Suren ja suren ja yritän pysyä järjissäni.
Mutta mitään en ymmärrä.
Meillä oli kaukosuhde viime toukokuusta lähtien. Soittelimme useita kertoja päivässä, näimme mesessä joka ilta tunteja, tapasimme joka toinen viikko. Hän on 51 v, eronnut 1,5 v sitten. Minä olen 39 v, naimaton. Ei siis mitään lapsia.
Vielä kaksi viikkoa sitten meillä oli ihanaa. Kaikki näytti olevan hyvin. Ei riitoja, ei kädenvääntöä mistään, vain leppoisaa hyvää oloa, naurua, keskusteluja, hyvää seksiä. Oli jo puhuttu avioliitosta, yhteen muuttamisesta, lapsistakin.
Ja sitten. Olin hänen luonaan, hän oli ystävllinen, kiltti, huomaavainen kuten aina, kertoi rakastavansa minua. Seksiä ei ollut, hän oli väsynyt, teki pitkää päivää. Viimeisenä aamuna hän kertoi olevansa huolestunut meistä. Että ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Keskustelimme, hän snaoi rakastavansa minua, mutta ei tiedä on tunteita 100%.
Palasin kotiin enkä juuri kuullut hänestä viikkoon. Seuraavana lauantaina hän näimme mesessä ja hän sanoi, että haluaa lopetttaa suhteen. Hän kokee että suhteemme tuo hänelle stressiä. Hän ei ole 100%:sti mukana suhteessa. Mutta rakastaa minua. Ei halua että katoan hänen elämästään. Kaikki mitä hän on minulle puhunut, on totta, jokainen tunne ja jokainen sana. mutta hänen täytyy saada olla "vapaa".
Minä en ymmärrä ollenkaan. Miten joku voi rakastaa toista mutta haluaa olla vapaa? Miten joku voi haluta erota mutta silti pitää toisen elämässään?
Osaako joku selittää minulle?
Mutta mitään en ymmärrä.
Meillä oli kaukosuhde viime toukokuusta lähtien. Soittelimme useita kertoja päivässä, näimme mesessä joka ilta tunteja, tapasimme joka toinen viikko. Hän on 51 v, eronnut 1,5 v sitten. Minä olen 39 v, naimaton. Ei siis mitään lapsia.
Vielä kaksi viikkoa sitten meillä oli ihanaa. Kaikki näytti olevan hyvin. Ei riitoja, ei kädenvääntöä mistään, vain leppoisaa hyvää oloa, naurua, keskusteluja, hyvää seksiä. Oli jo puhuttu avioliitosta, yhteen muuttamisesta, lapsistakin.
Ja sitten. Olin hänen luonaan, hän oli ystävllinen, kiltti, huomaavainen kuten aina, kertoi rakastavansa minua. Seksiä ei ollut, hän oli väsynyt, teki pitkää päivää. Viimeisenä aamuna hän kertoi olevansa huolestunut meistä. Että ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Keskustelimme, hän snaoi rakastavansa minua, mutta ei tiedä on tunteita 100%.
Palasin kotiin enkä juuri kuullut hänestä viikkoon. Seuraavana lauantaina hän näimme mesessä ja hän sanoi, että haluaa lopetttaa suhteen. Hän kokee että suhteemme tuo hänelle stressiä. Hän ei ole 100%:sti mukana suhteessa. Mutta rakastaa minua. Ei halua että katoan hänen elämästään. Kaikki mitä hän on minulle puhunut, on totta, jokainen tunne ja jokainen sana. mutta hänen täytyy saada olla "vapaa".
Minä en ymmärrä ollenkaan. Miten joku voi rakastaa toista mutta haluaa olla vapaa? Miten joku voi haluta erota mutta silti pitää toisen elämässään?
Osaako joku selittää minulle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos todella rakastat häntä niin kunnioitat hänen toivettaan vaikka se sattuu. Minä tein niin ja nyt on olo helpottanut ja muistelen sitä tapausta vieläkin. Ajattelin, että millanen sotku olisi tullut jos olisin väen vängällä yrittänyt pitää suhteen kasassa. Olisin varmasti hermoraunio ja elämänhalu hukassa. Voimaa jaksamiseen..
mene kauas ja nuole haavasi rauhassa. Et tule samaan miehestä kuin sydänsuruja ja murhetta.
Hän on löytänyt uuden tai etsii sitä vielä. Itsellesi on parempi kun riuhtaset itsesi irti suhteesta, varasijoihin ei kannata tyytyä, nyt sattuu, mutta helpottaa jonain päivänä, älä ainakaan katkeroidu!
Sinuna en surisi järkeä pihalle, vaikka tottakai olet poissa tolaltasi.
Syy yksinkertaisesti tässäkin tapauksessa on burnout.
Työ voi viedä voimat niin että on aivan tyhjä ja väsynyt.
Siis järki sanoo että kyllä, minä välitän tuosta ihmisestä.
Mutta väsymys vie kaiken fyysisen ja emotionaalisen voiman.
Jos olet viisas ja välität hänestä, niin otat iisisti ja seuraat tilannetta kauempaa.
Annat olla omassa rauhassa.
Jos ottaa yhteyttä sanot joo ei mitään hätää.
Jos alat leikkiä marttyyriä ja painostaa mesettelyllä tai yhteydenotoilla välienselvittelyyn, niin ei tule onnistumaan.
Laita aikaraja esim puoli vuotta ja katso minne tunteesi kääntyy ja tilanne.
Mieti samalla omia tuntemuksiasi rauhassa, mutta jätä pallo miehelle.
Me ihmiset ei olla mitään pajatsoja.
Miten sinä suhtauduit mieheen? Olet naimaton, joten oletan, että juuri sinä olit energisempi osapuoli vaikkapa avioliittoon. Sinä halusit lapsia, mutta halusiko mies, vai painostitko sinä häntä haluamaan?
Teillä on sen verran ikäeroa, että mies ehkä alkoi ajatella sitä, että joutuu jälleen ottamaan vastuun perheestä, jossa on pieniä lapsiakin. Ei tuon ikäinen mies enää välttämättä halua pieniä hoivattavia ympärilleen. Hän on oman elämänsä elänyt, ja luultavasti haluaa nyt vain nauttia olostaan. Hän haluaa olla vapaa - sananmukaisesti - ilman, että koko ajan pitää olla kuulomatkan päässä toisesta.
En jaksa uskoa, että miehellekään päätös on ollut helppo, sillä luultavasti hän tosiaankin rakastaa ja välittää sinusta, mutta hän on tainnut laittaa asioita vaakakuppeihin - ja vapaudenkaipuu voitti.
Elämä on joskus itsekästä, ja sinä kannoit tämän miehen vapauteen eron jälkeisestä tuskasta. Olit hänelle henkinen tuki, mutta asiaa tarkasti harkittuaan, mies ehkä ahdistui suunnattomasti juuri siitä, että kaikki alkaisi taas alusta. Silloin eroaminen on ainoa vaihtoehto, vai olisitko sinä luopunut suunnitelmistasi, avioliitosta, mutta varsinkin lapsista, kokonaan, jos hän olisi sitä ehdottanut?
Äijä on kypsymätön ihmisuhteissaan, eli teki "Matti Vanhaset" sulle.
Hyvä että häipy. Kannattaa tällaisten tapausten jotka toitottaa heti rakkaudentunnustusten jälkeen haluavansakin erota pitää suurieleisesti ovea auki valmiiksi lun kähtevät ja potkasta vauhtia takapuoleen.
Saamarin tuuliviirit tommoset!
Kiitokset kaikille vastanneille! Just tota kaipasin, asiallisia ja kannustavia kommentteja.
Lisähuomautus Onnellille:
mies oli se, joka ensimmäisenä otti esille kaikki "suuret kysymykset". Hän minulle sanoi ensimmäisenä, että rakasti minua, että oli jo ensitapaamisesta nähnyt minut vaimonaan. hän myös aloitti keskustelun yhteenmuuttamisesta (minä hänen luokseen) ja jopa yhdessä työskentelystä sen sijaan että minä rakentaisin uraani kaukana hänestä. Hän sanoi ensimmäisenä, että voisi haluta lapsia kanssani - itse en ole edes vielä päättänyt että haluanko omia ollenkaan. Pidin hyvin tarkkaan huolta siitä, etten painostaisi häntä mitenkään.
Mutta mutta, hyvä Onneli, taidat silti olla ainakin osittain oikeassa. Päätös ei varmasti ollut hänelle helppo. Ja varmasti syytkin päätköksen taustalla ovat vähän tuohon suuntaan kuin arvelit. Minä olen näet valmis joustamaan mistä tahansa muusta mutten yhdestä asiasta: en muuta hänen luokseen "kokeilemaan" tai avoliittoon, vain ja ainoastaan rouvaksi. Syynä tähän on, että jos jätän oman työni ja elämäni ja muutan hänen luokseen, en enää siinä vaiheessa halua mitään kokeiluja vaan vahvan, selkeän sitoumuksen myös häneltä. Päällisin puolin hän suhtautui asiaan postiivisesti, mutta ehkä siitä myöhemmin tuli hänelle isompi kysymys - olihan hän ennen minua ajatellut ettei enää koskaan mene naimisiin.
Tähän vielä tarkennus joka unohtui alkuperäisestä viestistäni: mies on espanjalainen, asuu espanjassa.
No, tuo tieto, että mies ei olekaan suomalainen, vaan espanjalainen, muttaa kaiken. Olen itse työskennellyt Espanjassa vuosikausia, ja tiedän, että ihmissuhteet siellä ovat täysin erilaisia omiin, suomalaisiin suhteisiimme verrattuna. Mikään ei ole itsestäänselvyys, ja varsinkin suku näissä maissa määrää edelleenkin paljon toistensa asioista.
Sori nyt vaan, mutta minulle tuli mieleen kyllä nyt se tavallinen tarina. Mies halusi sinut, mutta varman päälle alkoi ehdotella vielä avioliittoa ja lapsienkin tekemistä. Ajattele nyt, jo heti eka näkemältä hän näki sinut voimonaan!!! HUHHUH! Näillä machomiehillä on todella monenlaiset konstit naisen sänkyyn kaatamiseksi, ja kaikki keinot ovat sallittuja.
Nyt on pakko perua jopa omat puheenikin siitä, että mies olisi itsekin surrut eroanne. En usko edes sitä, sillä hänellä voikin olla jo uusi uhri kainalossaan. Luultavasti suutut nyt minulle, ja alat puolustella miestä, mutta niin usein näin työssäni vastaavia tilanteita. Kun edellinen "tyttöystävä" oli saatettu Suomeen lähtevään koneeseen kyynelten kanssa, olikin uusi "tyttöystävä" jo tulossa samassa koneessa - ja mies ruusupuskan kanssa häntä vastassa.
Ole onnellinen, että asia selvisi näin pian, etkä ehtinyt enempää rakentaa hänen varaansa! Sitä paitsi eipä taida löytyä sellaista espanjalaista - jos nyt sitten minkäänmaalaista - miestä, jolla ei olisi vaimonsa lisäksi vielä rakastajatarkin. Kuumissa maissa ovat myös tunteet kuumia, ja välillä pitää tulivuoren päästä purkautumaan muuallakin kuin vain omassa sängyssä!
Sellaisia ihmisiä kutsutaan ystäviksi.