onko kenelläkään ollut vastaavaa ongelmaa?
nuorin lapsistani lopetti oikeastaan kokonaan koulunkäynnin päästyään yläasteelle. on tutkittu
päästä varpaisiin, on ollut nuorisopsykiatrisella
osastolla tutkimusjaksossa sai terveen paperit yms.
unirytmi menee helposti sekaisin..kohta varmaan ainoa keino sijoitus? syytä tähän ei tiedetä, sanoo että hänen ongelmansa. tulevaisuudennäkymät aika pelottavat, täytyisi saada edes peruskoulu suoritettua. soittelee paljon kitaraa on siinä ihan taitava itseoppinut. kun olisikin jokin normaali koulu missä voisi asua ja missä huolehdittaisiin ja voisi vielä harrastaa musiikkia. tilanne aika toivoton...
yläaste ongelmana
Psyke
14
1746
Vastaukset
- Tofta
Vaihtoehtoisia yläasteita:
www.annatapio.fi
Steinerkoulut
Kristilliset koulut
Tavallisten yläasteiden pienryhmät
Koulunvaihto suuresta pienempään
Musiikkipainotteinen luokka joissain kouluissa
Uuden harrastusryhmän löytäminen ja opintojen suorittaminen osittain kotiopetuksena
Kymppiluokka
Jonkun kouluvuoden tuplaaminen
Kuten itse mainitsit sijoitus voisi olla yksi eikä välttämättä huono vaihtoehto. Sitä en kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä kokeilemaan. Jokin tukiperhe voisi tässä tilanteessa olla lapsellesi hyvä. (tukiperheessä ollaan esim.yksi viikonloppu kuukaudessa.)
Nyt kannattaa selvittää mahdolliset pienryhmä vaihtoehdot(esim.Omaura)ja myös se olisiko sosiaalityöllä tarjota tukitoimena em.tukiperhettä tai muita sijoitusta kevyempiä vaihtoehtoja.
Unirytmiin liittyvät vaikeudet kannattaisi käydä lääkärin kanssa uudelleen läpi,jos vaikka löytyisi jotain apua sieltäkin suunnalta.
Toivotan voimia ja viisautta. Elämä murkun kanssa on joskus aikamoista tasapainoilua. - asb
Hienoa, että olet ymmärtänyt, miten tärkeää tulevaisuutta ajatellen lapselle on saada peruskoulun päättäri. Ilman sitä on seinä edessä monessa suunnassa.
En tahtoisi syyllistää, varsinkin kun selvästi olet huolestunut jo valmiiksi, mutta yläasteen opettajana olen monesti pohtinut, miten ihmeessä on mahdollista, etteivät vanhemmat saa tavallista 13-vuotiasta käymään koulussa. Luulisi asiaa auttavan, jos lintsaamisesta seuraisi välitön rangaistus. Pois rahat, kännykät, tv, tietokone jne. Ne voisi sitten tienata takaisin käymällä koulua. Lisäksi lapselle tulisi antaa vastapainoksi paljon aikaa ja positiivista huomiota.
Nykyvanhemmat vain usein eivät pysty "pahoittamaan lapsen mieltä". Aikuisen pitäisi kuitenkin toimia niin, että lapsi voi olla siitä tulevaisuudessa kiitollinen. Monesti se tarkoittaa sitä, että pitää tällä hetkellä kestää se, että lapsi on vihainen.
Sitten kun kyse on 16-17 -vuotiaasta, alkaa olla jo liian myöhäistä. Sen ikäinen huitelee halutessaan omissa menoissaan ja muuttaa kavereille asumaan tms. Pitää toimia sitä ennen!
Itse olisin valmis tekemään mitä vain. Ottaisin vaikka virkavapaata ja pankkilainan ja kävisin koulussa lapsen kanssa niin kauan, että hän tajuaisi, että todellakin olen tosissani siinä, että koulu käydään. - ...
Veljeni on ollut ja on vieläkin hyvin samanlainen. Ikää veljelläni jo reippaat 20 eli koulut ovat jo takana. Noin lyhyen kirjoituksen perusteella en voi sanoa onko tilanteenne samanlainen kuin veljelläni, mutta kerron hieman veljeni tilanteesta, jos teillä sattuisi olemaan vastaavaa.. En voi kertoa miten tilanteessa pitäisi toimia, koska itse olen 13–20 vuotiaana itkenyt öitä veljeni vuoksi, enkä vieläkään tiedä, mikä toisi avun. Olen miettinyt miksi hänellä on niin vaikeaa, miksi hän ei pysty menemään kouluun/töihin ja miksi hän ei osaa hoitaa asioitaan kuntoon.
Vain sinä ja muu perheesi tiedätte tilanteen. En usko että yksikään tapaus on samanlainen ja voit olla varma että täältä et suoraa vastausta tilanteeseesi löydä, etkä varmasti muualtakaan(edes lääkäristä).
Tässä vähän taustoja veljeni tilanteesta, jos niistä olisi jotain apua. Ongelmia koulun kanssa on ollut aina. Ensimmäisen kerran oli psykiatrilla tai vastaavalla neljä vuotiaana. Ala-asteen loppupuolella kävi muutamassa sairaala jaksossa, joissa menikin ihan hyvin. Ei oikeataan koskaan tehnyt ala-asteellakaan läksyjä. Yläasteella kiusattiin jonkun verran, mutta siitä selvisi silti hyvin. Ammattikoulun sai viiden vuoden kamppailun jälkeen suoritettua. Siellä kiusaus oli pahaa. Töissä jaksaa käydä aikansa. Lopulta jää vaan kokonaan pois töistä mitään ilmoittamatta. Kun on töissä hoitaa työnsä erittäin hyvin ja huolellisesti ja siitä häntä on monesti kehuttu. Hän tietää kyllä, ettei töistä vaan kuulu jäädä pois, mutta hän ei vaan pysty hoitamaan sitä muuten(ei kai osaa tai uskalla). Nykyään käy jollain mielenterveyshoitajalla tai vastaavalla. Masennuslääkkeitäkin hänelle määrättiin.
Veljeni on luonteeltaan melko vähäpuheinen. Hän soittelee myös kitaraa itseoppineesti. Joskus hän piirtää ja hän on muutenkin sellainen herkkä ja taiteellinen. Usein tuntuu kuin hän ei pystyisi käsittelemään pahaa palautetta itsestään. Ottaa huonon palautteen erittäin henkilökohtaisesti ja voi jopa siksi lähteä kesken pois töistä.
Kavereiden puute voi olla paha asia. Onko pojallasi kavereita koulussa? Onko mahdollista että häntä kiusataan(jos teidän poikaan kohdistuu kiusausta, niin ainakin veljeni tilanteessa siihen ollaan koulun toimesta oltu hyvin haluttomia puuttumaan)? Auttaisiko jos poika pääsisi esimerkiksi kitaratunneille? Piristyisikö hän siitä kun saisi tehdä jotain mieluisaa? Suosittelen että etsit aktiivisesti apua ennen pahinta murrosikää ja varsinkin ennen kun poika on täysi-ikäinen, jolloin menetät hänestä tavallaan otteen. Sinun täytyy itse ajaa tätä asiaa. Jos viet pojan vaan lääkäriin, etkä aktiivisesti aja asiaa kaikki toteavat hänet jatkossakin terveeksi. Nämä on vaikeita ongelmia, eivätkä selviä noin vaan.
Kuten jo ennemmin sanoin en tunne poikasi tilannetta niin hyvin että voisin tehdä johtopäätöksiä. Kirjoituksesi perusteella poikasi tilanne vaikutti hieman samanlaiselle kuin veljeni tapaus. Toivottavasti jaksat lukea loppuun, vaikka olenkin huono kirjoittaja ja teksti on varmasti melko kurjaa luettavaa. Tästä voit ainakin päätellä onko tilanteessanne mitään samaa..- suuri juttu
Muistakaa, että lapsen mennessä yläasteelle hänen koulupäivänsä muuttuu radikaalisti.
Siellä on eri opettajat joka aineessa, useissa kouluissa oppilaat vaeltavat päivän aikana eri luokissa, joita he ainakin alussa joutuvat etsimään. Kukaan opettaja ei taida yläasteella olla vastuussa yksityisestä oppilaasta, kunhan pitävät tuntinsa ja antavat läksynsä ja menevät sitten seuraavaan luokkaan. Kaikki opettajat eivät edes opi tuntemaan oppilaitaan, he ovat siis yhtä massaa, jota yritetään istuttaa hiljaa 45 minuuttia luokassa. Jokaisella opettajlla on oma tapansa opettaa, sillä eivät kaikki opi koskaan asoita, vaan syrjäytyvät.
Erityistä opetusta tarvitsevat huomataan yleensä jo ala-asteella, mutta ei aina, jos siellä on opettaja, joka osaa ottaa lapset yksilönä. Yläasteella kaikilla opettajilla ei ole kykyä ja taitoa huomata esim. adhd:ta tai muuta tarkkaavaisuushäiriötä. He kun ovat usein älyllisesti normaaleita tai heillä on jokin erityislahjakkuus. Häiriö saattaa näkyä sosiaalisissa suhteissa tai ajan hahmottamisessa.
Välituntisin on paljon uusia ihmisiä, koska yläasteelle tulee useasta ala-asteesta oppilaita, kestää kauan, ennekuin löytää oman paikkansa ja kaveripiirinsä koulussa. Suuressa laumassa kaikii eivät löydä sitä koskaan. Oppilaat on jätetty aika yksin selviytymään uudessa tilanteessa. Kuvitelkaa mikä aikapommi tikittää murrosikäisten laumassa!
Tämähän on lapsen koulupäivän arkea. Kun tulee ongelmia, ei muuta kuin henkisen piiskan kanssa vain ajetaan lapsi "susilauman" keskelle pakolla. Eikö olisi parempi aina ensin tutkia koulun olosuhteet lapsen kohdalla ja korjata niitä, että lapsella olisi turvallinen olotila siellä ja voisi opiskella edellytystensä ja taitojensa mukaan.
Yläasteelle menevä oppilas on vielä lapsi, joka tarvitsee aikuisen tukea ja opastusta joka hetki, sitähän opet vaativat vanhemmiltakin ja haukkuvat lapsen kodin jos eivät sitä kykene koulussa lapselle tarjoamaan. Ei lapsi pitkänä monen tunnin koulupäivän aikanakaan muutu miksikään muuksi erilaiseksi.
Kuinka muuten jokin tukiperhe voi vaikuttaa lapsen kouluoloihin,jos hänellä on siellä paha olla esim. edellä kuvaamallani tavalla, en ymmärrä?
Kannattaa ajatella asioita laaja-alaisesti, koulukeskeisesti, eikä aina vaan sitä samaa vanhaa kaavaa. - pitäisi ryhtyä
suuri juttu kirjoitti:
Muistakaa, että lapsen mennessä yläasteelle hänen koulupäivänsä muuttuu radikaalisti.
Siellä on eri opettajat joka aineessa, useissa kouluissa oppilaat vaeltavat päivän aikana eri luokissa, joita he ainakin alussa joutuvat etsimään. Kukaan opettaja ei taida yläasteella olla vastuussa yksityisestä oppilaasta, kunhan pitävät tuntinsa ja antavat läksynsä ja menevät sitten seuraavaan luokkaan. Kaikki opettajat eivät edes opi tuntemaan oppilaitaan, he ovat siis yhtä massaa, jota yritetään istuttaa hiljaa 45 minuuttia luokassa. Jokaisella opettajlla on oma tapansa opettaa, sillä eivät kaikki opi koskaan asoita, vaan syrjäytyvät.
Erityistä opetusta tarvitsevat huomataan yleensä jo ala-asteella, mutta ei aina, jos siellä on opettaja, joka osaa ottaa lapset yksilönä. Yläasteella kaikilla opettajilla ei ole kykyä ja taitoa huomata esim. adhd:ta tai muuta tarkkaavaisuushäiriötä. He kun ovat usein älyllisesti normaaleita tai heillä on jokin erityislahjakkuus. Häiriö saattaa näkyä sosiaalisissa suhteissa tai ajan hahmottamisessa.
Välituntisin on paljon uusia ihmisiä, koska yläasteelle tulee useasta ala-asteesta oppilaita, kestää kauan, ennekuin löytää oman paikkansa ja kaveripiirinsä koulussa. Suuressa laumassa kaikii eivät löydä sitä koskaan. Oppilaat on jätetty aika yksin selviytymään uudessa tilanteessa. Kuvitelkaa mikä aikapommi tikittää murrosikäisten laumassa!
Tämähän on lapsen koulupäivän arkea. Kun tulee ongelmia, ei muuta kuin henkisen piiskan kanssa vain ajetaan lapsi "susilauman" keskelle pakolla. Eikö olisi parempi aina ensin tutkia koulun olosuhteet lapsen kohdalla ja korjata niitä, että lapsella olisi turvallinen olotila siellä ja voisi opiskella edellytystensä ja taitojensa mukaan.
Yläasteelle menevä oppilas on vielä lapsi, joka tarvitsee aikuisen tukea ja opastusta joka hetki, sitähän opet vaativat vanhemmiltakin ja haukkuvat lapsen kodin jos eivät sitä kykene koulussa lapselle tarjoamaan. Ei lapsi pitkänä monen tunnin koulupäivän aikanakaan muutu miksikään muuksi erilaiseksi.
Kuinka muuten jokin tukiperhe voi vaikuttaa lapsen kouluoloihin,jos hänellä on siellä paha olla esim. edellä kuvaamallani tavalla, en ymmärrä?
Kannattaa ajatella asioita laaja-alaisesti, koulukeskeisesti, eikä aina vaan sitä samaa vanhaa kaavaa.Oletko lainkaan tietoinen, että peruskoulun päättärin saa reilusti yli 90% nuorista? Luku lähentelee sataa. Tuota lukiessa ei uskoisi.
On todella helppo täällä haukkua, miten joillakin opettajilla ei ole kykyä tai halua nähdä oppimishäiriöitä. Kyllähän ne nähdään, mutta mitä sille voi, kun näkee oppilasta kaksi kertaa viikossa 45 minuutin ajan. Ja tänä aikana läsnä on 20-30 muutakin oppilasta, joita pitäisi opettaa ja huomioida. Erityisopettajien virkoja ei ole tarpeeksi. Yli 500 oppilaankin koulussa voi olla vain yksi erkkari. Ja vaikka virkoja olisikin, niihin ei saada ainakaan päteviä ihmisiä. Monissa isoissakaan yläkouluissa ei ole lainkaan avustajia.
Mutta meillä saadaan paperi kouraan tasan kaikille, jotka vain ilmestyvät edes joka toiselle tunnille. Mitään oma-aloitteisuutta ei vaadita vaan onnettomimmat vedetään ja pökitään systeemin läpi vaikka väkisin. Suomen koululaitos todellakin tekee parhaansa niillä resursseilla, jotka sille on annettu (ovat muuten alle OECD-maiden keskitason).
Meidän koulussa kerätään palauttetta seiskoilta joka vuosi. Tulos on aina sama: lähes kaikki nauttivat vapaudesta, opettajat ovat rennompia ja hauskempia, aineenopettajat osaavat avata oman alansa asioita ihan eri tavalla kuin luokanopet jne. Systeemi toimii tavallisille muksuille loistavasti!
Voidaanko tässä todellisuudessa ja näillä resursseilla haaveksia koulusta, joka on sairaille lapsille sopiva? Mutta hei, sellaisiahan on jo! Sairaiden lasten paikka on sairaalakoulussa tai pienryhmissä, joissa on resursseja auttaa heitä. Me tavallisen koulun opettajat seuraamme joitakin lapsia sydän syrjällämme, mutta emme me sille mitään voi, että tässä systeemissä ja tällä koulutuksella emme voi heitä tämän enempää auttaa. Mutta tuon sataa lähentelevän prosentin pitäisi kyllä kertoa, että töitä tehdään ja parhaamme yritetään. - Tofta
suuri juttu kirjoitti:
Muistakaa, että lapsen mennessä yläasteelle hänen koulupäivänsä muuttuu radikaalisti.
Siellä on eri opettajat joka aineessa, useissa kouluissa oppilaat vaeltavat päivän aikana eri luokissa, joita he ainakin alussa joutuvat etsimään. Kukaan opettaja ei taida yläasteella olla vastuussa yksityisestä oppilaasta, kunhan pitävät tuntinsa ja antavat läksynsä ja menevät sitten seuraavaan luokkaan. Kaikki opettajat eivät edes opi tuntemaan oppilaitaan, he ovat siis yhtä massaa, jota yritetään istuttaa hiljaa 45 minuuttia luokassa. Jokaisella opettajlla on oma tapansa opettaa, sillä eivät kaikki opi koskaan asoita, vaan syrjäytyvät.
Erityistä opetusta tarvitsevat huomataan yleensä jo ala-asteella, mutta ei aina, jos siellä on opettaja, joka osaa ottaa lapset yksilönä. Yläasteella kaikilla opettajilla ei ole kykyä ja taitoa huomata esim. adhd:ta tai muuta tarkkaavaisuushäiriötä. He kun ovat usein älyllisesti normaaleita tai heillä on jokin erityislahjakkuus. Häiriö saattaa näkyä sosiaalisissa suhteissa tai ajan hahmottamisessa.
Välituntisin on paljon uusia ihmisiä, koska yläasteelle tulee useasta ala-asteesta oppilaita, kestää kauan, ennekuin löytää oman paikkansa ja kaveripiirinsä koulussa. Suuressa laumassa kaikii eivät löydä sitä koskaan. Oppilaat on jätetty aika yksin selviytymään uudessa tilanteessa. Kuvitelkaa mikä aikapommi tikittää murrosikäisten laumassa!
Tämähän on lapsen koulupäivän arkea. Kun tulee ongelmia, ei muuta kuin henkisen piiskan kanssa vain ajetaan lapsi "susilauman" keskelle pakolla. Eikö olisi parempi aina ensin tutkia koulun olosuhteet lapsen kohdalla ja korjata niitä, että lapsella olisi turvallinen olotila siellä ja voisi opiskella edellytystensä ja taitojensa mukaan.
Yläasteelle menevä oppilas on vielä lapsi, joka tarvitsee aikuisen tukea ja opastusta joka hetki, sitähän opet vaativat vanhemmiltakin ja haukkuvat lapsen kodin jos eivät sitä kykene koulussa lapselle tarjoamaan. Ei lapsi pitkänä monen tunnin koulupäivän aikanakaan muutu miksikään muuksi erilaiseksi.
Kuinka muuten jokin tukiperhe voi vaikuttaa lapsen kouluoloihin,jos hänellä on siellä paha olla esim. edellä kuvaamallani tavalla, en ymmärrä?
Kannattaa ajatella asioita laaja-alaisesti, koulukeskeisesti, eikä aina vaan sitä samaa vanhaa kaavaa.Tällaisessa tilanteessa tukiperhe antaisi vanhemmille pienen hengähdystauon. Tietyllä tapaa se myös voisi avata lapsen ajatuksia uusille urille.
Kaikki mitä kirjoitit on täyttä asiaa. Minulla on tästä omaa kokemusta! Juuri tästä syystä yritin rohkaista ketjun aloittajaa etsimään lapselleen pienryhmää tai vaihtoehtoista yläastetta. Eivät kaikki sopeudu koskaan isoon ryhmään eikä tarvitsekaan. Meistä aikuisistakin toiset viihtyvät työpaikalla,jossa on paljon ihmisiä ympärillä. Toiset meistä aikuisista taas tekevät työtä mieluiten ihan pienessä porukassa. Samaa pätee lapsiinkin eikä siinä ole mielestäni mitään kummallista.
Valitettavasti on niin ,että ellei koulu kykene yhteistyössä kodin kanssa asioihin puuttumaan, tulee se sijoitus kuvaan mukaan. Sitä en kenellekään ensimmäiseksi toivoisi,niin paljon on vaihtoehtoisia tapoja auttaa. - Tofta
pitäisi ryhtyä kirjoitti:
Oletko lainkaan tietoinen, että peruskoulun päättärin saa reilusti yli 90% nuorista? Luku lähentelee sataa. Tuota lukiessa ei uskoisi.
On todella helppo täällä haukkua, miten joillakin opettajilla ei ole kykyä tai halua nähdä oppimishäiriöitä. Kyllähän ne nähdään, mutta mitä sille voi, kun näkee oppilasta kaksi kertaa viikossa 45 minuutin ajan. Ja tänä aikana läsnä on 20-30 muutakin oppilasta, joita pitäisi opettaa ja huomioida. Erityisopettajien virkoja ei ole tarpeeksi. Yli 500 oppilaankin koulussa voi olla vain yksi erkkari. Ja vaikka virkoja olisikin, niihin ei saada ainakaan päteviä ihmisiä. Monissa isoissakaan yläkouluissa ei ole lainkaan avustajia.
Mutta meillä saadaan paperi kouraan tasan kaikille, jotka vain ilmestyvät edes joka toiselle tunnille. Mitään oma-aloitteisuutta ei vaadita vaan onnettomimmat vedetään ja pökitään systeemin läpi vaikka väkisin. Suomen koululaitos todellakin tekee parhaansa niillä resursseilla, jotka sille on annettu (ovat muuten alle OECD-maiden keskitason).
Meidän koulussa kerätään palauttetta seiskoilta joka vuosi. Tulos on aina sama: lähes kaikki nauttivat vapaudesta, opettajat ovat rennompia ja hauskempia, aineenopettajat osaavat avata oman alansa asioita ihan eri tavalla kuin luokanopet jne. Systeemi toimii tavallisille muksuille loistavasti!
Voidaanko tässä todellisuudessa ja näillä resursseilla haaveksia koulusta, joka on sairaille lapsille sopiva? Mutta hei, sellaisiahan on jo! Sairaiden lasten paikka on sairaalakoulussa tai pienryhmissä, joissa on resursseja auttaa heitä. Me tavallisen koulun opettajat seuraamme joitakin lapsia sydän syrjällämme, mutta emme me sille mitään voi, että tässä systeemissä ja tällä koulutuksella emme voi heitä tämän enempää auttaa. Mutta tuon sataa lähentelevän prosentin pitäisi kyllä kertoa, että töitä tehdään ja parhaamme yritetään.Tosiasia on se,että on lapsia,jotka tarvisevat pienen ryhmän oppiakseen. Tämän kun poliittiset päättäjät tajuaisivat.
- jos on
Tofta kirjoitti:
Tällaisessa tilanteessa tukiperhe antaisi vanhemmille pienen hengähdystauon. Tietyllä tapaa se myös voisi avata lapsen ajatuksia uusille urille.
Kaikki mitä kirjoitit on täyttä asiaa. Minulla on tästä omaa kokemusta! Juuri tästä syystä yritin rohkaista ketjun aloittajaa etsimään lapselleen pienryhmää tai vaihtoehtoista yläastetta. Eivät kaikki sopeudu koskaan isoon ryhmään eikä tarvitsekaan. Meistä aikuisistakin toiset viihtyvät työpaikalla,jossa on paljon ihmisiä ympärillä. Toiset meistä aikuisista taas tekevät työtä mieluiten ihan pienessä porukassa. Samaa pätee lapsiinkin eikä siinä ole mielestäni mitään kummallista.
Valitettavasti on niin ,että ellei koulu kykene yhteistyössä kodin kanssa asioihin puuttumaan, tulee se sijoitus kuvaan mukaan. Sitä en kenellekään ensimmäiseksi toivoisi,niin paljon on vaihtoehtoisia tapoja auttaa.mahdollista -olis yksi vaihtoehto .
Tulevaisuudessa kanaattaa valita sitten joku itsenäinen työ .Jos on luova ...esim .valokuvaaja tms . jossa ei tarvitse sinnitellä työyhteisössä .Ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin .Ei kaikkien tarvitsekaan kulkea virran mukana vaan voi kulkea omia polkuja ... - Ja päättäri????
pitäisi ryhtyä kirjoitti:
Oletko lainkaan tietoinen, että peruskoulun päättärin saa reilusti yli 90% nuorista? Luku lähentelee sataa. Tuota lukiessa ei uskoisi.
On todella helppo täällä haukkua, miten joillakin opettajilla ei ole kykyä tai halua nähdä oppimishäiriöitä. Kyllähän ne nähdään, mutta mitä sille voi, kun näkee oppilasta kaksi kertaa viikossa 45 minuutin ajan. Ja tänä aikana läsnä on 20-30 muutakin oppilasta, joita pitäisi opettaa ja huomioida. Erityisopettajien virkoja ei ole tarpeeksi. Yli 500 oppilaankin koulussa voi olla vain yksi erkkari. Ja vaikka virkoja olisikin, niihin ei saada ainakaan päteviä ihmisiä. Monissa isoissakaan yläkouluissa ei ole lainkaan avustajia.
Mutta meillä saadaan paperi kouraan tasan kaikille, jotka vain ilmestyvät edes joka toiselle tunnille. Mitään oma-aloitteisuutta ei vaadita vaan onnettomimmat vedetään ja pökitään systeemin läpi vaikka väkisin. Suomen koululaitos todellakin tekee parhaansa niillä resursseilla, jotka sille on annettu (ovat muuten alle OECD-maiden keskitason).
Meidän koulussa kerätään palauttetta seiskoilta joka vuosi. Tulos on aina sama: lähes kaikki nauttivat vapaudesta, opettajat ovat rennompia ja hauskempia, aineenopettajat osaavat avata oman alansa asioita ihan eri tavalla kuin luokanopet jne. Systeemi toimii tavallisille muksuille loistavasti!
Voidaanko tässä todellisuudessa ja näillä resursseilla haaveksia koulusta, joka on sairaille lapsille sopiva? Mutta hei, sellaisiahan on jo! Sairaiden lasten paikka on sairaalakoulussa tai pienryhmissä, joissa on resursseja auttaa heitä. Me tavallisen koulun opettajat seuraamme joitakin lapsia sydän syrjällämme, mutta emme me sille mitään voi, että tässä systeemissä ja tällä koulutuksella emme voi heitä tämän enempää auttaa. Mutta tuon sataa lähentelevän prosentin pitäisi kyllä kertoa, että töitä tehdään ja parhaamme yritetään.Tiedät varmaan,että monet ysiluokan opettajat antavat nuorten saada peruskoulunsa lävitse,vaikka siihen ei aina olisi edellytyksiä osaamisen puolesta!Huono omatunto ja tietoisuus siitä että koulu ei anna enää lasten tarvitsemaa tukea,laittaa heidät tällaisten johtopäätösten armoille!Opettaja saattaa nähdä fiksuna että oppilassa on ainesta,mutta järjestelmä ei tue juuri tuota lasta osaamiseen,hän ei silloin tahdo rangaista lasta koulun riittämättömyydestä ja se on oikein!Lapsen ei tarvitse olla sairas oireillakseen ylä-asteella,ylä-aste,kuten ala-astekkin oireilevat itsessään ja lapset,että opettajat ovat uhreja!Opettajien täytyisi lyödä voimat yhteen vanhempien kanssa ja alkaa vaatia kouluille se rooli yhteiskunnassa mikä niille kuuluu,kyse on kansakunnan tulevaisuudesta!Nyt opettajat vaan narisevat vanhemmille kun nämä eivät ymmärrä miten työ on muuttunut hankalaksi ja vanhemmat narisevat opettajille,kun lapset eivät saa tarvitsemaansa yksilöllistä opetusta ja tukea tarvittaessa!Tilannehan on naurettava,molemminpuolinen syyllistäminen ei hyödytä ketään,kun vanhemmat ja oppilaat ovat samassa veneessä,samoista epäkohdista kärsimässä!Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa????
- realiteetit
Ja päättäri???? kirjoitti:
Tiedät varmaan,että monet ysiluokan opettajat antavat nuorten saada peruskoulunsa lävitse,vaikka siihen ei aina olisi edellytyksiä osaamisen puolesta!Huono omatunto ja tietoisuus siitä että koulu ei anna enää lasten tarvitsemaa tukea,laittaa heidät tällaisten johtopäätösten armoille!Opettaja saattaa nähdä fiksuna että oppilassa on ainesta,mutta järjestelmä ei tue juuri tuota lasta osaamiseen,hän ei silloin tahdo rangaista lasta koulun riittämättömyydestä ja se on oikein!Lapsen ei tarvitse olla sairas oireillakseen ylä-asteella,ylä-aste,kuten ala-astekkin oireilevat itsessään ja lapset,että opettajat ovat uhreja!Opettajien täytyisi lyödä voimat yhteen vanhempien kanssa ja alkaa vaatia kouluille se rooli yhteiskunnassa mikä niille kuuluu,kyse on kansakunnan tulevaisuudesta!Nyt opettajat vaan narisevat vanhemmille kun nämä eivät ymmärrä miten työ on muuttunut hankalaksi ja vanhemmat narisevat opettajille,kun lapset eivät saa tarvitsemaansa yksilöllistä opetusta ja tukea tarvittaessa!Tilannehan on naurettava,molemminpuolinen syyllistäminen ei hyödytä ketään,kun vanhemmat ja oppilaat ovat samassa veneessä,samoista epäkohdista kärsimässä!Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa????
Useimmat lintsarit oikeasti osaisivat, jos vain vaivautuisivat paikalle. Useimmat peruskoulun asiat ovat todella yksinkertaisia, jos älykkyysosamäärä on sadan kieppeillä.
Toinen asia taas on, että peruskoulussa on kaikenlaista viheltäjää, esimerkiksi sellaisia oppilaita, jotka ovat kehitysvammaisuuden ja ns. normaalin rajoilla. Ihmisiä kun ei oikeastaan voi jakaa normaaleihin ja normaalia lahjattomampiin, koska kysymys on jatkumosta, ei kahdesta selvästi erillisestä ryhmästä. Tällaiset heikot oppilaat saavat ne armovitoset esimerkiksi matikasta, ja minusta se on ihan oikein! Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Mutta aloittajan ongelma ei ole varmaankaan tässä, vaan siinä, että hän ei saa lastaan ajoissa nukkumaan ja kouluun, mikä on nykyään yleistä, niin outoa kuin se onkin.
Vaikka koulusta sitä syytä ongelmiin yleensä haetaankin, niin voisivat joskus vanhemmatkin katsoa peiliin. Koulu ei ole todellakaan täydellinen paikka, mutta eipä ole moni työpaikkakaan. Koulussa ei ole kyse viihtymisestä vaan työn teosta. Tuli mieleen eräskin lintsarin vanhempi, joka kaipaili kouluun kahvilaa, jotta tyttö viihtyisi siellä paremmin. Anna mun kaikki kestää.
Ruotsissahan on ruvettu jopa maksamaan lintsareille, jotta nämä tulisivat kouluun. Ilmankos siellä onkin eniten järjestyshäiriöitä yms. eivätkä tuloksetkaan enää päätä huimaa. Ottakaa nyt aikuiset järki käteen. Koulu ei ole helvetin esikartano, eikä sen kuulu olla kivakiva onnela, se on lapsen ja nuoren työpaikka.
- NORMAALI..
nuori,jolla ei ole mielenterveyteen liittyviä selkeitä ongelmia,eikä kotioloissa ole mitään selkeää epäkohtaa,alkaa oireilla lähinnä koulussa,on aika yksiselitteistä etsiä syytä koulun puitteista!Mikäli lapsesi ei saa kiitosta mistään,mikäli hänen tekemisiään huomioidaan vain silloin kun hän epäonnistuu,on aika luonnollista että lapsi alkaa voida huonosti!Ylä-aste ikäisen elämä on aika rankkaa!Koulussa olevista epäkohdista on vaikea valittaa minnekkään,kun kavereilta saa pilkkaa ja syrjintää jos heidän käytöksestään valittaa ja opettajien käytöksestä on vaikea valittaa kun kukaan ei kuitenkaan ota murrosikäistä ja "hankalaa" nuorta vakavasti,jos vastassa on kirkkain silmin omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut opettaja!!!Minä kyselisin sinulta koulun touhuista,siten että ottaisin mukaan keskusteluun vaikka lapsen jonkun koulutoverin,enkä aloittaisi keskustelua kysymällä "miksi sinä et siellä koulussa pärjää?" Kysyisin miltä heistä tuntuu olla siellä koulussa,tuosta kysymyksestä saattaa sukeutua yllättäviä vastauksia!
- Psyke
Kiitos teille kaikille jotka olette vastanneet viestiini. Pääsin vasta nyt lukemaan ne. Kerron nyt vähän enemmän tämän hetkisestä tilanteesta. Käymme edelleen vielä palavereissa sairaalassa siellä on aina mukana koululta opettaja, koulupsykologi, oman kunnan sosiaalityöntekijä ja sairaalalta lääkäri, perheterapeutti ja poikani hoitaja hänen ollessan osastolla. Tällä hetkellä olemme melkein viikottain tekemisissä paikallisen sosiaalityöntekijän kanssa, yritetään ratkoa tätä ongelmaa...tuntuu vaan siltä että paras vaihtoehto olisi se että poikani voisi käydä koulua jossain muualla. Hänellä ei ollut osastolla mitään ongelmia kouluun menossa, tuntuu että hänelle sopisi juuri "sisäoppilaitos" tyylinen paikka. Itse hän sanoo että haluaisi käydä koulun täällä ja että mielummin hän olisi koulussa kuin kotona?
kyllä hän onkin viimeaikoina ollut paremmalla menestyksellä koulussa, mutta joka viikko on poissaoloja ja on paljon suorittamattomia jaksoja..tässä tilanne tällä hetkellä. Palaan asiaan, joudun lopettamaan keskimmäinen poikani vie tämän kannettavan mennessään opiskelupaikkaansa...kiitokset vielä vastanneille.
- Illalla nukkumaan
Opittuja huonoja tapoja voi olla työläs korjata, mutta eiköhän tuo unirytmi ole se mistä kannattaa aloittaa?
- väsynyt ope?
Tiedän, että opettajan työ yläasteella ei ole helppoa.
Mutta ei kai ole tarkoitus että lapset, jotka viettävät enemmän päivä ajastaan koulussa kuin kotona, heitä pidetään siellä kuin jonkin koneen mekaanisena osana jatkuvasti käynnissä.
mene luokkaan - 45min istu hiljaa paikallasi - opiskele -lähde luokasta -pue päällesi - mene ulos- tule sisään - riisu vaatteet - mene luokkaan -istu 45min - opiskele --- Tätä koko armas lapsuus ja nuoruus 5 - 7 tuntia joka päivä. Kotonakaan ei pääse irti tästä oravanpyörästä, läksyt muistuttavat siitä.
Kyllä koulun tehtävä on myös satsata lapsen henkiseen hyvinvointiin koulupäivän aikana. Lapsi sentäs kehittyy ja kasvaa myös koulupäivän aikana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
A miehelle :)
Oli mukava näkeminen taas eilen. Olisinpa tänäänkin nähnyt sut. Harmi ettei tunneta kunnolla. Ja etten voi saada su362258- 1591628
Kiantaman johtaja Vernu Vasunta !
Kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan ja neljäksi vuodeksi liiketoiminta kieltoon,että silleen Kiantalaiset!!!!351520Kansanedustajien palkkioihin roimat korotukset
Kansanedustajien palkkiot nousevat lokakuun alussa sadoilla euroilla, kertoo eduskunnan palkkiotoimikunta. Ensimmäisen1671464Joko sä olet aivan totaalisen rakastunut
Tai sitten sulla on joku hätänä. Kaikkeni lähestulkoon yrittänyt että perääntyisit mutta ei 😄811287Keskisarja todettiin rasistiksi
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan Keskisarjan lausunnot Ylen A-Studiossa viime viikolla täyttävät rasismin määritelmän3901222En halua miestä joka
Havisee kuin haavan lehti kakat housussa eikä uskalla ottaa ohjia ja lähestyä naista. Niin kuin miehen kuuluu tehdä, oll2291139- 1041134
Olitkohan koskaan
yhtä optimistinen kuin minä siitä, että jonain päivänä olisimme vielä yhdessä? Vai uskoinkohan minä yksinäni siihen, jos89998On varmaan aika sanoa lopullisesti heippa
Kai sen oli pakko joskus tapahtua, ennemmin tai myöhemmin, toki toivoin että myöhemmin. En koskaan ole tykännyt sanoa he50893