Niin eli välillä tuntuu, että ei vain jaksa enää sitä yksinäisyyttä. En ole koskaan edes kokenut rakkautta tai miltä tuntuu kun toinen rakastaa sua. Olen itse pitänyt useista miehistä, mutta heillä ei ole ollut mitään tunteita mua kohtaan. Tuntuu vain niin tuskaselta, että onko oikeasti niin että kukaan ei voisi rakastaa minua. Tekisin mitä vaan rakkani puolesta ja ottaisin syliini. Mutta minkä teet kun kukaan ei huoli mun syliä. Olen yli kakskymppinen ja toivoni jo täysin menettänyt. Joskus vain tuntuu, että kuolen yksin tai sitten jo tähän tuskaan.
En jaksa enää
niin musta välillä tuntuu
182822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mustakin välillä tuntuu, etten jaksa enää toivoakaan rakkautta. Olisi ihanaa jos olisi oma kulta, mutta en ole tähän mennessä sellaista saanut. Huono itsetunto on syy ja seuraus tähän tilanteeseen, mutta silti pitää vaan yrittää ajatella että jonain päivänä olisi minunkin vuoroni. Älä sinäkään menetä toivoasi! Huonoina päivinä pitää vain uppoutua kuvitelmiin ja aina se parempi päivä tulee. Ties vaikka seuraavana ystävänpäivänä sullakin olisi jo syli, johon käpertyä ;)
Oletko miettinyt syitä tähän yksinäisyyteen? Onko luonteessa tai ulkonäössä jotakin vikaa?
Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa monet miehet ovat kehuneet kauniiks, söpöks ja jopa seksikkäks. No en pidä itseäni minään missinä kuitenkaan ja tottakai on maailma pullollaan mua kauniimpia. Sitä paitsi kauneus on katsoja silmässä. Mutta itse kuitenkin arvostan luonnettani enemmän. En ole mikään pissis, vaan tavallinen nainen.
Kyl tussuu tekis mieli. Antakee naiset tussuu!!
meitä on monta toisiamme emme huoli, pareja kadehdimme, itseämme mainostamme profiileissa, yksin nukahdamme tänäänkin.. aamulla miettiä syytä nousta.. ai että tämä sinkkuus on niin kipeää
Nuori olet vielä ja kerkeät kyllä vielä kokemaan moneen kertaan nuo kaipaamasi juitsut. Kai olet huomannut astua ulos kammarista ihmisten ilmoille. Vanhaa konstia kannattaa kokeilla..Tee itse mitä toiselta toivot..Tsemppiä...
Ei kannata toivoaan menettää. Yksinäisyys ja rakkauden kaipuu on tietysti raskaita kestää mutta kumpikin poistuu kyllä omalla ajallaan.
Jokainen uus päivä on uus mahdollisuus tavata se ihminen jonka hymy sumentaa ajatukset ja saa jalat veteläksi ja osuu sinunkin kohdallesi aivan varmasti joku kerta kun sitä vähiten odotat.
Toivottavasti osuu kohdallesi pian ja saat korviin asti kapuavan hymyn =D
Ei kannata toivoa myöskään liikoja, jos on syrjäänvetäytyvämpi luonne tai ihmisarka. Osa ihmisistä viettää koko elämänsä yksin tai tuntevat itsensä yksinäiseksi. Kaikille ei ole paria.
Ettei mielenterveys särkyisi, seinät kaatuisi niskaan tai ettet ajautuisi miettimään itsemurhaa, kannattaa hakea aktiivisesti muitakin syitä elää kuin parisuhde. Lapsen voit tehdä ilman parisuhdettakin ja jos et suomalaista miestä miellytä, maailma on pullollaan kaikenmaalaisia miehiä.
Mieti, oletko sidottu vain oman paikkakuntasi ankkalammikkoon? Olen tuntenut niin monta suomalaista ja Suomeen tullutta naista, joista voi sanoa suoraan, että he ovat rumannäköisiä ja silti heillä on parisuhde ja perhe. Heillä on se jokin. Valtava halu elää ja usko elämään. Terve itsetunto ja viisautta käyttää sosiaalisia taitoja.
Ja on niitäkin joilla ei oo ulkonäköä, itsetuntoa eikä viisautta ja silti parisuhde. Pelkällä röyhkeydellä pääsee jo alkuun.
Eräille miehenpuolille riittää seksi. Toinen puoli vannoo tissien ja pyllyn nimeen. Nainen laittaa aineettoman meemin nimeltään seksi miehen korvien väliin ja miestä viedään kuin sonnia nenärenkaasta.
Jos reilu parikymppinen on jo toivonsa täysin menettänyt. Nainen, joka on vasta tulossa parhaaseen ikäänsä. Onko maailmassa enää mitään elämisen arvoista? Olen luullut että me miehet olemme niitä, jotka elävät epätoivossa, ja naiset pystyvät keskittymään elämässään muuhunkin kuin suhteen etsimiseen. Täytyy varmaankin hymyillä ja moikata yhä useammalle naiselle, niin saatte vähän piristystä tylsiin päiviinne :D
Varmasti sinäkin löydät vielä oman rakkaasi, ja oletkin sitten poikkeuksellisen onnellinen ihminen koska kaikki epätoivosi ja tuskasi häviävät kuin taikaiskusta. Mutta siihen asti kunnes tämä tapahtuu, sinun on pidettävä huolta itsestäsi. Et saa vaipua, saatika sitten kuolla, tuskaan josta puhuit. Tee asioita joista pidät, äläkä stressaa muista asioista, varsinkaan rakkaudesta. Kyllä se rakkaus sieltä kohta tulee :)
Viidenkympin rajan ylittäneenä voin sulle vakuuttaa, että varmasti et jää ilman parisuhdetta, jos yhtään olet niin ihana kuin mitä kuvasit. Ulkonäköseikoistakaan en sen usko olevan kiinni, jokaiselle riittä ihailijoita. Hymy, iloisuus ja kanssaihmisten huomioon ottaminen ovat minusta avainsanoja hyvälle ihmissuhteelle, sekä parisuhdetta etsiessä että sen aikana.
Jos mietitään vaikkapa nelikymppisiä naisia, niin miten moni heistä ei ole koskaan kokenut parisuhdetta? Ei varmaan moneen prosenttiin päästä ja uskon, että suurella osalla siihen on ollut jollain tapaa syynä oma halu.
Kunpa osaisit olla murehtimatta. Mihin sinulla on noin kamalan kova kiire? Olethan ihan vasta ylittänyt aikuisuuden kynnyksen ja aikaa on vaikka miten paljon. Minusta on jopa parempi, että elää ensin ilman kiinteää parisuhdetta jonkun aikaa ja menee ja tulee kuten itse haluaa, jotta sitten jaksaa sitoutua kunnolla suhteeseensa kun se eteen tulee.
ole ollut mitään seksisuhdetta naiseen , siis koko elämänsä aikana on 10%.
Se on se fiksuin vähemmistö, mutta jos kuulut siihen, niin et ole yksin.
Ainakin minun mielestäni olisin ylpeä siitä, jos ei olisi oikein hyvä ja pysyvä suhde.En halua olla jatkuvsti jonkun naisen tyrannivallan alla .
Muuten on jatkuva jankutus ja kalkatus ja valitus päällä.
Kohta saa mies tehdä kaikki kotityötkin ja hoitaa lapsetkin, että akka pääsee kynnet lakattuina metsästämään deittipaikoille.
Jos mies vaatii oikeuksiaan, se on ero, sa sossunmuija sysää miehen biologiset lapset tälle
huorahtavalle naikkoselle etc.
Täytyy sanoa, että tällä 10% :lla on kirkkaat aivot ja kirkastettu kristallipallo päässään, nähdessään jo etukäteen tulevaisuuden kuviot siis nykyaikana. Menneet ovat menneitä, nyt eletään tätä erinomaista 2000-lukua, naiset oikeita madonnoja, ja tässä ei todellakaan kirjoita kukaan elämässään pettynyt mies, vaan viimeisen päälle tyytyväinen ihminen.
Kuvailit osuvasti suomalaista nykytodellisuutta. Enemmistö miehistä on heittäytynyt naisten armoille, ja ovat täysin heidän oikkujensa mukaan pomputeltavissa.
Tämä ei tarkoita, että miehen täytyisi jättää miehuutensa käyttämättä. Näyttämällä, kuka hallitsee itsensä, tunteensa ja siten myös vastakkaisen sukupuolen, mies kykenee hillitsemään naisen luontaisen ilkeilyn ja kevytkenkäisyyden ja ehkä jopa kasvattamaan tuossa epäkiitollisessa maaperässä hieman rakkauden taintakin.
Jos miehet laajemmaltikin tunnistaisivat oman arvonsa eivätkä alentuisi miellyttämään naista uhraten itsensä ja arvokkuutensa, olisi kaikki helpompaa. Naiset ovat kuin lapsia, joille täytyy asettaa rajat. Muuten he käyvät täysin vallattomiksi ja toteuttavat jokaisen mielijohteensa, mikä ei suinkaan tee heitä yhtään onnellisemmiksi, kuten tasa-arvoisesti masentunut, uupunut ja päihdeongelmainen Suomi osoittaa. Miehillä on yhteisvastuu naisten kasvattamisesta eikä tähän sovi, että osa heistä lepsuilee toiveissaan saada pillua vain menettääkseen sen pian seuraavalle, joka on valmis alentumaan vielä syvemmälle.
Isac Newton
Michelangelo
Da Vinci (tod näkö homo kylläkin, mutta anyways)
ja keitäs noita nyt on
Jos oikeasti haluaa lyödä nitroa koneistoon ja repiä elämästä kaiken irti niin ei todellakaan jää aikaa tai energiaa parisuhteeseen.
Michelangelo esim. veisti davidia yhtäjaksoisesti kuukausia puisessa rakennelmassa, joka oli peitetty kankailla ja laudoilla... koko aikana michelangelo ei poistunut rakennelmasta eikä nukkunut kuin lyhyitä jaksoja kerrallaan. Kun david oli valmis, michelangelon kengät oli liimaantuneet jalkoihin kiinni, koska missään välissä ei ollut aikaa vaihtaa vaatteita.
Nykyään ei anneta mitään krediittiä ihmisille, jotka lupuvat joko omasta tahdosta tai ympäristön pakottamina "perus oikeuksistaan" tai tarpeista, ja treenaavat jotakin tiettyä päämäärää kohti.
Varmasti tohon 10% mahtuu jotain maalaispoika hissukoita, jotka koskaan oo pystyneet tekemään mitään alotetta, mutta varmasti myös näitä michael angeloita tai michelangeloita jotka on muovanneet elämänsä sellaiseksi, että voivat saavuttaa asioita mitä oikeasti haluavat.
joskus on aiheellista kehittää sitä suhdetta omaan itseensä ensin; paremmassa ymmärryksessä muihin.
Onko ne sun omat kriteerit kovin korkeat? kelpaako sulle myös ne ihan tavallisen näköiset, kiltit miehet?
Kaikki elämässä kouluttaa ottamaan vastaan jotain isompaa mitä meille on varattuna.
Tiedän, että saattaa tuntua vaikealta kun ei ole vielä kohdannut sitä oikeaa. Mutta kyllä se oikea vielä löytyy, mutta ehkä sun pitää vielä tarkistaa omia ajatuksiasi sen suhteen millainen se oikea sinulle on.
Käy ulkona ja tutustu ihmisiin. Jossain on se oikea sinulle ja varmasti hän tulee vielä vastaan.