Olen sairaseläkkeellä ,masennuksen takia,lisäksi on työrajoitteena allergiat.Töihin tekee kovin mieli mutta kynnys on kova , kun puuttuu pitkä työhistoria.Sitä onkin ikävä selitellä miksi olen sairaseläkkeellä, kun en ole selkävaivainen.Muut kyllä sanovat minun kaikenlaista osaavankin,ja olen osa-aikahommia välillä tehnytkin.Aikoinaan sanottiin että olet liian nuori.Nyt alkavat kohta sanomaan ,olet liian vanha.Erityistyövoimaneuvoja sanoikin aikoinaan minun olevan väliinputoaja.Katson netistä joka päivä työkkärin sivut ja joihin soitankin mutta tahtoo iskeä apatia.Kyllä pitäisi valtiovallan puuttua työttömyyteen ettei ihmisiä syrjäydy, sen hoitaminen on paljon kalliinpaa.No mistäs valtio ne rahat sitten siihen ottaa? No tietysti SIITÄ kassasta.Eli se sama kassa josta otettiin kokoomusministerin suostumuksella Oulussa miljoona Golf- kenttään .Samasta kassasta otettiin rahaa pankkitukiin.Tästä kassasta rahoitetaan F-16 hävittäjät ja kassan pohjalla on aina rahaa.SIITÄ kassasta ei raha lopu,no siitä kassasta ostetaan myös puolustusvoimien helikopterit.Oopperaan riittää myös, ainako siitä kassasta vain riittää rahaa? EI. Kysytään terveydenhoitoon rahaa ja sanotaan saulin suulla ei meillä ole rahaa.Työllisyyteen, ei ,ei ,ei meillä ole rahaa.Kyllä rahaa on mutta miten se käytetään.Kysyisinkin onko meillä varaa jättää työllisyyttä ja terveydenhoitoa rämettymään?
Sairaseläkeläisen työelämään paluu?
Masentunut ja allerginen.
3225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten se valtio edistäisi työllistymistäsi yksityissektorilla?
Kyllä yrityksillä edelleen on oikeus ottaa töihin kenet haluaa. Nuo valtion työllistämistuet eivät oikeita työllistäjiä paljoa kiinnosta, tärkeämpää kuin saatu tuki on se että palkattu henkilö on ns. "hyvä tyyppi", joka osaa tehdä, pystyy tekemään ja myös tekee työtä. Ja tekee sen kunnolla ja kantaa vastuunsa.
Allergiat eivät ole paha juttu, mutta masennuksen vuoksi sairaseläke on. Työnantajana en itse ottaisi riskiä, ettei palkkaamani henkilö kestäisikään nykytyöelämän välillä koviakin paineita ja olisi jatkuvasti sairaslomilla. Ikävä fakta.
Ylipäältään miksi valtiovallan ja yhteiskunnan olisi aina paapottava? Työllistymismahdollisuuksia parantaa aina koulutus. Ei kenenkään ole pakko työttömänä kotona istua, kyllä suomessa niin paljon erilaisia opinahjoja löytyy ammattikouluista yliopistoihin, että luulisi sieltä jotain sopivaa löytyvän. Itse kyllä kiinnitän työhakemuksissa huomiota oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen.
Yksityisten firmojen olemassaolon tavoitteena ei ole työllistää ihmisiä vaan tuottaa voittoa omistajilleen. Jotta yritys pääsee tavoitteisiinsa, sillä pitää olla palkkalistoillaan osaavia, joustavia ja paineensietokykyisiä ihmisiä. Siksi näillä yrityksillä on ja on jatkossakin oltava mahdollisuus palkata niitä henkilöitä, jotka täyttävät työn edellyttämät vaatimukset. Ja maksaa sellaista palkkaa, jolla osaajia saadaan töihin. Vain hullu ryhtyisi esim. johonkin tietojärjestelmäprojetiin projektipäälliköksi 2000 euron kuukausipalkalla...siinä hommassa nimittäin ei tunneta sen paremmin työaikaa kuin muitakaan mukavuuksia.
Jotta yksityiseen yritykseen kannattaa palkata uusi työntekijä, pitäisi tuon uuden työntekijän tekemällään työllään tuottaa firmalle vähintään oma bruttopalkkansa muut työnantajan kustannukset (tilat, työvälineet, erilaiset maksut ym) sekä jotain tämän päälle. Jos työntekijä ei siihen pysty, ei häntä ole järkevää palkata.
Mutta se kolikon toinen puoli onkin sitten julkinen sektori. "Ihmiskunnan alkuhämärissä", kun minä aloitin sairaalassa työuraani, julkisella sektorilla oli paljon työpaikkoja. Oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että sairaalasta sai töitä. Oli lähetin, toimistosihteerin, laitoshuoltajan, välinehuoltajan, konekirjoittajan ym:n hommaa kouluttamattomillekin ihmisille. Sairaalat työllistivät myös vajaakuntoisia ja kaikki olivat tyytyväisiä. Hommat toimi. Potilailla oli aina joku, jolle kertoa huolensa. Joskus 1980- ja 1990-luvun taitteessa tilanne muuttui. Julkiselle sektorille tuli liike-elämän "tulosvastuullisuus". Ja silloin saivat mennä niin potilasemännät kuin vahtimestaritkin. Julkinen sektori luopui tuolloin tavoitteestaan olla myös työllistäjä. Porukka kilometritehtaalle masennuslääkkeitä syömään ja Power Play -kuutiot tehokkuutta osoittamaan. Mentiinkö ojasta allikkoon? Mun mielestä mentiin. Jos ajatellaan työttömyys-, sairaseläke- ja mielenterveyspalvelujen kustannuksia suhteessa tyytymättömien potilaiden määrään, niin minä en entisenä sairaanhoitajana ymmärrä koko homman logiikkaa. Säästetään toisesta taskusta ja laitetaan toiseen. Ja pahoinvointi senkun kasvaa. No, minä otin pitkät koko julkiselta sektorilta, mutta silti joskus asiat vielä mietityttää....
Ole onnellinen, jos olet saanut eläkkeen. Nyky-työ-yhteiskunnassa Sinulle ei ole mitään tarjolla. (anteeksi vaan)
Jos Minä saisin eläkkeen, nauttisin elämästä, opiskelisin omaksi huvikseni ja nukkuisïn aamuisin niin pitkään kuin huvittaa ...
Olen sairaslomalla masennuksesta, joka johtuu työpsikkakiusaamisesta. Jäisin mielelläni kotiin, ei suunsoiton kuuntelua työpaikalla, aikani ei ole pätkääkään käynyt pitkäkdsi, (2,5 kk) Mutta pakko on taas mennä vääksi aikaa ...