Pitkään Suomessa asuneena tyyppinä täytyy todeta, että muuri ulkomaalaisen/(erilaisen) henkilön ja Maija Meikäläisen välillä ei tule katoamaan ikinä.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka en olekaan ulkonäöltäni mitenkään anti-suomalaisen näköinen, nimestäni päättelemälläkin tietää jo, ettei ole suomalainen henkilö kyseessä. Seurustelukumppanin hankkiminen on minulle paljon vaikeampaa kuin Matti Meikäläiselle, sillä valitettavasti niitä naisia on vähemmän täällä Suomessa, jotka juoksentelisivat nimenomaan ulkomaalaistaustaisten "gigolojen" perässä. Olen ulkonäöltäni komea, kaikki on ookoo, mutta minusta tuntuu, että monet suomalaiset naiset menevät seurassani "lukkoon".
Ihmisiä on kyllä niin moneen junaan, esim. länsi-suomalaisten ja itä-suomalaisten välilläkin on järkyttävän suuria luonne-eroja.. mutta vakiosuomalainen ei jaksa välttämättä edes moikata takaisin kadulla. Todennäköisesti en tule ikinä tottumaan joihinkin seikkoihin, vaikka olenkin asunut melkein koko elämäni täällä. Jotkut asiat eivät vain ole kunnossa.
Uskoisin löytäväni alkuperäisestä kotimaastani viikon sisällä kivan seurustelukumppanin, täällä suomessa 3 vuottakin tuntuu liian lyhkäseltä ajalta..
Onko vika minussa itsessäni? Johtuuko se siitä, että olen "ulkomaalainen"? Johtuuko se suomalaisista ja heidän suhtautumisesta vieraisiin..? Mitä helvettiä minun täytyy tehdä?? Rupeanko seuraamaan joka päivä salkkareita ja käymään aktiivisesti jääkiekkomatseissa suomipipo päässä tai?
Tehkää aloitteita naiset, älkää epäröikö, koska muuten tämä äijä tulee kohta hulluksi ja lähtee lentoon jonnekin hyvin kauas kunhan mahdollisuus tulee.. :D
Ps. Onko vastaavanlaisia kokemuksia kellään?
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka en olekaan ulkonäöltäni mitenkään anti-suomalaisen näköinen, nimestäni päättelemälläkin tietää jo, ettei ole suomalainen henkilö kyseessä. Seurustelukumppanin hankkiminen on minulle paljon vaikeampaa kuin Matti Meikäläiselle, sillä valitettavasti niitä naisia on vähemmän täällä Suomessa, jotka juoksentelisivat nimenomaan ulkomaalaistaustaisten "gigolojen" perässä. Olen ulkonäöltäni komea, kaikki on ookoo, mutta minusta tuntuu, että monet suomalaiset naiset menevät seurassani "lukkoon".
Ihmisiä on kyllä niin moneen junaan, esim. länsi-suomalaisten ja itä-suomalaisten välilläkin on järkyttävän suuria luonne-eroja.. mutta vakiosuomalainen ei jaksa välttämättä edes moikata takaisin kadulla. Todennäköisesti en tule ikinä tottumaan joihinkin seikkoihin, vaikka olenkin asunut melkein koko elämäni täällä. Jotkut asiat eivät vain ole kunnossa.
Uskoisin löytäväni alkuperäisestä kotimaastani viikon sisällä kivan seurustelukumppanin, täällä suomessa 3 vuottakin tuntuu liian lyhkäseltä ajalta..
Onko vika minussa itsessäni? Johtuuko se siitä, että olen "ulkomaalainen"? Johtuuko se suomalaisista ja heidän suhtautumisesta vieraisiin..? Mitä helvettiä minun täytyy tehdä?? Rupeanko seuraamaan joka päivä salkkareita ja käymään aktiivisesti jääkiekkomatseissa suomipipo päässä tai?
Tehkää aloitteita naiset, älkää epäröikö, koska muuten tämä äijä tulee kohta hulluksi ja lähtee lentoon jonnekin hyvin kauas kunhan mahdollisuus tulee.. :D
Ps. Onko vastaavanlaisia kokemuksia kellään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli kauan vastaavanlainen ongelma keski-Euroopassa. Kaipasin niitä Suomi-taviksia, jotka osaavat olla oma itsensä, eivätkä esitä koko ajan jotain muuta, mitä ovat. Olen siis nainen ja mielestäni monet keski-Eurooppalaiset miehet ovat nössöjä. Eivät siis ole tottuneet ruumilliseen työhön ja ovat muutenkin hienoja ja varsin ruipeloita (ei siis lihaksia). Toinen ääripää ovat sellaiset kouluttamattomat, jotka mahdollisesti ovat tottuneet ruumilliseen työhön, mutta sitten ei ole vastaavasti älyllistä kapasiteettia, jotta voisi keskustellakin. Mielestäni suomalaisessa mörököllissä on sitä jotain, jos ei siis ole viinaanmenevä. Onneksi Suomesta löytyy myös hyvällä itsetunnolla varustettuja, ei viinaanmeneviä, ei ruumiillista työtä vieroksuvia, aitoja tunteita (ainakin silloin tällöin puhuvat tunteista...) ilmaisevia mörököllejä.
Olen kaikesta huolimatta löytänyt keski-Euroopasta pitkän hakutuloksen jälkeen melko suomalaisen oloisen miehen, jossa siis yhdistyvät sopivasti keski-Eurooppalaiset ja suomalaiset ominaisuudet (eikä ole muuten puolisuomalainen). Hankalaa löytää ketään Suomi-tavista, jos ei asu Suomessa.
Ehkäpä sinun kannattaisi tehdä itsellesi selväksi, mitä haluat kumppanilta. Siis käyt "listan" läpi jo ekoilla treffeillä, niin ei tarvi haaskata aikaa turhaan deittailuun. Näin minä onnistuin...
vääriä naisia. Osa meistä Suomi-neidoista on täysin avoimia ym. Ehkäpä suurin syy "huonoon flaksiisi" on naisten pelko, että saatat häippästä takaisin kotimaahasi jossain vaiheessa. Kaikki suomalaiset kun tietävät ettei täällä ole kiva olla ulkomaalainen..
Miesystäväni on Keski-Euroopasta ja jakaisi taatusti mielipiteesi ilmastosta ja ihmisistä! Vain minun vuokseni hän suostuu asumaa täällä, muutamme vuorostamme muualle, kunhan varmistamme toimeentulomme.
Kyllä luonne-erot ovat tosiasioita ja koettelevat itse kutakin. Itse koen helposti monet ulkomaalaiset sosiaalisuudessaan rasittavaksi (vaikka olen suht sosiaalinen suomalaiseksi ja kielitaitoinenkin)ja usein pinnallisiksi (puheen sisältö suhteessa määrään).
Ehkä tosiaan kannattaisi vierailla entisessä kotimaassasi ja 'hankkia tyttöystävä'. Jos rakkaus on kysymyksessä, kestätte varmaan vähän aikaa täällä, ja voitte suunnitella loistavan tulevaisuuden jossain muualla.
Mitä salkkareihin ja jääkiekkomatseihin tulee...keskity siihen mikä on oikeasti sinusta mielekästä ja niissä ympyröissä on todennäköisempää tavata aidosti sinusta kiinnostunut nainen.