Aika tosi väsynyt olo ja masentunut. En jaksais enää oikein mitään. Tuntuu niin pahalta, kaikki on ainakin hetkellisesti pysähtynyt.
Mulla oli ihana alku yhden upean ihmisen kanssa. Toki siinä oli vaikeuksia, elämäntilanteen johdosta. Mut se kaikki piti olla järjestettävissä. Meillä oli mukavaa yhdessä ja nautittiin toistemme seurasta. Seksikin sujui aivan loistavasti.
Mut sit kaikki muuttu. Tahtoi lopettaa homman ja koska tykkäsin päästin hänet menemään. Ei johtunut kuulemma siitä, etteikö pitäis musta, syyt tiedän mutten tahdo kirjoittaa niitä tähän. Kului jonkin aikaa ja hän ottikin yhteyttä, vaikka hän oli se joka pisteen kaikelle laittoikin. En oikein tienny miten olis pitäny tähän sit reagoida, olinhan jo alkanut unohtamaan. Ilmotti et haluaa olla sittenkin mun kanssa.
No, aina kuuitenkin kun ehdotin tapaamisia, ei kuulemma ollut aikaa, mutta tahtoi kuitenkin nähdä. Ei vaan nyt sopinu kuvioihin. Mietin aikani ja ajattelin etten jaksa tällästä ja ilmotin että ehkä sittenkin parempi lopettaa koko homma. Se kävi hänelle hyvin ja helposti. Ei sanonut muuta kuin hei vaan. Olisin tahtonut puhua ja jatkaa eri suuntiin sovussa, puhua kaikesta, mutta se ei sopinut. Ei ole kuulemma mitään puhuttavaa. Ja hetkeä aiemmin oltiin puhuttu jopa yhteisistä jutuista mitä tullaan sit piakkoin tekemään. Ja et haluaa olla mun kanssa.
Eipä siltä vaikuttanu. Nyt olen yrittänyt saada häneen yhteyttä, mutta puhelimeen ei vastata eikä myöskään tekstiviesteihin. Meillä oli pienoista riitaakin viimeisessä puhelussa, mielestäni ihan ymmärrettävää, koen itseni todella petetyksi. Mitään vastauksia ei annettu ja luuri laitettiin korvaan. Hän sanoi että mun pitää jättää hänet rauhaan. JA HUOM! Hän oli se, joka otti muhun yhteyttä et haluaa mut sittenkin.
Varmaan ihan tosi sekavaa, mut en tiiä mitä pitäis enää oikein aatella. Ihan paska olo ja nyt tuntuu, et mä olin tässä se roisto..? Ainakin semmoset fiilikset jäi. MItä hän oikein ajatteli/ajattelee? Olen yrittänyt omalta kohdaltani pyytää anteeksi, mut ei mitään reaktiota. Pelkkä hiljasuus. Tuntuu niin pahalta. Toivottavasti joku vois pikkusen auttaa, tää kaikki on niin sekavaa enkä tienny enää muuta keinoa kun kirjottaa tänne...
Mulla oli ihana alku yhden upean ihmisen kanssa. Toki siinä oli vaikeuksia, elämäntilanteen johdosta. Mut se kaikki piti olla järjestettävissä. Meillä oli mukavaa yhdessä ja nautittiin toistemme seurasta. Seksikin sujui aivan loistavasti.
Mut sit kaikki muuttu. Tahtoi lopettaa homman ja koska tykkäsin päästin hänet menemään. Ei johtunut kuulemma siitä, etteikö pitäis musta, syyt tiedän mutten tahdo kirjoittaa niitä tähän. Kului jonkin aikaa ja hän ottikin yhteyttä, vaikka hän oli se joka pisteen kaikelle laittoikin. En oikein tienny miten olis pitäny tähän sit reagoida, olinhan jo alkanut unohtamaan. Ilmotti et haluaa olla sittenkin mun kanssa.
No, aina kuuitenkin kun ehdotin tapaamisia, ei kuulemma ollut aikaa, mutta tahtoi kuitenkin nähdä. Ei vaan nyt sopinu kuvioihin. Mietin aikani ja ajattelin etten jaksa tällästä ja ilmotin että ehkä sittenkin parempi lopettaa koko homma. Se kävi hänelle hyvin ja helposti. Ei sanonut muuta kuin hei vaan. Olisin tahtonut puhua ja jatkaa eri suuntiin sovussa, puhua kaikesta, mutta se ei sopinut. Ei ole kuulemma mitään puhuttavaa. Ja hetkeä aiemmin oltiin puhuttu jopa yhteisistä jutuista mitä tullaan sit piakkoin tekemään. Ja et haluaa olla mun kanssa.
Eipä siltä vaikuttanu. Nyt olen yrittänyt saada häneen yhteyttä, mutta puhelimeen ei vastata eikä myöskään tekstiviesteihin. Meillä oli pienoista riitaakin viimeisessä puhelussa, mielestäni ihan ymmärrettävää, koen itseni todella petetyksi. Mitään vastauksia ei annettu ja luuri laitettiin korvaan. Hän sanoi että mun pitää jättää hänet rauhaan. JA HUOM! Hän oli se, joka otti muhun yhteyttä et haluaa mut sittenkin.
Varmaan ihan tosi sekavaa, mut en tiiä mitä pitäis enää oikein aatella. Ihan paska olo ja nyt tuntuu, et mä olin tässä se roisto..? Ainakin semmoset fiilikset jäi. MItä hän oikein ajatteli/ajattelee? Olen yrittänyt omalta kohdaltani pyytää anteeksi, mut ei mitään reaktiota. Pelkkä hiljasuus. Tuntuu niin pahalta. Toivottavasti joku vois pikkusen auttaa, tää kaikki on niin sekavaa enkä tienny enää muuta keinoa kun kirjottaa tänne...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mies oli varmaankin varattu?
Vituttaa,sori kielenkäyttö...
eiks ois fiksuu sitte ilmoittaa ,että on varattu,eikä selitellä kaikenmaailman lörpötyksiä.
Mielestäni se loukkaa enemmän ,kun antaa turhaa toivoa ja leikkii toisen tunteilla!!!!!!
Olen itse sekoamispisteessä...rakastan tätä henkilöä(joka siis jätti minut),mutta taitaa olla yksipuolista sitten kaikista selittelyistä huolimatta...(otin häneen yhteyttä kun erosta oli kulunut jonkun aikaa,koska ikävöin vain häntä ja yllätyin, kun hänkin ikävöi minua)mutta sama kuvio...aikaa ei ole tavata yms...että tää syö naista!
Ehkä nyt sitten vihdoin tajuan jatkaa elämääni,vaikka tuo sydän puskeekin vastaan.
En edes tajuu miksi rakastan häntä niin palavasti,ettei muut tapaamani miehet ole tehnyt minkäänlaista vaikutusta.
Tuntuipa tutulta sun kokemus, mulla on ollut hiljattain vähän vastaava tilanne. Mutta siinä se irtisanoja olin minä, elämäntilanne ajoi ajattelemattomiin tekoihin ja koko tilanne tuli minullekkin yllättäen, ihan puun takaa.
En edes ymmärtänyt mitä sanoin, aika kului emmekä olleet yhteyksissä muuta kuin ero muuton teossa. Se olikin pahinta, kun pakkasimme tavaroita yhdessä tajusin viimein mitä olin tehnyt. Silloin se oli jo liian myöhäistä korjata.
Lupasimme toisillemme pysyvämme ystävinä mutta emme pitäneet yhteyttä enää. Myöhemmin minulla vain tuska kasvoi sisällä, olin aivan hukassa enkä tiennyt ollenkaan mitä olisin tehnyt. Viimein kokosin rohkeuteni ja soitin hänelle, puhuimme ihan tavallisista asioista ja jotenkin tulin hieman paremmalle tuulelle. Aika vierähti ja jouduimme hieman pakosta tapaamaan, samalla hän kertoi menevänsä treffeille. Koko ajan olisin halunnut sanoa että älä mene, jää minun luokseni mutta en tohtinut kun haluan kuitenkin hänen parastaan enkä halua olla onnen edessä.
Nyt he seurustelevat, enää en voinut tunteille mitään vaan kerroin suoraan että rakastan vieläkin yli kaiken.
Se oli virhe, hän ei rakasta minua enää, kaveruus ehkä käy mutta mitään muuta ei. Noh, niinkuin sanotaan, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt tiedän mitä menetin vain sen vuoksi etten osannut kertoa miltä minusta tuntui vaikeina aikoina.
Tarinan opetus on se että kuuntele itseäsi, kuuntele toista, aito ymmärrys on eri asia kuin pakottaminen puhumaan.
Kertomasi perusteella sinä et ole roisto, ei ehkä vastakkainenkaan, ainut ongelma näyttää olevan tuossa että te ette osaa kertoa toisille miltä tuntuu.
Minun osalta on kohta jäähyväiset jätetty, viimein saan rauhan niille joille sen haluan. Ja viimeisenä itselleni.
Oon samaa mieltä sun kanssas, pakko kommentoida siis :) Todella hyvin kirjoitit, se on juuri niin kuin sanoit..ei vaan osata sanoa mitä oikeasti ja aidosti ajattelee ja miltä tuntuu..harvemmin kumpikaan haluaa paha tai ilkeä olla.. Itsellänikin on asiat aika huonosti ja oon ihan koukussa yhteen mieheen, mutta onneksi me ollaan pystytty puhumaan kaikesta ja rehellisesti..Kai sekin mua rakastaa :) No olipas järkevää, mun pointti oli sulle lähinnä että fiksusti ajattelet =)
Se oli varattu ja osasi pelata korttinsa todella hyvin. Se käytti sua hyväkseen niinä aikoina kun sillä meni oman muijansa kanssa huonosti. Tai jos ei silloin ollut varattu, niin nyt on kuvioihin tullut joku uusi mukaan. Poitsu varmaan hykertelee tyytyväisenä. Sen aikomuskin oli esittää niin, että susta tulisi se jutun roisto ja hän olisi se puhdas pulmunen. No saipahan ainakin varareikää ja yhden naokkosen sydämen särjettyä.
...päin. Ehkä harvempi äijä tunnustaa, mutta tyyliin yllä nainen pyöritti. Ja tuloshan on se että: ainut hullu ja yhteiskunnan vihollinen (lue uskonnolisesti) olen minä. Onko se sitten itsekkyyttä? taidan olla jäävi sanomaan.
Voimia pelinappuloille, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta;)
Aika lailla saman kaltainen tarina minulla, kun tuo sinunkin..tosin meillä ei ole kertaakaan mennyt vielä poikki niin että toinen olisi sen ääneen sanonut..Mies vain lakkasi pitämästä yhteyttä, vastaa viesteihin vain muutamalla sanalla ja ei koskaan ehdi tapaamaan, että voitas jutella..ei kuulemma jaksa jutella..
Olen tahnyt selväksi, että en jaksa tällasta..että tois tavarani pois sieltä hänen tyköään..vastaus on vain..että "kiukuttelen" tai olen muka muuten hankala..(eli ei halua että menee poikki,muttei tahdo nähdäkkään) kertakaikkiaan raivostuttavaa..sanos suoraan niinko asiat on,eikä kiertelis..Alussa oltiin yhdessä melki kokoajan..nyt nähdään korkeintaan kerran kk..nyt olen päättänyt, ettei enää sitäkään..
Nokka kohti uusia tuulia..
Hei. Nyt otat ihan iisisti. Voin kuvitella kuinka mielessäsi myllertää kauhea harmaa suo kun et tiedä mitä tekisit ja epätietoisuus kalvaa.
Mun mielestäni sun kannttas nyt ottaa aikalisä. Ihan oikeasti rauhotut. Ajattelet että tämä asia ratkeaa ajallaan, aivan itsestään. Lakkaat hermoilemasta, koska se ei auta mitään. Vaihtoehtoja on kaksi: palaatte yhteen tai sitten ette. Kummassakin tapauksessa elämä jatkuu. Ja jos käy niin ikäsvästi että eroatte, se sattuu hetken verran, mutta antaa sattua, sillä sinä pääset siitä vielä ylitse. Ja perästä katsoen voit vaan todeta, että ei se niin paha ongelma ollutkaan kuin sillä hetkellä kuvittelit.
Aika parantaa haavat!