Ollaan nuorehko aviopari ja ollaan molemmat yrittäjiä. Eli omaa aikaa on suhteellisen vähän.
Miehen käytös kummastuttaa ja huolestuttaa. Hänellä ei ole mitään muuta elämää kuin työ ja se siinä pelottaakin kun tuntuu ettei hän edes halua muuta.
Toisin sanoen hän ei tee muuta kuin töitä ja sitten vapaalla tuijottaa vain telkkaria tai selailee nettiä. Hän on ollut tuollainen jo kauan.
Kuten arvata saattaa.. hänen kaveritkin on jo kaikonneet aikoja sitten.
Itselläni oli jonkun aikaa sama tilanne, ei ollut muuta kuin työ mutta nyt taas elämä raiteillaan. Tuona aikana sain vain itseni sairaaksi ja lihoin 25 kiloa. Nyt teen normaalia työaikaa ja aikaa harrastuksille löytyy sekä muuhunkin puuhasteluun.
Painoni alkaa pikkuhiljaa tippua joka myös antaa energiaa. Miestäni en saa mukaan yhtään mihinkään. Hänellä ylipainoa noin 40 kiloa ja alkaa jo selkäkin pettää. Liikkumaan en häntä saa. En hyvällä enkä pahalla.
Hänellä joskus ollut puheissa muutama asia mitä haluaisi harrastaa mutta ei saa aikaiseksi yhtään mitään.
En usko että masennuksesta on kyse, lähinnä ehkä siitä että on jäänyt työt ns. päälle.
Alan olla väsy koska hän on paljon töissä ja kaikki kotihommat on minun harteilla. Meillä iso tila (ilman karjaa) ja paljon olisi puuhaa pihallakin. En jaksa hoitaa kaikkea yksin enkä haluakkaan.
Kun olen itsekkäästi ottanut aikaa itselleni niin elämäni on kieltämättä muuttunut parempaan suuntaan. Miksi mieheni ei voisi tehdä samoin? Miksi hän jumittaa tällä tavalla?
Millä potkin häntä perseelle?
Ollaan kuitenkin onnellisia, elämä kuitenkin on auvoista ja "ne" asiatki sujuu ongelmitta.
Olen vain huolissani hänestä... Ihminen kuitenkin tarvitsee jotain vastapainoksi työnteolle...
Miehen käytös kummastuttaa ja huolestuttaa. Hänellä ei ole mitään muuta elämää kuin työ ja se siinä pelottaakin kun tuntuu ettei hän edes halua muuta.
Toisin sanoen hän ei tee muuta kuin töitä ja sitten vapaalla tuijottaa vain telkkaria tai selailee nettiä. Hän on ollut tuollainen jo kauan.
Kuten arvata saattaa.. hänen kaveritkin on jo kaikonneet aikoja sitten.
Itselläni oli jonkun aikaa sama tilanne, ei ollut muuta kuin työ mutta nyt taas elämä raiteillaan. Tuona aikana sain vain itseni sairaaksi ja lihoin 25 kiloa. Nyt teen normaalia työaikaa ja aikaa harrastuksille löytyy sekä muuhunkin puuhasteluun.
Painoni alkaa pikkuhiljaa tippua joka myös antaa energiaa. Miestäni en saa mukaan yhtään mihinkään. Hänellä ylipainoa noin 40 kiloa ja alkaa jo selkäkin pettää. Liikkumaan en häntä saa. En hyvällä enkä pahalla.
Hänellä joskus ollut puheissa muutama asia mitä haluaisi harrastaa mutta ei saa aikaiseksi yhtään mitään.
En usko että masennuksesta on kyse, lähinnä ehkä siitä että on jäänyt työt ns. päälle.
Alan olla väsy koska hän on paljon töissä ja kaikki kotihommat on minun harteilla. Meillä iso tila (ilman karjaa) ja paljon olisi puuhaa pihallakin. En jaksa hoitaa kaikkea yksin enkä haluakkaan.
Kun olen itsekkäästi ottanut aikaa itselleni niin elämäni on kieltämättä muuttunut parempaan suuntaan. Miksi mieheni ei voisi tehdä samoin? Miksi hän jumittaa tällä tavalla?
Millä potkin häntä perseelle?
Ollaan kuitenkin onnellisia, elämä kuitenkin on auvoista ja "ne" asiatki sujuu ongelmitta.
Olen vain huolissani hänestä... Ihminen kuitenkin tarvitsee jotain vastapainoksi työnteolle...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikset anna miehen olla rauhassa työnarkomaani? Ei kukaan sua pakota olemaan hänen kanssaan. Hänet on luotu sinkuksi, joten annetaan hänelle se onni.