Useamman kuukauden olen jo miettinyt, miten erotaan mahdollisimman kivuttomasti. Jo kesällä meidän välille on kasvanut iso muuri, tai oikeastaan pikemminkin joki. Mies kinuaa läheisyyttä, minua ei vähempää voisi kiinnostaa. Eri sängyissä on nukuttu jo joitakin kuukausia. Ja ikää meillä on vajavat 30. Miksei mies tajua, ei näe ongelmia? On niin kuin ei mitään olisi. Tunkee lähelle, työnnän pois. Pyytää nukkumaan, "nukahdan" sohvalle. Suhde on vain yksinkertaisesti kuollut. Ehkä kaikkeen siihen puutumiseen, samoista asioista miehelle jankkaamiseen kun mikään ei muutu. Arjen pyörittämiseen yksinään, yhä kasvavaan vitutukseen piikana olemista kohtaan.
Haluan asuntoni takaisin ITSELLENI. Kaikesta huolimatta ihminen on minulle tärkeä ja varmasti omalla tavallaan rakas. Miten ihmeessä saan sanottua, ettei tämä vaan toimi. Vai pitäisikö pitää paussi? Vai vain muuttaa erilleen?
Haluan asuntoni takaisin ITSELLENI. Kaikesta huolimatta ihminen on minulle tärkeä ja varmasti omalla tavallaan rakas. Miten ihmeessä saan sanottua, ettei tämä vaan toimi. Vai pitäisikö pitää paussi? Vai vain muuttaa erilleen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä se taida lähteä kulumallakaan pois,ellet tee toki ikävästi,eli sanot että olet löytänyt toisen...
LÄHDE POIS,JOS TEILLÄ EI OLE LAPSIA KAIKKI ON SILLOIN VIELÄ PALJON HELPOMPAA.RUPEA ELÄMÄÄN OMAA ELÄÄMÄÄSI VITUTUS HELPOTTAA!!
Samaa olen miettinyt minäkin,miehen mielestä kaikki oke,mulla tympinyt jo puolisen vuotta!Minähän en omasta talostani lähde,mies juuri samanlainen kun jutun alkuun-panijalla,onneks ei ytään lasta.Millä konstilla tosiaan "nuijin"miehen pois elämästäni?APUVAAAAA.
Itse samassa tilanteessa ollut. Vaikka olisin päättänyt ruveta tosi v-mäiseksi, niin mies oli yhtä hunajaa ja kultamussukkaa. Lopulta minun oli sanottava, että tämä suhde ei yksinkertaisesti toimi. Mies oli puulla päähän lyöty ja yllättynyt. Tulin siihen tulokseen, että mies ei ole järin viisas otus.
Totta puhut kohtalotoveri,kyl varmaan on niin,että ne on joko tyhmiä ja mukavuuden haluisia,tai ooks sä tullut ajatelleeks että ne pitää meitä naisia tyhminä?Rupesin vaan tossa miettiin tätä juttua,mutta kun en haluais toista niin pahasti loukatakkaan,koska oma mottoni on"älä lyö koskaan ketään "navan"alapuolelle sillä se jättää ikuiset jäljet sisimpään,niin naisille kuin miehillekin,että vaikeeta tää jättäminen on tosiaankin...
Mikä voisi olla hyvä keino?
Tuntuu siltä että olet samassa tilanteessa kuin minä. Olemme olleet yhdessä nyt seitsemän vuotta. Toisaalta toinen on rakas mutta kuitenkin jotkut asiat ovat sellaisia että niistä ei pääse yli...
Samoja vastauksia haen kuin sinä...
Miten siis erota kivuttomasti...
Ja harmittaako se jälkeenpäin.
On vaikea lähteä vaikka olemmekin puhuneet asiasta enemmän kuin paljon...
Tuntuu kuin olisi umpikujassa...