tässä avioeroprosessissa, jossa en todellakaan uskonut olevani vielä puoli vuotta sitten jolloin luulin avioliittoni olevan ok. Selvisi, että ukko pitänyt toisella paikkakunnalla toista naista, jonka kanssa nyt onnellisena elellään.Meillä 3 lasta , joista olen pääsääntöisesti huolehtinut kun miehellä ollut niin mahdottomasti niitä "töitä". Minä sinisilmäisesti luottanut tähän mieheen, jonka kanssa yli 20 vuoden yhteinen historia. Lapsiaan on käynyt katsomassa silloin kun hänelle on sopinut. On tässä lievästi sanoen hyväksikäytetty ja katkera olo. En haluaisi lillua tässä katkeruudessa lopun elämääni, joten millalailla vastaavanlaisissa tilanteissa olleet olette selvitelleet ajatuksenne? Minulla on hyviä ystäviä joiden kanssa näistä asioista olen jauhanut , mutta lopulta väsyvät myös he. Miehen kanssa keskusteluyhteyttä ei ole, Oletteko eron jälkeen joskus pystyneet keskustelemaan entisen aviosiipan kanssa asiat?Onko ainoa tapa selvitellä tunnesoppaansa kallonkutistajan luona?
Olen minäkin
tomppeli
1793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tilanne takana itsellä, mutta kun puhuin, puhuin ja puhuin, yhtenä kauniina päivänä huomasin, että eipä tässä enää mitään... Paha olo tuli ulos, ja sitten oli helpompi jatkaa elämää. Ystävistä oli iso apu, lisäksi kävin tk-psykologilla juttelemassa - hän osasi tehdä oikeat kysymykset, joihin vastaamalla pääsin taas eteenpäin. Päivässä tai viikossa ei mitään tapahdu, kuten olet varmasti huomannut, mutta pieni askel kerrallaan. Ex:n kanssa pääsimme aikaa myöden asiallisiin väleihin, hänkin huomasi, että hänenkin elämänsä sujuu paremmin näin. Selviät varmasti jäämättä "lillumaan katkeruuteen", sinulla on selvästi asenne kohdallaan! Tsemppiä - mikä ei tapa, vahvistaa !