Moi,
Jos joku teistä äideistä on epävarma au pairin ottamisen suhteen, niin varoitan.
Täm¨ tyttö tuli lokakuussa, alku meni aika hyvin, mutta nyt on alkanut menemään erittäin huonosti. Kotiin on kuulemma ikävä ja tietokone ei ole enää koskaan au pairin vapaa-aikana perheen käytössä (meillä on vain yksi kone), töitä ei hoideta ja nyt on alkanut itseä ottamaan päähän.
Edellisen murjotuksen takia ostin tytölle kuntosalikortin, mutta nyt riittää. Sanoin hänelle jo hetki sitten, että joulun jälkeen ei tarvitse tulla takaisin. Itku hänelle tuli ja nyt on huoneessaan, eïkä puhu kenellekään.
Kenessä vika?????
Jos joku teistä äideistä on epävarma au pairin ottamisen suhteen, niin varoitan.
Täm¨ tyttö tuli lokakuussa, alku meni aika hyvin, mutta nyt on alkanut menemään erittäin huonosti. Kotiin on kuulemma ikävä ja tietokone ei ole enää koskaan au pairin vapaa-aikana perheen käytössä (meillä on vain yksi kone), töitä ei hoideta ja nyt on alkanut itseä ottamaan päähän.
Edellisen murjotuksen takia ostin tytölle kuntosalikortin, mutta nyt riittää. Sanoin hänelle jo hetki sitten, että joulun jälkeen ei tarvitse tulla takaisin. Itku hänelle tuli ja nyt on huoneessaan, eïkä puhu kenellekään.
Kenessä vika?????
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kertoisitko, missä maassa olette? minkäikäinen tämä tyttö on? Kuulostaa just siltä painajaiselta, mitä itse olen tässä miettinyt, että voisi käydä...Kerro lisää, olen todellakin itse kahden vaiheilla ottaako vai ei...
aika huonosti olet kertonut taustoja..
sinussa on tietenkin vika jos tytölle itku tulee. sinun täytyy ymmärtää, että tyttö on ollut teillä vasta kovin vähän aikaa, monella menee 2-3 kuukauttakin sopeutua ja päästä omasta ikävästään ym. eroon. perheenä ette varmasti ole paras mahdollinen, jos noin "pienestä" ja vähän ajan perusteella olet tyttöä kotiin lähettämässä! miksei asioista voi yrittää kannustavasti keskustella ??
Kyllä jo tuo oma sanavalintasi "joulun jälkeen ei tartte tulla takaisin" paljastaa niin paljon ajatusmaailmastasi, että väittäisin vikaa olevan vähintään yhtä paljon emännässä kuin au pairissa.
Jokaiseen, ihan jokaiseen, pätee tämä: etsi ensin vika itsestäsi ja sitten toisesta. Vain se, joka on käynyt tämän ajatuskulun huolella ja rauhassa läpi ongelmansa ratkaisussa, voi löytää rakentavan ratkaisun. Olipa harkinnan tulos mikä vain! Mieti tarkkaan niin ehkä ymmärrät mitä tällä tarkoitan.
Lapsellista edes etsiä "kummassa vika". Yleensä kun se on molemmissa. Riidassa on aina kaksi osapuolta, kukaan ei kiistele yksinään.
Näin paljon voi sanoa tietämättä taustoja. Muu on ihan tilanteesta kiinni. Ehkä teillä on huono auppari, mutta millainen olet itse?
Kuukauden-kahden kohdalla tulee kulttuurishokin rankin vaihe. Au pairinne kärsii siitä. Jo fyysinen väsymys, jonka sopeutumisvaihe _jokaiselle_ aiheuttaa on rankkaa ja tekee arjesta hetkeksi vaikeaa. Pikkasen ymmärrystä kehiin.
Oletko itse koskaan ollut pidempään ulkomailla (asutko ulkomailla?)? Oliko oma alkusi, ihan ne ensimmäiset kuukaudet, yhtä pelkkää ihanuutta??? Millaista oli, kun muutit ekaa kertaa kotoa pois tutuista ympyröistä? Oliko kaikki kivaa? Miten lähiympäristösi silloin suhtautui sinuun? Kannustivatko ja lohduttivatko vai jättivätkö yksin tai kenties pahensivat tilannetta?
Eli siis tilanne on tämä.
19-vuotias au pair, joka mullittelee niinkuin omalle äidilleen. Ehkä siinä mielessä tilanne on karannut käsistä, että ollaan pidetty häntä "perheenjäsenenä".
Työtunteja on kuusi, viisi päivää viikossa. Lasten kanssa on kolme tuntia ja loput on varattu kotitöihin. Käytännössä tilanne on se, että lapset hän on viimeisen viikon aikana hakenut koulusta myöhässä joka päivä, tänään tuli lappu koulusta. Ehkä tämä sai itseni kiukustumaan, koska minulle ei oltu asiasta mainittu "vapaaehtoisesti".
Kotitïhin varatusta ajasta 90% menee tietokoneella ja puhelimessa, pelottaa mitä seuraava puhelinlasku tuo tullessaan.
Itse hoidan töiden päälle pyykit ja muut hommat, siivooja käy kaksi kertaa viikossa.
Olen pahoillani jos "au pairini" ei ole tyytyväinen, mutta en ole minäkään ja sopimuksessa on myös maininta, että jos töitä ei hoideta niin sopimuksen voi purkaa.
Mehän sen lipun sinne Suomeen maksamme, joten mehän sen paluumatkan hinnan menetämme.
Hän ei ole muuten vieläkään tullut huoneestaan, naurettavaa.
Moikka,
naurettavaa? :/ Eipä juurikaan. Jos minun au pair-äiti olisi juuri äskettäin napauttanut että joulun jälkeen ei sitten tarvitse tulla takaisin, niin olisin varmaankin jo siellä netissä varaamassa lentoa kotiin omalla kustannuksella.
Sinä olet kuitenkin työnantaja ja se enempi aikuinen, toivottavasti saatte asiaa hieman tasattua ennenkun au pair tosiaan häipyy. Millainen sopimus teillä on, kirjallinen vai? Ja tehtävät on tarkkaan laitettu ylös? Entäs sitten että oletko jutellut au pairin kanssa siitä ettet ole tyytyväinen eikä hän noudata sopimusta? Siis ei huutamalla ja passittamalla kotiin, vaan ihan kysymällä että mitäs kuuluu ja voitko auttaa ja onnistuisikohan sitten ne työtkin jo paremmin..? Minun perhe jutteli paljon kanssani eikä mullakaan aluksi ollut helppoa, ennen joulua kaikista pahin aika! Tein kyllä työni niinkun piti ja itseasiassa ekstraakin. Mutta mieliala nyt ei ollut paras mahdollinen. Mutta joulu kotona Suomessa pureskelemassa asioita ja kevät sujui jo paremmin kun hienosti.
Yrittäkää nyt vähän jutella ja ymmärtää toisianne? :/ Vai eikö ollenkaan ole hyödyksi? Voi nenä, joskus menee sitten kai noin ja samalla leimaa kaikki muutkin samanlaisiksi.
Asioista on juteltu jo useampi viikko. Kun ei ollut tekemistä ja ystäviä, niin tosiaan ostettiin se kuntosalikortti. Etsittiin myös yhdessä kielikurssi. Olen myös käyttänyt kaupungilla, kaupoissa, omien tuttujen luona. Yhden kaverin veli tuntee myös vaihto-oppilaita, joiden kautta saimme myös ulkomaisia nuoria tuttuja.
Meillä on kirjallinen sopimus, jossa puhutaan työtehtävät ja tunnit. Juttelu on vaan mennyt siihen, että minä juttelen ja hän sulkeutuu huoneeseensa suuttuneena.
Noi viestit tuli vähän suorilla sanoilla, mutta olen tosiaan jo väsynyt tollaiseen "saamattomuuteen. Joku aikaisemmin kirjoitteli miten itselläni meni pari ekaa kuukautta ulkomailla. Oli varmasti tiukkojakin hetkiä, mutta jos olisin jäänyt itkemään huoneeseen omaa kurjuuttani, niin todennäköisesti olisin löytänyt itseni Suomesta jo muutamassa kuukaudessa.
Olen pahoillani jos tuntuu ymmärtämättömyydeltä, mutta au pair on meillä myös oman hyödyn takia ja nyt tällä hetkellä au pairista on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä, joten kun hänet nyt seuraavan kerran näen, kun siis loppuu toi murjotus, niin sovitaan miten asiat hoidetaan joululomaan asti ja siihen meidän työsuhde päättyy aivan varmasti.
Itse olen au pairina nyt...oloni perheessä eivät ole hyvät...Teen kaikkeni heidän eteensä, en ole koskaan 3kk:n aikana valittanut, vaan hymyillyt ja tehnyt hommat mitkä täytyy...siis 10h työpäivät, jolloin koko päivän vastuulla 3v poika ja myöhemmin päivällä 5v tyttö...leikin, pelaan, siivoan, teen ruokaa, silitän armottomia pyykkivuoria ja teen kaikkeni että kaikki ovat onnellisia...Tunsin heti etteivät vanhemmat arvostaneet minua, mutta oon yrittänyt kaikkeni...nyt kuitenkin hymyni alta näkyy jo että olen ihan lopussa...Äiti kysyi tänään et onx kaikki ok, et oot ollu allapäin...noh kun kerroin et on todella raskasta tehdä joka päivä 9-10h työtunteja, hän tokaisi et tietää, ku oli vuos sitten tehny viikon 9h työpäiviä...ja siihen loppui keskustelu ja hän oli kiukkuinen ja mökötti...menin huoneeseeni enkä voinut kuin itkeä...olen hirveän tunteikas ja kiltti ihminen ja minulle tuottaa jo suurta tuskaa sanoa jotain negatiivista, ja nyt kun kaikeni tehneenä väsymykseni ja ahdinkoni kuitattiin tällätavoin, minuun sattui ja untui kuin olisin maailman huonoin ihminen ja että ei olisi pitänyt sanoa mitään:( Olen niin lähellä burn outia, että ihan itseäkin pelottaa...au pair vuodesta pitäisi jäädä muutakin mieleen, kuin että raatoi niska limassa pitkiä päiviä ja kun oli ihan ylirasittunut eikä pystynyt enää öisinkään nukkumaan...yritän nyt vielä vaikka hullu olenkin...Uskon että au pairillasi on paremmat oltavat, mutta hän on kovin nuori vielä, itse kun olen jo kohta 22-vuotias...siinä on aina riski kun teini-ikäisen valkkaa, että tällaisia kiukutteluja joillakin esiintyy...toivon että saatte selvitettyä asiat ja kaikki kääntyy hyväksi:) Itseäni minun on otettava niskasta kiinni ja kun he tietävät miltä minusta tuntuu ja jos tahti ei muutu, niin palaan suomeen ja etsin perheen jossa minua kunnioitetaan perheenjäsenenä eikä puoli-ilmaisena orjana...
ettei nyt ihan negatiiviseksi mene, niin ovat he maksaneet palkan ja asiat muuten talossa on hyvin...töitä vaan on liikaa, kun 47-56h viikossa on vähän liikaa au pair palkkalaiselle...mutta asiallinen perhe, eivät varmaan vaan ymmärrä, kuinka rankkaa on hoitaa koko huushollia yksin, kun heitä on aina kaksi vapaa-aikana ja eivät touhua lastensa kanssa paljoakaan, eli ei energiaa juurikaan kulu...mutta tässä vain minun tarinani...onneksi on myös ruusuisempia:)
on kuin joku 16-w vaihto-oppilas! Eikö jo lähemmäs 20-vuotiaalta voi kohtuudella odottaa että hän tekisi oman osuutensa sovituista töistä? Varsinkin kun työolot kuulostavat sangen inhimillisiltä. Jo se että hän jättää toistuvasti lapset hakematta sovittuina aikoina koulusta ym. on minusta tosi vakava laiminlyönti ja kertoo paljon "tyttösen" asenteesta työhönsä. En uskaltaisi jättää tuollaisen ihmisen hoiviin lapsiani. Onko hänestä turvaa lapsillesi jos esim.tulee jokin hätätila? Kaiken huippu on tuo omaan huoneeseen vetäytyminen mököttämään kuin joku paraskin murrosikäinen. En minä kyllä kotonani kenenkään vieraan 20-vuotiaan "perheen jäsenen" oikutteluja ja huonoa käytöstä viitsisi katsella vaan sanoisin että kokka kohti suomea. Vähemmällä murheella pääset kun et enää pitkitä tytön oloa perheessänne.
Mulla kanssa ihan sama tilanne kuin sinulla. Työtä ei onneksi ole niin paljoa kuin sinulla, mutta läheltä liippaa. Nyt olen toista kuukautta sairaana... En ole koskaan ollut näin pitkään. Vaikka mitä lääkkeitä on kokeillut, niin ei vaan lähde. Työt olen kuitenkin hoitanut samalla tavalla kuin terveenäkin... ehkäpä siinä yksisyy etten parane. On vaan niin vaikeata pyöriä toisten nurkissa tekemättä mitään. Jouluna olen tulossa onneksi kotiin lepäämään... Pelottaa vaan, että palaaminen tuntuu sitten aivan kauhealta.
Mun mielestä sun todellakin pitäisi lähteä vetämään siitä perheestä! Sun ei pitäs hyväksyy tollasta ollenkaan. Pistä vastaan ja sano kunnolla oma kantasi asiasta ja jos ei auta niin lähe pois, vaihda perhettä, mitää vaan mutta tollasta ei pidä kestää kenenkään!
Piti lukea kahteen kertaan kun hetken luulin että kuvailet meidän au pairia!
Meidän tytteli päätti itse että ei tule joulun jälkeen takaisin. Sinänsä emme ole harmissamme koska kokemus on ollut aika huono. Lapset istuvat yksin olohuoneessa kun typy mesettelee viikonlopun pokia. Rastapoikia juoksee iltaisin käymässä ja me maksamme kännykkälaskun joka on nykyään 150 eur per viikko.
Se siitä HALVASTA lastenhoitajasta...
Kuulostavat näin toisen äidin korviin jo melkoisilta laiminlyönneiltä ja rikkomuksilta -erityisesti tuo, että lapset haetaan toistuvasti myöhässä koulusta. Ja kun työmäärä tuntuu varsin kohtuulliselta, en epäröisi hetkeäkään laittaa tyttöä pihalle. Itseäni ahdistaa tällainen myös siltä kannalta, kun on olemassa myös näitä kaikkensa antavia au paireja - vrt. myös tähän viestiketjuun kirjoittaneen tytön juttu. Tyttö vaikuttaa ihanneaupparilta, mutta on saanut riistäjäperheen! Miten saisimme hyvät tytöt löytämään hyviin perheisiin?
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Miksi ihmeessä hyvät tytöt ja hyvät perheet eivät kohtaa?? Olemme pieni perhe, olen yksinhuoltaja ja minulla on yksi lapsi. Lapsi on senikäinen, ettei tarvitse enää "hoitoa", mutta ulkomailla kun asutaan niin au pair on meille välttämätön. Emme ole varakas perhe, niinkuin täällä joskus au pairit puhuvat, vaan siis kädestä-suuhun elävä yksinhuoltajaäidin pieni perhe. Eli siivojaan ei esim. ole varaa. Siksi siivoan itse. Kukaan viidestä au pairistamme ei ole ikinä auttanut kotitöissä, kukaan ei ole kertaakaan esim. imuroinut, tai edes pessyt omaa pientä vessaansa. Muutama tyttö on joskus tyhjentänyt tiskikoneen, se on ollut positiivista. Jotkut tytöistä taasen eivät ole pesseet edes omia pyykkejään, vaan minä olen pessyt ne.
Pahin tilanne oli, kun yksi au paireistamme varasti talousrahat, oli koko ajan lainaamassa ja pummaamassa minulta rahaa (että pääsisi parille kaljalla, kehtasi tämän vielä kertoa??), ei jaksanut aamuisin nousta sängystä, kun oli ollut illalla myöhään juhlimassa, toi miehiä yöksi meille, varasti/lainasi kysymättä lupaa vaatteitani, kenkiäni, laukkujani ym. ym. Sitten en enää jaksanut, asunto oli kuin sikolätti kun tulin väsyneenä töistä kotiin (olen itse siisti ihminen, ja pidän paikat siistinä), lapsella ei oltu pyyhitty pyllyä, joten sohvanpäälliset oli siinä itsessään, au pair oli nukkumassa omassa huoneessa, ja lapsi yksin olohuoneessa. Annoin tällöin ensimmäisen varoituksen, ja pari päivää tämän jälkeen, kun hänen paras bailauskaverinsa lähti Suomeen, hän myöskin irtisanoutui. Koska oli ollut vasta pari kk töissä, en halunnut maksaa paluulentoa (työsopimuksessa lukee, että paluulento maksetaan vuoden päästä kun työsuhde loppuu), mutta tytöllä ei tietenkään ollut varaa lentolippuun. HÄN LUKITTAUTUI ASUNTOOMME KAHDEKSI VIIKOKSI. Kukaan Suomesta hänen sukulaisistaan tai ystävistään ei halunnut antaa rahaa, koska oli niin paljon varastanut heiltäkin (hänen oma isänsä sanoi näin). Lopulta velkakirjaa vastaan lainasin hänelle lentolippurahat, ja rahat ovat tällä hetkellä perinnässä perintätoimistossa. Kasvavat koko ajan aikamoista korkoa, eikä tyttö ole lyhentänyt senttiäkään velkaansa pois.
No, nyt tämä meni vähän asian vierestä, mutta siis...kerran myös yksi tyttö kolmen viikon jälkeen ilmoitti, että lähtee kovan koti-ikävä takia pois, mutta ei jätä meitä pulaan, vaan odottaa sen aikaa, että löydän uuden aupparin. Hän istui saman päivän Finnairin koneessa matkalla kohti Helsinkiä. Juu, ei jättänyt pulaan, ei.
Ja voin teille käsi sydämellä sanoa, että olen yrittänyt olla kiva ja reilu äiti, joustaa kuin kuminauha ja ymmärtää. Jos au pair on vallannut olkkarin sohvan ja telkkarin, me menemmä lapsen kanssa makkariin lukemaan. En ole koskaan pyytänyt au pairia tekemään töitä iltaisin tai viikonloppuisin. En ole koskaan pyytänyt silittämään, siivoamaan, imuroimaan, tai pyyhkimään pölyjä. Niin kovasti toivoisin, että jotain tapahtuisi vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Tärkeintä on tietysti luotettava hoitaja omalle lapselle, että voi hyvällä mielellä lähteä aamulla töihin, eikä huolehtia koko päivää töissä, miten elämän tärkein ihminen eli oma lapsi pärjäilee au pairin kanssa kotona. Onneksi meillä on myös muutama vastuuntuntoinen ja aidosti lapsista välittävä au pairikin ollut.
tuo taitaa olla se ikuinen ongelma, että me kunnon tytöt ei tahdota löytää arvoisiamme perheitä, yksi tuttuni lähti kanssa au pairiksi ja palasi 2kk:n jälkeen suomeen burn outin kera...Itse olen niin lähellä burn outia, että ihan pelottaa:( Mutta koitan jaksaa, kai se taivaan isä jokaisen rukoukset kuulee ja ongelmani ratkeaa, toivottavasti, kauaa en enää jaksa...nytkin kova hullun mylly päällä ja molemmat lapset kipeinä kotona ja sen lisäksi että kaiken aikaa niistättää neniä, antaa lääkettä, lukee satuja, pelaa lautapelejä, pitää myös silittää, laittaa ruokaa, ripustaa ja pestä pyykkiä ja pitää talo siistinä...kaikkeni annan, mutta mitä siitä saan...pienen taskurahan ja syvän surun sydämeeni, kun minua ja tekemisiäni ei arvosteta lainkaan:( Kiitos kuitenkin kehusta, piristi tätä niin ankeaa päivää kummasti:)
Kuulostaa oikeasti pelottavalta. Olen itse lähdössä syksyllä au pairiksi, ja jotenkin kamalaa, että jos perheellä on ollut aijemmin tuollaisia kokemuksia, niin ovat varmasti pitkäänkin varpaillaan ja varuillaan uudesta tulokkaasta. Onneksi uskon siihen, että olemalla oma vastuuntuntoinen itseni voitan perheen luottamuksen. Ikävää ettei hyvät perheet ja hyvät tytöt kohtaa useinkaan:(
Au pairia ottaessa kannattaa miettiä minkä ikäisen haluaa. Ei ole ollenkaan epänormaalia,että ulkomailla ollessa tulee kova koti-ikävä,mutta 19-v on aika nuori (riippuu se tietysti ihmisestä!). Ja jos tyttö kokee olevansa aivan erakoitunut,kun ei ole muuta seuraa kuin perheenne, niin onko se ihmekään jos kotiin haluaa? Ja oletko miettinyt,että onko tytön perhesuhteissa kotipuolessa sattunut jotain? Tai onko hänelle sattunut siellä ulkomailla jotain ikävää? Tai onko hän masentunut?
Mä tahtosin kertoo mun stooria au paireilusta.. Sain erinomaiset suositukset perheeltä, jossa olin aupparina kesän, he pitivät minusta tosi paljon ja niin minäkin heistä. Sanoivat minun olleen parhain aupair mitä heillä oli ollut. Ai niin ja avain sanana on tietenkin, et oon vasta 17 wee.
Eli siis ei ehkä kuiteskaan kannata iän perusteella valikoia aupparia, vaan jutella ja viesteillä pitemmän aikaa ehdokkaiden kanssa ja sit niistä valita sellanen jolla on järkevimmän kuuloset jutut. Voi olla et 17 wee ikäsellä voi olla 'kehittyneemmät' jutut kuin muutaman vuoden vanhemmalla. Siis VOI olla. Lähtiessäni äiti sano et ei olis ikinä uskaltanu ottaa niin nuorta aupairia, mut mun jälkeen sekään ei oo mahotonta kuvitella.´
Eli siis homman toimivuus riippuu aivan perheestä mihin osuu ja kuka osuu, sit vielä miten kemiat pelaa vai pelaaks olleskaan..
Poikkes vähän alkuperäsestä jutusta... :D `Mut eihän homman sujumattomuus välttämättä riipu tytön iästä. Ei mua ainaskaa kiinnostas tehä töitä jos äiti ois sanonu 'et joo, joulun jälkeen jää sit suomeen..'
" mutta 19-v on aika nuori (riippuu se tietysti ihmisestä!) ".
Eli yritin tuoda ilmi etten yleistä, koska voihan 16-vuotiaskin olla " parempi " kuin vaikka kolmekymppinen.
Aivan ihanalta kuulostaa perheesi. Ja uskomatonta kuinka kukaan ei ole edes ehdottanut auttaa sinua kotitöissä. Älä menetä toivoasi, vielä tulee joku hyvänkasvatuksen saanut. Tulisin sinne itse kovin mielelläni ellei kouluni olisi pahasti kesken. Hauskaa joulukuuta kaikille au-pair osion lukioille. Kannustetaan toisiamme täällä. :)
Meillä on ollut sekä 18-vuotias suoraan lukiosta että 20-vuotias lähihoitajaksi kouluttautunut.
Se 18-vuotias oli kuin eri planeetalta, paljon järkevämpi kuin "fiksusti" nuorena ammatin itsellensä hankkinut tytteli.
Itse olen aupairna suoraan peruskoulusta lahdin tanne eika mulla mitaan ongelmia perheen kanssa itella valilla fiilis maassa kun olen yksin mutta se ei vaikuta perheeseen ni ei se 19 vuotta oo mikaan liian nuori
Eipä kyllä voi kun hattua nostaa kärsivällisyydestä aloitustekstin äidille. Eniten sattui kyllä silmiin se, ettei au pair viitsi hakea lasta ajoissa, kuvastaa tytöltä sellaista epäkypsyyttä että huh. Näin au pairin näkökulmasta eikun koneeseen tyttö vaan ilman sen kummempia tunnontuskia.
En tiedä mikä saa näitä avuttomia tyttöjä edes lähtemään maailmalle. Itse olen tehnyt kolme keikkaa au pairina (6-12kk jokainen) ja on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä tyttöä, toisilla homma on ollut hanskassa ja toisilla ne hanskatkin hukassa. Enkä kyllä tiedä miten ne hyvät tytöt (tai perheet) löytyisi, haastatteluissakin kun moni osaa esittää niin erilaista kuin oikeasti paljastuu olemaan.
Kuulosti myös kamalalta se, millaisia tyttöjä tämä toinen äiti oli perheeseensä saanut. Itsekin yh-perheessä olleena ymmärrän kyllä työn määrän siellä, ja minusta kotityöt ja talon siistinä pitäminen on ihan yhtälailla (ellei enemmänkin) aupparin hommaa, kuin sen töissä raatavan vanhemman. Pienintä mitä voi vaatia on omien jälkien (ja huoneen) siivoaminen.
Tottakai auppariakin joskus tympii ja väsyttää, ihmisiä kun ollaan, mutta yrittämisen puutetta väsymyskään ei selitä. Ja kun arjen rutiineissa on ahkera ja luotettava, on perheenkin helpompi ymmärtää niitä heikkoja hetkiä au pair aikana.
Itsellekin on osunut hyvin erilaisia perheitä, on tiukempaa ja rennompaa, enemmän tunteja ja vähemmän tunteja, mutta kaikissa olen koittanut tehdä työni niin hyvin kuin vaan voin. Ja kiitosta on tullut. Vapaa-aikana tehkööt kukin sitten mitä haluaa (tosin sillä varauksella, että ottaa huomioon asuvansa TOISEN kodissa).
Au pair aika on mahtavaa ja rankkaa yhtä aikaa. Itse en vaihtaisi sekuntiakaan näistä vuosista pois, en niitä huonompiakaan hetkiä.
Kaikista ei siihen ole, eikä perheiden tulisi tuntea syyllisyyttä siitä, jos haluaa erottaa työntekijän joka ei työtään tee. (Kuten esim. aloittaja oli antanut yli kuukauden "irtisanomisajan", joka minusta on aivan riittävä.)
Voin kyllä täydestä sydämestä suositella au pairiksi menoa, mutta realiteetit on oltava kunnossa jo lähtiessä. Suosittelen myös perheitä valitsemaan au pairin jolla on jo kokemusta omillaan asumisesta, ja ehdottomasti pyytämään suosituksia, ja ihan soittelemaan esim. edellisille työnantajille.
Kyllä ne hyvät aupparit ja perheetkin joskus kohtaa, siihen on uskottava. :)
meidän talouteen ei tule yhtään keskenkasvuista ipanaa "hoitamaan" taloutta.
sinäänsä, kun näille suomalaisille nipottaja -äideille ei tunnu mikään kelpaavan.
jos on suoraan kotoaan lähtenyt auppariksi, on keskenkasvuinen äpärä, mutta jos aupair on vanhempi ja jo yksin asunut, sitten ei käykään se että hänellä on oma elämä ja omat menot.. ;)