Mikä logiikka

En halua moraalisaarnaa petoksesta, sitä varten on toinen palsta. Olen asiakaspalvelutyössä ja heinäkuussa eräs asiakkaani, joka on kieltämättä sekä ulkoisesti, että käytökseltään viehättävä, alkoi tekstiviestein lähestyä minua. Ko mies on minua 15 vuotta vanhempi, 16 vuotiaan pojan isä, vuosi sitten koko elämän avioliitosta eronnut.

Mies tiesi hyvin, että olen varattu. Minä tiesin hyvin, mitä teen. Kaikki olivat tyytyväisiä. Melko pian suhteen alkamisen jälkeen puhuimme asiasta ja mies sanoi, että haluaa tilanteen pysyvän ennallaan eikä toivo minun jättävän nykyistä kumppaniani, mikä sopi minulle ihan hyvin. Monesti ääneen ihmettelin, miten hän pystyy hommaan, itse en mustasukkaisuudeltani varmasti kykenisi.

Eilen mies ilmoitti olevansa rakastunut minuun ja haluavansa minut kokonaan omakseni. Kysyi, miltä minusta tuntuu.

Olen hyvin hämmentynyt, enkä osaa sanoa. En nyt. En ole antanut itselleni lupaa ajatella moisia, kuvittelin, että asiasta on "sovittu".

Kysymys kuuluu: mikä saa miehen kääntämään kelkkansa ja kuinka vaikeaa tällaisen suhteen ylläpitäminen, sen odottaminen, että se olisi joskus "minun" on?

En kysy, mitä minun pitäisi tehdä. Sitä tuskin kukaan tietää paremmin, kuin minä itse.
15995
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

"Mies tiesi hyvin, että olen varattu. Minä tiesin
hyvin, mitä teen. Kaikki olivat tyytyväisiä."

Njaa. Tarkoitit varmaan, että sinä ja mies olitte tyytyväisiä.
Tuskin silti kaikki, esim. teidän kumppaninne.

Äänestä
  • Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Eiköhän se puoliso (käsittääkseni tässä vain toinen oli varattu!?) ole ihan yhtä tyytyväinen kuin ennenkin, kun ei asiasta mitään tiedä.

    Äänestä

  • tyytyväisyys kirjoitti:

    Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Eiköhän se puoliso (käsittääkseni tässä vain toinen oli varattu!?) ole ihan yhtä tyytyväinen kuin ennenkin, kun ei asiasta mitään tiedä.

    Kyllä puolison petollisuuden aistii, ellei puoliso ole ihan tunteeton psykopaatti. Muuten pettäminen heijastuu heti vuorovaikutussuhteisiin. Huulipunan jäljet voi pyyhkiä ja alibeja voi keksiä loputtomiin, mutta tunneviestintää on melkein mahdotonta hallita ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

    Äänestä

  • tyytyväisyys kirjoitti:

    Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Eiköhän se puoliso (käsittääkseni tässä vain toinen oli varattu!?) ole ihan yhtä tyytyväinen kuin ennenkin, kun ei asiasta mitään tiedä.

    on vaikea käsittää. Miten puoliso voisi olla tyytyväinen pettävään puolisoon, jonka ajatuksista, tunteista ja energioista sivusuhde vie suuren osan?

    Äänestä

  • tyytyväisyys kirjoitti:

    Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Eiköhän se puoliso (käsittääkseni tässä vain toinen oli varattu!?) ole ihan yhtä tyytyväinen kuin ennenkin, kun ei asiasta mitään tiedä.

    on pettämistä,tietää kumppani asiasta tai ei.

    Ja jos pettää,niin myös satuttaa.

    Äänestä

"Kysymys kuuluu: mikä saa miehen kääntämään kelkkansa "


Ihastuminen/rakastuminen/omistamisen halu/tyhmyys/mielisairaus?

Äänestä
  • Nyt jarrut päälle,ja teekkin oikein lukkojarrutus,ettei sinuun kohta satu henkisesti,niinkuin minuun sattuu.Herää ennen kun on liian myöhäitä.

    Äänestä

  • Valitettavasti kirjoitti:

    Nyt jarrut päälle,ja teekkin oikein lukkojarrutus,ettei sinuun kohta satu henkisesti,niinkuin minuun sattuu.Herää ennen kun on liian myöhäitä.

    vaistojen perusteella eli ajattelee pelkästään alapäällään

    Äänestä

Itse olen myöskin eronnut joitakin vuosia sitten ja nykyisen vaimokkeen, joka on minua tosin "vain" 13 v nuorempi kuljettu kolmisen vuotta.

Meilläkin se alkoi ihan viattomasta hauskanpidosta ja minä olin se, joka alkoi kysellä enemmän perään. Syy oli hyvin yksinkertainen: sydäntään ei voi käskeä. Minä vaan yksinkertaisesti rakastuin, kun vietin naisen kanssa aikaa paljon muutenkin kuin vällyjen välissä. Tultiin loistavasti toimeen keskenämme, saatiin toisemme nauramaan. Eikä se ole miksikään muuttunut.

En ala neuvomaan, kerron vain. Mies on kuitenkin jo sen ikäinen, että tuskin pelaa mitään "pelejä" tai haluaa ketään tarkoituksella satuttaa.

Äänestä

Aluks se oli vaan viatonta flirttailua ja muuttui sit viattomaks hauskanpidoks ja siitä sit ei enää niin viattomaks hauskanpidoks. Siitä on enää piirun verran matkaa rakastumiseen.

Mies ajattelee järjellä, ei tahtoisi rikkoa olemassa olevaa suhdetta, vaikka itselläkään ei ehkä ole hyvä olla. Vähitellen tunteet alkaa muuttaa asioita, tunnelin päässä alkaa näkyä ruusunpunaista valoa jollon asiat ei oo enää niin yksinkertaisia.

Miehilläki on oikeus muuttaa mieltänsä....

Äänestä

Väittäisin, että mies on rakastunut ja rakentaa mielessään oikeaa suhdetta kanssasi. En yhtään ihmettelisi jos muitakin tällaisia merkkejä alkaisi ilmaantua (pientä autoremonttia, tarjotaan apua kaikenlaisissa pienissä asioissa jne.). Saman kokenut.

Äänestä

Ei ole helppoa se jakorasianakaan olo, nähtävästi. Todennäköisesti jos et vastaa rakastajallesi kyllää niin hän paljastaa tavalla tai toisella miehellesi mitä on tapahtunut hänen selkänsä takana. Jos taas kerrot miehellesi hän dumppaa sinut tai vähintään jaksaa muistutella sinua jakamisestasi koko loppu ikäsi. Kinkkistä, kieltämättä.

Äänestä
  • tässä taas yksi, joka ei ole saanut miesmuistiin. Voi toista. Ei se tee naisesta lutkaa, jos harrastaa suhteen ulkopuolsista seksiä. Miehet on luultavammin kovempia "huoramaan" tässä mielessä kuin naiset. Ei se ole mikään miesten etuoikeus.

    Kun ihminen pettää toista, vika on aina parisuhteessa. Ja parisuhteeseen tarvitaan kaksi.

    Äänestä

  • luuletko tosiaan kirjoitti:

    tässä taas yksi, joka ei ole saanut miesmuistiin. Voi toista. Ei se tee naisesta lutkaa, jos harrastaa suhteen ulkopuolsista seksiä. Miehet on luultavammin kovempia "huoramaan" tässä mielessä kuin naiset. Ei se ole mikään miesten etuoikeus.

    Kun ihminen pettää toista, vika on aina parisuhteessa. Ja parisuhteeseen tarvitaan kaksi.

    kun harrastat suhteen ulkopuolista seksiä

    Äänestä

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että mies tajusi pitävänsä sinusta enemmän kun sai tutustua. Ehkä hänen oli alussa helpompi lähestyä ilman vakavia aikeita heti alkuun; ehkä hän ei heti uskaltanut hypätä uuteen suhteeseen, kun oli erokin takana. Mutta nyt hän on vain huomannut pitävänsä sinusta yhä enemmän.

Hyvin vaikea sanoa, miten tuontyyppistä suhdetta voi ylläpitää - kuinka kauan se on mielekästä? Tilanne ratkeaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin... Minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta yhden neuvon antaisin: kuuntele rehellisesti omaa sisintäsi, ja toimi sen mukaan! Alä siis "pakota" itseäsi mihinkään, esim. odottamaan koska hän olisi sinun, koska se olisi tukahduttavaa. Tarkastele tilannetta vain sen verran että olet päättänyt, mitä haluat. Kumman kanssa haluat olla vielä vuodenkin päästä? Jos uusi tuttavuus voi tarjota sinulle enemmän, ja vakuuttaa sinut siitä, kerro rehellisesti nykyiselle miesystävällesi ja tee vaihto. Sillä mitä järkeä olisi elää valheellisesti kituuttaen? Itsekkyys on tervettä, jos siihen liittyy myös rehellisyys. Ethän ole kuitenkaan naimisissa, eikä lapsiakaan ole, joten voit ajatella itseäsi. Joku varmaan pahoittaa mielensä, mutta kerran se kirpaisee... Ajattele miehiä kuitenkin kokonaisuutena, ei vain sitä kenen kanssa menee sängyssä paremmin tällä hetkellä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kohta kolkyt kirjoitti:

En halua moraalisaarnaa petoksesta, sitä varten on toinen palsta. Olen asiakaspalvelutyössä ja heinäkuussa eräs asiakkaani, joka on kieltämättä sekä ulkoisesti, että käytökseltään viehättävä, alkoi tekstiviestein lähestyä minua. Ko mies on minua 15 vuotta vanhempi, 16 vuotiaan pojan isä, vuosi sitten koko elämän avioliitosta eronnut.

Mies tiesi hyvin, että olen varattu. Minä tiesin hyvin, mitä teen. Kaikki olivat tyytyväisiä. Melko pian suhteen alkamisen jälkeen puhuimme asiasta ja mies sanoi, että haluaa tilanteen pysyvän ennallaan eikä toivo minun jättävän nykyistä kumppaniani, mikä sopi minulle ihan hyvin. Monesti ääneen ihmettelin, miten hän pystyy hommaan, itse en mustasukkaisuudeltani varmasti kykenisi.

Eilen mies ilmoitti olevansa rakastunut minuun ja haluavansa minut kokonaan omakseni. Kysyi, miltä minusta tuntuu.

Olen hyvin hämmentynyt, enkä osaa sanoa. En nyt. En ole antanut itselleni lupaa ajatella moisia, kuvittelin, että asiasta on "sovittu".

Kysymys kuuluu: mikä saa miehen kääntämään kelkkansa ja kuinka vaikeaa tällaisen suhteen ylläpitäminen, sen odottaminen, että se olisi joskus "minun" on?

En kysy, mitä minun pitäisi tehdä. Sitä tuskin kukaan tietää paremmin, kuin minä itse.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu