Mulla on sellanen tilanne että on kaksi lasta 3v ja 5v ja tekee mieli erota avovaimosta kun mitään muuta yhteistä meillä ei ole, onko samassa tilanteessa olevia kenellä on pieniä lapsia miten lapset pärjäävät eron jälkeen tai miten itse olette päässeet tästä yli kun ei näe lapsia joka päivä
lapset
lasten isä
51012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla samantapainen tilanne.. olen avoliitossa ja yksi pieni lapsi löytyy. tahtoisin kovasti eroa mutta en uskalla tehdä sitä lapsen takia.
itsellä 4 ja 6 vuotiaat lapset, ja itse haluaisin erota miehestäni, mutta vaikka lapset jäävät minulle on silti pelko ja huoli kuinka ne tämän ottavat, vaikka ei ole pelkoa, että välimme huononisivat eron vuoksi niin paljon etteikö lapset saa olla isänsä kanssa niin paljon kuin haluavat.Mutta eiköhän kaikki lapsiaan rakastavat vanhemmat ajattele noita kysymyksiä. Mutta itse olen pikkuhiljaa myös opetellut ajattelemaan mitä itse elämältäni haluan.
minulla on 2 lasta .5v ja 2v.
Erosimme,mieheni halusta ,kun nuorimmainen oli 8kk:tta ja ero pamahti kasvoilleni täytenä shokkina!
Asiasta kannattaa keskustella sen oman kumppanin kanssa ja miettiä sellaisiakin asioita miten suhteen voisi parantaa!!
Perhe-elämä on raskasta ja yksitoikkoista ,kun on pieniä lapsia ,mutta ero ei aina ole se oikea ratkaisu!
Minun tapauksessani näin jälkeenpäin voin sanoa, että ero oli parhain ratkaisu ,vaikka pahalta tuntuikin ,mutta suhteessa oli pettämisiä yms. mieheni puolelta,voin huonosti ,vaikka en sitä itse itselleni myöntänytkään,olen kai jonkun sortin "läheisriippuvainen".
Ja nyt myös tiedän minkälaisen elämänkumppanin haluan.Eipä niitä paljon markkinoilla ole,mutta kenties jonakin päivänä elämäni hymyileepi:)))
Minulla ja miehelläni ei ollut myöskään muuta yhteistä kuin lapsi. Minä voin huonosti painostavassa ilmapiirissä. Yritin kestää, mutta en jaksanut elää kulissiliitossa. Lapsikin oireili. Eron jälkeen lapsi on jälleen iloinen oma itsensä. Kaipaa tietenkin isäänsä, mutta olen pyrkinyt järjestää siten, että hän saa olla isänsä luona niin udein kuin mahdollista. Kuitenkin lapsen parhaaksi on, että hänellä on luonani ns. vakituinen koti. Kun molemmat vanhemmat osoittavat lapsilleen rakkautta, läsnäoloa, huolenpitoa ja turvaa, eivät lapset kärsi erosta niin paljon. Voin sanoa että meillä lapsen kannalta oli jopa parempi että erosimme.
olen yksinhuoltajanainen ja tiedän aiheesta paljon.. isille voi olla vaikeaa kun ei saa enää nähdä lapsia joka päivä, mutta alussa kannattaa sopia tapaamisia usein ja sitten alkaa harventaa niitä pikkuhiljaa. Jos äiti ei suostu, kannattaa viedä oikeuteen koska sinulla on oikeus tavata lapsiasi paljon.
yhteishuoltajuuteen varmaan päätyisitte, lastenvalvojalle kannattaa sanoa että haluaa ehdottomasti sen...
lapsille on tärkeää että he kokevat että molemmat vanhemmat rakastavat heitä eron jälkeen. Lapsille kestää kauan ymmärtää mitä ero tarkoittaa.
jaksua!