Luin tuosta alta jutun erään nuorenparin seksin onnistumattomuudesta. Itselläni olisi hieman samansuuntaista tarinaa. Olemme tunteneet kumppanini kanssa muutamia kuukausia ja harrastaneet muutamaan otteeseen seksiä mutta ongelmia tuntuu olevan. Ensinäkin; naiseni kokee, että hän ei ole riittävän hoikka,kaunis,jotain muuta, vaikka todellisuus on se, että hänen peräänsä kuolaisi moni mies. Hän on upeakroppainen, kaunis ja luonteeltaan kuin todellinen enkeli. Minä ihailen häntä mutta hänestä se tuntuu kummalliselta. Seksimme vaikuttaa minun näkökulmasta suorittamiselta, vaikka sen ei missään nimessä pitäisi olla sitä. Tiedän, että omalta kohdaltani halut lopahti ja "löysäilyt" alkoi siitä kun hän ei ensirakastelukerralla halunnut katsoa minua, vaan peitteli itseään ja jotenkin koko tilanne tuntui "likaiselta" ja "pakotetulta". Kaiken sekoilun kruunaa kortsut ja täytyy sanoa, että en ole kertaakaan tullut hänen kanssaan. En ole myöskään saanut hänelle orgasmia, vaan koko touhu on loppunut johonkin surkeaan selittelyyn ja siitä seuranneeseen "löysistymiseen". Minua vaivaa tämä suuresti, sillä tähän asti kaikki aikaisemmat suhteet ovat pyörineet seksin osalta kuin unelma. Nyt tunnen oloni onnetomaksi ja voin vain kuvitella miten onnettomaksi hän tuntee tilanteen... RAKASTAN tätä naista mutta pelottaa, että jos hän kyllästyy omaan arkuuteensa niin paljon, ettei halua enää yrittää ja lähtee kävelemään. Auttakaa, mitä on vielä tehtävissä? Kysykää jos haluatte tietää jotain asioiden taustoista.
Kompleksinen suhde
Kokenut vasta-alkaja
12974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ulkoisilla tekijöillä kuten hoikkuudella, kauneudella yms. on mahdollisimman vähän tekemistä seksin onnistumisen kanssa. Sieltä korvien välistä se lähtee! Edetkää hitaammin.
Oletko yrittänyt jutella hänen kanssaan siitä miksi hän tuntee niinkuin tuntee.Naisella tunnetusti homman sujuminen on paljon enemmän yläpään kunnosta kiinni kuin miehellä.
Oikein, minustakin teidän tulisi puhua asiasta ja asioista; pyrkiä avoimuuteen ja rehellisyyteen, vaikka se onkin tosi vaikeaa ja pelottavaa.
Silti kaikkein pelottavampaa varmasti on se, että asiat vain ovat ja menevät tuolla tavoin päin honkia....
Itselläni samansuuntaista ongelmaa... Puhuttu on kyllä, ja siitä tiedänkin, että se ei olekaan ihan helppoa...sitä vaan huomaa ja paljastaa olevansa tosi raadollinen ja pieni ihminen, mutta en nää muuta keinoa.
Meillä tilanne se, että molemmilla pitkä avioliitto takana, ja kaikki meni molemmilla tosi hyvin puolison kanssa.. nyt tuntuu, ettei yhteistä säveltä oikein löydy.
Halua on kyllä molemmilla vaikka naapureille jakaa, mutta jotenkin kaikki entinen, kaikki nykyinen kaikki suuren rakkauden tunteet ja halu olla hyvä, pelko olla huono tai jotain sinnepäin, mustasukkaisuus toisen entisestä hyvästä suhteesta:"miksi en voi olla yhtä tyydyttävä.." -vaikka tiedänkin olevani haluttu, toisella ihan samat aatokset, ja aina ei sitten edes pysty, kun kalu lurpsahtaa kesken kaiken, ja sitten ottaa mielettömät paineet asiasta....
Välillä ajattelen, ettei koskaan tämä homma ala pelittää, ja välillä ajattelen, että kaikki kääntyy vielä ihan hyväksi, molemmat rakastamme toisiamme, ja haluamme, ja yritämme puhua asioista. Kuitenkin huomaan, että nämä asiat ovat niin tosi herkkiä, että väärinkäsitysten mahdollisuus kaikesta sanomasta on yli sata prosentin varmaa; sanojen valinta ja ymmärretyksi tulemisen varmistaminen tuntuu avainasioilta.
Kaikkea hyvää kaikille, myös minulle...
Ymmärrän hyvin naisystävääsi, koska itsekin tunnen oloni äärettömän epävarmaksi ilman vaatteita. En näe itseäni kauniina, vaikka miehet ja muut ihmiset niin sanovat. Siinä ei sitten oikein mikään auta, kun tuntee itsensä kömpelöksi ja rumaksi. Sellainen auttaa eniten, jos mies sanoo minulle, että ymmärtää minua ja ettei seksi ole hänelle niin tärkeää vaan se että saa olla lähelläni. Silloin pystyn sitten paremmin rakastelemaankin. Itsevarmuutta saa parhaiten siitä, että toinen arvostaa henkisellä tasolla eikä esitä fyysisiä vaatimuksia.
Kyseessä tuskin on koskaan se, etteikö haluja olisi. Me ihmiset liikumme vaan niin aralla alueella. Inhimillesen olemisen paljastavuudessa, siinä ilman suojaa. Itse olen pelännyt aina sitä, että jokin minussa naurattaa toista tai ainakin vähintään tuntuu vastenmieliseltä, vaikken itse sorrukaan enää tällaiseen ajatteluun, niin silti se tieto on olemassa. En tiedä, onko yhteiskunta ylipäänsä syynä tällaiseen ajatteluun, että halutaan olla yli-ihmisiä ja jotain sellaista, mitä ei ole kuin suurissa haaveissa. Eikö tapamme kokea tasavertaisuutta toistemme rinnalla ole enää samaa? Rakkaus on kaiken ydin ja avainsana. Minulle seksillä ei ole sellaista merkitystä, ettenkö voisi olla rakkaimpani kanssa ilman sitäkin. Joskus sitä vain ajattelee, että olisi hienoa jos voisi osoittaa syvintä mahdollista kiintymystään myös toisen lähellä. Itse olen tyytyväinen lopulta hyvin vähään ja oikeastaan ne herkät sanat, kosketus, läheisyys ja ystävyydentunne saavat suurempiakin tuntemuksia aikaan. Toivoisin joskus osaavani kertoa tämän oikein sanoin.
Kirjoituksessasi henki samat ajatukset joita minäkin olen asiasta ajatellut. Edellisessä viestissä sivusin tätä, vastatessani Ninni43 nimimerkille. Tiedän itsekin kuinka raadollista on lopulta olla täysin paljaana toisen edessä. Olen samoja oireita pohtinut itsekin ja en varmaan vieläkään ole päässyt niistä eroon mutta ajattelen asiaa näin, että tällainen matka on yhteinen. Minusta tällä kolikolla on tavallaan sellainen ihmissuhdetta syventäväkin puoli, että pääsee henkisellä tasolla toisen kanssa niin perimmäisiin asioihin kiinni, että pari voi huomata elämän olevan kaikkine kummallisuuksineen juuri heitä varten. Matka seksuaalisuuteenkin on tässä mielessä yhteinen ja minusta ei ole mielekästä siinä edetäkään kovin nopeasti. Kauneimmat asiat tulevat kuin itsestään ja sen kummemmin miettimättä.
Olenkin päättänyt tässä suhteessa keskittyä asioihin jotka ovat tärkeitä jatkuvuuden ja tunnerikkauden kannalta, sillä rakastan sydämeni pohjasta tätä naista ja toivon hänen tuntemuksensa olevan joskus niin turvattu ja täydellinen, että voimme hymyssäsuin katsella tulevaisuutta menneisyytemme valossa. Rakkaus ja kaipuu on ihmeellinen voima...
Olet ainakin mieheksi tosi viksu näissä asioissa.
Itsellänikin kävi niin, että seksielämän aloittaminen oli oikeastaan "järkytys".
Luulin kaiken tapahtuvan kuin sadussa, itsestään ja täydellisesti, mutta huomasinkin pelkääväni koko tilannetta ja pitikin erikseen opetella nauttimaan seksistä! Ja sillä tiellä olen edellenkin, onneksi kumppanillani on riittänyt ymmärrystä. Sitähän sanotaan, että naisilla kestää miehiä kauemmin oppia nauttimaan seksistä täysillä, usein vasta vanhemmalla iällä..
Oletko nainen? Mietin vain, että miehen hormonitoiminta on sillä mallilla yleensä, että seksi on mielessä niin paljon että ilman sitä suhde on kyllä kauhea.
Hei,
Tiedän tarkaleen miltä sinusta tuntuu. Minulla tilanne on vaan toisin päin. Itselläni on suurinpiirtein samanikäinen suhde menossa. Tilanne on vaan se, että mies on ollut naimisissa ja vaimo pettänyt avioliitossa.
Mies on sanonut haluavansa aikaa tottua uuteen suhteeseen, koska pelot pettymyksestä ja rohkeuden puute uuteen suhteeseen on kova. Hä on kylläselittänyt ettei kyse ole siitä etteikö hän minua haluaisi seksuaalisesti tai muuten olla lähellä. Mutta häntä pelottaa.
Vaikka ymmärränkin tilanteen erittäin hyvin, onn myös minulla pelkoni siitä, että olen riittämätön. En pysty auttamaan toista ja tuntuu hänen sanoistaa huolimatta eika pahalta, kun toinen ei itse kovinkaan kauheasti tee aloitetta hellyyden suhteen ja seksin suhteen ei oikeastaan ollenkaan. Mies sanoo nauttivansa meidän yhteisistä hetkistä ja sanoo niiden olevan erittäin tärkeitä hänelle.
Toiselle haluaa antaa aikaa ja ymmärystä. Mutta ihminen minäkin vain olen ja pelkonin on minnullakin.
minä kaipaisin myös miehistä näkökulmaa asiaan. Voiko pettäminen loukata seksuaalisuutta niin pahasti, että aktiivisen seksielämän alittaminen ja hellyyden osoittaminen voi olla todella erittäin vaikeeta?
Vastaan pelkästään näin; Kyllä voi. En osaa tarkemmin selittää sen psykologisia taustoja tai muutakaan mutta kertakokemus on valitettavasti tuostakin aiheesta. Eräs pettäjänainen, johon uskoin ja luotin sinisilmäisesti ja rakastuneena, uskoen parempaan huomiseen - jatkoi pettämistä ja sehän tietysti satutti. Itseasiassa sattuminen ja oman hölmöyden havaitseminen johti raivontunteeseen ja siitä seuranneeseen taantumaan. Mutta pikainen herääminen uuteen maailmaan puolestaan aiheutti vastareaktion - koin olevani seksuaalisesti aktiivisempi kuin koskaan. Uskon, että tietyn kynnyksen ylittämisen jälkeen miehesi löytää itsestään ihan uuden seksuaalisuuden vaihteen. Tässä kysytään nyt sinun kärsivällisyyttäsi ja haluasi jatkaa miehen kanssa. Pohdi rakkautta ensin ja sitten vasta seksiä. Halut eivät KOSKAAN ole niin suuret, että ne voittaisi rakkauden.
Moi,
Nyt näyttää siltä, että ei taida olla enää haluista kiinni ja traumoista.
Ei kai se seksi kiinnosta, kun on toinen eukko kierroksissa yhtä aikaa. En ole asiasta 100 varma, mutta pahasti näyttää siltä.
Eipä taida kannattaa enää olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Näin siis tässä maailmassa hyväsydämisyys palkitaan.
Mä rupeen oleen aikas väsynyt. Minä yritin ymmärtää ja auttaa ja tässä on tulos.
tuntee itsensä kyllä aika pieneksi ja turhaksi tällä hetkellä.
Haluaisin mieltäsi parantaakseni kertoa elämäni upeimman, rakkauden ja mahtavan seksin täyteisen suhteeni ensimmäisestä kerrasta. Tässä tarinassa ei juurikaan ole mitään romanttista.
Olimme molemmat hirveässä humalassa. Vanha juttu: eihän se noussut. Käsipeliä tuli, mutta känniseltä sekin meni ohi tuntematta. Sammuminen. Hetken päästä heräsimme ja jotenkin ihan pelkästään kainalossaolon riemusta tuli kiihotus. Yritimme uudelleen ja tällä kertaa kaikki sujui, paitsi ettei kumpikaan tullut. Lopetimme uupuneina hiljakseen taantuvat työntelyt, eikä kummallakaan ollut oikestaan paha mieli. Vain kova väsymys.
Ei se aina heti suju, vaikkei alkoholilla olisikaan asiaan mitään vaikutusta. Kyllä me jouduimme kymmeniä, ellei satoja kertoja leikittelemään toistemme kanssa, että opimme tähän yhteiseen vireeseen, joka sekään ei aina ole rikkumaton. Nyt asumme yhdessä ja vietämme toistemme kainalossa joka yön. Kyllä se ehdottomasti parantaa rakastelunkin tyydyttävyyttä. Ettei tarvitse miettiä, vaan voi vain tunnustella ja haistella - ja maistella, vaikka silmät kiinni.