Kuinka monelle on tullut suorastaan halu päästä pois , pelkän työttömyyden takia? Ei tarvitse huolestua, voin ihan hyvin, mutta joskus aiemmin oli kausi, että halusin vain kuolla. VArsinkin aina sen jälkeen, kun suku oli kysymässä töistä. Varsinkin vanha isäni, joka aina murjottaa kun kuulen että olen työtön. Nyt olen työttömyysaikana ottanut tavaksi vältellä kokonaan isän ja useimpien muidenkin kanssa puhumista, häivyn tai vaihdan puheenaihetta, jos tulee töistä puhe. Näin pysyy mielenterveys parempana.
Kuolemanhalu
ei tartte huolestua
14973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Työttömyys nyt ei ole pysyvä olotila ja itse näen ainoana itsemurhan miettimisen syynä niin peruuttamattomasti menetetyn terveyden, ettei edessä ole muuta kuin tuskallisia "huonoon" loppuun päättyviä aikoja ilman mitään toivoa. Työttömyys on tilapäinen olotila ja rahaa välillä on, välillä ei. Sama tilanne kuin 90% tavallisista duunaripulliaisista.
valitioeliitin kuolemasta olen uneksinut monestikin.
nimim. 454 Casull räjäyttää lian pois.
Jätin itse vakituisen työpaikkani, halusin hengähtää hetken ja miettiä mitä yleensä elämältä haluan.Samalla työnantajalla olin 10vuotta ja alkoi tuntua että siinä hommassa olin urani päässä ja ei normaali työaika edes riittänyt ruuhkien purkuun-tai siis ruuhkaa/rästejä oli aina vaikka istui 12h töissä.
Aikani olin, enkä edes halunnut töihin,en edes etsinyt niitä.Otin jopa mieluumin karenssia vastaan.
Kun sitten aloin hakea duuneja,laitella hakemuksia ja saada vastauksia "ei tällä kertaa" tai ei vastauksia lainkaan...silloin alkoi jossain vaiheessa k....piä niinettä aattelin, että vois tästä paskasta vaikka kuolla pois.
Jos olisikin edes jonkinlainen tulonlähde, että vois osallistua perheen kuluihin,mutta ei...omassa kotona siipiveikkona on todella paskamainen tunne! Etenkin kun minä olin se joka aiemmin elätti koko poppoon.
kotona saa kuulla tosiaan minäkin olevani loinen ja siipeilijä. Itselläni oli myös ennen se tilanne että olin suurin rahoittaja perheen menoille, nykyään työmarkkinatuki kestää enintään kaksi viikkoa. Ikääkin on sen verran etten usko enää työllistyväni. Paska loppuelämä siis edessä.
En ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin voi työnteko olla elämän tärkein asia? Voitko aloittaja kertoa, mikä siinä toisen eteen raatamisessa on niin mukavaa että ilman sitä roikut mieluummin jojossa?
Mulla on kyllä kädet täynnä tekemistä kotonakin, muttakun siitä ei saa rahaa.Kun olet tuloiltasi 0€/kk niin kyllä siinä olo kärsii, hyväkun ilkeää syödä. Vaikka kuinka on lasten isä ja oma mies joka perhettä elättää, niin kyllä korpeaa kun itse ei voi osallistua kuluihin yhtään...En edes enää halua lähteä kauppaan,koska ei ole omaa rahaa millä ostaa, niin tuntuu nöyryyttävältä edes kävellä kuin orjatyttö kaupassa mukana-pakkaamassa tavaroita:/ Rahaa en mieheltä saa.Joka tilin välissä onkin kusi sukassa että riittääkkö ruoka ym.meitä on kuitenkin 4syöjää ja yksi maksaja.
Joo kyllä sulla on vaikea tilanne. Itse jaksan pätkätöitä vain sen takia kun ajattelen, ettei ole lapsia elätettävänä enää.
Asumme miehen kanssa myös eri osotteissa teoriassa mutta käytännössä olemme aina saman katon alla. Vaikeaa on kikkailla tuon toimeentulonsa kanssa.
en ole selvillä perheellisten maksuperusteista.onko tosiaan niin ettei kotiäiti saa latiakaan(paitsi lapsilisät) jos miehellä on "riittävät" tulot?kuulostaa oikeusmurhalta...
Itse asiassa jos ei ole lapsia, pienempi puolison palkka jo vie päivärahat. Itseäni haittaa enemmän se, että tukitöitäkään ei enää saa tässä tilanteessa, kun en ole rahoja viemässä, ei minua tarvitse työllistääkään. Kelan sivuilta löytyy laskurit.
Tämä suora kopio sieltä:
Puolison tuloista otetaan huomioon tulot, jotka ylittävät 536 euroa kuukaudessa. Työmarkkinatuki pienenee, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 848 euroa kuukaudessa. Tuki lakkaa, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 1836 euroa kuukaudessa. Tulorajoja korotetaan 106 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden.
toihan on lain sallimaa sortoa...se/ne ketkä moisen riistojärjestelmän kehittäneet pitäisi viedä saunan taakse ja kuula kalloon.työssäkäyvälle puolisolle vaikka olisi parempikin liksa alkaa varmasti käydä hermoille jos itse on koko aika maksumiehenä.kotirouville pitäisi ilman muuta kuulua se 376/4 viikossa puolison tuloista riippumatta.
Kannattaa vielä muistaa, että työnhaku maksaa. Sen lisäksi, jos vaikkapa puolisot molemmat tienaisivat 900 euroa/kk, käteen jäisi paljon enemmän, koska verot ovat pienemmät. Jos vaikkapa toinen saa tuon 848 euroa ja toinen työmarkkinatuen, voi käteen jäädä jopa enemmän, en tiedä saako noilla tuilla sitten jo asumistukea. Eli bruttopalkkoihin tuijottaminen on väärin.
Esimerkki.Perhe - 2 aikuista ja 2lasta, joista vanhempi täysikäinen.Toinen puolisoista ei saa työttömyyskorvausta lainkaan, toisen tulojen vuoksi.Myöskään täysi-ikäinen lapsi ei saa lantin lanttia, koska asuu kotona.Todennäköisesti ei saisi muutenkaan koska on alle 25 ja vastikään lukiosta kirjoittanut.Lukiosta suoraan armeijaan ja kotia paluun jälkeen "miestenkoulusta" saat todeta että intin huikean tulostason jälkeen putoat nollatulotasolle! Laki siis velvoittaa vanhemmat elätämään täysmääräisesti vielä 20vuotiaankin, mutta häntä ei ole olemassa tulorajoja huomioidessa.
Mieti siinä sitten omaan asuntoon muuttamista tai opiskeluja, kun ei ole rahaakaan, jolla itsellisesti hoitaisi omia kulujaan.
Eikä heitetä kesken. Eiköhän se ole luonnollista että tunteet kulkee laidasta laitaan työttömyyden aikana. Työttömyys voi olla jollekin hyvinkin ankara kriisi, toinen taas voi ottaa koko
asian ihan löysin rantein.
Työttömyys on pikkujuttu.
Se tosiaan on pikkujuttu ihmisen elämässä!!!
Niin kuin on rikkaus tai maine tai kunnia yleensä.
Mitään et saa matkaasi! kuolena korjaa rikkaat ja köyhät -- tasa-arvo toteutuu !!!!