Luin tuossa äsken muutamia jouluaiheisia ketjuja ja meinasin vastata niihin, mutta päätinkin sitten aloittaa uuden aiheen.
Jouluhan on nyt kuuma aihe. Kaikki laihduttavat jouluksi, miettivät miten syödä jouluna jne... Monilla on jokin painotavoite jouluun mennessä, jotta saa sitten jouluna syödä enemmän. Ainakin kaksi koulukuntaa tämän "joulusyömisen" suhteen tuntuu löytyvän:
1) Ei ole väliä mitä jouluna syö, eihän ne muutamat päivät pilaa vuoden työtä.
2) Onko sitä joulunakaan pakko ylensyödä ja ahtaa sitä ruokaa mielinmäärin?
MIelestäni molemmat kannat ovat osittain oikeassa. Laihdutuksen kannalta parilla joulusyönti päivällä ei ole mitään väliä, ei se sitä laihtumista pysäytä. Silti en itse kannata vaihtoehtoa nro. 1.
Itse olen tähdännyt pysyvään elämäntapamuutokseen, en niinkään hetkelliseen painon tiputtamiseen. En ole laihduttanut kuureilla vaan muokannut ruokavaliotani parempaan suuntaan pienin askelin. Nyt sitten mietin tuota joulua, ja tajusin, että uuteen elämäntapaani ei pitäisi kuulua suunnaton mättäminen ja ahtaminen, mikä ei toisaalta tarkoita sitä, ettenkö voisi kuitenkin syödä hyvin. Minun uuteen elämäntapaani kuuluu lautasmalli, pienemmät annoskoot, kohtuullinen makeiden herkkujen syöminen ja kohtuullinen alkoholin käyttö. Miksi tämä ei siis voisi toteutua joulupöydässäkin?
Toisaalta, saattaisin kyllä unohtaa koko elämäntaparemontin, jos vain uskoisin, että oikeasti hyötyisin jotain suunnattomasta ylensyömisestä ja esimerkiksi konvehtirasioiden tyhjentämisestä yksikseni. Kuitenkin minä tiedän, etten siitä hyötyisi, ainakin uskon niin. Yritän ajatella objektiivisesti, löytää ajatuksen sen suklaanhimon takaa. Kyllä, minulle tulisi morkkis, jos söisin puoli kiloa konvehteja. Se tulisi, vaikka kuinka olisin päättänyt olla välittämästä kaloreiden määristä. Sen sijaan tiedän, ettei minua harmita jälkeenpäin, jos olen joulun ajan syönyt hyvää ruokaa sopivasti ja liikkunut mahdollisimman paljon.
Juhlapyhiä löytyy kuitenkin kalenterista niin paljon, että jos antaisin itselleni vapauden herkutella päättömästi jokaisena juhlana (juhlapyhinä, syntymäpäivinä, nimipäivinä... lopulta koirankin nimipäivät varmaan kelpaisi juhlaksi...) en voisi sanoa tehneeni elämäntaparemonttia. Minun kantani on siis pysyä kohtuudessa joulunakin.
Omalta osaltani tiedän jo, että kohtuudessa pysyminen tulee onnistumaan. Lähden viettämään joulua poikaystäväni vanhempien mökille, eikä minulla ole koskaan heidän luonaan samanlaisia syömishaluja kuin kotona. Poikaystävän luona kun pitää kuitenkin olla ainakin hieman vieraskorea ja tuleva anoppini sattuu olemaan himoliikkuja-terveellisen syömisen mestari 50kg.. :D
Jouluhan on nyt kuuma aihe. Kaikki laihduttavat jouluksi, miettivät miten syödä jouluna jne... Monilla on jokin painotavoite jouluun mennessä, jotta saa sitten jouluna syödä enemmän. Ainakin kaksi koulukuntaa tämän "joulusyömisen" suhteen tuntuu löytyvän:
1) Ei ole väliä mitä jouluna syö, eihän ne muutamat päivät pilaa vuoden työtä.
2) Onko sitä joulunakaan pakko ylensyödä ja ahtaa sitä ruokaa mielinmäärin?
MIelestäni molemmat kannat ovat osittain oikeassa. Laihdutuksen kannalta parilla joulusyönti päivällä ei ole mitään väliä, ei se sitä laihtumista pysäytä. Silti en itse kannata vaihtoehtoa nro. 1.
Itse olen tähdännyt pysyvään elämäntapamuutokseen, en niinkään hetkelliseen painon tiputtamiseen. En ole laihduttanut kuureilla vaan muokannut ruokavaliotani parempaan suuntaan pienin askelin. Nyt sitten mietin tuota joulua, ja tajusin, että uuteen elämäntapaani ei pitäisi kuulua suunnaton mättäminen ja ahtaminen, mikä ei toisaalta tarkoita sitä, ettenkö voisi kuitenkin syödä hyvin. Minun uuteen elämäntapaani kuuluu lautasmalli, pienemmät annoskoot, kohtuullinen makeiden herkkujen syöminen ja kohtuullinen alkoholin käyttö. Miksi tämä ei siis voisi toteutua joulupöydässäkin?
Toisaalta, saattaisin kyllä unohtaa koko elämäntaparemontin, jos vain uskoisin, että oikeasti hyötyisin jotain suunnattomasta ylensyömisestä ja esimerkiksi konvehtirasioiden tyhjentämisestä yksikseni. Kuitenkin minä tiedän, etten siitä hyötyisi, ainakin uskon niin. Yritän ajatella objektiivisesti, löytää ajatuksen sen suklaanhimon takaa. Kyllä, minulle tulisi morkkis, jos söisin puoli kiloa konvehteja. Se tulisi, vaikka kuinka olisin päättänyt olla välittämästä kaloreiden määristä. Sen sijaan tiedän, ettei minua harmita jälkeenpäin, jos olen joulun ajan syönyt hyvää ruokaa sopivasti ja liikkunut mahdollisimman paljon.
Juhlapyhiä löytyy kuitenkin kalenterista niin paljon, että jos antaisin itselleni vapauden herkutella päättömästi jokaisena juhlana (juhlapyhinä, syntymäpäivinä, nimipäivinä... lopulta koirankin nimipäivät varmaan kelpaisi juhlaksi...) en voisi sanoa tehneeni elämäntaparemonttia. Minun kantani on siis pysyä kohtuudessa joulunakin.
Omalta osaltani tiedän jo, että kohtuudessa pysyminen tulee onnistumaan. Lähden viettämään joulua poikaystäväni vanhempien mökille, eikä minulla ole koskaan heidän luonaan samanlaisia syömishaluja kuin kotona. Poikaystävän luona kun pitää kuitenkin olla ainakin hieman vieraskorea ja tuleva anoppini sattuu olemaan himoliikkuja-terveellisen syömisen mestari 50kg.. :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kanssasi pitkälti samoilla linjoilla. Mielestäni sillä ei ole oikeasti mitään väliä, mitä jouluna syö. Mutta itse olen ajatellut syödä mitä mieli tekee. Ei minun nykyään oikeasti tee mieli koko konvehtirasiaa.
Järki mukana siis juhlassakin - jouluruokia ei tarvitse syödä ähkyyn asti, vaikka niitä saakin vain kerran vuodessa. Sen sijaan mielestäni ei ole mitään järkeä laskea jouluruuan kaloreita ja pihistellä viimeisen glögimukillisen kanssa, kun siinäkin on niin paljon energiaa... :)
Minusta siinä taas on selvä ero, että mihin juhlapäivään kuuluu reilu syöminen ja mihin ei. Joulu on osa pitkää ja syvällä meidän kulttuurissamme olevaa traditiota, johon ihan olennaisena osana liittyy syöminen. Ajattelen niin, että laihduttaja, joka tuskaisena miettii mitä jouluna uskaltaa syödä ja mitä ei, tekee lievää henkistä väkivaltaa itselleen, koska joutuu vastustamaan traditiota.
Ja joulunsyömisillä ei oikeasti ole laihikseen mitään muuta merkitystä, kuin että jos ajattelee jokaisen dieetistä poikkeavan syömisen olevan "repsahdus, joka suistaa pois kuurilta lopullisesti", niin sitähän se sitten myös on.
Olen nuorempana ollut usein näillä laihdutuskuureilla, joilla tosi tarkkaan suunnitellaan ateriat ja lasketaan kalorit ja aina lopputulos oli sama: " repsahdin". Vasta kun ymmärsin, että se olen minä itse, joka päätän mikä on repsahdus ja mikä vaan normaalia elämän vaihtelua, niin laihdutuskin alkoi onnistua. Nyt osaan kuunnella kehoani tosi tarkasti, tiedän milloin minulla on nälkä, milloin syön pahaan olooni, miten kuukautiskiertoni vaikuttaa syömiseeni jne. Ja laihdutuskin onnistuu ihan eri tavalla.
Tiedän, että joulunpyhinä syön paljon, koska ruokalajeja on niin monia. Ja koska kuukautiseni ovat tuolloin alkamassa, niin syön varmaan konvehtejakin ihan huomaamattani paljon. Sitten joulun jälkeen on viikon parin ajan puntarissa pari kiloa enemmän kuin ennen joulua, mutta kyllä se siitä tasaantuu, kun palataan arkeen.
Otin tuon nimipäivän lähinnä esimerkiksi siitä, että antaessaan itselleen luvan syödä jouluna, antaa itselleen ehkä luvan syödä myös muina juhlina ja juhlanhan voi taikoa ihan mistä tahansa.
En tietysti tiedä, miten kukin laihduttaa (tämän palstan perusteella eivät kaikki ainakaan järkevästi laihduta/tee elämäntaparemonttia...). Jos laihduttaa muutenkin mentaliteetilla "onneksi tämä on kohta loppu ja saa taas syödä", niin ymmärrän hyvin, että antaa itselleen vapauden syödä paljon myös jouluna. Itse kuitenkin todellakin yritän tehdä elämäntaparemonttia, kestävää muutosta... Yritän muuttaa suhtautumistani ruokaan lopullisesti, koko ajattelumaailmaani asian suhteen, eikä siihen muutokseen kuulu hetkelliset katkokset. Olen tyytyväinen kaikesta, minkä olen jo saanut muutettua ja tiedän, että paljon on vielä edessä.
Eräs hyvin oleellinen asia muutoksessani on, että yritän panostaa herkuttelussa ja juhlapäivissä laatuun, en niinkään määrään. En säästele voita tai kermaa tehdessäni herkkuruokia vaan hillitsen määrää. Yritän päästä eroon siitä pienestä äänestä, joka vakuuttelee minulle että mitä enemmän syön sitä paremmalta se maistuu. EIHÄN ASIA OLE NOIN! Tiedän sen itsekin, ja silti välillä tekee mieleni syödä kerralla suklaalevy haplaa suklaata, nipistää laadussa... :( Tätä minä yritän itsessäni muuttaa, enkä todellakaan anna antaa itselleni periksi joulun suhteen. Ei ole repsahdus, jos syön 2 konvehtia tai palan täydellisen ihanaa joulukakkua. Repsahdukseksi se muuttuu kun syön puoli kiloa niitä konvehteja.
En näe mitään ideaa nk. joululihomisessa, josta viestissäsi mainitsit, mutta toisaalta ymmärrän myös, että on minun kantani voi olla outo jollekulle muulle, enkä halua sanoa että kenenkään muun kannassa olisi mitään väärää. Kunhan tässä pohdiskelen.
Hyviä ajatuksiahan sun kirjoituksessasi oli :) Laittoi ainakin minut ajattelemaan asioita.
Itse aion jouluna maistella eri ruokia,mutten laske sitä "repsahtamiseksi".Syönhän minä ruokaa arkisinkin ja herkkuja (kohtuudella ja järjellä!) perjantaina kun on karkkipäivä :) Minulle tämä karkki/herkkupäivä käytäntö oli alkuun todella vaikea,koska ennen söin niitä lähes joka päivä ja pitkin päivää.Siihen olen saanut haluamani muutoksen ja oon todella tyytyväinen.Esim. tällä viikolla aion herkkupäivänä syödä jäätelön.
Lisäksi oon alkanut kiinnittämään huomiota annoskokoihini,jotka olivat ennen ihan pielessä.Muistan ajatella annoksia nyt myös joulupöydässä,sillä olen voinut paljon paremmin kun olen muuttanut ruokailutottumuksiani.En halua takaisin siihen pahaan oloon,mikä mulla oli ennen.Se oli seurausta siitä mässäilystä ja ahminnasta,joka ennen oli elämääni.EI ENÄÄ.
En siis itse laihduta joulua varten,jotta voisin syödä enemmän.Koen sen typeränä ja omalla kohdallani se ei tulisi toimimaan.Minulle tämä on pidemmän tähtäimen prosessi ja tiedän pääseväni tällä haluamiini tuloksiin aikanaan.Ihanaa kun
voin ajatella noin.
Ison koirani kanssa on ulkoiltava myös joulun aikaan eli liikunnan unohtumisesta ei tarvi huolehtia silloinkaan.Koira vie minut lenkille ihan varmasti :)
Oon muuten tosi kiitollinen kaikille teille,jotka ootte täällä jakaneet ajatuksianne/kokemuksianne mun kanssa.Oon saanut teiltä uskomattoman määrän tukea ja voimaa ponnistella eteenpäin!
En tarkoittanutkaan, että jouluna erityisesti LIHOO 2-3 kg, vaan että painoa voi olla joulun jälkeen vähän aikaa sen verran enemmän, lähinnä siksi, että jouluruoat keräävät nestettä elimistöön. Kysymys on siis luonnollisesta painon vaihtelusta, joka ainakin naisilla kuuluu jo kuukautiskiertoonkin yleensä. Lihominen on ymmärtääkseni sitä, että paino nousee, eikä enää laske.
Joulu vs. nimipäivällä tarkoitin sitä, että joulu on traditioltaan syömisjuhla, kun taas nimipäivinä yleensä juodaan vain kevyet kakkukahvit, jos niitäkään. En usko, että esim. sinä, joka olet tehnyt elämäntaparemontin ajatuksen kanssa, alat syödä nimipäivänäsi pitopöydän verran ruokaa, vaikka olisit jouluna syönytkin. Mutta jos kieltää laihdutuksen takia itseltään joulun herkuttelun siinä pelossa, että sitten nimipäivänäkin syö, niin jotain lienee pielessä?