Miks helvetissä mä osaan aina mokata kaiken??
Ensin sitä on kaikki hyvin: on kuvitellut löytäneensä sen oikean, tunne mitä ei oo koskaan tullut... sitten se alkaa ahdistaa, rupeaa tekemään kaikkea typerää, skitsoomaan ihme asiasta... sitten se jota sä eniten rakastat vaan lähtee pois.
Sanomatta mitään, edes selittämättä!
Sä koitat elää eteenpäin, mutta sen rakkaimman nimen kuuleminen saa sydämen pysähtymään.
Yli kuukaus mennyt erosta, joka päivä vie mua kauemmas siitä ihmisestä, mutta sydän potee ikävää, vaikka ulospäin näyttäisi, että mä elän silti.
Tuli perjantaina mokailtua niin, että vaikka tehtiin diili että ollaan vaan frendejä, mä dokasin niin että menetin muistini ja olin soitellut tälle rakkaimmalleni vain kertoakseni, että rakastan sitä.
Sitten se syyttää mua siitä, että soittelen sille liikaa ja kyttään sen tekemisiä, vaikka kaikki on tarkoitettu vaan hyväksi... että mä olen vain kiinnostunut sen tekemisistä sen takia, että mä vielä välitän siitä ihmisestä.
Mutta se ei missään vaiheessa sanonut, että sitä haittaa se, että mä vielä roikun sen perässä, niin sanotusti.
Kai mun on pakko mennä eteenpäin, tehdä miehistä vaan yhdenillajuttuja.
Tekis mieli itkeä, mutta mä en enää masennu, en sen ihmisen takia, vaikka oon kolmesti yrittänyt itsemurhaa sen jälkeen, kun se lähti.
Se ei tajua, paljon muhun sattuu se, että vaikka se aikaisemmin olis tehnyt mitä tahansa päästäkseen vaan näkemään mut, nyt sitä ei vois vähempää se enää kiinnostaa...
Auttakaa mua.
Ensin sitä on kaikki hyvin: on kuvitellut löytäneensä sen oikean, tunne mitä ei oo koskaan tullut... sitten se alkaa ahdistaa, rupeaa tekemään kaikkea typerää, skitsoomaan ihme asiasta... sitten se jota sä eniten rakastat vaan lähtee pois.
Sanomatta mitään, edes selittämättä!
Sä koitat elää eteenpäin, mutta sen rakkaimman nimen kuuleminen saa sydämen pysähtymään.
Yli kuukaus mennyt erosta, joka päivä vie mua kauemmas siitä ihmisestä, mutta sydän potee ikävää, vaikka ulospäin näyttäisi, että mä elän silti.
Tuli perjantaina mokailtua niin, että vaikka tehtiin diili että ollaan vaan frendejä, mä dokasin niin että menetin muistini ja olin soitellut tälle rakkaimmalleni vain kertoakseni, että rakastan sitä.
Sitten se syyttää mua siitä, että soittelen sille liikaa ja kyttään sen tekemisiä, vaikka kaikki on tarkoitettu vaan hyväksi... että mä olen vain kiinnostunut sen tekemisistä sen takia, että mä vielä välitän siitä ihmisestä.
Mutta se ei missään vaiheessa sanonut, että sitä haittaa se, että mä vielä roikun sen perässä, niin sanotusti.
Kai mun on pakko mennä eteenpäin, tehdä miehistä vaan yhdenillajuttuja.
Tekis mieli itkeä, mutta mä en enää masennu, en sen ihmisen takia, vaikka oon kolmesti yrittänyt itsemurhaa sen jälkeen, kun se lähti.
Se ei tajua, paljon muhun sattuu se, että vaikka se aikaisemmin olis tehnyt mitä tahansa päästäkseen vaan näkemään mut, nyt sitä ei vois vähempää se enää kiinnostaa...
Auttakaa mua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No vikahan on just tossa sun asenteessa. Itsehän sä ne miehet pois ajat, kun alat skitsoamaan pikkuasioista ja teet kaikenlaista typerää, mitä se "kaikenlainen typerä" tässä tilanteessa sitten tarkoittaakaan? Kaipa sä olet vielä niin nuori ja jotenkin sitoutumiskammoinen. Yrität ajaa miehen pois käyttäytymällä typerästi. Vai onko ongelma sitten siinä, että sä olet liian takertuva kun rakastut?
Toi on ihan totta. Ehkä mullaki olis syytä kattoo peiliin?
Kiits mielipiteestä. Toi pelasti mun päivän! :)