kotityöt

Taidatte molemmat kuulua lastentarhaan vielä.
Etkö sitten pysty huolehtimaan kotitöistä yksin
jos miehelläs ei ole aikaa tai energiaa.
Varmaan säästätte aikaakin kun toinen vaan sählää
tiskin kanssa. Vai onko ero prosessi jo käynnissä.

Kuulostaa ihan mun exältä. Ei siihen koskaan muutosta tullut. Sano vaan, että "Jos en jollekulle kelpaa tällaisena kuin olen, niin painukoon h....ttiin"... just... sanoisinko että lapsellista.

Tuollaisia miehiä on varmaan lapsena passattu kotona aivan liikaa. Sitten kun tulee itsenäistymisen aika, niin eipä osatakaan toimia itsenäisesti vaan hankinaan nainen vierelle kakkosäidiksi.

Luojan kiitos mulla on nykyään aivan täydellinen mies. Hän auttaa pyytämättä kotitöissä ja lauantaina sanoi, että voi laittaa mun pyykit kuivumaan, kun itse touhusin jotain muuta. Perjantaina hän imuroi kunnolla kun itse pyyhin pölyjä... Välillä hymyilytti oikein ja sanoinkin kiitos avusta, mutta siihen hän tokaisi että " miksi sä siinä kiittelet? Yhtälailla minä täällä asun, kuin sinäkin" ... AIVAN!! En ollut vaan tottunut että mies oikeasti osaa myös tehdä aikuisten hommia... olin jo itsekin tuudittautunut ajatukseen exäni kanssa, että hän ei tee mitään ja minä teen kaiken ja jos asiasta huomautin, niin silloin muka yritin muuttaa häntä ihmisenä ja joutaisin menemään h....ttiin... niimpä niin. Onneksi se suhde loppui... nyt huomaan että mies voi oikeasti olla ihanakin.

Vielä lisäksi mieheni on muotitietoinen ja pitää vaatteistaan todella hyvää huolta (opettaa muakin)... ei laiskottele sohvalla, vaan urheilee ja meillä on myös yhteinen harrastus.

Kyllä sen verran voin kokemuksesta sanoa, että eipä se mies välttämättä tapojaan muuta, jos et todella asiaa ota esille ja vaikka maailmanloppuriidalla asiaa sille selvitä. Täytyy vaan yrittää. Jos ei viesti mene perille niin silloin kannattaa miettiä, haluatko elää laskiaisen tossun alla piikana??

Nimim: Meidän taloudessa nainenkin vaihtaa autonrenkaat ja mies tietää mikä on tiskiharja... kaikki puoliksi (paitsi kokkaaminen on mun juttu, kun mies ei ihan oikeasti osaa)..

Meillä avomies osallistuu reippaasti kodin päivittäisiin askariin, välissä hän jopa tekee kotitöitä suuremmassa määrässä kuin minä. Riippuu ihan siitä, miten kiire minulla/hänellä on.

Olemme asuneet yhdessä jo viitisen vuotta, eikä ongelmia kotitöiden kanssa ole ollut. Avomieheni ehti asua n. 3 vuotta omillaan ennen kuin muutimme yhteen, ja uskon, että tämä on vaikuttanut tilanteeseen. Hän on siis huomannut, mitä kaikkea töitä kodissa on, kun on joutunut itse tekemään ne kaikki. Yleisesti ottaen uskon, että ongelmia syntyy jos muuttaa yhteen toisen kanssa suoraan kotoa, sekä naisten että miesten on hyvä asua ensiksi hetken omillaan.

Meillä hommat jatetaan käytännössä näin:

- siivoamme yhdessä kerran viikot: minä pyyhin pölyt, mies imuroi, minä siivoan vessan, mies moppaa lattiat, minä vaihdan lakanat ja mies tamppaa matot (näitä ei tietysti ihan joka viikko).
- mies huolehtii tiskikoneesta, täytöstä ja tyhjennyksestä.
- minä huolehdin pyykinpesusta, silityksestä ja vaatehuollosta.
- käymme ruokakaupassa yleensä yhdessä, kerran viikossa, minä teen ruokalistat viikolle mutta mieskin avustaa tässä hommassa.
- minä huolehdin kukista niin sisällä kuin parvekkeella, mies taas huoltaa sukset :)
- mies huolehtii autosta ja sen huollosta, minun huollot rajoittuu tankkaamiseen ja renkaiden ilmapaineen tarkastamiseen.
- minä laitan noin 70% ruoasta, mies loput, yleensä niin, että minä teen arkiruoat ja hän viikonloppuruoat. Kesällä suhde on toinen, mies pitää grillaamisesta ja tekeekin sitä usein.

Alussa mieheni saattoi jumittua tietokoneen/tenttikirjan/telkkarin eteen kun mielestäni oli aika tiskata. Tein niin, että pyysin kerran tai pari, (vastauksena yleensä: "joo, tiskaan kohta"), ja jos mitään ei tapahtunut tiskasin itse. On paljon helpompaa tehdä hommat itse kuin nalkuttaa niistä, ja näin molemmille jää parempi mieli. Tämä johti lisäksi siihen, että mieheni huomasi, että olen tosissani pyyntöjeni kanssa. Ja tiedoksi muille, yleensä syyt tiskaamaan pyytämiseen olivat se, että tarvitsin pienen keittiömme esimerkiksi ruoanlaittoon tai leipomiseen, ja se ei onnistunu jos tiskipöytä/allas on täynnä tavaraa.

Kyllä toista voi kiittää/kommentoida kotitöiden teosta. Näin minä ainakin teen. Avomieheni on joskus esimerkiksi siivonnut koko kämpän sen aikaa, kun olen ollut yliopistolla tai töissä. Kyllähän tällainen ilahduttaa, joten olen nähnyt tarpeelliseksi mainita asiasta.

Jos ahdistut likaisesta kämpästä ratkaisu on mielestäni helppo: siivoa itse tai nalkuta avomiehellesi niin kauan että hän sen tekee. Tai sitten ehdotat, että siivoatte yhdessä, näin homma sujuu muutenkin paljon nopeammin. Mutta, jos sinä olet pedantti ja avomiehesi huolettomampi luonne, sinä joudut mielestäni hyväksymään, että sinä siistimpänä ihmisenä siivoat useammin. Mutta pyrkikää tekin tällaiseen kerran viikossa yhdessä siivoamiseen, se on ihan toimiva ratkaisu.

Exäni oli samanlainen, kodinhoito jäi kokonaan minun harteille. Siivous, ruuanlaitto, sisustaminen, tiskaus jne. jne. Roskapussin viennin hän saattoi oma-aloitteisesti viedä, mutta muuten poikkeuksetta kaikki jäi minun vastuulle. Ja se alkoi V**tuttamaan. Tuntui siltä kun olisin hänen äiti..Kuitenkin kun kyseessä on melkein 3-kymppinen mies, odottaisin jonkun verran oma-aloittesuutta.

Jopa ajanjaksoina, jolloin ex-avokkini oli työttömänä ja minä vietin pitkiä päiviä yliopistolla, sain hoitaa kaikki. Oli turha odottaa, että kotona olisi pesty pyykkiä tai laitettu ruokaa tms. kun tulin kotiin. Poikkeuksetta tulin tyhjään kotiin, avokkini oli jossain kavereidensa kanssa tai harrastuksien parissa.

Puhuminen ei auttanut, hän aina lupasi osallistua enemmän, mutta ei. Hän sanoi, että sitten kun meillä on perhe, niin sitten hän auttaa aivan kaikessa.

No, eipä koskaan päästy sitä aikaa näkemään, koska pakkasin laukkuni ja muutin pois..

Nykyinen avokkini kokkaa, siivoaa ja hoitaa kotiaskareita siinä missä minäkin. Suhteen alussa "tein selväksi", että jos saman katon alla asutaan, niin molemmat on yhtälailla vastuussa kotitöiden hoidosta.. Tähän asti ainakin sujunut hyvin, tulevaisuudesta kukaan ei voi tietää.. :)

että tutkimusten mukaan parisuhteen onnellisuus korreloi erittäin voimakkaasti sen kanssa, kuinka paljon mies osallistuu kotitöihin.

En tiedä muista, mutta minun mielestäni se tekee kotityöt jota asia häiritsee ja kenellä on aikaa ja energiaa. Eli jos minua häiritsee tiskivuori niin tiskaan sen, jos äijää se siinä häiritsee se tiskaa sen ja jos kumpaakaan ei ne tiskit siinä pyödällä häiritse niin nehän saavat siinä sitten kaikessa rauhassa olla ja katsotaan vaikka sylikkäin leffaa tvstä :) Paljon mukavempaa. Jos toisella enemmän vapaata niin sillon todennäköisesti on myös energiaa tehdä jotakin. Näin tämä asia minun logiikalla! Yleensä meillä suht siistiä, mutta eilen pestiin 5 koneellista pyykkiä kun oli vähän jäänyt (ja äijältä loppui puhtaat kalsarit) Ja nyt tiskivuori on kasvanut niin suureksi, ettei puhtaita astioita enään ole. Kummallakin ollut vain pitkä työputki eikä ole viitsinyt moisella stressata. Eiköhän sitä huomenna kerkeä kun on vapaapäivä. Tämä on toiminut meillä jo tämän kuusivuotta kun olemme yhdessä asuneet :)

Miehesi saa siis valita työlistaltanne tehtävän??!

Ihan suoraan sanottuna tässä tapauksessa ymmärrän miestäsi (itse olen nainen...) Itselläni menisi heti hermot jos joku alkaisi tekemään tehtävälistoja joista katsotaan mitä kukakin tekee. Kuulostaa kamalalta kahlinnalta. Tuskin tuollaiset listat ainakaan innostaa tekemään töitä, varsinkin jos joku kyttää vieressä kyseisen listan kanssa.. En nyt tiedä onko teillä näin, mutta itse en tekisi mitään töitä jos pitäisi tehtävät jakaa niin yksityiskohtaisesti...

Olen asunut pari vuotta mieheni kanssa. Joskus tiskit ja pyykit jäävät lojumaan, joskus siivotaan usein, joskus jopa hyvin. Jos sinun poikakaverisi on myös tyyppiä joka ei halua siivouksen (.. ja kodin) olevan niin organisoitua ja järjestelmällistä? Jos hän on tätä tyyppiä, todennäköisesti karkotat hänet luotasi alta aikayksikön.

Tsemppiä ja vähän reenompaa yhdessä asumista!

minä hoitanut kotihommat..mies niin verkkanen että mulla kerkee hermot menemään sotkuihin että siivoon kyllä itse mielummin kun odottelen koska ukko jaksaisi...

ja jos jotain asiaa pyytää tekemään, ikinä ei tiedä kuinka kauan se vie. Paras ennätys on meillä 2,5 vuotta..että hiljaa hyvää tulee =)

Mutta kyllähän tähän tottunut 8 vuoden yhdessäelon jälkeen. Joskus vain ärsyttää kun painanut rankan päivän töissä, tulee kotiin ja pakko alkaa heti siivoomaan sotkuja...sillä välin mies heittäytyy sohvalle ja avaa netin tai sanomalehden niin eipä paljoo naurata...

Meillä oli alussa sellainen tilanne, kun muutettiin yhteen, ettei mun poikaystävä osallistunut paljon kotitöihin. Aina sai olla patistamassa, että teetkö sitä yms. Nykyään, kun ollaan asuttu jo vähän pitemmän aikaa yhdessä asiat on muuttunu. Hän tekee nykyään melko tasapuolisesti kotihommia, vaikka niistä ei varsinaisesti olla sovittu mitään. Minä laitan viikolla ruuat (viikonloppuna mies auttaa), mies tiskaa lähes aina (autan, kun ehdin), kumpikin imuroi periaatteella, että kumpi ehtii ensin, pyykit pestään vähän samalla periaatteella. Ja suursiivoukset tehdään yhdessä, kaupassa käydää myös yhdessä. Ja puolin ja toisin autellaan. Joitain asioista tarvii joskus pyytää tai huomauttaa, mutta mielellään mieheni sitten kumminkin tekee niitä. Jotkin asiat sujuu hitaammin, kun multa, mutta en ole puuttunut siihen. Hiljaa hyvä tulee :)

Oma avomies ainakin yrittää parhaansa, eikä näistä asioista ole enää tullut riitaa yms. :) Voi olla, että teillä alussa on vähän tollasia "sopeutumisongelmia", mutta kannattaa keskustella asiasta. Avomiehesi saattaa vaan kokea, ettei kämpässänne ole sotkuista, vaikka omasta mielestäsi se on oikea sikolätti..

Meillä kotityöt jakautuu suht tasaisesti, mitään stressiä niistä ei kuitenkaan oteta, vaan se tekee jota huvittaa ja jos ei kumpaakaan huvita, niin sitten hommat on tekemättä niin kauan kunnes jompaa kumpaa huvittaa. Ikinä ei kyllä mitään pidempää taukoa siivouksessa ole, kun molemmat tykätään siistissä kodissa asustaa.

Yleensä jako menee meillä näin:
-minä tiskaan
-mies imuroi
-minä teen ruuan
-mies pesee pyykit
-minä laitan pyykit kuivumaan ja viikkaan ne kaappiin
-mies pesee kylppärin
-minä vaihdan lakanat

Joskus toinen tekee enemmän kuin toinen, mutta joskus sitten taas toisinpäin. Kohta vuosi ollaan yhdessä asuttu ja toistaiseksi ainakaan ei mitään ongelmia ole kotitöitten suhteen ollut. Enkä usko että tuleekaan :)

Mä ottaisin myös kiitollisena neuvoja vastaan siitä, miten saada mies sisäsiistiksi... Ollaan oltu yhdessä n. 7 vuotta. Alussa, noin parin ekan vuoden ajan, mies osallistui ihan mukavasti kotitöihin. Nykyään kalsarit ja sukat löytyvät lattialta, vaatteita lojuu jokapuolella, tyhjät maitopurkit muita roskia olohuoneen lattialla,lautasia ruuantähteineen ympäri kämppää.Olen yrittänyt monin keinoin vaikuttaa asiaan, mutta vielä ei ole parannusta tullut asiaan.En ole itsekään mikään siivoushullu, mutta joku raja sentään...Olen nalkuttanut, kehottanut ystävällisesti, päästänyt kämpän sikolätti- kuntoon, siivonnut ahkerasti, mutta mikään ei siis auta.Muutenkin mies on lopettanut omasta ulkonäöstään huolehtimisen: painoa on tullut huomattavasti lisää ja kauppaan mennään risaisilla verkkareilla. Hänelle taas on kunnia-asia, että minä näytän hyvältä ja jos hänelle kehutaan ulkonäköäni.
Olen asennoitunut nyt niin,että jos (ja kun) haluan olla tämän miehen kanssa loppuelämäni, minun täytyy vain tottua siivoamaan hänen jälkensä. Joskus kuitenkin minua kalvaa pelko: Jaksanko tätä varmasti iänikuisesti ja entä sitten kun lapsia on perheessä.....