työpaikallani on maailman ihanin mies. täydellinen, parasta mitä olla voi ja vielä kaiken lisäksi meillä on ns. suhde. mutta omakseni en voi häntä saada ja se satuttaa liikaa.
ihana mies
töissä.... ;)))))
204827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Helvetin huora! Tiedätkö mitä mieltä tosta teidän suhteesta ollaan! Pakko pokata varattuja ku vapaita et näköjään saa. Toivottavasti joku nainen pokaa sun miehes jos sellasen itselles joskus löydät. Voit sit miettiä miltä se tuntuu!
joku hyveen esikuva, mitäh?
että naiset aina muka pokaa toisten miehet! Miehet ovat sitten sellasia avuttomia ressukoita, jotka menee ensimmäisen p:n perässä kuin lammas uhrattavaksi - vai? Enpä ihmettele, vaikka oma siippasi - jos sinulla sellainen on... - katselisi vihreämpää ruohoa... Tuonlainen musta-valkoinen maailmankatsomus alkaa tympiä pidemmän päälle. Herää huomaamaan, että elämää on muuallakin kuin oman napasi ympärillä!
tarkoitin että omakseni en saa koska meillä on niin suuri ikäero. hän on vapaa ja niin minäkin...
estää saamasta
Ja sit kun saisit hänet omaksesi, niin hän ei kauaa olisikaan ihana vaan jostain pitäis löytyä taas uusi ihana. Näinhän se menee.
siinä on kielletyn hedelmän maku. kun itse elää parisuhteessa ja töissä on vipinää, tuon kun muistaa, se pitää loitolla miehen -roitaleista.
helppoja miehiä?
älä rupea sille varatulle pelinappulaksi, se käyttää sua aikansa hyväkseen ja sitten jättää kuin rukkasen, älä riko toisen perhettä ja saa pahaa mieltä lapsille.
jos on pitkä suhde ja tympääntynyt vanhaan kaavaan niin on terveellistä käyvä katsomassa
onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella
ja sitt huomaa että kyll se oma rakas on
kuitenki se oikea..
ihan todelle tuo. Kyllä se oma armas aina kaikki ihastukset voittaa mennen tullen..
mitäs sitten kkun haluaa siitä varatusta miehestä itselleen oman kullan? ja on itse valmis eroamaan tahollaan?
myöten selvä. Ei kun erot vireille, helvetilliset riidat pystyyn, entiset puolisot pellolle, kodit hajalle, lapset jakoon ja uusperheen ihanaa arkea aloittelemaan. Pieni yhteinen lemmenpesä muuttuu säännöllisin väliajoin ahtaaksi lapsiperheen arkihuusholliksi. On rahanmenoa, lasten harrastuksia siellä täällä, lomien ja juhlapyhien järjestelyä, lasten sairastumisia, lääkärissä ja terapiassa juoksemista, exät soittelee lastenkasvatus- ym. asioissa, yhteinen aika on kortilla ja menee sitten pitemmän päälle riitelyksi sekin.
Tämmöistähän se eronneitten lapsellisten ihmisten arki on. Vai onko jollakin muunlaisia kokemuksia. Jos on, luultavasti kaunistelee tai suorastaan valehtelee.
eronnut sovussa... Niin me teimme, mutta ikävä kyllä on pakko sanoa että kateus yritti kuitenkin tunkea väliin myöhemmässä vaiheessa, kun lapsi oli kiintynyt uuteen mieheeni. Biol.isä huomasi että lapsi teki myös uudelle puolisolleni isänpäiväkortteja.
Tällaista se sitten on, tosin me erottiin muista syistä, ei ollut kolmansia osapuolia kuvioissa, vaan ihan pitkän sairauden kanssa taistelu tappoi tunteet. Eroja on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin. Sitä minä vaan halusin painottaa, älä yleistä. Kaikki eivät riitele vaikka eraovat. Paljon kiinni myös siitä mikä on laukaissut eron, vaikka syy lopunperin aina on sama: ei enää rakasta / ei ole koskaan rakastanut. Eri asiat vain laukaisevat eron. Pettäminen, sairaus, väkivalta, pitkät matkat, etc, etc.
Sillä ei ole väliä, lopputulos on sama.
mukaisesta työpaikkaromanssitilanteesta vai eroista yleensä. Tottakai nk. sopueroja on olemassa, sitä ei kiellä kukaan. Mutta yleensä ne on sellaisia tilanteita, joissa ollaan yhdessä päädytty eroon ja prosessi on ollut pitkä eikä yleensä kolmannen osapuolen säestämiä. Täällä puhutaan työpaikalla syttyneistä salasuhteista, jotka tulevat yllätyksinä osapuolten puolisoille ja lapsille.
olen siis alkuperäisen viestin kirjoittaja.. olisi pitänyt kertoa tarkemmin.. huh huh kun huoraksi haukutaan. mies on vapaa ja niin olen minäkin mutta ikäeromme on sellainen että lähipiiri ei ikinä sitä hyväksyisi... ei ole kyse sekoilusta varattujen kanssa... asiat ei aina ole niin mustavalkoisia!!!!
ympäristön hyväksynnän? Eikö rakkaus ja rakastaminen ole kahdenkeskinen asia..mietippäs sitä, ennenkuin lakkaat toivomasta onnellista jatkoa rakkautesi parissa. Minkälainen voi olla kahden aikuisen välinen ikäero, ettei rakkaus voisi tulla osaksi heidän elämäänsä?
hyväksyntää aikuinen, itsenäinen nainen tarvitsee rakkaussuhteelleen? Ei ole ihme, että kommentoijat eivät osanneet tulkita tilannettasi oikein.
Jos kaksi vapaata ihmistä rakastaa toisiaan niin eiköhän se ole siinä. Suhde on hyvin henkilökohtainen eikä vaadi kenenkään ulkopuolisen hyväksyntää. Vai epäröitkö itse tuon ikäeron vuoksi?
koska olen se vanhempi osapuoli... ja nainen...
miksi et voi saada? no huolisitko mut?
anna meilis niin laitan sulle kuvani ym. infoa.
SH