Tervehdys :D
Palstalla törmää väitteisiin, joiden mukaan nykymummut ovat hoidattaneet lapsensa, päiväkodeissa, mummuilla ja olleet kotirouvia.
Minä tulin maalta kaupunkiin 1967 tehtaaseen töihin, oli täyttänyt 19 vuotta edellisenä syksynä
Työviikko oli silloin maanantaista – lauantaihin eli 48 tuntia/ kuutena päivänä vk.
Asuntoja ei vielä ollut, niin maalta siirtyneet tehtaalaiset ja kauppa-apulaiset asutettiin; alivuokralaisina jopa kaksi henkeä huoneessa.
Noita töitä sai kansalaiskoulun päästökirjalla, joka yleisin, koska yhteiskoulu oli maksullinen. Siirtyessään neljännen luokan jälkeen yhteiskouluun, vanhemmat maksoivat kaiken; lukukausi maksu, kirjat, ruoan, matkat oppiarvo oli: Ylioppilas.
Kansalaiskoulu oli 4v 4v = 8v, sen maksoi kunta/valtio, jopa matkat kouluun, sekä ruoan, kirjat lukukausi maksua ei ollut, jotkut saivat jatkaa ammattikouluun.
Naimisiin muutin jälleen nyt erääseen rannikko kaupunkiin 1974 ja paikka kunnalla asui sukua ”vain” X-miehen lähes kuuro ja jalka vammainen isä. Miehen äiti oli kuollut jo neljä vuotta sitten, omat vanhempani asuivat 240 km päässä, perheeni asuin paikasta.
Mies sai opiskelu paikan toisella paikkakunnalla, kävi kotona joka toinen viikon loppu matka kustannusten vuoksi. ( 200 km)
Esikoinen -75 sai päiväkotiin hoitopaikan -76 syksystä. Siitä eteenpäin minä tein kolmea työtä perheen ainoana elättäjänä; 2 tuntia, 6 tuntia, ja 4 tuntia, yhteensä 60 tuntia / viikko; alin palkkaluokka työnantajan kunta. (Y8 josta sai käteen saman kuin Y 12 sai 8 tunnin työpäivästä)
Tuntuu että Suomen lähi historia ei ole millään tavalla tiedossa nuorille äideille, jotka väittävät nykymummojen olleen äiteinä ilman vastuuta ja huolta lapsistaan.
1973 Laki lasten päivähoidosta (L 36/1973) silloin, kun luodaan laki on ongelma ollut pitkään tiedossa. (isänpäivänä tuli huumoriohjelma Jossa mietittiin päivähoitopaikkojen lukua suhteessa lapsiin 1977)
Täällä on hyvin eri-ikäisiä anoppeja ja appeja. Syitä ikähaitariin on monia, itse olin vanhempieni kuudes lapsi.
Esim. Äitini sai esikoisensa 20 v. Minut 30 v.
Minä sain esikoiseni 26,5 v. ja esikoisestani tuli isä 30,5 v. ja minusta siis mummu 57vuotiaana.
Äidistäni tuli mummu ensimmäisen kerran 43 vuotiaana, sitten 44v. 48v. 49v. 57v. 60v. 63v.70v.71v. 72v. ja 73. Äitini kuoli 84,5 vuotiaana Alzheimerintautiin.
Pitkä alustus MUTTA kertokaapa anopit ja apet
Ensimmäisestä työpaikastanne,
Työajasta, palkkanne ostovoimasta silloin (vuokra ruoka jne.)
Missä olitte työssä lapset saadessanne?
Missä lapset hoidettiin ennen kouluikäänsä.?
Missä perheenne asui suhteessa isovanhempiin, muuhun ”auttavaan sukuun”
ja kuinka usein isovanhemmat hoitivat lapsianne?
Päiväkoti paikan saanti ja mitä se maksoi silloiseen budjettiinne nähden?
Eli katsaus lastenne lapsuuteen, ihan oikealla tiedolla, miten se oli.
Omalla kohdallani tuntuu todella härskiltä syytökset, ettei ole hoitanut omia lapsiaan, vaan päiväkoti tai isovanhemmat.
Muistatteko vielä Yhteiskunnan tuen lapsiperheille eli sen aikaisen Lapsilisän,
Neuvolan (vaikeus saada käynti kertaa työaikaan sopivana)
ja vero helpotuksen?
Kertokaapa mitä muistatte siis APPIVANHEMMAT.
Palstalla törmää väitteisiin, joiden mukaan nykymummut ovat hoidattaneet lapsensa, päiväkodeissa, mummuilla ja olleet kotirouvia.
Minä tulin maalta kaupunkiin 1967 tehtaaseen töihin, oli täyttänyt 19 vuotta edellisenä syksynä
Työviikko oli silloin maanantaista – lauantaihin eli 48 tuntia/ kuutena päivänä vk.
Asuntoja ei vielä ollut, niin maalta siirtyneet tehtaalaiset ja kauppa-apulaiset asutettiin; alivuokralaisina jopa kaksi henkeä huoneessa.
Noita töitä sai kansalaiskoulun päästökirjalla, joka yleisin, koska yhteiskoulu oli maksullinen. Siirtyessään neljännen luokan jälkeen yhteiskouluun, vanhemmat maksoivat kaiken; lukukausi maksu, kirjat, ruoan, matkat oppiarvo oli: Ylioppilas.
Kansalaiskoulu oli 4v 4v = 8v, sen maksoi kunta/valtio, jopa matkat kouluun, sekä ruoan, kirjat lukukausi maksua ei ollut, jotkut saivat jatkaa ammattikouluun.
Naimisiin muutin jälleen nyt erääseen rannikko kaupunkiin 1974 ja paikka kunnalla asui sukua ”vain” X-miehen lähes kuuro ja jalka vammainen isä. Miehen äiti oli kuollut jo neljä vuotta sitten, omat vanhempani asuivat 240 km päässä, perheeni asuin paikasta.
Mies sai opiskelu paikan toisella paikkakunnalla, kävi kotona joka toinen viikon loppu matka kustannusten vuoksi. ( 200 km)
Esikoinen -75 sai päiväkotiin hoitopaikan -76 syksystä. Siitä eteenpäin minä tein kolmea työtä perheen ainoana elättäjänä; 2 tuntia, 6 tuntia, ja 4 tuntia, yhteensä 60 tuntia / viikko; alin palkkaluokka työnantajan kunta. (Y8 josta sai käteen saman kuin Y 12 sai 8 tunnin työpäivästä)
Tuntuu että Suomen lähi historia ei ole millään tavalla tiedossa nuorille äideille, jotka väittävät nykymummojen olleen äiteinä ilman vastuuta ja huolta lapsistaan.
1973 Laki lasten päivähoidosta (L 36/1973) silloin, kun luodaan laki on ongelma ollut pitkään tiedossa. (isänpäivänä tuli huumoriohjelma Jossa mietittiin päivähoitopaikkojen lukua suhteessa lapsiin 1977)
Täällä on hyvin eri-ikäisiä anoppeja ja appeja. Syitä ikähaitariin on monia, itse olin vanhempieni kuudes lapsi.
Esim. Äitini sai esikoisensa 20 v. Minut 30 v.
Minä sain esikoiseni 26,5 v. ja esikoisestani tuli isä 30,5 v. ja minusta siis mummu 57vuotiaana.
Äidistäni tuli mummu ensimmäisen kerran 43 vuotiaana, sitten 44v. 48v. 49v. 57v. 60v. 63v.70v.71v. 72v. ja 73. Äitini kuoli 84,5 vuotiaana Alzheimerintautiin.
Pitkä alustus MUTTA kertokaapa anopit ja apet
Ensimmäisestä työpaikastanne,
Työajasta, palkkanne ostovoimasta silloin (vuokra ruoka jne.)
Missä olitte työssä lapset saadessanne?
Missä lapset hoidettiin ennen kouluikäänsä.?
Missä perheenne asui suhteessa isovanhempiin, muuhun ”auttavaan sukuun”
ja kuinka usein isovanhemmat hoitivat lapsianne?
Päiväkoti paikan saanti ja mitä se maksoi silloiseen budjettiinne nähden?
Eli katsaus lastenne lapsuuteen, ihan oikealla tiedolla, miten se oli.
Omalla kohdallani tuntuu todella härskiltä syytökset, ettei ole hoitanut omia lapsiaan, vaan päiväkoti tai isovanhemmat.
Muistatteko vielä Yhteiskunnan tuen lapsiperheille eli sen aikaisen Lapsilisän,
Neuvolan (vaikeus saada käynti kertaa työaikaan sopivana)
ja vero helpotuksen?
Kertokaapa mitä muistatte siis APPIVANHEMMAT.
Vastaukset 13
Vanhimmat
läheskään kaikkea mitä kirjoitit. olet tehnyt kovasti työtä, muun kustannuksella. toivottavasti se on ollut sen arvoista.
Itse synnyin pimeässä saunassa kylmänä tammikuun yönä. Ensimmäisen oman lapsen synnytin 9 vuotiaana enolleni. Henkeni pitimiksi keräsin kylän tunkioilta makkaran kuoret itselleni ja lapsilleni hengen pitimiksi.
Pieniä roposia tienasin 10 vuotiaana pestessäni lapseni kanssa 18 tuntia päivässä pyykkiä kylän emännille. Avannossa.
Harvassa ja lyhyita olivat onnen hetket. 15 vuotiaana synnytin 8. lapseni. Ensimmäisen pojan ja toisen lapsen samalle isälle. Maanmittausteknikolle, joka oli käynyt kylillä ison jaon aikaan kolme vuotta aiemmin. Sen teodoloinnin jäljiltä syntyi kaksoset Pia ja Maria, joista Maria myytiin Pietariin herrasväelle kissan tilalle.
20 vuotiaana lopetin lopulta pyykin pesemisen avannossa. Varsinkin kesäaikaan se oli käynyt vanhenevalle naiselle raskaaksi. Muutin kaupunkiin. Päivät myin torilla pullaa ja pitsiä, yöt siivosin. Lapsia oli tuolloin 14 kappaletta. En enään tiennyt, kuka oli tyttö, kuka oli poika. Tutustuttuani eräänä sääskikesänä brasiliaiseen urheilujoukkueeseen poikalapsistanikin tuli niin käkkäräpäisiä, ettei niitä tytöistä juuri erottanut.
Siinä meitä asu 18 neliön hellahuoneessa koko sakki. 15 ihmistä ja vierailevat miehet. Lapsista on kasvanut isoja hyvin pärjääviä ihmisiä. Kuka on SAK:ssa ammattiyhdistysaktivistina, kuka taas varastaa ja kiristää muulla tavoin.
Tuo ymmärtämättömyys.
Edellinen kysyi että oliko tuo kaikki työnteko sen arvoista, entä jos oli pakko?
Ei silloin ollut yhteiskunta vastassa niinkuin nyt.
Tuo pilkkakirjoitus sattuu vielä omaan nilkkaan.
minä menin kauppaan harjoittelijaksi, sillä palkalla ei olisi edes siihen aikaan elänyt mitenkään.
Onneksi sentään sain asua kotona vaikka palkka olikin annettava miltei kokonaan kotiin koska "elättelin " itseäni siellä.
Työaikoja ei ollut, mentiin silloin kun määrätty oli ja lähdettiin kun sai luvan.
Lauantai oli työpäivä ja myös koulupäivä.
Solmin avioliiton vuonna-61 neljän vuoden sisällä syntyi kaksi lasta.
Heitä en saanut koskaan kunnalliseen päiväkotiin, maksoin kalliisti yksityiselle.
Minun lapsiani eivät mummot hoidelleet koskaan.
Mutta hyvin kasvoivat, heistä tuli oikein hyvin pärjääviä kansalaisia.
Siis todella hauska juttu, ellei olisi lähes totta ollut joskus isoisoisovanhempiemme aikaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta, viidanhelmi.
En loukkaannu, eikä tunnu pahalta, tuo tietämättömyys Suomen lähi historiasta.
Anoppini (1900–1969) oli kuollut neljä vuotta ennen kuin tutustuin X-mieheeni. Hän muuten toimi herrasväen pyykkärinä 1930- luvulla, silloin ei ollut vielä pyykinpesukoneita, eikä WC -paperia joten pyykkiin kuului myös kankaiset pyyheliinat.
Noloa kertoa, mutta uskoin aivan varmasti mieheni kertovan tarinoita, ennen kuin tutustuin arjen historiaan, eli pyykkikone keksittiin 1950-luvulla. Wc paperin tuotannon alkuaikaa, en tiedä vieläkään. Muistin kyllä, kun meillä uusittiin pesukone; se oli ihme, siinä oli pulsaattorikone ja linko samassa kuoressa. :D
Itse synnyn vanhempieni kuudentena lapsena, kotona pikkumökissä jossa olivat vain keittiö ja kammari. Kätilöä oltiin hakemassa, mutta oli jo maailmassa, kun saapui paikalle 1948.
"Siis todella hauska juttu, ellei olisi lähes totta ollut joskus isoisoisovanhempiemme aikaan."
Alkuperäinen kirjoittaja oli oikeassa. Eivät nykyajan lapset tiedä mitään menneistä ajoista. Tuo edellinen kirjoittajakin on ilmeisesti murrosikäinen, joka ei ole ikinä avannut historian kirjaa eikä muutakaan kirjaa.
Voin sanoa sinulle, alkuperäinen kirjoittaja, että tuollaiset olivat olosuhteet sinun nuoruudessasi. Vaikka samaa ikäluokkaa olen ja elämäni on mennyt hieman toiseen malliin, niin tuntuu inhottavalta, kun tämä nykyinen miniäpolvi solvailee tässäkin keskustelussa nähdyllä tavalla ja pilkkaa vanhempia ihmisiä.
Ei näistä ivaajista koskaan kasvakaan kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Meidän verorahoillamme nämä pellet elävät, koska eivät pysty elättämään edes itseään, saati perhettä hoitamaan.
Sinun, minun ja monen muunkin ikäluokkaamme kuuluvan pitää vielä useasti paikata näiden irvailijoiden jälkiä ja korjata heidän tekemiään vahinkoja. Mutta siihen meillä vanhemmilla ja viisaammilla on kykäkin, eikös niin?
Eikä kuule historiankirjoista mitään tavallisen suomalaisen elinoloista löydä. Siellä jankutetaan vain ja ainoastaan sota- ja muitten herrojen "saavutuksista".
Mutta sitä kyllä ihmettelen, ettei mukamas sodanjälkeen ollut ehkäisyä. Minä löysin äitini papereista neuvolasta saatuja ohjeita miten munasolun hedelmöittyminen estetään. Ja tuo vihkonen oli ihan 1950-luvun alusta.
Ihan hullua nurista jos kerran on ihan itse hankkinut lukuisia mukuloita, vaikka ei olisi tarvinnut.
ja yhtä tehokasta ehkäisyä kun nykyisin.
Kondomit, pessari, keskeytetty yhdyntä sekä varmat päivät.
Siinä ne vaíhtoehdot olivat.
Pillerit tulivat vasta ainakin minun ulottuvilleni kuuskytluvun puolivälissä.
Hommasin ne heti kun se oli mahdollista.
Hormonimäärä ensimmäisissä pillereissä oli valtaisa, turposin muodottomaksi.
Kun sain kierukan laihduin ilman mitään ruokavaliota yli 20 kiloa.
Ihmettelen vain, eikö nykynaiset ole huomanneet tuota mahdollisuutta. Kuulemma, kolmannes syntyneistä lapsista on vahinkoja. Perin kummallista, nykyaikana.
Naisten oikeuksien kehitys Suomessa:
1864 Naimattomien naisten täysivaltaisuus (täytettyään 25 vuotta)
1878 Naisten ja miesten perintö- ja naimaosien tasoitus
1901 Täydet opinto-oikeudet yliopistossa (erillisvapaudella vuodesta 1870)
1906 Äänioikeus sekä oikeus asettua ehdolle vaaleissa (Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilaki, L 26/1906)
1917 Äänioikeus kunnallisissa vaaleissa
1919 Oikeus tehdä työtä ilman miehen lupaa
1926 Oikeus tulla nimitetyksi valtion virkoihin samoilla ehdoilla kuin miehet (L 202/1926)
1929 Avioliittolaki: miesten ja naisten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet (kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa) ja yhtäläinen vanhemmuus (L 234/1929)
1937 Äitiysavustuslaki (L 322/1937)
1944 Laki äitiys- ja lastenneuvoloiden perustamisesta ja kunnallisista terveydenhoitajista
1962 Hyväksytään periaate samapalkkaisuudesta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla
1970 Uusittu työsopimuslaki, johon sisällytetty syrjinnän kieltävä säännös (L 320/1970)
1970 Laki raskauden keskeyttämisestä (L 239/1970)
1972 Ehkäisypalveluiden yleinen saatavuus turvattiin kansanterveysuudistuksella (L 66/1972)
1972 Asetus tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta (455/1972)
1973 Laki lasten päivähoidosta (L 36/1973)
1975 Isyyslaki (L 700/1975)
1983 Lapsenhuoltolaki (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, L 361/1983)
1985 Laki lasten kotihoidon tuesta (L 24/1985)
1986 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (L 609/1986)
1985 Sukunimilaki – naimisissa oleville naiselle oikeus itsenäisesti päättää sukunimestään, lapsi voi saada jommankumman vanhemman sukunimen (L 694/1985)
1994 Avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi yhtenä viimeisistä EU-maista (L 316/1994)
1994 Uudistettu valtion virkamieslaki – sisältää virkamiesten tasapuolisen kohtelun periaatteen (L 750/1994)
1995 Yksityisellä paikalla tapahtuva ns. tavallinen pahoinpitely yleisen syytteen alaiseksi – ennen sitä esimerkiksi kodin sisällä tapahtunut pahoinpitely oli asianomistajarikos, eli syytteen nostaminen riippui uhrin päätöksestä (L 578/1995)
1997 Seksuaalirikoksen ja perheväkivallan uhrille mahdollisuus saada valtion varoilla avustaja ja tukihenkilö oikeudenkäyntiä varten (L 689/1997)
1998 Seksuaalirikoslain uudistus: raiskaus jaetaan teon törkeyden mukaan kolmeen luokkaan: raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Tärkein uudistus oli lähes kaikkien seksuaalirikosten saattaminen virallisen syytteen alaiseksi. (L 563/1998) Lisäksi seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta nuorelta säädettiin rangaistavaksi.
1998 Laki lähestymiskiellosta: väkivallan uhrille mahdollisuus hakea lähestymiskieltoa (L 898/1998)
2003 Oikeusministeriön työryhmä esittää seksipalvelujen oston kriminalisoimista
2003 Hallituksen esitys tasa-arvolain uudistamisesta
" Eikä kuule historiankirjoista mitään tavallisen suomalaisen elinoloista löydä. Siellä jankutetaan vain ja ainoastaan sota- ja muitten herrojen "saavutuksista"."
Et sitten ole sattunut lukemaan yhtään muutakaan kirjaa, joka kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta sodan jälkeen 40-50-luvuilla? Ei ihme, kun ehkäisypillerittömästä ajasta puhuttaessa luullaan sen tarkoittavan isoisoisovanhempien aikaa. Taidat luulla, että jatkosodan päättyminenkin ilmoitettiin YLEN televisiouutisissa.
"Ihan hullua nurista jos kerran on ihan itse hankkinut lukuisia mukuloita, vaikka ei olisi tarvinnut."
Tuo oli erittäin ilkeästi sanottu alkuperäiselle kirjoittajalle. Nimimerkin takaa on varmaan hauska irvailla ja ivata vanhempien ihmisten elämää ja nälviä heidän elämänkokemuksilleen. Se taitaa olla juuri sitä tyypillistä tämän hetken parikymppisen miniäpolven käytöstä: melutaan vain ja syljeskellään...
Voisit nyt nuori nainen mennä itseesi ja miettiä, millaista on siivo käytös ja sopiva puhetapa. Ei kotonasi näköjään ole opetettu ja noudatettu hyviä tapoja ja kunnollista käyttäytymistä.Ei ihme, jos anoppisi ei sinusta piittaa eikä kunnioita mielipiteitäsi.
Synnyin 70-luvun alussa. Äitini ja isäni menivät naimisiin, kun raskaus oli selvästi näkyvissä. Isäni opiskeli vielä silloin Helsingissä, äitini oli valmistunut ammattikoulusta. Synnyttyäni asuin vanhempieni kanssa isovanhempien omistamassa vanhassa talossa, joka ei enää ollut asuinkäytössä. Vuoden ikäisenä isäni valmistui ja sai töitä ja sitä myötä työsuhdeasunnon. Se oli tilava kolmio.
Äitini on sisarusparven vanhin, nuorin sisarus on vain 5 vuotta minua vanhempi. Isoäitini oli juuri täyttänyt 38 vuotta kun synnyin, isoisoäitini oli 57 vuotta. Minun pääasiallisia hoitajia olivat isoäitini ja isoisoäitini, vanhempani kävivät töissä. Kun veljeni syntyi muutama vuosi myöhemmin, isäni kertoo, että vietin pitkiä aikoja mummolassa ja kesällä heidän kesämökillään. Kouluaikoina oli kivaa tulla suoraan mummolaan, siellä oli aina joku kotona, jos ei mummo, niin sitten äitini nuorin sisko. Minulle oli pedattu sänky ko siskon huoneeseen, oma pöytä ja oma laatikosto tavaroita varten. Kesälomat vietin mummolassa, paitsi sen ajan, jolloin isäni vei minut kesämökille kuukaudeksi.
Veljeni vietti myös aikaansa mummolassa, kun kasvoi vähän vanhemmaksi. Veljeni ollessa pieni, oli lama-aika, ja äidilläni ei ollut pysyvää työtä, joten hän oli melko pitkään (2-3 v.) kotona. Vaikka äitini oli kotona, minä olin mummolassa ja veljenikin aina silloin tällöin.
Veljeni meni päiväkotiin 5-vuotiaana, siihen saakka isoäitini oli hoitanut häntä päivisin, kun äitini oli töissä ja iltaisinkin.
Minun kotini oli mummolassa, siellä vietin suurimman osan ajasta. Isoäiti piti minua kuin omana lapsenaan, viiden oman lisäksi. Minulle oli suuri pettymys kun muutimme toiselle paikkakunnalle minun ollessani 10 vuotta. Sen jälkeen veljeni oli vastuullani koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Kesät ja kaikki koulun lomat vietin mummolassa muuton jälkeenkin.
Eli äidilläni on ollut helppoa, sen kun sysäsi lapset mummolle hoitoon! Valokuviakin katselemalla selviää, missä lapsuuteni vietin. Itselläni on kaksi lasta. Heille ei ole herunut hoitoa heidän isovanhemmiltaan, ei äidiltäni eikä anopilta, vaikka molemmat asuvat lähellä. Appiukko on ystävällisesti käyttänyt esikoista muutaman kerran muskarissa, kun me vanhemmat olemme olleet estyneitä.