Päällimmäisenä ajatus, teenkö virheen. Onko toinen voinut oikeasti muuttua. Olisinko päässyt yli epäilyistäni... Oma paha olo pakottaa työntämään pois rakkaan ihmisen. Pelko petetyksi tulemisesta on vahva, pakottaa miettimään menneitä. Ajatukset juoksevat kuin oravanpyörässä, samaa ympyrää. Paha olo myllertää sisintä, mutta muuta en voi kuin luovuttaa, vaikka kumpikaan emme haluaisi toisestamme luopua. Kuoleekohan tähän ikävään.:´´((
Kuin sydän lentäisi seinään...
Huoh.
51522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pahalle, mut tunteellinen ihminen tuntee myös ne kurjat tunteet syvästi. Pahempi olis tilanne, jos ei mitään tuntis.
En tiedä mitä ongelmia teillä oli mutta jos niihin ei liity pettämistä, alkohoolia tai väkivaltaa ja rakkautta on jäljellä niin älä anna pelkosi voittaa! Mietit sitten aina jälkeenpäin miten asiat olisivat voineet olla jos olisit yrittänyt. Eli avoimesti kaikki pöydälle ja kunnon keskustelu asioista. Sitten voitte päättää ollaako vai eikö olla yhdessä.
Tsemppiä! Minä tässä itken koska oma suhde loppui kun toinen osapuoli ei halunnut yrittää kunnolla. Pelko oli liian suuri ja tunteet liian pienet. Ikävä häntä nyt ja aina tulevaisuudessa.
Olen myös samaa mieltä, kaikki mahdollisuudet kannattaa miettiä... Jos tunteet on vahvat molemmilla, puhukaa... Niin selviää hyvin monia asioita. Jos välitätte toisista, ei sellaista kannata heittää syrjään oman epävarmuuden takia!!
Itse ollut nuorenpana melkoinen hulivili, mutta tänä päivänä arvostan ihan erilaisia asioita... Kaipaan vaan sitä yhtä ihmistä takaisin...
Avomieheni jätti kun ei jaksanut enää minun itsetuntoni tippumista. Olen luvannut hänelle monta kertaa että yritän tehdö jotain sen eteen että saisin taas itsetuntoni takaisin. Suhteessamme oli toki muitakin ongelmia esim. kommunikaatioon liittyviä, mutta ei alkoholiin, väkivaltaan tai pettämiseen liittyviä - ei todellakaan. Vielä kuukausi sitten hän kirjoitti minulle " I will stand by your side, now and forever..." Luulin että hän jaksaisi vielä tai ainakin varottaisi jos ei oikeasti enää kauaan kestäisi tätä tilannetta.
Nyt itken sitten itsekseni kun minulle ei annettu sitä viimeistä mahdollisuutta, johon olisin varmasti tarttunut jos toisena vaihtoehtona olisi ollut elämäni parhaan suhteen kariutuminen...
Monta yötä on tullut vaan itkettyä ja tuijotettua seinää....
Miksi kaiken tajuaa aina liian myöhään...
Luottamus mennyt, jäänyt kiinni yhteydenpidoistaan muihin naisiin. Lupasi ettei enää, ja taas ja taas... Mies pettänyt edellisissä suhteissaankin. Valehtee sinisin silmin. Nyt väittää muuttuneensa, en vain jaksa uskoa ja aina epäilys mielessä, pelko tulla petetyksi taas. Järki vastaan tunteet.