Hei kaikki "hankalan"anopin kanssa kamppailevat miniät
Olisikohan niin,että olemme vaan valinneet väärät miehet?
Jos mies on MIES,eikä ikuinen pikkupoika,saamaton nahjus,"mykkäpaska" mammanpoika,mitään ongelmia ei tule anopin kanssa.
Miehen ja vaimon pitäisi tukea toisiaan kaikissa tilanteissa ja MIES tekee myös äidilleen selväksi sen,että puhaltaa vaimonsa kanssa yhteen hiileen.
Appi ja anoppikin tukevat aina toisiaan,siksi heidän liittonsa onkin kestänyt vuosikymmeniä.
Olisivatpa myös opettaneet tämän pojalleen,mutta ei.Nyt on välirikko anopin kanssa,enkä voi syyttää siitä kuin "miestäni",joka on kuuro,mykkä ja sokea äitinsä tekemisille ja sanomisille.
Olen vähän kade naisille,jotka voivat mennä anoppilaan käymään kun tietävät miestensä tukevan heitä kaikissa tilanteissa.
Mitähän anoppi tuumaisi,kun hänen poikansa sanoisikin:"Et kyllä puhu vaimolleni tuohon sävyyn".
Voisi kyllä naama venähtää.
No turha luulo.Sitä päivää en tule ikinä näkemään:(
Olisikohan niin,että olemme vaan valinneet väärät miehet?
Jos mies on MIES,eikä ikuinen pikkupoika,saamaton nahjus,"mykkäpaska" mammanpoika,mitään ongelmia ei tule anopin kanssa.
Miehen ja vaimon pitäisi tukea toisiaan kaikissa tilanteissa ja MIES tekee myös äidilleen selväksi sen,että puhaltaa vaimonsa kanssa yhteen hiileen.
Appi ja anoppikin tukevat aina toisiaan,siksi heidän liittonsa onkin kestänyt vuosikymmeniä.
Olisivatpa myös opettaneet tämän pojalleen,mutta ei.Nyt on välirikko anopin kanssa,enkä voi syyttää siitä kuin "miestäni",joka on kuuro,mykkä ja sokea äitinsä tekemisille ja sanomisille.
Olen vähän kade naisille,jotka voivat mennä anoppilaan käymään kun tietävät miestensä tukevan heitä kaikissa tilanteissa.
Mitähän anoppi tuumaisi,kun hänen poikansa sanoisikin:"Et kyllä puhu vaimolleni tuohon sävyyn".
Voisi kyllä naama venähtää.
No turha luulo.Sitä päivää en tule ikinä näkemään:(
Vastaukset 25
Vanhimmat
narsistinen persoonallisuushäiriö niin opit tuntemaan myös itsesi !
Ai niin.Tämähän olikin tätä,että aletaan haukkumaan kirjoittajaa.
Mitähän tuokin pätkä sinusta kertoo..
Tämä on sitä, että joidenkin (tai yhden) kirjoittajan mielestä kaikilla maailman inhottavilla/ ilkeillä ihmisillä on persoonallisuushäiriösairaus. Hänen mielestään ihminen ei voi olla pelkästään vit****mainen, joten hän kaikessa asiantuntijuudessaan (heh heh) jakelee täällä diagnooseja.
Kuvittelee vissiin pershäiriön olevan kovinkin uusi juttu, kun itse on vasta todellisuuteen herännyt. News flash hänelle: ei ole.
Persoonallisuushäiriö on ihmisellä, joka ei ole kanssani samaa mieltä, tai palvo maatta allani. Anoppi joka ei ymmärrä paikkaansa ja ole kiitollinen miniästään, on varmasti Narsku.
samaa mieltä. Miehen on oltava vaimonsa kanssa samassa veneessä. Ennen minulla oli väärä mies... nyt minulla on oikea mies joka tarpeen tullen pystyy sanomaan äidilleenkin suorat sanat.
miehenne sellaiseen tilanteeseen, että hän joutuu sanomaan äidilleen suorat sanat.
Jos itse joskus olette sattumalta väärässä, vaaditteko silloinkin mieheltänne teidän kannallanne olemista ja teidän puolustelemista äitiään vastaan ?
Sehän voi olla,että anoppi pakottaa omalla sanomisellaan ja käytöksellään miehen sanomaan äidilleen sellaista, mitä äiti ei haluaisi kuulla.
Meillä aikoinaan anoppi yritti painostaa minua tekemään mm.abortin, olisiko pitänyt totella?
No, olemme vieläkin mieheni kanssa naimisissa, tuosta tapauksesta on kymmeniä vuosia.
Anoppiin panin välit poikki vasta muutama vuosi sitten, sillä ei hän mihinkään näiden vuosikymmenten aikana muuttunut.Hän on katkera vanha ihminen, en tiedä, mistä hänen katkeruutensa on alkanut, tuskin minä olen sen aiheuttanut, ainakaan yksin.Ehkä hänelle on tapahtunut joskus jotain, mistä miehenikään ei tiedä, sillä olemme kyllä miettineet tätä asiaa. Anoppi on myös pahasti alkoholisoitunut ja siten erittäin epäluotettava ja arvaamaton sanomisissaan.
KOskaan en hänelle sanonut rumasti, sanoin vaan viimeisellä kerralla hyvästi.Minulle ei kukaan ystävistäni eikä sukulaisistani ole sanonut ,että pitäisi vielä ymmärtää ja olla tekemisissä anoppini kanssa.Päinvastaoin, jokainen sanoi, että olipa hyvä, että vihdoin panin välit poikki ja aloin elää omaa elämääni tarvitsematta pelätä anoppin seuraavaa tempausta. Siitä huolimatta, vaikka tästä on jo vuosia näen ajoittain painajaisia anopista, joka ajaa minua takaa.
Mieheni ei ehkä nuorempana tajunnut meidän tilannetta ja yritti aina ymmärtää äitiään ja selitellä asioita minulle ja sai aina minut jatkamaan. Nykyään hän samaa mieltä kanssani, että tein lopulta oikean ratkaisun ja vommme elää "omaa elämäämme" tarvisematta pelätä hänen äitiään.Hän kyllä tapaa vanhempiaan(ts. käy katsomassa, että he pärjäävät ja auttaa tarvittaessa),mutta hänkin sanoo, ettei hänellä ole mitään tunteitä enää äitiään kohtaan, joka on vain tyytymätön kaikkiin ja kaikkeen ja syyttää aina muita omasta kurjuudestaan( lähinnä miestään ja minua).
Voi olla, etten ollut aikoinani anopille mieluinen miniä, mutta minä menin naimisiin mieheni kanssa , anoppi ja appi tulivat sen myötä, heitä en voinut valita .Yritettyäni 30 vuotta tulla toimeen heidän kanssaan, katsoin, että he eivät enää muutu ja minullakin on oikeus elää elämääni pelkäämättä ja
erään suuren riidan(anoppi tuli meille haukkumaan minua) yhteydessä tein sitten ratkaisun ,jota en ole katunut.
Tietenkin tilanne on hankala, kun mies on äitinsä lapsi, niin hän näkee asiat ehkä eritavalla. Mutta kyllä näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan aikuisella tasolla. Jos miehen äiti käyttäytyy miniäänsä kohtaan epäoikeudenmukaisesti, niin kyllä miehen tulisi puuttua tilanteeseen ja olla vaimonsa tukena. Sama pätee toisin päin, eli jos miniä tekee saman, niin miehen tulisi oikaista asia vaimolleen, eikä antaa asioiden vain olla. Sukujen sisällä saatetaan hautoa tällaista eripuraa vuosi tolkulla ja kaikilla on paha olla. Kun ihmiset eivät puhu keskenään, niin suuri osa asioista perustuu pelkkään arvailuun ja luulemiseen.
Minä en anoppina ymmärrä miksi anopin ja miniän väliseen erimielisyyteen pitää sotkea se mies ??
Eihän se miehn ongelma pitäsi olla jos vaimonsa ja äitinsä riitelee.
Jos olisin itse se meis, pysyisin kyllä puolueettomana. En todelllakaan asettuisi kummankaan puolelle. Jos vaimo ei kykene itse itseään puolustamaan se on taas vaimon ongelma. Jos vaimo vaatii siihen apua mieheltään niin kyllä se on merkki siitä, että riita on tarkoitushakuista ja sillä halutaan vain karkoittaa se anoppi siitä lähimaisemasta.
eli sanojasi lainatakseni:
"Kun ihmiset eivät puhu keskenään, niin suuri osa asioista perustuu pelkkään arvailuun ja luulemiseen."
Nimenomaan niitten riitelevien välillä se puheyhteys on oltava eikä niin, että siihen tulikivenkatkuun tungetaan se mies, jonka tarve ja halu on olla lojaali molemmille eikä kummankaan puolella. Miten luulette miehen siinä välillä kestävän ? Ei kauankaan, kun antaa piutpaut molemmille akoille ja katselee rauhallisempaa maisemaa.
...MINUA EI OLE KOSKAAN MINIÄKSI TOIVOTTU,AINOALLE POJALLE JA SEN OLEN KYLLÄ NAHOISSANI TUNTENNU. AIKANAAN PYYSIN ANOPILTANI ETTÄ KESKUSTELTISIIN ASIOISTA MUTTA HÄNEN TIUKKALINJA OLI ETTEI HÄNELLÄ OLE MINULLE MITÄÄN PUHUMISTA , SAMASSA TALOSSA ASUTTIIN NIIN KYLLÄ MIEHELTÄNIKIN MONESTI PINNA KÄRÄHTI KUN ESIM: RUOKAPÖYDÄSTÄ NOUSI NIIN JO ANOPPI ODOTTI OMAAN PÖYTÄÄNSÄ, JA VOI SITÄ TAIVASTEJUA KU EI HÄNEN RUOKA KELVANNU. YRITETTIIN EHDOTTAA YHTEIS ATERIOITA MUTTA HÄN HALUSI LAITTAA OMAT RUOKANSA. JOSKUS ILTASIN KUN OLTIIN JO NUKKUMASSA YKS,KAKS MAKKARIN VALOT RÄPSÄHTI PÄÄLLE JA ANOPPI SEISO KYNNYKSELLÄ KUN OLI VIELÄ JOTAIN JÄÄNYT PUHUMATTA. JA KUN VÄLI OVET LAITETIIN LUKKOON NIIN MINIÄN OIKKUJAHAN SE OLI .
MEILLÄ SE OLI KYLLÄ MIEHENI JOKA LOPULTA KYLLÄSTY ÄITIINSÄ JA PAKKASI PERHEENSÄ JA MUUTTETTII POIS. OLEN KAIKESTA HUOLIMATTA PITÄNNYT ANOPPIINI YHTEYTTÄ , ÄITIENPÄIVÄT , SYNTYMÄPÄIVÄT . VAIKKA ANOPIN EDELLISILLÄ PYÖREILLÄ SYNTTÄREILLÄ KÄVI PIENI KÄMMI, OLI NIMETYT PAIKAT NIIN VIELÄ EI MINIÄLLE 30 V JÄLKEEN MUISTETTU LAITTAA PAIKKAA. MIEHENI OLISI LÄHTENYT SILTÄ SEISOMALTA JUHLISTA , MUTTA KUN OLEN PERSO RUUALLE NIIN SANOIN ETTÄ KÄYTETÄÄ NYT PÖYDÄN ANTIMET HYVÄKSI, LOPPUJEN LOPUKSIHAN SIINÄ ANOPPI JA TYTTÄRET TEKIVÄT ITSENSÄ TYHMIKSI.ETTÄ NÄIN MEILLÄ...
Minulla on edelleen väärä mies,mutta hänen "ansiokseen" voin laskea ettei anoppi kuulu enää elämääni.
Jos riita on riita jostain ulkopuolisesta asiasta, niin selvittäkööt ihmiset keskenään. mutta näinhän ei käytännössä koskaan ole. Riitaa on esim miniän henk.koht ominaisuuksista, kyvyistä, taloudenpitotaidoista, kodista ja niin edelleen. Tällöin on enenmmäin kuin olennaista, että mies kuuluu asiaan ja on velvoitettukin puolustamaan omaa perhettään - eli vaimoaan. "kun loukkaat puolisoani, loukkaat myös minua" mentaliteetilla. Mies ja vaimo ovat yksikkö, jotka toimivat yhdessä - myös ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan. Yhdessä elämiseen kuuluu määrättyjä etuja, joita ovat muun muassa seuraavat: ei tarvitse osata kaikkea yksin, ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, yhdessä ollaan vahvempia, yhdessä muodostetaan tiimi ja niin edelleen. Jos anoppi on niin typerä, että hyökkää tiimin toimintaa vastaan on ilman muuta hänelle läheisemmän ihmisen asia panna hänet ruotuun. Muutenhan mokoma voisi kuvitella, että oikeastaan se oma lapsia _haluaa_ ja toivoo sekaantumista ja on oikeastaan samaa mieltä (negatiivista) siitä tiimikaveristaan.
myös anoppi voisi sanoa; jos loukkaat minua loukkaat myös puolisoasi
ja pojan sanat; jos loukkaat äitiäni loukkaat myös minua
ja minun mielestäni (anoppina ja miniänä) anopin ja miniän väliset riidat johtuvat yleensä miniän kypsymätömyydestä ja mustasukkaisuudesta
Ikäkö se anopista tekee sen kypsemmän?
Sanoisin itse jo yli viisikymppisenä, että ei se ikä yksin kenestäkään sen kypsempää tee, kyllä ihmisellä täytyy olla ns.sydämen sivistystä, jotta voi tulla toisten kanssa toimeen.
JOs ihminen on vielä lähes kahdeksankymppisenä katkera ja kyyninen ja kaikkeen tyytymätön ja hakee aina syitä muista kuin itsestään, ehkäpä hänessäkin on jotain osuutta siihen, miksi hänen kanssaan ei ole mukava olla (edes omat lapset eivät kestä äitiään)
Ehkäpä kirjoittaja ei ole tällaiseen ihmiseen koskaan törmännyt. Ole onnellinen, ettet saanut anopiksesi sen kaltaista ihmistä.Sellainen nimittäin tuhoaa ei vain itseään vaan koko suvun.
No, siihen ei voi muuta sanoa, kuin että vaimoaan vastaan nouseva mies, joka pitää aikuisenakin äitinsä sanaa kaikkea muuta parempana on mies, jonka kannattaa jäädä sinne äidin helmoihin. Valitettavasti, jos vaimo ja äiti riitelevät siitä, miten tulee kasvattaa lasta/ hoitaa kotia jne, on miehen mietittävä puolensa. Normaalille miehelle tämä on itsestään selvää, kuten myös normaalille anopille. Puolueetonta linjaa tässä ei sillä ole kumman vanhemmasta on kyse. Jos mies onkin eri mieltä vaimonsa kanssa, se tulisi hoitaa sen tiimin sisällä, tiimin sisäisenä asiana. Mikään asia avioliitossa ei ole sellainen, joka paranisi omasta kumppanista poispäin kääntymällä (vrt äidin "puolen" valitseminen vaimoa vastaan).
Jos siis irtautumisprosessia omasta äidistä ei ole aikuiselle miehelle tapahtunut, hänen on parempi jäädä elämään äidin kanssa ilman heidän suhdettaan sotkevaa perhettä.
aina samasta muotista mies vain vaihtuu???
"jos vaimo ja äiti riitelevät siitä, miten tulee kasvattaa lasta/ hoitaa kotia jne, on miehen mietittävä puolensa."
TUOSSA RIITELYSSÄ MIEHELLÄ EI OLE PUOLTA !
Järkevä mies pitää itsensä riidan uokopuolella eikä lähde puolustelemaan kumpaakaan.
Toisaalta en myöskään anoppina ja mummona ja äitinä usko siihen että ulkopuoliset sekaantuvat siihen miten lasta kasvatetaan ja kotia hoidetaan.
Jos minun äitini tulisi meille vain haukkuakseen mieheni,tai syyttämään häntä jostakin syyttä,niin on varmaa että hän saisi minut niskaansa ja se olisi viimeinen kerta kun tätä tapahtuisi.
Anoppi näin teki ja mieheni ei korvaansa lotkauttanut.
Kun anoppi häipyi,niin perheriita oli valmis.
Anoppi syytti minua mieheni tekemisestä,tai enemmänkin tekemättä jättämisestä ja pahiten satutti se kun mies vaikeni.Ei soittanut äitinsä perään ja puolustanut.
Ei kai tällaisessa tilanteessa ole miniän asia soittaa anopille,tai ainakin se on turhaa koska eihän äidin "kultamussukassa" ole mitään vikaa.
En syytä anoppia,vaan miestä,joka sallii äitinsä käytöksen.
Jos miehen perhettä, omaa lasta ja omaa vaimoa arvostellaan, niin hänellä ei ole mitään sanomista siihen? Sehän on suora loukkaus miestä kohtaan. Sehän on _miniän ja miehen_ koti, heidän reviirinsä, oma paikkansa, johon kenelläkään ei pitäisi olla mitään puuttumista. Se on _heidän oma_ lapsensa, josta he ovat vastuussa ja kasvattavat yhteiskuntaan, miten ei ei muka ole miehen asia?
Sattuikohan kukaan sunnuntaina katsomaan dr.Philliä?
Hänkin oli sanonut vaimoaan haukkuvalle pojalleen näin:"Älä enää koskaan ikinä puhu vaimolleni noin."
Hän ei varmaan anna kenenkään hyppiä vaimonsa silmille ja törkeää olisikin sulkea korvansa silloin kun toista loukataan.Se on vielä pahempaa kuin tämän haukkujan käytös,sillä vaikeneminenhan tarkoittaa,että puoliso on samaa mieltä.
Dr phill on Mies isolla M:llä
puhutaan et miehen vanhemmat??? mitä ite oon kuullu niin varmaan 85 prossaa on emännän vanhemmat sekoillu!!!!!!!!!!!!!!
niinpä mutta sehän ei kuulu asian eikä ole sopimatonta kun ne on sen vaimon vanhempia eli eivät miniän appi vanhempia ja heille on tietysti kaikki sallittua hehän vain pitävät yhtä ja ajattelevat lastaan eli tytärtään. Mutta se onkin eri asia kuin jos pojan/ miehen vanhemmat tukevat poikaansa ja tämän perhettä se ei tule kyseeseen että he puuttuvat perheen asioihin. Pojan ja miniän miehen tulee hyväksyä vain vaimon vanhempien yhteyden pito ja puuttuminen asioihin ja uhontaa omat sukulaisensa jos aikoo elää sovussa naisensa kanssa - ja sitten ihmetellään vielä avioerojen määrää. Kannattaisi naisten ehkä " hylätä " samoin ne omat sukulaisensa ja vanhempansa kun odottavat miehenkin " hylkäävän" sukunsa.
Eli naiset on Venuksesta ja miehet Marssista
ihmetellyt tätä palstaa seuraillessa. Elävässä elämässä olen huomannut että 99% nuorenparin kimpussa häärivistä vanhemmista on nimenomaan vaimon vanhemmat. Ja kyllä, kaikki nuo parit mitä sivusilmällä olen seurannut, ovat eronneet. Jotainhan se kertoo. Miehet eivät vain käy näillä palstoilla ruikuttamassa, vaan häipyvät omille teilleen jota en suinkaan yhtään hämmästele.
Ei kai vaan lukihäiriö vaivaa?
En missään vaiheessa syyttänyt anoppia.
Minkä hän sille voi jos poikansa on kuvailemani kaltainen.
Itselläni on useampia lapsia,mutta mieheni on aina se tärkein ihminen elämässäni.
Minusta se vaan pitäisi olla molemminpuolista.
Ja jos et sattunut huomaamaan,niin tämä on anoppi ja appi palsta. Miten voisin äitini käytöstä täällä manailla?
Mutta niin se vaan on,ettei "pojat" uskalla mammansa kanssa alkaa riitelemään,vaikka aihetta olisi.
Äitini kanssa riitelen ja taas sovitaan mutta anoppi on "vieras" ja pelottava siksi on helpompi vaan väistyä takavasempaan...
Et sitten sinäkään lukenut tekstiäni...
Minä puolustan AINA miestäni,enkä ikinä anna hänen tuntea itseään ulkopuoliseksi.
Jos paikalla on äitini ja mieheni,niin istun mieheni vieressä,ja äitini tietää että nostan kytkintä jos hän alkaa miestäni haukkumaan.
Onko paljon pyydetty jos tahdon mieheltäni samaa omistautumista ja tukea?