Näin olen välttynyt anopilta:
Pidä anoppiin etäisyyttä äläkä käy jatkuvasti kylässä. Ole kiireinen kun kutsutaan.
Pidä välit viileänä äläkä alennu lörpöttelemään anoppisi kanssa.
Kun olet kylässä, ole mahdollisimman paljon omissa olissasi ja jos jotain kysytään, murise jotain vastaukseksi.
Jos tarjotaan kaffepöydän antimia, tyydy pelkkään kahviin ja sano napakasti ei kaikille lisukkeille.
Kylässä ollessasi ole koko ajan sen näköinen että sinulla on kiire kotiin etkä ehdi kuunnella päivän juoruja. Vilkuile kelloasi.
Kun anoppi kysyy koska olet tulossa seuraavan kerran kylään älä tarjoudu liian hanakasti. Sano että katsellaan.
Älä koskaan säilytä anoppisi puhelinnumeroa puhelimessasi äläkä ikinä soita hänelle!
Älä muista anoppiasi syntymäpäivinä tai muinakaan juhlapyhinä. Vältä juhliin menoa keksimällä jokin veruke.
Älä hymyile anopillesi vaan ole välinpitämättömän näköinen.
Anoppi hakee huomiota! Älä anna sitä hänelle! Elät miestäsi varten, et anoppia!
Ei ole ollut anopista vaivaa tämän jälkeen.
Pidä anoppiin etäisyyttä äläkä käy jatkuvasti kylässä. Ole kiireinen kun kutsutaan.
Pidä välit viileänä äläkä alennu lörpöttelemään anoppisi kanssa.
Kun olet kylässä, ole mahdollisimman paljon omissa olissasi ja jos jotain kysytään, murise jotain vastaukseksi.
Jos tarjotaan kaffepöydän antimia, tyydy pelkkään kahviin ja sano napakasti ei kaikille lisukkeille.
Kylässä ollessasi ole koko ajan sen näköinen että sinulla on kiire kotiin etkä ehdi kuunnella päivän juoruja. Vilkuile kelloasi.
Kun anoppi kysyy koska olet tulossa seuraavan kerran kylään älä tarjoudu liian hanakasti. Sano että katsellaan.
Älä koskaan säilytä anoppisi puhelinnumeroa puhelimessasi äläkä ikinä soita hänelle!
Älä muista anoppiasi syntymäpäivinä tai muinakaan juhlapyhinä. Vältä juhliin menoa keksimällä jokin veruke.
Älä hymyile anopillesi vaan ole välinpitämättömän näköinen.
Anoppi hakee huomiota! Älä anna sitä hänelle! Elät miestäsi varten, et anoppia!
Ei ole ollut anopista vaivaa tämän jälkeen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
anopin kirjoittama, mutta näinhän se usein menee.
Ajanmittaan anoppikin tottuu tilanteeseen ja pysyy sovinnolla kaukana nuorenparin kodista, jos ei ole pakko mennä.
Lapsenlapsia ehkä kuitenkin näkee useinkin, koska apua tarvitaan, vaikkakin pitkin naamoin.
Miniöiden kuitenkin kannattaa varmuuden vuoksi valmistautua samanlaiseen kohtaloon, mikäli heillä on poikalapsia.
Noin minua kohdeltiin ja voin kertoa että tehosi. Pariin vuoteen ei ole tarvinnut miniän nirppanenää nähdä kun en todellakaan enää kutsunut.
Lapsenlapsiin olen jo valmiiksi suhtautunut niin ettei minulla niitä tule olemaan, pitäköön hyvänään. Minulla on oma elämä, mihin en moisia vänkyröitä kaipaa.
itsekeskeinen ihminen. Kato peiliin harppu.
Olen unelma-anoppi, minuahan ei periaatteessa ole edes olemassa, ei ainakaan miniän elämässä.
korostuu kun aiot kostaa jopa tuleville lapsenlapsillesi.
No ehkä parempi heillekkin luonteesi takia olla ilman vittumaista mummoa.
en heihin pääsisi kuitenkaan edes tutustumaan. Miksi elättelisin turhia toiveita, vain pettyäksenikö? Olen omat lapseni kasvattanut ja saanut heistä valtavasti iloa. Se riittäköön, on oman elämäni aika, tehdä kaikkea mihin aikaisemmin ei aika riittänyt. Sovittakoon, että olen itsekäs.
Harmittaako sinua etten suo miniälleni sitä iloa, että yrittäisin epätoivoisesti roikkua kiinni ja itkeä ruikuttaa? Ei tyttöseni, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi turhaan ruikutukseen.
Olisit miettiny ajoissa.Täytyyhän sillä olla pätevä syy pysyä erossa sinusta. Eikö ruvennut miniä sinun orjaksi, mitä?
Ei harmita enkä usko että hänkään sitä ruikutusta odottaa.
mieltä kanssasi (: Niin makaa kuin petaa, kukin meistä, sen olen oppinut jo kauan sitten, toiset vasta opettelee.
En ole orjaa tarvinnut koskaan, teen itse sen mikä täytyy. Varmasti on hyvä syy, näinhän se on ajateltava. Hänellä on oikeus omaan elämään, mutta niin on myös minulla. Joten asiathan ovat ihan hyvin, vai mitä. Ei ruikutusta puolin tai toisin.
ja onnea valitsemallasi tiellä, oikeesti.
saa olla itsekeskeinen, peiliin katsomisen paikka olisi mutta kenellä?
koska harvoin miniä/vävy yrittää tehdä anopista orjaansa.
käyttänyt jo 22 vuotta. Toimiiiiiii!
mahdollista tulevaa miniää myös näistä nikseistä (:
se aviomies on, jos nimittäin on fiksu ihminen, menneen talven lumia.
Ainakin siinä tapauksessa, jos äidin ja pojan suhteet ovat normaalit.
Fiksu ei menisi edes tuollaisen naisen kanssa naimisiin.
on Ok. En puutu toisten asioihin, siinä se salaisuus, helppoa :-))
Lapset oppivat vanhempiensa esimerkistä.
Kun itselläsi on miniät ja vävyt, tiedät, miten sinua tullaan kohtelemaan.
Se oppi on omilta lapsiltasi omaksuttu.
sekin että miten heitä kohtaan itse käyttäytyy. Jos minä olen Ok, niin eihän ole mitään ongelmaa.
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa miten käyttäydyn omaa anoppiani kohtaan.
Totta kait vittumaiset häiriköt muutenkin jätetään sivuun ja nuo neuvot tuossa alussa on Ok häirikkö anopin karkoitukseen.
olet tätä palstaa seurannut? Eipä siihen paljon tarvita, että anoppi hylätään. Paras perustelu mitä olen täältä lukenut: Se nyt vaan on niin omituinen. Sytiä on joka lähtöön.
mutta minulla ei ole ongelmia miniäni kanssa.
Pääasia on, että noilla ketjun alussa olevilla neuvoilla olen saanut olla rauhassa omasta häirikkö anopistani, huh.
Muu suku kärsii asiasta vieläkin kun eivät ko. ohjeita ole uskaltaneet käyttää.
Monet turhat itkut ovat anopin takia itkeneet ja muutenkin kärsineet sen tempauksista ja komentelusta.
Orjuus ei ole kivaa ja elää omaa elämäänsä vain anopin tarpeita tyydyttäen.
Ei kai fiksua anoppia tarvitse kohdella näin?
niitten vähemmän fiksujen anoppien karkoitukseen jollainen minullakin on, valitettavasti.
näinkin voi tapahtua. Yksityiskohtia en jaksa selittää, mutta paljon on myös miniästä kiinni, hän sen lopullisen päätöksen tekee. Valitettavasti on olemassa ei fiksuja miniöitä, siinä missä ei fiksuja anoppejakin.
Enkä nyt todellakaan tarkoita väittää itseäni niin fiksuksi, mutta puuttunut en ole, enkä ikinä arvostellut kuten myöskään tungetellut. Itselläni on hyvä anoppi ja hänen esimerkillään ajattelin pärjääväni.
Noinko suhtaudut kaikkin ihmisiin vai ainoastaan anoppiin?
Olipa tuon kirjoittanut anoppi tai miniä niin käytöstavoissa on korjaamisen varaa, miniällä.
Eikö kannattaisi edes vähän katsastaa millainen ihminen anoppi on ennenkuin panee tuon ohjeman käyttöön.
Minusta se osoittaa miniästä jotain sellaista mitä en viitsi tässä sanoa..
Mieheni veli asuu lapsineen ja vaimoineen anopin kanssa saman katon alla ja miniä on aivan maahan poljettu. Ei osaa tehdä ruokaa, ei tiskata, ei siivota, ei käyttäytyä ihmisten nähden! Kylässä käynti on jatkuvaa miniän osoittelemista ja kiusaamista.
Tällä ESTOLÄÄKITYKSELLÄ haluan osoittaa anopille että minuun eivät sama keinot tehoa! Yrittänyt on, mutta ei enää!
sinua täysin ja sen että miksi tietyssä vaiheessa kannattaa ottaa "estolääkitys" käyttöön.
Voimaa sinulle.
pitäydytte omien anoppienne mollaamisessa ettekä tee sitä yleistäen kaikkiin anoppeihin, voimme noita ohjeita huumorimielellä lukea vähän teitä säälitellen...
Diagnoosisi on siis ollut oikea ja lääkehoito tehoaa hyvin. Verrokkina näet puolisosi veljen vaimon,joka ei ole "estolääkitystä" voinut käyttää,joten saa kokea anopin musertavan voiman sitäkin pahemmmin. Voi naisparkaa!
Tuohan onkuin paraskin kokeellinen verrokkitutkimus, tosin aineisto on aika pieni.
Voisiko häntä auttaa mitenkään ? Onko aivan pakko asu anopin kanssa saman katon alla? Josko se nuori perhe vaikka oman talon rakentaisi.
Onnittelen sinua reippaista ja rohkeista otteista. Jatka vaan saman tapaan. Potkaisin itsekin anoppini "pellolle" omasta elämästäni jo vuosia sitten ja nyt on rauha maassa.
Mitä tehdä kun aviomies ei halua nähdä äidissään vikoja, vaikka tietää, että olen oikeassa. Aina puolustelee vaan. Olen välillä niin kypsä, kun tätä on jatkunut 12 vuotta. Kahdesti olen meinannut jättää mieheni, mutta olen taas sitten jatkanut. Nyt odotan kolmatta lastani, itse halusin enkä sitä kadu. Anoppi taas kohtelee kun lapsi olisi hänelle. Suksisi vittuun koko akka. Hankkisi elämän. Varmasti lapsenlapsiaan rakastaa, mutta haluaisi olla ykkösihminen lapsen elämässä.
Minä täällä lueskelen ja ihmettelen, että onko nyt joku uusi trendi, että "anoppi haluaa omistaa lapsen ja haluaa, että olisi ykkösihminen lapsen elämässä".... Siis mistä täässä on oikein kysymys ?
Kyllä pikkulapsen elämässä ykkösihminen on oma äiti ja tietysti omat vanhemmat. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan.
Mitä ne isovanhemmat (appivanhemmat) oikein koohottaa nykyisin ?
Kertokaa minulle. Asun Suomen ulkopuolella ja perheessä ei nyt ole pieniä lapsia.
Perheesi voi olla hyvä ja uusi lapsi varmasti tervetullut, mutta miehesi EI vielä ole kasvanut aikuiseksi, vaikka tuleekin jälleen kerran isäksi.
Miehesi roikkuu tiukasti äitimuorinsa esiliinan nauhoissa eikä millään henkisesti ymmärrä, että on Sinun kanssasi naimisissa ja muodostanut perheen.
Ei sitä asiaa voi vissiin mitenkään auttaa. En ainakaan keksi yhtään keinoa. Toista (miestäsi, anoppiasi) et voi muttaa. Ainoastaan voit muuttua itse, mutta se ei nyt auta tässä, koska sinut on työnnetty vähän niinkuin sivuun äiti-poika -suhtteesta.
Vika on 90 % miehen päässä ja loput anopilla. Jospa olisitkin jättänyt aikoinaan miehesi sinne muorin helmoihin (kasvamaan aikuiseksi). Mitä sitä turhaan miniäntekele sotkeutumaan mamman ja mammanpojan lämpimiin väleihin. Olisivat eläneet onnellisina elämänsä loppun saakka. Kaikki hyvin ?
Hankalaa, todella hankalaa !
seuranneena, sanoisin että uusi trendi kasvaa miniöiden keskuudessa.
Trendiin kuuluu sulkea miehen suku kokonaan pois nuorenparin elämästä. Vaimon vanhemmat taas ovat tervetulleita (näin siis miniät ajattelevat).
Uskomatonta luettavaa täältä löytyy, ei voi muuta kuin siunailla omaa onneaan, elämä sujuu kaikkien sukulaisten kanssa.
Tosin monesti huomaa jo miniän kirjoitustyylistä ja kielenkäytöstä, ettei se vika aina anopissakaan ole. Miniät pelkäävät että lapset kiintyvät anoppiin, sanoisin että melkoisen huono intsetunto. Itse en usko että kukaan jo omat lapsensa kasvattanut haluaisi omia lastenlastaan ja aloittaa sen rumban taas alusta.
Ei isovanhemmat mitään lapsia tahdo omistaa.
Se on vain nykynuorten kuvitelmaa, sillä heille ei ole mitään sukutunnetta olemassa.
Isovanhempia pelätään kuin myrkkyä, paitsi silloin, kun mennään viihteelle.
Sitten pelätään, että isovanhemmat lapsen mielestä ovatkin turvallisempia ja aikuisempia kuin omat vanhemmat.
Mitäs, jos lapset ihan kiintyvät isovanhempiin!
Kaipaavat!
Pois se.
Aivan käsittämätöntä minulle. Minulla on ollut useampiakin anoppeja ja jokaisen kanssa hvyät välit. Eikä ne välit ole anoppikokelaaseen katkenneet vaikka mieskokelaaseen onkin.
Käsittämätöntä mistä voi pulputa tuollainen viha ja katkeruus.
Säälittää ajatella mitä lapsistanne mahtaakaan tulla !