtuu kun tiedät tilanteet? Et ole enää se ihana ystävä. Et ehkä enää tahdo edes nähdä.
Ei se ole niin helppoa sanoa. Jos yrittää kuitenkin olla nätisti, antamatta vääriä singnaaleja. Minkä minä sille voin jos tavallinen katsekin tulkitaan joksikin muuksi? Eikö saa katsoa, eikö saa yrittää olla vain ystävä?
Eli huonoja kokemuksia näistä tilanteista. Pyydän myötätuntoa myös toiselle puolelle. Ei sekään ole aina helppoa, jos tosissaan kuitenkin välittää toisesta.
Niin kai se tuo idiootiksi tulemisen pelko on aikas pelottavaa. Minä otin riskin ja kerroin tutulleni, mitä tunnen. Pitää suhtautua asioihin asioina. Ajattelin kertoa tunteitani ihan rehellisyyden nimissä eikä minua näin jälkikäteen harmita lainkaan, vaikka tulikin kerrottua. Rukkaset sain, mutta olen ylpeä, että rohkenin paljastaa tunteeni.Hän kertoi minulle seurustelevansa ja asia on nyt siltä osin käsitelty.
Olet oikeassa, mutta kuten sanoin, minun tilanteessani nainen _tietää_ minun olevan syvästi ihastunut ja kiinnostunut eikä hän silti tee mitään.
Mitäköhän sitä nyt voisi tapahtua kun tiedän tilanteen? No ainakaan hänen ei tarvitsisi enää pelätä, että luulisin liikoja ja ehkä joskus veisin molemmat hankalaan tilanteeseen. Minä voin puolestani vakuuttaa, että jos hän haluaa oikeasti ystävystyä, niin samaa minäkin haluan. Jos hän sen sijaan odottaa siihen, että teen aloitteen ja pakkien kera sanoo missä mennään, niin ystävyytemme ei ole enää lainkaan varma.
Eikä siinä mitään, jos katseet normaalisti kohtaavat. Mutta esimerkiksi minun tilanteessani hän katsoo minua aivan eritavalla ja usein hakee minun katsettani. Jos mä en tietäisi totuutta muuta kautta, niin todellakin pitäisin sitä katsetta hyväksyvänä signaalina. Nyt voin vain hämmästellä, että miksi ihmeessä hän tuollaista tekee. Ehkä hän ei tajua kuinka se tuntuu pahalta eikä tarkoita mitään pahaa, mutta kyllä hänen pitäisi kertoa...
Sillä jos jo nyt tiedät, että nainen ei halua mitään, niin miksi syyllistät häntä siitä että hän ei sitä enää halua sinulle sanoa. Ehkä nainen jo tietää, että sinä tiedät hänen tunteensa ja ajattelee että ei halua enää lisää satuttaa sinua?
Miksi hän olettaisi minun tietävän, jos hän itse ei ole koskaan sanonut minulle mitään? Lisäksi mä haluan kuulla sen häneltä itseltään, en mistään muualta.
Enkä ole missään vaiheessa syyllistänyt ketään.
Ja miksi hän ajattelisi satuttavansa minua enempää, jos kertoisi totuuden?
Kyllähän minä hänenkin kannaltaan asian ymmärrän. Varmaankin hän ajattelee, että asia on minulle selvä ja että ymmärtäisin kyllä hänen positiivisten signaaliensa merkityksen. Ja vaikka tuossa alkuperäisessä viestissä sanoinkin, että asia olisi minulle täysin selvä, niin tosiasiassa se ei ole. Kirjoitin viestin tunnontuskissani ja siksi sanoin noin.
Todellisuudessa minulla ei ole minkäänlaista varmuutta mitä hän minusta ajattelee enkä oikein tiedä miten saisin sen selville.
... että hän ei sinusta halua yhtään mitään muuta kuin vain olla kaveri kanssasi. Miksi hän muuten olisi sanonut noita asioita yhteisille tutuillenne? Ellette ole 13-17-vuoden ikäisiä jolloin "totuutta ei voi myöntää".
Eli vinkkinä voisin sanoa, että unohda koko juttu. Tuskin johtaa minnekään. Tsemppiä kuitenkin!
No otetaan se kaveruus jos ei muuta ole tarjolla. Mutta kiitän häntä siitäkin, jos siihenkään enää suostuu.
Siis miksi hän ei enää suostuisi olemaan kaverisi? Mitä on tapahtunut tässä välissä?
mutta olemme molemmat yli kolmekymppisiä. Ja tämä yhteinen tuttu sattuu olemaan hänen veljensä. Eikä hänkään nyt aivan suoraan siis ole sanonut, että hänen siskonsa haluaisi ystävyyttä juuri minun kanssani, mutta hyvin vahvasti kyllä on vihjaillut siihen suuntaan.
olen ollut täydellinen paska!!! En tietenkään olisi halunnut olla. :(( Me ei vaan näytetä ymmärtävän toisiamme, vaan kaikki mitä teen menee päin mäntyä.
Ai niin...nyt tajusin...kysehän onkin sinun itsekkyydestäsi...odotat, että joku vuodattaisi polvillaan rakkauttaan sinuun. Loppujen lopuksi käy niin, ettei kumpikaan kerro mitään ja juttu jää siihen. Mistäs se nainen muuten tietääkään, että sinä olet kiinnostunut?
noin kävisi, niin se olisi aika vaikea tilanne, kun en tunne samoin. Vaan ei siitä liene pelkoa. Lähempänä totuutta olisi se, että minä tunnustaisin rakkautta polvillani.
Mulla on vastaava mieskaveri. Itse ilmoitti haluavansa olla vain kaveri (hänellä on vahoja huonosti päättyneitä kokemuksia suhteista). Samassa pedissä ollaan oltu ennen ja jälkeen ns. ystävyyssopimuksen. Kun kerroin olevani ihastunut erääseen molempien tuntemaan mieheen (ihastus molemminpuolista) tämä kyseinen ystävä alkoi tivaamaan minulta minun ja hänen itsensä suhteen laatua. Muistutin hänelle, että hän itse oli halunnut vain ysävyyttä ja että olen ollut tässä kuitenkin tarjolla olematta kuitenkaan tyrkky koko ajan. Sen enempää en hänestä ole saanut irti. Suhde siis jatkuu edelleen ystävyysperiaatteella vaikka muutakin tuntuu olevan mielessä. Ota siitä sitten selvää...