Huh huh...
Meillä oli ihana ja romanttinen parisuhde jota kesti muutaman vuoden. Kummallakin oli lapsia jo edellisestä liitosta.
Olin niin rakastunut ja mies oli aivan ihana. Miten nyt eroamisen jälkeen mies on niin hirveä etten voi edes tajuta mitä hänessä rakastin ? Tällä hetkellä lähestymiskieltopaperit nenän alla koska mies uhkailee, henkisesti, en uskoisi että hän koskaan muhun käsiksi kävisi.Mietin miten mahdollinen lähestymiskielto vaikuttaa, saako se miehen entistä enemmän raivoamaan ? Mutta tää on melkein pahempaa. Muutin uuteen kotiin, kaikki tiedot salaisina, vaihdoin puhelinnumeron ja vältän paikkoja jossa tiedän hänen liikkuvan. Hän kuitenkin tietää missä olen töissä yms. mutta ehkäpä mun sitten on vaihdettava vielä nimeä, työpaikkaa ja paikkakuntaa :(
Kuitenkin mies vihjannut että häälä on uusi nainen jo, miksi hän ei voi vain keskittyä uuden rakkauden piirittämiseen vaan tahallaan jatkaa kiusantekoaan ?
Ei voi ymmärtää.
Onko mulla kohtalotovereita? Oletteko joutuneet turvautumaan lähestymiskieltoon vai onko tähän joku muu resepti joka toimisi paremmin ?
Meillä oli ihana ja romanttinen parisuhde jota kesti muutaman vuoden. Kummallakin oli lapsia jo edellisestä liitosta.
Olin niin rakastunut ja mies oli aivan ihana. Miten nyt eroamisen jälkeen mies on niin hirveä etten voi edes tajuta mitä hänessä rakastin ? Tällä hetkellä lähestymiskieltopaperit nenän alla koska mies uhkailee, henkisesti, en uskoisi että hän koskaan muhun käsiksi kävisi.Mietin miten mahdollinen lähestymiskielto vaikuttaa, saako se miehen entistä enemmän raivoamaan ? Mutta tää on melkein pahempaa. Muutin uuteen kotiin, kaikki tiedot salaisina, vaihdoin puhelinnumeron ja vältän paikkoja jossa tiedän hänen liikkuvan. Hän kuitenkin tietää missä olen töissä yms. mutta ehkäpä mun sitten on vaihdettava vielä nimeä, työpaikkaa ja paikkakuntaa :(
Kuitenkin mies vihjannut että häälä on uusi nainen jo, miksi hän ei voi vain keskittyä uuden rakkauden piirittämiseen vaan tahallaan jatkaa kiusantekoaan ?
Ei voi ymmärtää.
Onko mulla kohtalotovereita? Oletteko joutuneet turvautumaan lähestymiskieltoon vai onko tähän joku muu resepti joka toimisi paremmin ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi sitten erositte? Mistä se johtui? Lähtikö se sinusta kun mies nyt noin vainoaa? Meinaan vähän outoa että se noin synkäksi ja hulluksi on mennyt. Loukkasitko sä häntä jotenkin, eikö hän ollut valmis eroamaan? Mistä se sulle raivoaa ja miten uhkailee?
Eroaminen tapahtui mun toiveesta. Alkuun ehdotin että muutamme vain erilleen ja jatkamme seurustelua mutta koska sen jälkeen miehen käytös muuttui todella inhottavaksi sanoin että parempi erota sitten ihan lopullisesti.
Halusin erota koska... vaikka yhdessäolomme oli ihanaa siihen sisältyi paljon erimielisyyksiä. En jaksanut vain enää. Paloin joltain osin niin loppuun .
Varmasti olen loukannut häntä, en tahallisesti, mutta hän ottaa kaiken hyvin herkästi itseensä.
Tuosta erosta puhuimme jo kesäkuun alussa ekoja kertoja, syyskuun alussa hän muutti pois luotani, eli mun mielestä hänellä on ollut aikaa miettiä asiaa.
Kun vielä asuimme yhdessä hän muun muassa kiristi vuokrarahoilla, että ei maksa omaa osuuttaan ellen toimi jossain jutussa niinkuin hän haluaa.
Tän hetken raivoamiset on tapahtunut puhelimitse ja textareilla. Uhkaa mm. muokkailla kuvia ja lähetellä alastonkuvia joulukorteiksi mun työpaikalle, kaikille naapureille ja sukulaisille. Sen lisäksi on uhkaillut luottamuksellisilla asioilla joita olen hänelle kertonut. Että kertoo ne eteenpäin jotta hankaloittaisi mun läheisten tai mun elämää. Kävin pari kertaa ulkona erään miehen kanssa ja exä sitten onki tietoonsa tän miehen tiedot. Textaili sille ettei muhun tarvitse enää olla yhteyksissä... että tämmöstä mun elämä :/
MOI.Olen kokenut varmaan samoja asioita kun sinä ensin tosi ihanaa elämää ja paljon rakkautta sen jälkeen elämä muuttu toisin päin.Uhkailuja,raivokohtauksia ,kauheaa mustasukkasuutta ja valheita.Nyt kun minun erosta on kohta vuosi voin jo hymyillä ja en pelkää enää.Sinullekkin aika tekee tehtävänsä elä ole missään tekemisissä häneen ei edes vastausta tekstareihin jos hän kirjottaa ja jos tulee vastaan kadulla et edes nää moista tyyppiä se on lääke hänelle mikä tekee kipeää. Näin minä tein ja nyt saan olla aika rauhassa kun vielä kesällä soitteli ja laitto tekstareita sanoin joka kerta että jos et lopeta niin soitan poliisille ja sinä tässä kärsit en minä ja se loppu. Yritin olla aina niin että minun pelko ei näkyisi koska se on paha asia jos entinen poikaystävösi näkee että pelkäät se vain saa uutta kipinää siitä ja varmaan jatkaa uhkailua kovemmalla tahdilla. Vaikka on sanonut että sillä on uusi kumppanani niin sillä se vain haluaa sinulle pahan mielen vaan elä lannistu. Eikun ääntä kohden!!!!!Koita olla topakkana ja ajattele että elämä on vielä edessä minä juttelin paljon asiasta kavereille ja he auttovat minut selviytymään asiasta.TSEMPPIÄ.. Kyllä se siitä vielä aurinko paistaa.
Hyvä kuulla että olet päässyt irti asiasta ja päässyt omaan elämään.
Mä olen aina ollut tosi vahva ihminen mutta tähän nyt exään tutustuin semmoisessa elämäntilanteessa että hän näki mut heikoimmillani ja tietää liian hyvin mihin tolppaan potkia että kaadun.
Ystävät on ne tukipilarit jotka mut on nyt pystyssä pitänyt, vaikka osansa ovat hekin saaneet exältä...
Yksin tuskin olisin jaksanut murtumatta ja pelkään että tää exän touhu saa mun loputkin ystävät karisemaan pois. Siksi toivon että tää kaikki sonta loppuisi tähän. On kyllä suht hiljaista ollut, mutta en tiedä, onko vain tyyntä myrskyn edellä vai ...?
Tuli äkkiseltään mieleen kun luin tekstisi, että olisiko tällä miehelläsi narsistisia taipumuksia. Tosin et paljon kertonut niin vaikea sanoa. Mutta laitapa googleen hakusanaksi narsismi ja/tai narsistien tuki. Kun itse sinne vahingossa kerran päädyin selkisi moni asia ex-mieheni käytöksessä..
Moro.Niin minäkin luulin että olen kaikessa vahva vaan toisin kävi mutta on siinä hyviäkin puolia löytyypä meistä se toinenkin puoli.Jospa se sinun eksäsi on jo ymmärtänyt että on turha vaiva enää sorkkia kun on jo menettänyt sen mikä hänelle oli aikanaan tärkeä ihminen.Minunkin eksäni sai osan ystävustäni eroon minusta vaan tosi ystävät eivät jättäneet pulaan vaan sanovat entiselle että mikään tai kukaan ei meidän ystävyyttä katkaise. Minusta näillä miehillä on vain niin huono itsetunto että pitää saada kaikki meidän lähi ympäristö karistettua ympäriltä ja saada kaikki aika vain itselleen.Jokainen päivä kun ei kuulu mitään on hyvä asia ei hän loppu elämää voi sinua hallita.Meillä kaikilla on asioita jotka on jotenkin arkoja ja tietenkin nämä kuuhelot käyttää niitä hyväksi. Minun entinen sai niin paljon pahaa aikaan meidän eron jälkeen että vain taivas on rajana. Aina kun ajattelen asioita niin aivan kauhustuttaa. Luotin liikaa tähän tyyppiin ja kaiken kerroin hänelle ja nyt kadun että tein niin.En koskaan olisi uskonut että näin voi käydä meille vaann toisin kävi. Olihan meillä hyviäkin aikoja niin kuin teilläkin.Meillä on vain huono puoli kun jonkin verran nädään kun joskus ollan samoissa työpaikoissa mutta en ole näkevinään häntä.Ajattele niin että onpahan tullut ellettyä ja koettua aika joka nyt on taakse mennyttä aikaa.Ja nyt eteen päin. Minäkään en vielä ole voinut edes ajatella mitään uusia suhteita ajattelen että onkohan kaikki samanlaisia, vaikka ajatus onkin väärin. Meillä kun liittyi rikollisuuskin asiaan jonka sain tietää vasta kun erottiin. Itse inhoan rikollisuutta vaan olipa entiseni niin viisas että sai tehtyä asiat niin että en tiennyt asioista mitään. Enää ei tartte onneksi valvoa hänen takiansa eikä myöskään pelätä kun ajattelen että jos jotain tulee niin nopeasti ne poliisit tulee vaan onhan se jättänyt tietenkin arpia.Koitahan vain tsempata!! KYLLÄ SE SIITÄ:
Tutkiskelin narsismia pikaisesti tuossa ja yllättävän moni asia kyllä osui yksiin...hm.. en olisi tullut ajatelleeksikaan tätä!
Jokainen päivä tuntuu edellistä helpommalta.. mutta silti huomaan pomppaavani aina kun puhelimen näytössä vilkkuu joku outo numero tai jos ovikello soi ilman että odotan vieraita. Jopa pelkkä postiluukun kolahdus saa mut säikyksi. :(
Nyt hiljaisuus on jatkunut, eli ehkä mä alan pikkuhiljaa laskemaan hälytystasoa punaiselta oranssiin.
Kiitoksia kaikille eteenpäin työntävistä viesteistä ja kannustuksista. Mä jatkan elämääni, ehkä alkuun en katso ihmisiä silmiin, enkä luota kehenkään. Mutta silti toivon että joskus vielä tapaan jonkun joka sulattaa mut. Ei ihan heti kuitenkaan...