Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Masennus

    Onkohan tutkimustuloksia olemassa ruokavalion vaikutuksesta osana masennuksen syntymekanismiin?
    Voisiko vhh:lla olevan myönteisiä vaikutuksia mielialaan?
    731976
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 73

    Vanhimmat

    on kyllä ihan todistetusti positiivisia vaikutuksia myös mielialaan. Kannattaa siis syödä kalaa!

    Muutoin en puhuisi niinkään vhh:n hyvistä vaikutuksista mielialaan, vaan minkä tahansa sellaisen ruokavalion, jossa oma kroppa voi hyvin. Hyvä fyysinen olo ja myönteinen minäkuva (mitä liikapainon pudottaminen yleensä aiheuttaa) ovat mielialaa kohottavia tekijöitä. Myös ulkoilu ja liikunta ovat mielialaa kohottavia, ja näitä usein masennuspotilaille terveellisen ruokavalion ohella suositellaankin.

    On kuitenkin muistettava, että mikään ruokavalio tai liikunta yksin ei paranna vakavaa masennusta! Siihen tarvitaan aina ammattiauttajan apua. Terveen mielen pieneen alakuloon sen sijaan kropasta hyvän huolen pitäminen auttaa varmasti.

    Äänestä

    • Minulla on toiminut masennuksen lieventäjinä hyvähh ja omegat... Ainakin haluan uskoa niiden voimaan, kun kerran voin paremmin. Ja muita muuttujia ei tässä yhtälössä ole ;)

      Äänestä

    • viikunainen kirjoitti:

      Minulla on toiminut masennuksen lieventäjinä hyvähh ja omegat... Ainakin haluan uskoa niiden voimaan, kun kerran voin paremmin. Ja muita muuttujia ei tässä yhtälössä ole ;)

      ei koskaan tule väheksyä! :)

      Äänestä

    Heikkilän mukaan suurin osa (tai kaikki) ovat päässeet irti masennuslääkkeistä.

    Tsatsoulinen mukaan korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla on negatiivinen vaikutus aivojen välittäjäainetasoihin.

    Kaikki lääkkeet ovat vaarallisia.

    Äänestä

    Masennuslääkefirmathan toivoisi tietysti että kaikki maailman ihmiset olisivat masentuneita. Kaikkeen vastoinkäymiseen ja normaaliin elämään kuuluviin vaikeuksiin heti lääkeresepti?siihenkö ollaan menossa? Vakava masennus vaatii tietysti asianmukaisen hoidon, kukaan ei sitä kiellä mutta.. mutta?

    Äänestä

    • on siinä jamassa kuin on, lähetetään moni masentunut pillerireseptin kanssa kotiin "paranemaan". Surkeaa...

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      on siinä jamassa kuin on, lähetetään moni masentunut pillerireseptin kanssa kotiin "paranemaan". Surkeaa...

      jamassa kun varmuuden vuoksi määrätään pillereitä ja lääkitystä vaikka asian voisi hoitaa syömällä oikein. Kuinkahan moni syö kolesterolilääkkeitä varmuuden vuoksi.

      Äänestä

    • Kiril kirjoitti:

      jamassa kun varmuuden vuoksi määrätään pillereitä ja lääkitystä vaikka asian voisi hoitaa syömällä oikein. Kuinkahan moni syö kolesterolilääkkeitä varmuuden vuoksi.

      Masennus ei parane ruokavaliolla. Usko jo. Lääkkeitä ei välttämättä tarvita, mutta terapiaa kuitenkin.

      Äänestä

    • Yksinkertaista kirjoitti:

      http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/tiede/37645.html

      liittyy tähän aiheeseen? Siinä kerrotaan raskauden ajan lääkityksestä!

      Diagnosoitu masennus ei ruokavaliolla parane. Toki se voi oloa jonkin verran helpottaa, kuten olen yllä kirjoittanut. Masentunut vain ei sairauden alkuvaiheessa yleensä vain nousta edes sängystä ylös, saati sitten liikkua tai miettiä miten syö.

      Puhun siis nyt sairaudesta nimeltä masennus, en iltalehtien julkkiksista, joiden tilannetta virheellisesti otsikoidaan: "tyttö/poikaystävä jätti - sairastuin masennukseen". Se on ihan eri asia.

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      Masennus ei parane ruokavaliolla. Usko jo. Lääkkeitä ei välttämättä tarvita, mutta terapiaa kuitenkin.

      Ootko koittanut koskaan parantaa masennusta ruokavaliolla?

      Äänestä

    • Sampo_ kirjoitti:

      Ootko koittanut koskaan parantaa masennusta ruokavaliolla?

      en ole lääkäri. Mutta sen verran läheltä olen masennusta seurannut, että tiedän, että idea on hullu. Yhtä hyvin voisit suositella jalka-amputoidulle juoksuharjoituksia parannuskeinona.

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      Masennus ei parane ruokavaliolla. Usko jo. Lääkkeitä ei välttämättä tarvita, mutta terapiaa kuitenkin.

      En tiedä masennuksesta, mutta ainakin minun pitkäaikainen, monivuotinen alakuloni loppui, kun olin syönyt pidemmän aikaa huomattavasti rasva- ja proteiinipitoisempaa ruokaa. Olen tarkkaillut asiaa jo pidemmän aikaa, enkä pidä asiaa enää sattumana.

      Samoin myös jatkuva nuha loppui, kun vähensin huomattavasti korkean Gi:n ruokia ja muutenkin vähensin tärkkelyksen määrää. Tämä ei tosin tapahtunut yhdessä yössä.

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      En tiedä masennuksesta, mutta ainakin minun pitkäaikainen, monivuotinen alakuloni loppui, kun olin syönyt pidemmän aikaa huomattavasti rasva- ja proteiinipitoisempaa ruokaa. Olen tarkkaillut asiaa jo pidemmän aikaa, enkä pidä asiaa enää sattumana.

      Samoin myös jatkuva nuha loppui, kun vähensin huomattavasti korkean Gi:n ruokia ja muutenkin vähensin tärkkelyksen määrää. Tämä ei tosin tapahtunut yhdessä yössä.

      aivan kuten olen kirjoittanut, vaikuttaa terveellä ihmisellä sopiva ruokavalio ja riittävä liikunta aivan varmasti mielialaan.

      Kun vhh:ta tarjotaan parannuskeinoksi kliiniseen masennukseen tai diabetkseen, reumaan ja ties mihin vaikeaan sairauteen, ollaan kuitenkin jo puoskarilinjalla.

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      En tiedä masennuksesta, mutta ainakin minun pitkäaikainen, monivuotinen alakuloni loppui, kun olin syönyt pidemmän aikaa huomattavasti rasva- ja proteiinipitoisempaa ruokaa. Olen tarkkaillut asiaa jo pidemmän aikaa, enkä pidä asiaa enää sattumana.

      Samoin myös jatkuva nuha loppui, kun vähensin huomattavasti korkean Gi:n ruokia ja muutenkin vähensin tärkkelyksen määrää. Tämä ei tosin tapahtunut yhdessä yössä.

      http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1141980406/9#9

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      aivan kuten olen kirjoittanut, vaikuttaa terveellä ihmisellä sopiva ruokavalio ja riittävä liikunta aivan varmasti mielialaan.

      Kun vhh:ta tarjotaan parannuskeinoksi kliiniseen masennukseen tai diabetkseen, reumaan ja ties mihin vaikeaan sairauteen, ollaan kuitenkin jo puoskarilinjalla.

      Aikamoista väheksyntää minua kohtaan edustaa tuo kirjoituksesi. Et tiedä terveydentilastani tuon taivaallista, joten se siitä.

      En myöskään ole 'tarjonnut' vhh:ta parannuskeinoksi, kerroin vain oman kokemukseni. Mitä luultavimmin minullekin olisi tehty masemmusdiagnoosi, jos olisin mennyt lääkäriin. Päätin kuitenkin olla menemättä, koska arvelin, että parannuskeinoksi löytyisi ainoastaan masennuslääkkeet, joita en halunnut käyttää. En myöskään halua papereihini merkintää masennuksesta, koska se leimaa ihmisen.

      Jos jollain keinolla on pienikin mahdollisuus vähentää ihmisen kärsimystä, minusta se on hyvä tuoda esiin, sillä se voi toimia askeleena uusiin hoitomuotoihin, kun tietous lisääntyy. Masennusta on eri asteisina ja asteikko vaihtelee samallakin ihmisellä eria ajanjaksoina. Kriisitilanteessa ei tietenkään ruokavalio auta, mutta se voi auttaa pahimman vaiheen jälkeen, kun tilanne on tasapainotettu.

      Eli kuten sanoin, minusta tuo sinun huitaisusi eli mielipiteesi oli vähintäänkin väheksyvä.

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      liittyy tähän aiheeseen? Siinä kerrotaan raskauden ajan lääkityksestä!

      Diagnosoitu masennus ei ruokavaliolla parane. Toki se voi oloa jonkin verran helpottaa, kuten olen yllä kirjoittanut. Masentunut vain ei sairauden alkuvaiheessa yleensä vain nousta edes sängystä ylös, saati sitten liikkua tai miettiä miten syö.

      Puhun siis nyt sairaudesta nimeltä masennus, en iltalehtien julkkiksista, joiden tilannetta virheellisesti otsikoidaan: "tyttö/poikaystävä jätti - sairastuin masennukseen". Se on ihan eri asia.

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000019579357&view_mode=flat_threaded

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      Aikamoista väheksyntää minua kohtaan edustaa tuo kirjoituksesi. Et tiedä terveydentilastani tuon taivaallista, joten se siitä.

      En myöskään ole 'tarjonnut' vhh:ta parannuskeinoksi, kerroin vain oman kokemukseni. Mitä luultavimmin minullekin olisi tehty masemmusdiagnoosi, jos olisin mennyt lääkäriin. Päätin kuitenkin olla menemättä, koska arvelin, että parannuskeinoksi löytyisi ainoastaan masennuslääkkeet, joita en halunnut käyttää. En myöskään halua papereihini merkintää masennuksesta, koska se leimaa ihmisen.

      Jos jollain keinolla on pienikin mahdollisuus vähentää ihmisen kärsimystä, minusta se on hyvä tuoda esiin, sillä se voi toimia askeleena uusiin hoitomuotoihin, kun tietous lisääntyy. Masennusta on eri asteisina ja asteikko vaihtelee samallakin ihmisellä eria ajanjaksoina. Kriisitilanteessa ei tietenkään ruokavalio auta, mutta se voi auttaa pahimman vaiheen jälkeen, kun tilanne on tasapainotettu.

      Eli kuten sanoin, minusta tuo sinun huitaisusi eli mielipiteesi oli vähintäänkin väheksyvä.

      halua väheksyä alakuloasi. Mutta sinä et ole sairastanut masennusta.

      Masennuspotilas ei kerta kaikkiaan normaalisti edes jaksa ajatella että "meniskö hoitoon". Suurin osa revitään sinne tukasta jonkin läheisen toimesta. En usko että olisit hoitoon päässyt, vaikka niin tässä väität. Et ehkä ole ihan ajan tasalla mielenterveyden ongelmista ja niiden hoidosta nykysuomessa? Minä valitettavasti olen, ollut jo kymmenisen vuotta.

      Jos olisit lukenut muut kirjoitukseni, niin tietäisit, että toipuvalle masennuspotilaalle, joka pääsee jo sängystä ylös muuallekin kuin terapiaan, suositellaan ruokavaliota (josta keskustellaan terapeutin kanssa) ja ehdottomasti myös ulkoilua ja liikuntaa!

      Jos olet koskaan tuntenut läheisesti vakavasta masennuksesta kärsivää ihmistä, ymmärrät kyllä, että ehdotuksesi ruokavalion tarjoamisena ensisijaisena hoitokeinona naurattaisi, ellei itkettäisi.

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      halua väheksyä alakuloasi. Mutta sinä et ole sairastanut masennusta.

      Masennuspotilas ei kerta kaikkiaan normaalisti edes jaksa ajatella että "meniskö hoitoon". Suurin osa revitään sinne tukasta jonkin läheisen toimesta. En usko että olisit hoitoon päässyt, vaikka niin tässä väität. Et ehkä ole ihan ajan tasalla mielenterveyden ongelmista ja niiden hoidosta nykysuomessa? Minä valitettavasti olen, ollut jo kymmenisen vuotta.

      Jos olisit lukenut muut kirjoitukseni, niin tietäisit, että toipuvalle masennuspotilaalle, joka pääsee jo sängystä ylös muuallekin kuin terapiaan, suositellaan ruokavaliota (josta keskustellaan terapeutin kanssa) ja ehdottomasti myös ulkoilua ja liikuntaa!

      Jos olet koskaan tuntenut läheisesti vakavasta masennuksesta kärsivää ihmistä, ymmärrät kyllä, että ehdotuksesi ruokavalion tarjoamisena ensisijaisena hoitokeinona naurattaisi, ellei itkettäisi.

      mielenterveyspotilas, jonka tuskan olen nähnyt, mutten voi oikein edes kuvitella. Hän on ollut lääkityksellä jo vuosia ja saa jälleen terapiaa, joka helpottaa oloa sen verran, että hän pystyy käymään työssä ja kokee jo iloakin elämässään, voin lähiomaisena olla vain ylpeä ja onnellinen, jos hän selviää lopulta paremmin elämässään.

      Tuollaiset puheet, miten joku ei halua saada mielenterveysleimaa itseensä, ovat jo mennyttä aikaa. Mitä enemmän potilas avautuu, olo helpottuu, ja mitä ymmärtäväisemmäksi yhteiskunta muuttuu, se auttaa koko yhteiskuntaa avautumaan ja hyväksymään erilaisuuden. Joka kuvittelee olevansa ilman minkäänlaista leimaa tai vikaa, heittäköön ensimmäisen kivensä! Tässä on sekin seikka, että olen itse varsinkin oppinut hyväksymään hänet juuri sellaisena, mikä hän on, ja kyllä ovat omatkin ennakkoluuloni lääkitystä kohtaan kaikonneet. Jos joku keikkuu koko ajan trapetsilla, heittäytyäkö tahallaan alas, niin että kaikki on ohi, ja vaikkei tilanne olisi ihan niin vakava, on suurta tuskaa nähdä toisen ihmisen kärsivän joka päivä, joka hetki, niin ettei hymyn häivää kasvoilla käy.

      Sitten vielä: kyllä mielenterveysongelmat paistavat kasvoista ja käytöksestä ennemmin tai myöhemmin ulospäin, joten on täysin tietämättömän puhetta, että sairautta voisi piilotella ja että sitä pitäisi hävetä viimeiseen asti. Se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Se on totta, ettei kenelle tahansa kannata lörpötellä ongelmistaan, eikä heittäytyä marttyyriksi ja vaatia huomiota itselleen joka hetki.

      Onneksi on nykyaika tuonut mukanaan kaikkien erityisryhmien avoimempaa hyväksymistä. Silti jokainen tajuaa, ettei sairaana voi saada vakityöpaikkaa tai jaksa vetää raskasta ja vaativaa työroolia, mutta miksi pitäisi väen vängällä pysytellä oravanpyörässä, josta moni tipahtaa, vaikkei olisi mielenterveysongelmia pahemmalti ollenkaan.

      Jaa että ruokavaliolla onneen ja menestykseen sitä matkataan! Ei tuo edellinen kirjoittaja kyllä tiedä yhtään mitään, vaan kunhan vain yrittää puoskaroida ja myydä tuotettaan. Tällä palstalla kun taitaa olla pelkkiä myyntimiehiä juttua pukkaamassa, mutta mistä saa osoitteen, johon voi lähettää kutsun ja laskunkin, jos potilas kuolee - oman käden kautta?

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      halua väheksyä alakuloasi. Mutta sinä et ole sairastanut masennusta.

      Masennuspotilas ei kerta kaikkiaan normaalisti edes jaksa ajatella että "meniskö hoitoon". Suurin osa revitään sinne tukasta jonkin läheisen toimesta. En usko että olisit hoitoon päässyt, vaikka niin tässä väität. Et ehkä ole ihan ajan tasalla mielenterveyden ongelmista ja niiden hoidosta nykysuomessa? Minä valitettavasti olen, ollut jo kymmenisen vuotta.

      Jos olisit lukenut muut kirjoitukseni, niin tietäisit, että toipuvalle masennuspotilaalle, joka pääsee jo sängystä ylös muuallekin kuin terapiaan, suositellaan ruokavaliota (josta keskustellaan terapeutin kanssa) ja ehdottomasti myös ulkoilua ja liikuntaa!

      Jos olet koskaan tuntenut läheisesti vakavasta masennuksesta kärsivää ihmistä, ymmärrät kyllä, että ehdotuksesi ruokavalion tarjoamisena ensisijaisena hoitokeinona naurattaisi, ellei itkettäisi.

      Sinä et sitä tiedä olenko minä sairastanut masennusta vai en, senkin röyhkeä, itserakas kusipää. Kuinka sinä kehtaat tulla väittämään jotain tuollaista, kun et tiedä elämästäni ja ajatuksistani tuolta ajalta mitään?

      Jospa vaivaantuisit lukemaan muidenkin kirjoitukset siten, että ymmärtäisit lukemasi. En ole missään kohdassa esittänyt ruokavaliota ensisijaiseksi hoitomuodoksi, paremminkin päin vastoin. Jospa viitsisit lukea sen sijaan että kohellat tekstin läpi niin myös ymmärtäisit lukemasi.

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      Sinä et sitä tiedä olenko minä sairastanut masennusta vai en, senkin röyhkeä, itserakas kusipää. Kuinka sinä kehtaat tulla väittämään jotain tuollaista, kun et tiedä elämästäni ja ajatuksistani tuolta ajalta mitään?

      Jospa vaivaantuisit lukemaan muidenkin kirjoitukset siten, että ymmärtäisit lukemasi. En ole missään kohdassa esittänyt ruokavaliota ensisijaiseksi hoitomuodoksi, paremminkin päin vastoin. Jospa viitsisit lukea sen sijaan että kohellat tekstin läpi niin myös ymmärtäisit lukemasi.

      käyttäytyä. Tuollaisella kielenkäytöllä ja yksisilmäisyydellä et ainakaan kannattajia saa. Se sitäpaitsi syö kaiken uskottavuuden kaikesta kirjoittamastasi.

      Äänestä

    • on läheinen kirjoitti:

      mielenterveyspotilas, jonka tuskan olen nähnyt, mutten voi oikein edes kuvitella. Hän on ollut lääkityksellä jo vuosia ja saa jälleen terapiaa, joka helpottaa oloa sen verran, että hän pystyy käymään työssä ja kokee jo iloakin elämässään, voin lähiomaisena olla vain ylpeä ja onnellinen, jos hän selviää lopulta paremmin elämässään.

      Tuollaiset puheet, miten joku ei halua saada mielenterveysleimaa itseensä, ovat jo mennyttä aikaa. Mitä enemmän potilas avautuu, olo helpottuu, ja mitä ymmärtäväisemmäksi yhteiskunta muuttuu, se auttaa koko yhteiskuntaa avautumaan ja hyväksymään erilaisuuden. Joka kuvittelee olevansa ilman minkäänlaista leimaa tai vikaa, heittäköön ensimmäisen kivensä! Tässä on sekin seikka, että olen itse varsinkin oppinut hyväksymään hänet juuri sellaisena, mikä hän on, ja kyllä ovat omatkin ennakkoluuloni lääkitystä kohtaan kaikonneet. Jos joku keikkuu koko ajan trapetsilla, heittäytyäkö tahallaan alas, niin että kaikki on ohi, ja vaikkei tilanne olisi ihan niin vakava, on suurta tuskaa nähdä toisen ihmisen kärsivän joka päivä, joka hetki, niin ettei hymyn häivää kasvoilla käy.

      Sitten vielä: kyllä mielenterveysongelmat paistavat kasvoista ja käytöksestä ennemmin tai myöhemmin ulospäin, joten on täysin tietämättömän puhetta, että sairautta voisi piilotella ja että sitä pitäisi hävetä viimeiseen asti. Se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Se on totta, ettei kenelle tahansa kannata lörpötellä ongelmistaan, eikä heittäytyä marttyyriksi ja vaatia huomiota itselleen joka hetki.

      Onneksi on nykyaika tuonut mukanaan kaikkien erityisryhmien avoimempaa hyväksymistä. Silti jokainen tajuaa, ettei sairaana voi saada vakityöpaikkaa tai jaksa vetää raskasta ja vaativaa työroolia, mutta miksi pitäisi väen vängällä pysytellä oravanpyörässä, josta moni tipahtaa, vaikkei olisi mielenterveysongelmia pahemmalti ollenkaan.

      Jaa että ruokavaliolla onneen ja menestykseen sitä matkataan! Ei tuo edellinen kirjoittaja kyllä tiedä yhtään mitään, vaan kunhan vain yrittää puoskaroida ja myydä tuotettaan. Tällä palstalla kun taitaa olla pelkkiä myyntimiehiä juttua pukkaamassa, mutta mistä saa osoitteen, johon voi lähettää kutsun ja laskunkin, jos potilas kuolee - oman käden kautta?

      Ja mitähän tuotetta minä olen täällä myymässä? Hiuslakkaako, vai peräti kumisaappaita?

      Miltähän sinun tuttavastasi mahtaisi tuntua, jos hänen kokemaansa väheksyttäisiin täällä samalla tavalla kuin miten te olette väheksyneet minun kokemaani. Tuskinpa auttaisi häntä paranemaan. Minulla on takanani monta harmaata vuotta, jolloin en nähnyt elämässäni mitään elämisen arvoista ja olen kokenut lisäksi vakavan työuupumuksen, josta selviäminen kesti usean vuoden.

      Masennus ei ole kilpailua siitä, kellä menee huonoiten. Onnekseni minulla ei ole yhtä mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä läheisinäni, muuten olisin pahimpaan aikaan tappanut itseni. Haistakaa paska, molemmat kusipäät.

      Jos on olemassa pieninkin keino vähentää masenusta tai jopa estää masennuksen syntyminen, siitä pitäisi olla tietoa saatavilla. Vaikka se olisi ristiriidassa arvon fröökynöiden näkemyksien kanssa.

      Tuo alakulo, josta itse mainitsin oli pitkäaikainen jälkiseuraus työuupumuksestani ja masennuksestani, mutta tehän olette niin päteviä ihmisiä, että osasitte jopa tehdä diagnoosin siitä mitä minulla ei voi olla. Ja ihan muutaman rivin perusteella nettikeskustelussa. Ketkähän täällä niitä puoskareita ovat?

      Äänestä

    • voisit edes yrittää kirjoitti:

      käyttäytyä. Tuollaisella kielenkäytöllä ja yksisilmäisyydellä et ainakaan kannattajia saa. Se sitäpaitsi syö kaiken uskottavuuden kaikesta kirjoittamastasi.

      Ja sinulla ei ole sitäkään uskottavuutta, kun et vaivaudu edes käyttämään nimimerkkiä. Jos törmään typerään ihmiseen, kerron sen myös, siihen minulla on oikeus. Skäribo osoitti tyhmyytensä ja mustavalkoisen suhtautumisensa asiaan.

      Äänestä

    • Sanna*' kirjoitti:

      Ja sinulla ei ole sitäkään uskottavuutta, kun et vaivaudu edes käyttämään nimimerkkiä. Jos törmään typerään ihmiseen, kerron sen myös, siihen minulla on oikeus. Skäribo osoitti tyhmyytensä ja mustavalkoisen suhtautumisensa asiaan.

      osoitit oman tyhmyytesi, moukkamaisuutesi ja mustavalkoisuutesi kahdella viimeisimmällä kirjoituksellasi.

      Taidat luulla, että olet ainoa ko. vaivasta kärsinyt ja ihminen, ja että sinä olet ainoa, joka asiasta mitään tietää.

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      Aikamoista väheksyntää minua kohtaan edustaa tuo kirjoituksesi. Et tiedä terveydentilastani tuon taivaallista, joten se siitä.

      En myöskään ole 'tarjonnut' vhh:ta parannuskeinoksi, kerroin vain oman kokemukseni. Mitä luultavimmin minullekin olisi tehty masemmusdiagnoosi, jos olisin mennyt lääkäriin. Päätin kuitenkin olla menemättä, koska arvelin, että parannuskeinoksi löytyisi ainoastaan masennuslääkkeet, joita en halunnut käyttää. En myöskään halua papereihini merkintää masennuksesta, koska se leimaa ihmisen.

      Jos jollain keinolla on pienikin mahdollisuus vähentää ihmisen kärsimystä, minusta se on hyvä tuoda esiin, sillä se voi toimia askeleena uusiin hoitomuotoihin, kun tietous lisääntyy. Masennusta on eri asteisina ja asteikko vaihtelee samallakin ihmisellä eria ajanjaksoina. Kriisitilanteessa ei tietenkään ruokavalio auta, mutta se voi auttaa pahimman vaiheen jälkeen, kun tilanne on tasapainotettu.

      Eli kuten sanoin, minusta tuo sinun huitaisusi eli mielipiteesi oli vähintäänkin väheksyvä.

      Olen tuohon vastannut nimim. "on läheinen", jossa kerron lähiomaiseni kamppailusta henkensä puolesta. Tiedän sen perusteella, ettei sitä noin vain päätetä, että, kuten kirjoitat:

      "Päätin kuitenkin olla menemättä, koska arvelin, että parannuskeinoksi löytyisi ainoastaan masennuslääkkeet, joita en halunnut käyttää. En myöskään halua papereihini merkintää masennuksesta, koska se leimaa ihmisen."

      Jos olisit oikeasti joku mielenterveystapaus, olisit mennyt ilomielin lääkäriin. Tuo tekstinpätkäsi on tosi falskia eikä voisi olla todellisista mielenterveysongelmista kärsivän puhetta. Se kuvastaa paremminkin jonkun keski-ikäisen henkilön menneiden vuosikymmenten asenteita, jolloin vielä salailtiin näitä ongelmia. Sitä paitsi eivät mielialalääkkeet ole ainoa keino, vaan samanaikaisesti voi anoa kaupunkinsa tukea pitempiaikaiseen terapiaan kerran tai kaksi kertaa viikossa. Annat kuitenkin kuvan, ikäänkuin lääkkeet olisivat ainoa - "ainoastaan", kuten sanot - keino.

      Olet ehkä keski-ikäinen henkilö, joka kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä mitään, tavalla, joka paljastaa, ettei kirjoittaja itse ole koskaan mielenterveysongelmista kärsinytkään. Nyt en tarkoita lievää masennusta, jota kai jokainen suomalainen voi jossain elämänsä vaiheessa kokea varsinkin syksyisin.

      Tiedoksi sinulle, kirjoittaja "Sanna", etteivät nuoremmat ihmiset enää häpeile mielenterveysongelmia! Oliko yllättävä tieto? Lisäksi monet liittyvät erilaisiin asuinalueensa mielenterveysyhdistyksiin saamaan vertaistukea ja monenlaisia kivoja harrastuksia, tapahtumia, retkiä jne.

      Moni nuori, joka on todellisuudessa näitä ongelmia kokenut ja käy jatkuvasti terapiassa, saattaa jopa hymyillä asenteellisille jutuillesi! Ei millään pahalla - enkä toivo sinulle muuta kuin hyvää - mutta juttusi ovat kuin viime vuosisadalta.

      Äänestä

    • Sanna** kirjoitti:

      Ja mitähän tuotetta minä olen täällä myymässä? Hiuslakkaako, vai peräti kumisaappaita?

      Miltähän sinun tuttavastasi mahtaisi tuntua, jos hänen kokemaansa väheksyttäisiin täällä samalla tavalla kuin miten te olette väheksyneet minun kokemaani. Tuskinpa auttaisi häntä paranemaan. Minulla on takanani monta harmaata vuotta, jolloin en nähnyt elämässäni mitään elämisen arvoista ja olen kokenut lisäksi vakavan työuupumuksen, josta selviäminen kesti usean vuoden.

      Masennus ei ole kilpailua siitä, kellä menee huonoiten. Onnekseni minulla ei ole yhtä mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä läheisinäni, muuten olisin pahimpaan aikaan tappanut itseni. Haistakaa paska, molemmat kusipäät.

      Jos on olemassa pieninkin keino vähentää masenusta tai jopa estää masennuksen syntyminen, siitä pitäisi olla tietoa saatavilla. Vaikka se olisi ristiriidassa arvon fröökynöiden näkemyksien kanssa.

      Tuo alakulo, josta itse mainitsin oli pitkäaikainen jälkiseuraus työuupumuksestani ja masennuksestani, mutta tehän olette niin päteviä ihmisiä, että osasitte jopa tehdä diagnoosin siitä mitä minulla ei voi olla. Ja ihan muutaman rivin perusteella nettikeskustelussa. Ketkähän täällä niitä puoskareita ovat?

      Kirjoitat:

      "Tuo alakulo, josta itse mainitsin oli pitkäaikainen jälkiseuraus työuupumuksestani ja masennuksestani, mutta tehän olette niin päteviä ihmisiä, että osasitte jopa tehdä diagnoosin siitä mitä minulla ei voi olla. Ja ihan muutaman rivin perusteella nettikeskustelussa. Ketkähän täällä niitä puoskareita ovat?"

      Vahingossa itsekin viittaat tosiseikkaan, ettei nettikeskusteluihin kannata tulla hakemaan apua näinkin vakaviin ongelmiin ja sairauksiin. Siis miksi sen teet? Voit syyttää vain itseäsi, jos sinua ja puheitasi arvioidaan. Sinähän tänne kirjoittelin kerran aikaisemminkin, sillä tunnistan kielenkäyttösi aikaisemman kerran perusteella. Jos tarkoituksesi on jotenkin tuoda esiin vhh:n erinomaisuutta, toimit päinvastoin tuolla kielenkäytöllä. Oletko ns. provo, eli keksitty mielikuvitushahmo, joka on tuotu tänne puolustamaan jälleen kerran erään ortopedin Atkinsin dieetistä muokkaamaa suomalaista versiota vhh-ruokavaliosta? Jos olet, eikö ole vähän riskaabelia leikkiä "tohtoria", joka "parantaa" näinkin vaikeita tauteja ...ruoalla? Täytyykin kertoa jollekin psykiatrille, miten täällä parannetaan vakavaa tautia ruoan syömisellä! Tälle palstalle sopisi paljon paremmin otsikoksi "PUOSKAROINTI".

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      liittyy tähän aiheeseen? Siinä kerrotaan raskauden ajan lääkityksestä!

      Diagnosoitu masennus ei ruokavaliolla parane. Toki se voi oloa jonkin verran helpottaa, kuten olen yllä kirjoittanut. Masentunut vain ei sairauden alkuvaiheessa yleensä vain nousta edes sängystä ylös, saati sitten liikkua tai miettiä miten syö.

      Puhun siis nyt sairaudesta nimeltä masennus, en iltalehtien julkkiksista, joiden tilannetta virheellisesti otsikoidaan: "tyttö/poikaystävä jätti - sairastuin masennukseen". Se on ihan eri asia.

      http://www.nam.fi/julkaisut/tabu/laakkeiden_haittavaikutuksista/index.html

      Äänestä

    pelkästään vhh-ruokavaliolla ei ole minkäänlaisia positiivisia tutkimustuloksia.

    Masennuksen syntymekanisti on sillä lailla monimutkainen, että yhtä yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta en jaksa uskoa, että kukaan saisi itsensä masentumaan vain ja ainoastaan syömällä "väärää ruokaa". Parantuminen... noh, en voi uskoa, että pelkästään fysiologinen masennus koskaan parantuisi ilman lääkkeitä.

    Äänestä

    • Aika monessa suomalaisessa (ja monen muunkin maalaisessa) suvussa on ongelmana serotoniinin vähyys - tai oikeammin se, etteivät aivot osaa sitä käyttää riittävästi hyväkseen. Se on kemiallinen puutostila, joka ei nykytietämän mukaan parane muutoin kuin serotoniinintakaisinottajilla. Eli SRI-lääkkeillä. Ilman serotoniinia ihminen masentuu, ja lopulta lamaantuu täysin.

      Lääkkeitä ei ole pakko syödä, vaikka tällainen "puutostila" todettaisiinkin. Akuutissa masennuksessa lääkitys kuitenkin usein auttaa pääsemään sen verran jaloilleen, että pärjää jatkossa terapian avulla. Itsemurha- ja itsetuhoriski alenevat.

      Sitten kun masennuspotilas on jo toipumassa, on liikunnalla ja ruokavaliolla toki merkitystä. Mutta se, joka suosittaa kliinisesti masentuneelle avuksi ruokavaliota, ei tiedä mistä sairaudesta puhuu.

      Äänestä

    • skäribo kirjoitti:

      Aika monessa suomalaisessa (ja monen muunkin maalaisessa) suvussa on ongelmana serotoniinin vähyys - tai oikeammin se, etteivät aivot osaa sitä käyttää riittävästi hyväkseen. Se on kemiallinen puutostila, joka ei nykytietämän mukaan parane muutoin kuin serotoniinintakaisinottajilla. Eli SRI-lääkkeillä. Ilman serotoniinia ihminen masentuu, ja lopulta lamaantuu täysin.

      Lääkkeitä ei ole pakko syödä, vaikka tällainen "puutostila" todettaisiinkin. Akuutissa masennuksessa lääkitys kuitenkin usein auttaa pääsemään sen verran jaloilleen, että pärjää jatkossa terapian avulla. Itsemurha- ja itsetuhoriski alenevat.

      Sitten kun masennuspotilas on jo toipumassa, on liikunnalla ja ruokavaliolla toki merkitystä. Mutta se, joka suosittaa kliinisesti masentuneelle avuksi ruokavaliota, ei tiedä mistä sairaudesta puhuu.

      itsensä kanssa eli vastailee aäsdlkgffjfhyhgh nimimerkille ja kehuu hänen kirjoittavan asiaa. Itsellehän kirjoittelet.

      Äänestä

    • keskustelee kirjoitti:

      itsensä kanssa eli vastailee aäsdlkgffjfhyhgh nimimerkille ja kehuu hänen kirjoittavan asiaa. Itsellehän kirjoittelet.

      sama henkilö ollaan, totta kai. Ihanaa on. "Meminä" olemme paljon parempaa seuraa meminulle kuin pahansuovat nimettömät, joilla ei ole mitään asiaa. Sopiskohan sulle paremmin vaikka toi treffipalsta?

      Äänestä

    • keskustelee kirjoitti:

      itsensä kanssa eli vastailee aäsdlkgffjfhyhgh nimimerkille ja kehuu hänen kirjoittavan asiaa. Itsellehän kirjoittelet.

      ei tule läheskään niin usein riitaa kuin muisen kanssa keskustellessa. Ja jos tulee,voivat aäslökfjfjhkjdkd ja skäri käväistä siskolta uuden reseptin. Ja taas meno maistaa.

      Äänestä

    • itsensä kanssa kirjoitti:

      ei tule läheskään niin usein riitaa kuin muisen kanssa keskustellessa. Ja jos tulee,voivat aäslökfjfjhkjdkd ja skäri käväistä siskolta uuden reseptin. Ja taas meno maistaa.

      http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/mielisai.htm

      Äänestä

    • aäsdlktji kirjoitti:

      http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/mielisai.htm

      Mitäs sulle kuuluu? Vai pitäisikö kysyä: Mitä mulle kuuluu? En tiedä misssä asut, joten en viitsi huutaakaan, jos menisi tervehdys ihan hukkaan, ja naapurit katsoisivat kummallisesti.

      Paranoia on vakava oireyhtymä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka yleinen se on VHH:n noudattajien keskuudessa. Ainakin tämän palstan kirjoittajista päätellen ongelma on varsin yleinen pekoninsyönnin sivuoire. Olisikohan JaroJolla tästä jokin hieno tutkimuslinkki aiheesta?

      Meillä on nyttemmin keskuudessamme myös ilmeisesti kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstä kärsivä kirjoittaja, joka kiivaasti väittää olevansa masennuspotilas, ja parantuvansa/parantuneensa VHH:lla. Hmmmm... Kiinnostavaa!

      Minä menen nyt tekemään hiilariruokaa miehelleni - jota tosin ei ole olemassakaan, koska sinä olet neiti, ja jos sinä olet neiti, en minä-sinäkään voi olla naimisissa. Sitä paitsi, sinä et syö isoja aterioita iltaisin.

      Mutta ei nyt takerruta pikkuasioihin!

      Jutellaan taas, terkkuja mulle.

      Äänestä

    itselläni vhh lähes poisti kaamosväsymyksen. Ero viimevuoteen on huomattava, merkittävä.

    en kuitenkaan ole ollut masentunut missään elämäni vaiheessa, mutta sellaiseen sairastuminen tuntuu nyt paljon epätodennäköisemmältä kuin vaikkapa vuosi sitten.

    vituttaa kun skäribö on tässkin ketjussa riekkumassa niinkuin tietäisi jotain näistä asioista. tekisi meille palveluksen ja kokeilisi, vaikka vaan kaksi viikkoa, vhh:ta niin saattaisi jäädä riekkumiset pois.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ja ruokavalio kirjoitti:

    Onkohan tutkimustuloksia olemassa ruokavalion vaikutuksesta osana masennuksen syntymekanismiin?
    Voisiko vhh:lla olevan myönteisiä vaikutuksia mielialaan?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu