Rainbow

vitun räkäturpa.

Gayrokkia? Voi helvetti sentään...

ALL NIGHT LONG
JA SINCE YOU BEEN GONE ON TODELLISTA MUSAA JOSSA VEDETÄÄN PUNTIT HEILUEN

Down to earth on kanssa ihan mukiin menevä levy. Vaikka onkin vähän kaupallisempaa musaa.

...turha noita 70-luvun kappaleita on järjestykseen laittaa kun monestakin niistä löytyy tarvittava koukku. Omia suosikkejani Rainbowilta on ollut aina mm. tuo hopeisen vuoren mies, Still I'm sad ja varsinkin Kill the Kingissä Powellin rumputyöskentely siinä kitarasoolon takana. Pelkästään rumpuja kuuntelemalla huomaa kuinka hieno jytinä on meneillään, äänityksistä vähän riippuu mutta hyvä on meininki. Ei ole oikein yhtään turhaa biisiä tuolta ajalta..

- Helsingissä -82 meno oli huomattavasti erilaista kun elettiin Turnerin aikaa ja tehosteina oli valtavat valaisevat silmät, joista lähtivät valokeilat, jotka loistivat pitkin jäähallia. Se oli sita 'suoraan silmien väliin aikakautta'...

En ymmärrä miks kaikki aina ylistää pelkästään Dion ajan Rainbowta ja dissaa Dion jälkeistä aikaa. Mä satun tykkäämään sekä Dion aikaisesta ja Dion jälkeisestä Rainbowsta. En oo montaa sellasta tyyppiä tavannu joka pitäis molemmista aikakausista.

Tässä hyvät biisit Dion ajalta:
Man on the silver mountain, catch the rainbow, temple of the king, tarot woman, starstruck, stargazer, a light in the black, long live rock 'n' roll, kill the king, gates of babylon, lady of the lake, shed

post Dio hyvät biisit:
Eyes of the world, since you been gone, all night long, danger zone, lost in hollywood, weiss heim, I surrender, spotlight kid, no release, can't happen here, jealous lover, difficult to cure, maybe next time, death alley driver, stone cold, bring on the night, power, miss mistreated, tearin' out my heart, eyes of fire, stranded, can't let you go, fool for the night, desperate heart, street of dreams, drinking with the devil,

ei siis paljoa huonoja kipaleita kummallakaan aikajaksolla. Dion ajalta huonohkoja biisejä ovat debyyttilevyn snake charmer, self portrait, if you don't like rock and roll, risingilta do you close your eyes ja run with the wolf on vähän tylsä myös, long liveltä sensitive to light on heikko biisi,
loppu ajalta no time to loose, midtown tunnel vision, tite squeeze ja... niin vikalta levyltä en kyllä löydä yhtään huonoa biisiä, jopa instrumentaalit ovat hyviä.

Sanoisin että Blackmoren ois pitäny aikanaan jatkaa Rainbowssa Turnerin kanssa ja miksei myös Glover. Jos miettii että mitä ois Dion kanssa ois voinu saavuttaa niin toivottavasti ei ois menny siihen suuntaan mihin Dio soolourallaan. Ehkä se johtuu siitä että Dion bändissä ei ollu Blackmoren kaltaisia kitaristeja. En myöskään ymmärrä miksei Blackmore ottanut Turneria 90-luvun Rainbow kokoonpanoon kun Turner oli kerran purplessakin Slaves and mastersilla.

man in black kirjoitti:

En ymmärrä miks kaikki aina ylistää pelkästään Dion ajan Rainbowta ja dissaa Dion jälkeistä aikaa. Mä satun tykkäämään sekä Dion aikaisesta ja Dion jälkeisestä Rainbowsta. En oo montaa sellasta tyyppiä tavannu joka pitäis molemmista aikakausista.

Tässä hyvät biisit Dion ajalta:
Man on the silver mountain, catch the rainbow, temple of the king, tarot woman, starstruck, stargazer, a light in the black, long live rock 'n' roll, kill the king, gates of babylon, lady of the lake, shed

post Dio hyvät biisit:
Eyes of the world, since you been gone, all night long, danger zone, lost in hollywood, weiss heim, I surrender, spotlight kid, no release, can't happen here, jealous lover, difficult to cure, maybe next time, death alley driver, stone cold, bring on the night, power, miss mistreated, tearin' out my heart, eyes of fire, stranded, can't let you go, fool for the night, desperate heart, street of dreams, drinking with the devil,

ei siis paljoa huonoja kipaleita kummallakaan aikajaksolla. Dion ajalta huonohkoja biisejä ovat debyyttilevyn snake charmer, self portrait, if you don't like rock and roll, risingilta do you close your eyes ja run with the wolf on vähän tylsä myös, long liveltä sensitive to light on heikko biisi,
loppu ajalta no time to loose, midtown tunnel vision, tite squeeze ja... niin vikalta levyltä en kyllä löydä yhtään huonoa biisiä, jopa instrumentaalit ovat hyviä.

Sanoisin että Blackmoren ois pitäny aikanaan jatkaa Rainbowssa Turnerin kanssa ja miksei myös Glover. Jos miettii että mitä ois Dion kanssa ois voinu saavuttaa niin toivottavasti ei ois menny siihen suuntaan mihin Dio soolourallaan. Ehkä se johtuu siitä että Dion bändissä ei ollu Blackmoren kaltaisia kitaristeja. En myöskään ymmärrä miksei Blackmore ottanut Turneria 90-luvun Rainbow kokoonpanoon kun Turner oli kerran purplessakin Slaves and mastersilla.

Lue lisää

mainitsematta jäi kappale Bad girl (non album cut), mikä on myös hyä kappale. Taisi olla jokin singlen b-puoli tai jotain, ainakin julkaistiin vasta Finyl vinylillä 1986. Down to earth on loppujen lopuksi aika kova levy, jotenkin noi Blackmoren kitarasoolot on niin hienoja tällä albumilla esim. eyes of the world, making love, danger zone ja lost in hollywood.

Kappaleita spotlight kid ja death alley drier olen pitänyt melko samankaltaisina ja on välillä vaikea päättää kumpi on parempi. Ehkä spotlight kid on hieman parempi, kun siinä on parempi soolo omasta mielestäni.

Nyt kysymys: miksi single street of dreams ei pärjännyt listoilla yhtä hyvin kuin esim. I surrender ja stone cold? Oliko musiikkivideon esitykiellolla mtv:llä vaikutusta? Oliko se edes kielletty koko aikaa,kun joku oli kirjoittanut että sitä esitettiin kyllä tiuhaan. Ilmeisesti Stone cold ja Street of dreams kappaleet oli suunnattu Amerikan markkinoille,muutenhan ne ois Briteissä voinnu nousta samoille sijoille kuin I surrender, all night long ja since you been gone, vai mitä mieltä olette asiasta??

...vielä että kyllä noita muitakin kokoonpanoja mielellään kuuntelee, ei siinä mitään. Hyviä kipaleita myös muiden vokalistien kanssa. Kipaleet ovat kyllä tulleet tutuiksi eri albumeilta 70-luvun loppupuoliskolta lähtien. Nyt ostin tuon Rainbowin DVD:n ja se on pyörinyt tiheään. Siinä on lopussa selvitystä bändin touhuista ym. Energinen keikka ja Dio laulaa kuin albumeilla, aina tulee se mitä odottaakin, no pieniä poikkeuksia on ;) . Hieno kohta muiden muassa on Still I'm sad-kappaleen loppu, kun 'sad' sanan alkaessa Dio kyykistyy hieman, ja nostaa käden nyrkkiin ja loppu'huuto' voi alkaa. Kaikki menee siinä kohtaa niin nappiin kuin voi.

- Tuo Powellin 'Over to Top' pyöri aikoinaan lautasella useasti ja eipäs unohdeta pääosan esittäjän On Stage -tuplaa...hienoa kuunneltavaa !!